Arvostan perheellisiä jotka muistavat yksinäisiä joulun aikaan

Vierailija kirjoitti:

Monelle on oma valinta olla yksin. Minäkin olisin, jos olisin kuunnellut sydäntäni... toivottavasti sitten kun olen kasvattanut lapseni isoksi, saan vihdoin olla lähes koko ajan yksin. 

Joidenkin ei tosiaan pitäisi hankkia lapsia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukujoulusta toiseen rientäminen ei jätä aikaa rientää vielä jonkun yksinäisenkin luokse. Ystäviä ja kavereita ehtii tapaamaan joulun jälkeen. 

 

Me ei riennetä jouluna minnekään, halutaan olla joulut kotona. SukulaisiaKIN ehtii tapaamaan joulun jälkeenkin!

Montako yksinäistä olet kutsunut jouluksi teille?

Kuinkahan moni yksinäinen ihan oikeasti haluaisi tulla kutsutuksi jonkun toisen perhe- tai sukujouluun? Mä vähän luulen, että ei kovinkaan moni. On surullista, jos joku joutuu vastoin tahtoaan olemaan joulun yksin, mutta olisiko tuokaan sitten mieluinen vaihtoehto, että kutsutaan mukaan johonkin sellaiseen porukkaan, josta ei tunne kuin yhden ihmisen?

Viime joulun vietin yksin ja siksi jaksoinkin tavata (käytiin paikallisessa pizzalla) tapaninpäivänä yhtä sinkkukaveriani, jolla ei ole elossa olevia lähisukulaisia. Yleensä sukujoulun laittaminen ja viettäminen vie voimat niin, että en halua joulupäivänä ja tapaninpäivänä tavata yhtään ketään. 

Meillä on yksi sukulainen jolla ei ole.ollut kovinkaan läheiset välit omaan perheeseensä. Hän on useita kertoja viettänyt juhlapyhiä meidän kanssa ja olen aikoinaan ihan mielellään hänet kutsunut mukaan.

Hänellä vaan tuntui olevan joku todella idyllinen kuva juhlapyhistä ja hän käyttäytyi passiivis-agressiivisesti äksyillen kun esim lapset heräsivät aamulla klo 7 jälkeen.

Hän kutsui usein itse itsensä ja meillä ei ollut mitään sitä vastaan, mutta koin sen epäreiluna, että hän suhtautui niin nuivasti kun asiat ei mennyt hänen toivomalla tavalla.

En halunnut kieltää häntä tulemasta, mutta koin joka kerta painetta järjestää jotain täydellistä, vaikka tälle lapsettomalle se lapsiperheen häly oli selvästi liikaa.

Lopulta välimme viilenivät. Nykyään emme kutsu enää ketään juhlapyhiksi. Kukaan ei enää arvioi meidän lasten innostunutta äänivolyymia tai pieniä kiukkuja. Paljon rennompaa kun kukaan ei ole suurennuslasin kanssa etsimässä meistä vikoja ja projisoimassa omia lapsuutensa perhedynamiikkaan liittyviä ongelmiaan meihin.

Toisinaan tuntui että hän etsi epätoivoisesti meistä korvaajaa perheelleen, asettaen samalla meille kovat paineet ja hermostui kun unelmiensa idylli olikin pelkkää mielikuvitusta.

Välillä tuntui että meidän olisi pitänyt pyydellä anteeksi kotiamme ja pienten lastemme ääniä, tiskikoneen tyhjennystä ja väärään aikaan heräämistä.

Ei ikinä enää tätä perheen ulkopuolista perfektionistia juhlapyhien aikaan kylään- kyllä helpotti.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on oikein ihana joulu menossa jo. Siivosin kodin kauniiksi, pesin lakanat, ruuat on valmiina ja kynttilät palamassa nytkin. 

Juon aamukaffetta ja katson suoratoistoa. Kohta haen kaupasta vattuhillon, luumusosetta ja suklaalevyn, että saan tehtyä jouluhalon keskiviikoksi. Mulle tulee pari sinkkuystävää kaffelle silloin joulumessun jälkeen. 

 

Joulumessu? Oletteko uskovaisia?

No jee. Jos olisin yksinäinen niin en kyllä haluaisi tulla muistetuksi mistään velvollisuudesta siksi että muistaja saa siitä itselleen kirkkaamman sädekehän. Muistaa saa jos siltä aidosti tuntuu mutta tekopyhyyttä en siedä. 

Vierailija kirjoitti:

Vielä hienompaa,  jos joku yksinäinen järjestäisi joulun perheelliselle.  Varsinkin pikkulapsiperheissä arki on usein niin rankkaa,  että olisi hienoa päästä edes jouluna valmiiseen pöytään. 

Kyllä me palvellaan teitä muutenkin vuoden ympäri, joten ei kiitos! 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Kuinkahan moni yksinäinen ihan oikeasti haluaisi tulla kutsutuksi jonkun toisen perhe- tai sukujouluun? Mä vähän luulen, että ei kovinkaan moni. On surullista, jos joku joutuu vastoin tahtoaan olemaan joulun yksin, mutta olisiko tuokaan sitten mieluinen vaihtoehto, että kutsutaan mukaan johonkin sellaiseen porukkaan, josta ei tunne kuin yhden ihmisen?

Viime joulun vietin yksin ja siksi jaksoinkin tavata (käytiin paikallisessa pizzalla) tapaninpäivänä yhtä sinkkukaveriani, jolla ei ole elossa olevia lähisukulaisia. Yleensä sukujoulun laittaminen ja viettäminen vie voimat niin, että en halua joulupäivänä ja tapaninpäivänä tavata yhtään ketään. 

Asiaa! Olen yksin ja nautin jopa siitä. Joulu aina saa ahdistumaan ihmisten Jouluhypetyksestä ja yltiösosiaalisuudesta. Hei haloo, älkää kiusatko meitä yksinäisiä "ressukoita", jotka vaan halutaan kääriytyä filttiin sohvalle katsomaan leffaa suklaarasian kanssa. Monena Jouluna on joutunut käyttämään puhejudoa kun on väistellyt sukujouluja. Kiitos korona, kun vapautit minut. Nykyään olen flunssassa aatosta Uudenvuoden päivään asti. Loppiaisen jälkeen ihmiset muuttuvat taas normaaleiksi ja ymmärtävät että vuodessa on muitakin päiviä kuin Joulu, kun alkavat maksella luottokorttimaksujaan.

Vierailija kirjoitti:

Mä oon "yksinäinen" ja järkkäsin joulun itselleni. Ei stressiä, ei riitoja, ei pettymyksiä ja ihana joulu saa tulla nyt.

Tapaan ystäviäni joulupäivänä. Jotkut nautii omasta rauhasta.

Nauti sinä omasta riitaisasta mielestäsi ja omatekoisesta perhehelvetistäsi, jossa suoritat joulua katkerana etkä kiitosta saa. 

Se on sun valinta.

Tämä. Jos saisin valita niin en näkisi sukulaisia edes jouluaattona. 

Olen viettänyt monenlaisia jouluja siellä täällä yksin, kaksin, isommalla porukalla töissä tai matkoilla, joten en ihan tiedä miksi joulua ylipäätään pitäisi viettää juuri tietyllä tavalla samoja rutiineja noudattaen? Ja miksi verrata yksinäisen tai perheellisen joulua? Ihminen on yksin joka tapauksessa, itsensä kanssa, ja jos ei ole rehellinen mitä itse haluaa ei sitä voi jouluksi sanoa. On turha lässyttää, miten muita pitää ajatella ja etenkin perheelliset. Kyllä se sama asenne pitää sitten olla kaikilla/koko porukalla, eikä niin että yksi kantaa vastuun koko porukan joulutunnelmista. Yksin joulua viettävä tuskin siihen helvettiin haluaa mennä mukaan, jos osa perheestä huokuu pelkkää ahdistusta.

Jos nyt jotakin joulun aikaan muistaisin, niin väkivallan uhan alla eläviä ihmisiä. Se on todella karmeaa. Siksi voi yrittää olla edes kuulolla pärjääkö se kaveri/työkaveri/naapuri/tuttu/sukulainen vai pitääkö soittaa onko kaikki ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki yksinäiset eivät ole kiitollisia huomioimisesta.

Järsivät mieluiten sitä iänikuista pitsaa itsemurhayksiössään. 

Ja voivat silti paljon paremmin!