Lue keskustelun säännöt.
Muita naisia, joita ei kiinnosta tyypillinen provider-mies?
23.12.2024 |
Otsikossa kysymys. Ei kiinnosta itseäni. En halua jäädä mihinkään "kiitollisuudenvelkaan" tai olla mikään kotivaimo uramiehelle. Tottakai välillä kiva saada jotain pieniä yllätyksiä, mutta niidenkin kuuluu mun mielestä olla vastavuoroisia. Tällaisia mietteitä herännyt kun deittailuasiat olleet pinnalla. Mielipiteitä? N32
Kommentit (176)
Vierailija kirjoitti:
Oma äiti oli kotiäitinä 60-luvulla, koska lapsille ei ollut hoitopaikkoja. Isän piti elättää koko nelihenkinen perhe palkallaan. Oma talo oli, huoneen ja keittiön suuruinen, ei muita mukavuuksia kuin sähkö. Voi luoja, että me oltiin köyhiä. Äiti meni töihin sitten kun nuorempi lapsi aloitti koulun. Kukaan ei halua sitä elintasoa nykyään.
Äitini on syntynyt 50-luvulla suurperheeseen. Lapsia oli kahdeksan ja mummoni oli luonnollisesti koti-äitinä, koska ei ollut muuta mahdollisuutta. Ukkini joutui tekemään kahta työtä elättääkseen perheensä. Köyhää oli, kun tuolloin ei lapsilisiäkään ollut vielä olemassa. Kenellekään ei tuosta köyhyydestä traumoja jäänyt, koska perhe-elämä oli kuitenkin seesteistä. Niukkaa, mutta seesteistä. Tätini kertoi joskus itselleen ihanan muiston kuinka ukkini halusi ilostuttaa lapsia ja toi jokaiselle nallekarkin. Siis yhden karkin.
En romantisoi köyhyyttä, mutta ennen muinoin köyhyys oli ns. normaalia, koska niin moni muukin perhe eli samassa tilanteessa. Ei ollut samalla tavoin vertailukohteita kuin tänä päivänä. Siksi nykyaikana köyhyys tuntuu pahemmalta. Elämä oli ennen yksinkertaisempaa. Mutta nykyään maailma on yhtä ahdistavaa kulutusjuhlaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anne Kukkohovin nykyisestä tienaamisesta olisi voinut päätellä tässä kommentissa olevan jonkun syvällisemmän merkityksen, joka saattoi jäädä sinulta huomaamatta
Olenko sivistymätön moukka kun en ymmärrä, mihin Anne Kukkohovilla viitataan provider-ilmiöön liittyvässä keskustelussa. Sopii minulle 😊
Joo ei kiinnosta. Oma mies on työtön. En valinnut keneen rakastuin, se vain tapahtui. Persoona ja kaikki klikkasi yhteen. Sitäpaitsi mieheni ei ole työtön vain koska "lusmuilee", hänellä on sairauksia ja saa niihin hoitoa tällä hetkellä.
Eurooppalaisen yläluokan vaimot harvemmin käyvät töissä. Jos käyvät, käyvät huvikseen. Suomessa sellaista yläluokkaa ei edes varsinaisesti ole. Kaikki suurin piirtein yhtä koulutettua keskiluokkaa ja rahvasta.
Käykää Briteissä katsomassa, miten rikkaiden miesten puolisot siellä elävät.
Tuskin pesevät mitään lattioita. Lapsillakin on hoitaja.
Ps. myös omassa keskiluokkaisessa lapsuudenperheessäni oli lastenhoitaja ja siivoaja, ja äiti oli kotirouvana
Tuskin ainakaan kukaan Provider niin hullu tänä päivänä on etteikö avioehtoa tekisi omaisuudensa suojaksi jos naimisiin pitää päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä yksi. En halua olla kenestäkään riippuvainen tai kiitollisuudenvelassa kenellekkään. Pärjään loistavasti itsekin. Arvoihini ei kuulu siipeily, enkä halua olla millään tavalla ostettavissa.
Vierailija kirjoitti:
Olen yksinhuoltaja kolmelle lapselle ja etsin provider-miestä
Saat hetken odotella. Ei ole jononsi asti neljän suun maksajia.
Mitä sulla on antaa sellaista mitä lapseton timminroppainen fitnesstypy ei voisi tarjota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi. En halua olla kenestäkään riippuvainen tai kiitollisuudenvelassa kenellekkään. Pärjään loistavasti itsekin. Arvoihini ei kuulu siipeily, enkä halua olla millään tavalla ostettavissa.
Tää niin mielenkiintoinen vastaus, olisi vain kiva kuulla perusteluita että osaisi ymmärtää näkökulman. Mitä tarkoittaa olla ostettavissa? Miten se tekee ihmisestä "ostettavissa" olevan, jos nyt rakastuu mieheen ja selviää että tällä onkin huomattavasti varallisuutta ja voi huolehtia taloudellisista asioista ja laittaa sinullekin keskipalkan mukaisen palkan juoksemaan että kertyy eläkkeet sun muutkin?
eikä vaikuta sen kummemmin muuten kuin että sun ei tarvitse rahan takia olla jonkun yrittäjän ostettavissa työntekijäksi vaan vapautuu kaikki se aika johonkin mahdollisesti mieluisampaan tekemiseen?
Tai miksi olla kiitollisuuden velassa? Eikö parisuhteissa tehdä toinen toisilleen asioita sen takia että haluaa, eikä velkaantumismotiivista? Jääkö mies kiitollisuuden velkaan jos nainen on tehnyt jotain mukavaa hänen ilokseen? jotenkin vieras tapa ajatella tuota kautta sen sijaan että katsoisi asiaa rakkauden tekoina, toinen toisiaan ilahduttaen kykyjensä mukaan ja molempien onnellisuutta lisäävänä tekijänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi. En halua olla kenestäkään riippuvainen tai kiitollisuudenvelassa kenellekkään. Pärjään loistavasti itsekin. Arvoihini ei kuulu siipeily, enkä halua olla millään tavalla ostettavissa.
Tää niin mielenkiintoinen vastaus, olisi vain kiva kuulla perusteluita että osaisi ymmärtää näkökulman. Mitä tarkoittaa olla ostettavissa? Miten se tekee ihmisestä "ostettavissa" olevan, jos nyt rakastuu mieheen ja selviää että tällä onkin huomattavasti varallisuutta ja voi huolehtia taloudellisista asioista ja laittaa sinullekin keskipalkan mukaisen palkan juoksemaan että kertyy eläkkeet sun muutkin?
eikä vaikuta sen kummemmin muuten kuin että sun ei tarvitse rahan takia olla jonkun yrittäjän ostettavissa työntekijäksi vaan vapautuu kaikki se aika johonkin mahdollisesti mieluisampaan tekemiseen?
Tai miksi olla kiitollisuuden velassa? Eikö parisuhteissa tehd
Tätä kiitollisuudenvelkaa ihmettelen itsekin. Olen hoitanut meidän perheessä lapset kouluikään saakka kotona. Eli minun mieheni on sitten varmaan tällainen "provider" (kammottava sana) -tyyppi. Onko hän sitten kiitollisuudenvelassa minulle, kun ei tarvinnut koskaan jäädä hoitamaan sairaita lapsia kotiin? Miten nämä "velat" selvitellään? Miksi avioliitosta on tullut tällainen omituinen suhde, jossa puolisot suhtautuvat toisiinsa, kuin pahimpaan viholliseensa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu ehkä vähän kärjistämiseltä keskustelu monasti ja toisiinsa liittymättömien asioiden toistelulta. Kuten että jos mies sattuu olemaan sellainen että pystyy tarjoamaan taloudellisen vapauden, että se tarkoittaisi samalla kaikkea muuta negatiiviseksi liitettyä, kuin että "sanoo aina viimeisen sanan kaikesta" "pitää kiitollisuuden velassa", "kuvittelee olevansa toisen yläpuolella", aivan kuin mies jolla ei olisi edes rahaa ei voisi olla ihan yhtä lailla tällainen!
Kyse enemmän ihmisen luonteesta, minkälainen se toinen ihminen on. Jos on hyväsydäminen ja huomaavainen ja empaattinen ennen taloudellista menestystä, on sitä todennäköisesti sen jälkeenkin, ja pystyy vain paremmin sen suhteen antamaan.
Aloittaja on liian vanha providermiehelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No juu, en haluaisi olla riippuvainen miehen rahoista. Omat tulot, oma valinnanvapaus.
Mullakin on hyvin vahvasti tuo periaate. Toki mut on kasvatettu itsenäiseksi. Kotoa opetettiin/vaadittiin, että jokaisen aikuisen on pärjättävä omillaan ja elämä on elettävä fiksusti. En ole kertaakaan aikuisiällä pyytänyt rahaa vanhemmiltani. En kehtaisi edes. Olen kiitollinen kotivasvatuksestani tuolta osin. Minusta on tullut järkevä rahankäyttäjä ja pidän säästämistä tärkeänä. En pystyisi parisuhteeseen ihmisen kanssa, joka vielä aikuisenakin olisi vanhempiensa lompakolla. En pysty arvostamaan tuollaista ihmistä, joka on kuin iso vauva.
Parisuhteissani olen ollut hyvin tarkka siitä, että toinen ei rahallisesti panosta enempää kuin minä. Kulut on aina laitettu puoliksi ja esimerkiksi joululahjaa ostaessa on yh
Sulla on ihan omat lait 😂
Tyypillinen kullankaivaja olet.
" Kaikki rahat on yhteisiä, paitsi minun rahani. Ne ovat minun koska tienaan niin paljon vähemmän!"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma äiti oli kotiäitinä 60-luvulla, koska lapsille ei ollut hoitopaikkoja. Isän piti elättää koko nelihenkinen perhe palkallaan. Oma talo oli, huoneen ja keittiön suuruinen, ei muita mukavuuksia kuin sähkö. Voi luoja, että me oltiin köyhiä. Äiti meni töihin sitten kun nuorempi lapsi aloitti koulun. Kukaan ei halua sitä elintasoa nykyään.
Äitini on syntynyt 50-luvulla suurperheeseen. Lapsia oli kahdeksan ja mummoni oli luonnollisesti koti-äitinä, koska ei ollut muuta mahdollisuutta. Ukkini joutui tekemään kahta työtä elättääkseen perheensä. Köyhää oli, kun tuolloin ei lapsilisiäkään ollut vielä olemassa. Kenellekään ei tuosta köyhyydestä traumoja jäänyt, koska perhe-elämä oli kuitenkin seesteistä. Niukkaa, mutta seesteistä. Tätini kertoi joskus itselleen ihanan muiston kuinka ukkini halusi ilostuttaa lapsia ja toi jokaiselle nallekarkin. Siis yh
Nykyään ei kukaan enää edes tee lapsia jos ei niitä ole varaa itse elättää.
On tietysti joitakin poikkeuksia, jotka elättävät sekä itsensä, että lapsensa valtion kustannuksella, mutta heitä on oikeastaan todella vähän.
Useampi vanhempi nykyaikana laittaa muun muassa lapsille maksettavat lapsilisät säästöön ja antavat ne lapsilleen pesämunaksi näiden täytettyä 18 vuotta.
Varsinaisesti köyhissä olosuhteissa olevia lapsia on onneksi nykyään enää hyvin vähän. Kiitos siitä yhteiskunnalle ja vastuullisille vanhemmille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eurooppalaisen yläluokan vaimot harvemmin käyvät töissä. Jos käyvät, käyvät huvikseen. Suomessa sellaista yläluokkaa ei edes varsinaisesti ole. Kaikki suurin piirtein yhtä koulutettua keskiluokkaa ja rahvasta.
Käykää Briteissä katsomassa, miten rikkaiden miesten puolisot siellä elävät.
Tuskin pesevät mitään lattioita. Lapsillakin on hoitaja.
Ps. myös omassa keskiluokkaisessa lapsuudenperheessäni oli lastenhoitaja ja siivoaja, ja äiti oli kotirouvana
Minäkin olen todennut järkevämmäksi sen, että luonani käy siivoaja kerran viikossa, nuori opiskelija nainen jolle maksan suoraan käteen 60€ kerrasta, kuin sen, että ottaisin itselleni ympäri vuoden elätettävän naisen jolla mahdollisesti olisi vielä jopa lapsi/ lapsia rasitteena lisäkuluja luomassa.
Ennenaikaan ei ollut ehkäisyä. Siksi joillekin niitä lapsia siunaantui.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu ehkä vähän kärjistämiseltä keskustelu monasti ja toisiinsa liittymättömien asioiden toistelulta. Kuten että jos mies sattuu olemaan sellainen että pystyy tarjoamaan taloudellisen vapauden, että se tarkoittaisi samalla kaikkea muuta negatiiviseksi liitettyä, kuin että "sanoo aina viimeisen sanan kaikesta" "pitää kiitollisuuden velassa", "kuvittelee olevansa toisen yläpuolella", aivan kuin mies jolla ei olisi edes rahaa ei voisi olla ihan yhtä lailla tällainen!
Kyse enemmän ihmisen luonteesta, minkälainen se toinen ihminen on. Jos on hyväsydäminen ja huomaavainen ja empaattinen ennen taloudellista menestystä, on sitä todennäköisesti sen jälkeenkin, ja pystyy vain paremmin sen suhteen antamaan.
Pohjimmiltaan kaikki miehet haluavat alistaa naisen palvelijakseen ja kotiorjakseen. Rikas vain voi käyttää lisäksi myös taloudellista väkivaltaa ja kiristämistä. Ja nainen joutuu katsomaan sormien läpi huorissa käyntiä ja pettämistä, koska rikkaat miehet kokevat, että heillä on oikeus sellaiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yksinhuoltaja kolmelle lapselle ja etsin provider-miestä
Saat hetken odotella. Ei ole jononsi asti neljän suun maksajia.
Mitä sulla on antaa sellaista mitä lapseton timminroppainen fitnesstypy ei voisi tarjota.
Kyllä ex mieheni maksavat lastensa elatuksen, paitsi yksi jonka nimeä en varsinaisesti tiedä. Ainoastaan sen, että hän asuu kreikassa.
haluan olla provider miehelleni
Provider, entertainer, mutta hyvin harvisaisia ihmis-miehen tahtojia onkin sitten tooosivähän.
Jos mies nyt vaikkapa maksaa yrityksensä kautta palkkatuloa 3000 euroa bruttona kuussa, siitä kertyy eläkemaksut, ihan samalla tavalla kuin vieraalta työnantajalta.