Muita naisia, joita ei kiinnosta tyypillinen provider-mies?
Otsikossa kysymys. Ei kiinnosta itseäni. En halua jäädä mihinkään "kiitollisuudenvelkaan" tai olla mikään kotivaimo uramiehelle. Tottakai välillä kiva saada jotain pieniä yllätyksiä, mutta niidenkin kuuluu mun mielestä olla vastavuoroisia. Tällaisia mietteitä herännyt kun deittailuasiat olleet pinnalla. Mielipiteitä? N32
Kommentit (176)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yksinhuoltaja kolmelle lapselle ja etsin provider-miestä
Saat hetken odotella. Ei ole jononsi asti neljän suun maksajia.
Mitä sulla on antaa sellaista mitä lapseton timminroppainen fitnesstypy ei voisi tarjota.
Herpes. Lisäksi osaan viheltää kwai joen sillan melkein kokonaan ja olen hyvä laulamaan. Ainakin äitini on aina kehunut.
Jännä ajatus pitää maksullista naista kotonaan ympäri vuoden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu ehkä vähän kärjistämiseltä keskustelu monasti ja toisiinsa liittymättömien asioiden toistelulta. Kuten että jos mies sattuu olemaan sellainen että pystyy tarjoamaan taloudellisen vapauden, että se tarkoittaisi samalla kaikkea muuta negatiiviseksi liitettyä, kuin että "sanoo aina viimeisen sanan kaikesta" "pitää kiitollisuuden velassa", "kuvittelee olevansa toisen yläpuolella", aivan kuin mies jolla ei olisi edes rahaa ei voisi olla ihan yhtä lailla tällainen!
Kyse enemmän ihmisen luonteesta, minkälainen se toinen ihminen on. Jos on hyväsydäminen ja huomaavainen ja empaattinen ennen taloudellista menestystä, on sitä todennäköisesti sen jälkeenkin, ja pystyy vain paremmin sen suhteen antamaan.
Pohjimmiltaan kaikki miehet haluavat alistaa naisen palvelijakseen ja kotiorjakseen. Rikas vain voi käyttää lisäksi myös taloudellista väkivaltaa
Ja köyhät miehetkö eivät alista? Hah. Palsta on täynnä ketjuja, joissa kateellinen amismies nöyryyttää paremmin ansaitsevaa akateemista vaimoaan, haukkuu ja mitätöi.
Mutta omasta kokemusmaailmastahan tällaiset tulkinnat ovat useimmiten lähtöisin.
Suomi on pullollaan provider-naisia, jotka hyysäävät heikommin koulutettuja, päihdeongelmaisia ja laiskoja miehiään.
Turkissa yksi ihminen pärjää 500e/kk ja oman kämpän saa halvimmilta alueilta 2000-3000 eurolla. Vuokrat lähtee joistakin kympeistä per kuukausi. Torista saa aitoustodistuksellisia luksusvermeitä. "Hmm.. eihän tuo tee kuin reilu 3000€ vuodessa. Huomattavasti vähemmän kuin ympärivuotuisen naisen elättäminen. Minä itse, olen taas niin pienituloinen ja tienaan vain 3800 euroa kuukaudessa, ettei minulla olisi edes varaa mitään perhettä perustaa. Naisen ylläpitäminen on oikeasti melko kallista puuhaa."
Vierailija kirjoitti:
Joo ei kiinnosta. Oma mies on työtön. En valinnut keneen rakastuin, se vain tapahtui. Persoona ja kaikki klikkasi yhteen. Sitäpaitsi mieheni ei ole työtön vain koska "lusmuilee", hänellä on sairauksia ja saa niihin hoitoa tällä hetkellä.
En ole Mikk Saare sun kanssa. Susanna sun Manus on sinun tavalla seksuaalirikollinen.
Vierailija kirjoitti:
Luulin että tuollainen provider -mies on nyky-Suomessa harvinaisuus. Enemmän niitä taisi olla silloin 70-80 -luvulla. Naiset jäivät lasten kanssa kotirouviksi jne. Muistetaan myös että joskus oli aika, jolloin naiset eivät saaneet työskennellä, omistaa pankkitiliä, tai käydä ravintolassa.
Suomessa on saanut työskennellä ja omistaa pankkitilin. Toisin on ollut vaikka Ranskassa 1960-luvulle asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eurooppalaisen yläluokan vaimot harvemmin käyvät töissä. Jos käyvät, käyvät huvikseen. Suomessa sellaista yläluokkaa ei edes varsinaisesti ole. Kaikki suurin piirtein yhtä koulutettua keskiluokkaa ja rahvasta.
Käykää Briteissä katsomassa, miten rikkaiden miesten puolisot siellä elävät.
Tuskin pesevät mitään lattioita. Lapsillakin on hoitaja.
Ps. myös omassa keskiluokkaisessa lapsuudenperheessäni oli lastenhoitaja ja siivoaja, ja äiti oli kotirouvana
Minäkin olen todennut järkevämmäksi sen, että luonani käy siivoaja kerran viikossa, nuori opiskelija nainen jolle maksan suoraan käteen 60€ kerrasta, kuin sen, että ottaisin itselleni ympäri vuoden elätettävän naisen jolla mahdollisesti olisi vielä jopa lapsi/ lapsia rasitteena lisäkuluja luomassa.
Hmm.. eihän
Meillä tienattiin yhdessä tuo, ja tultiin lapsen kanssa hyvin toimeen.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut provider-mies vasten tahtoani.
Vaimoni työura jäi lyhyeksi ja loppui kun lapsemme syntyi. Olin silloin 40, vaimo 38.
Sitten iski sairauksia ja hän ei jaksanut hakea töitä.
Ensimmäisinä vuosina elimme todella köyhästi, vaimo ei saanut edes peruspäivärahaa koska miehen tulot vaikutti.
Myöhemin hän sai sairaspäivärahaa ja pääsi n 55 vuotiaana työkyvyttömyyseläkkeelle.
Minun mielestämi ei kannata kadehtia tradwife ja providerman perheitä. Raha on niukalti, ulkomaanmatkoja ei harrasteta ja lasten harrastukset jäävät sellaisiksi mitä vanhemmat keksivät tehdä yhdessä.
Olet harvinaislaaruinen mies, kun pysyit vaimosi rinnalla. Yleensä sairastunut vaimo hylätään välittömästi.
Moni aika keskituloinenkin voisi hyvin elättää vaimonsa tuloillaan, jos vaan haluaisi. Mutta usein naisena oleminen kuvataan jotenkin todella kalliiksi. Ulkonäköön menee tuhansia euroja vuodessa, vaatteet pitää muka olla merkkituotteita, pitää olla oma auto, kalliita käsilaukkuja ja aina jossain reissussa tai ulkona syömässä kavereiden kanssa. Todellisuudessa tavisnainen ei ole rahasyöppö. Hän asuu miehen kanssa samassa asunnossa, joten siitä ei synny lisäkustannuksia, paitsi ehkä vähän korkeampi vesimaksu. Monet naiset eivät harrasta tekokynsiä, kampaamokäyntejä, eikä merkkituotteita, vaan ostavat aika halpoja vaatteita ja pitävät niitä vuosia. Ei vaikka heillä olisikin rahaa.
Moni ei tarvitse tai edes halua omaa autoa, eikä heillä ehkä ole edes kavereita joiden kanssa mennä ja matkustaa. Halvimmillaan se nainen siellä kotona ei montaa sataa euroa kuussa tule miehelle maksamaan.
Jos asunto on maksettu, niin oikeasti monella on kyllä siihen varaa.
Mutta Suomessa se on halveksittua ja moni mies on saatu ajattelemaan, että jokaisella naisella pitää olla jonkun muun maksama palkka. Vaikka oikeasti monelle se, että vaimo on kotona ehkä lasten kanssa olisi niin paljon parempi ratkaisu ja monelle naiselle se myös olisi paljon parempaa.
Ihmiset ajattelevat, että tärkeintä on vain raha ja se että voi ostaako ostaa ja jollekin ehkä on. Jollekin toiselle se, ettei tarvitse tuhota kehoaan jossain raskaassa työssä, tuhota unirytmi vuorotyöllä tai kärsiä työpaikkakiusaamisesta vuosikausia ei vaan ole sen arvoista, että saa ostaa. Heille yksi merkkilaukku vähemmän, mutta olla poissa kiusaamistyöpaikasta on paljon arvokkaampaa aina.
Perheiden tai puolisoiden pitäisi ajatella molempien parasta, jos naisen elämä on parempaa kotona, vaikka sitten ilman kaikkea sitä materiaa, mitä sillä hänen palkallaan olisi ostettu, niin parempi siellä kotona. Se on täysin myytti, että kaikki naiset ovat jossain hyvinmaksetussa asiantuntijatyössä ja heillä on ihana työyhteisö. Julma tosiasia on, että moni nainen olisi paljon onnellisempi, jos mies pitäisi taloudellisesti huolta myös hänestä, mutta sitä ei haluta sanoa eikä varsinkaan kuulla, koska kuka tekisi sitten ne alipalkatut paskahommat, joita moni nainen nyt tekee, jos hän olisi kotona miehen elätettävänä, eikä niissä töissä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eurooppalaisen yläluokan vaimot harvemmin käyvät töissä. Jos käyvät, käyvät huvikseen. Suomessa sellaista yläluokkaa ei edes varsinaisesti ole. Kaikki suurin piirtein yhtä koulutettua keskiluokkaa ja rahvasta.
Käykää Briteissä katsomassa, miten rikkaiden miesten puolisot siellä elävät.
Tuskin pesevät mitään lattioita. Lapsillakin on hoitaja.
Ps. myös omassa keskiluokkaisessa lapsuudenperheessäni oli lastenhoitaja ja siivoaja, ja äiti oli kotirouvana
Minäkin olen todennut järkevämmäksi sen, että luonani käy siivoaja kerran viikossa, nuori opiskelija nainen jolle maksan suoraan käteen 60€ kerrasta, kuin sen, että ottaisin itselleni ympäri vuoden elätettävän naisen jolla mahdollisesti olisi vielä jopa lapsi/ lapsia rasitteena lisäkul
Tuskin ihan omillanne toimeen tulitte. Kelan turvin ilmeisesti olette eläneet. Onko se oikeasti hyvä asia lapsen kannalta? Siinä ei taas ole lapsen etua ajateltu lainkaan.eikö yhtään hävetä? Lapsi joutunut kulkemaan kirpputori vaatteissa,syömään alelappu ruokia jne. Se ei ole mitään ihmisarvoista elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut provider-mies vasten tahtoani.
Vaimoni työura jäi lyhyeksi ja loppui kun lapsemme syntyi. Olin silloin 40, vaimo 38.
Sitten iski sairauksia ja hän ei jaksanut hakea töitä.
Ensimmäisinä vuosina elimme todella köyhästi, vaimo ei saanut edes peruspäivärahaa koska miehen tulot vaikutti.
Myöhemin hän sai sairaspäivärahaa ja pääsi n 55 vuotiaana työkyvyttömyyseläkkeelle.
Minun mielestämi ei kannata kadehtia tradwife ja providerman perheitä. Raha on niukalti, ulkomaanmatkoja ei harrasteta ja lasten harrastukset jäävät sellaisiksi mitä vanhemmat keksivät tehdä yhdessä.
Olet harvinaislaaruinen mies, kun pysyit vaimosi rinnalla. Yleensä sairastunut vaimo hylätään välittömästi.
Toisaalta jos vaimo olisi pysynyt terveenä niin hän mitä todennäköisimmin olisi pettänyt miestään ja päätynyt hylätyksi. Onneksi nainen sairastui ja he saivat onnellisemman elämän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi. En halua olla kenestäkään riippuvainen tai kiitollisuudenvelassa kenellekkään. Pärjään loistavasti itsekin. Arvoihini ei kuulu siipeily, enkä halua olla millään tavalla ostettavissa.
Tää niin mielenkiintoinen vastaus, olisi vain kiva kuulla perusteluita että osaisi ymmärtää näkökulman. Mitä tarkoittaa olla ostettavissa? Miten se tekee ihmisestä "ostettavissa" olevan, jos nyt rakastuu mieheen ja selviää että tällä onkin huomattavasti varallisuutta ja voi huolehtia taloudellisista asioista ja laittaa sinullekin keskipalkan mukaisen palkan juoksemaan että kertyy eläkkeet sun muutkin?
eikä vaikuta sen kummemmin muuten kuin että sun ei tarvitse rahan takia olla jonkun yrittäjän ostettavissa työntekijäksi vaan vapautuu kaikki se aika johonkin mahdollisesti mieluisampaan tekemiseen?
Tai miksi o
Koska miehen varassa elävät naiset jäävät tyhjän päälle, jos parisuhde loppuu. Omiin arvioihin kuuluu, että pärjään omillani ja pystyn itse tavoittelemaan unelmiani ja haluamiani asioita, eikä se ole riippuvaista siitä, onko minulla miestä mahdollistamassa niitä vai ei. Ei ole miehen tehtävä tehdä minua onnelliseksi ja rahoittaa unelmiani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma äiti oli kotiäitinä 60-luvulla, koska lapsille ei ollut hoitopaikkoja. Isän piti elättää koko nelihenkinen perhe palkallaan. Oma talo oli, huoneen ja keittiön suuruinen, ei muita mukavuuksia kuin sähkö. Voi luoja, että me oltiin köyhiä. Äiti meni töihin sitten kun nuorempi lapsi aloitti koulun. Kukaan ei halua sitä elintasoa nykyään.
Äitini on syntynyt 50-luvulla suurperheeseen. Lapsia oli kahdeksan ja mummoni oli luonnollisesti koti-äitinä, koska ei ollut muuta mahdollisuutta. Ukkini joutui tekemään kahta työtä elättääkseen perheensä. Köyhää oli, kun tuolloin ei lapsilisiäkään ollut vielä olemassa. Kenellekään ei tuosta köyhyydestä traumoja jäänyt, koska perhe-elämä oli kuitenkin seesteistä. Niukkaa, mutta seesteistä. Tätini kertoi joskus itselleen ihanan muiston kuinka ukkini halusi ilos
Jos köyhissä oloissa olevia lapsia olisikin niin sekin on vain lapsen vanhempien tekemä valinta. Siksi en ihan ymmärräkään näitä lapsiperheille suunnattuja avustuksia ja lahjoituksia. Jokainen vanhempi antaa lapselleen juuri sellaisen elämän kuin haluaa. Typerä holhous yhteiskunta yrittää sitten näitä muokata ja kävellä vanhempien omien valintojen yli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma äiti oli kotiäitinä 60-luvulla, koska lapsille ei ollut hoitopaikkoja. Isän piti elättää koko nelihenkinen perhe palkallaan. Oma talo oli, huoneen ja keittiön suuruinen, ei muita mukavuuksia kuin sähkö. Voi luoja, että me oltiin köyhiä. Äiti meni töihin sitten kun nuorempi lapsi aloitti koulun. Kukaan ei halua sitä elintasoa nykyään.
Äitini on syntynyt 50-luvulla suurperheeseen. Lapsia oli kahdeksan ja mummoni oli luonnollisesti koti-äitinä, koska ei ollut muuta mahdollisuutta. Ukkini joutui tekemään kahta työtä elättääkseen perheensä. Köyhää oli, kun tuolloin ei lapsilisiäkään ollut vielä olemassa. Kenellekään ei tuosta köyhyydestä traumoja jäänyt, koska perhe-elämä oli kuitenkin seesteistä. Niukkaa, mutta seesteistä. Tätini kertoi josku
Suomessa ei anneta ihmisten olla enää vapaasti ideologisesti köyhiä. Se on väärin!
Vierailija kirjoitti:
Tiesittekö, että Telegramissa on yksi viestiryhmä missä on 70 000 miestä ja heidän pääpuheenaiheet on naisten t*pp*minen, syöminen, r*isk*aminen ja niiden yhdistelmät. Samat miehet huumaavat vaimojaan, tyttöystäviään sekä r*iskaa ja välittää niitä muiden miesten r**. Ja se on vain yksi ryhmä, siellä ja muualla viestipalveluissa on samanlaisia ryhmiä tuhansia. Joten minusta me on ylitetty vaihe missä kannattaa miettiä millään tavalla miehiä. Sen sijaa suojelkaa naiset itseänne isiltänne, veljiltänne, pojiltanne ja miehiltänne.
Eikö se yksi nainen murhannut muutaman vanhuksen antamalla extra-lääkkeitä. Yritti nyt päästä elinkautisesta pois, kun on jo reilu 70v. Pitääkö sen perusteella varoa kaikkia keski-iän ylittäneitä naisia? Niistä kun ei varmaan tiedä, jos ne yrittää vahingoittaa lähimmäistään. Koskee niin miehiä, kuin naisia. Varokaa siis kaikkia mummoja!
Vierailija kirjoitti:
Moni aika keskituloinenkin voisi hyvin elättää vaimonsa tuloillaan, jos vaan haluaisi. Mutta usein naisena oleminen kuvataan jotenkin todella kalliiksi. Ulkonäköön menee tuhansia euroja vuodessa, vaatteet pitää muka olla merkkituotteita, pitää olla oma auto, kalliita käsilaukkuja ja aina jossain reissussa tai ulkona syömässä kavereiden kanssa. Todellisuudessa tavisnainen ei ole rahasyöppö. Hän asuu miehen kanssa samassa asunnossa, joten siitä ei synny lisäkustannuksia, paitsi ehkä vähän korkeampi vesimaksu. Monet naiset eivät harrasta tekokynsiä, kampaamokäyntejä, eikä merkkituotteita, vaan ostavat aika halpoja vaatteita ja pitävät niitä vuosia. Ei vaikka heillä olisikin rahaa.
Moni ei tarvitse tai edes halua omaa autoa, eikä heillä ehkä ole edes kavereita joiden kanssa mennä ja matkustaa. Halvimmillaan se nainen siellä kotona ei montaa sataa euroa kuussa tule miehelle maksamaan.
Jos asunto on maksettu, niin oikeasti monella
Tuo on kyllä totta, että naisista harvemmin on muuhun kuin kotiäidiksi tai ns paskahommiin joissa ei sitä älyä juuri tarvita. Naisen elämä on oikeasti aika rajoittunutta. 😔
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut provider-mies vasten tahtoani.
Vaimoni työura jäi lyhyeksi ja loppui kun lapsemme syntyi. Olin silloin 40, vaimo 38.
Sitten iski sairauksia ja hän ei jaksanut hakea töitä.
Ensimmäisinä vuosina elimme todella köyhästi, vaimo ei saanut edes peruspäivärahaa koska miehen tulot vaikutti.
Myöhemin hän sai sairaspäivärahaa ja pääsi n 55 vuotiaana työkyvyttömyyseläkkeelle.
Minun mielestämi ei kannata kadehtia tradwife ja providerman perheitä. Raha on niukalti, ulkomaanmatkoja ei harrasteta ja lasten harrastukset jäävät sellaisiksi mitä vanhemmat keksivät tehdä yhdessä.
Olet harvinaislaaruinen mies, kun pysyit vaimosi rinnalla. Yleensä sairastunut vaimo hylätään välittömästi.
Toisaalta jos vaimo olisi pys
Eivät kaikki naiset petä! 98% naisista vaan pilaa niiden kahden prosentin hyvän maineen.
"Tuo on kyllä totta, että naisista harvemmin on muuhun kuin kotiäidiksi tai ns paskahommiin joissa ei sitä älyä juuri tarvita. Naisen elämä on oikeasti aika rajoittunutta. 😔"
Onneksi on koulutus ja hyvä palkka niin ei tarvitse kattella tämmöstä lapsellista sovinistisikaa ollenkaan. 😊
Hmm.. eihän tuo tee kuin reilu 3000€ vuodessa. Huomattavasti vähemmän kuin ympärivuotuisen naisen elättäminen. Minä itse, olen taas niin pienituloinen ja tienaan vain 3800 euroa kuukaudessa, ettei minulla olisi edes varaa mitään perhettä perustaa. Naisen ylläpitäminen on oikeasti melko kallista puuhaa.