Lue keskustelun säännöt.
Lähisuhdeväkivalta
22.12.2024 |
Kodissani on lähisuhdeväkivaltaa vanhempieni välillä. Olen koko ajan jatkuvassa stressitilassa ja tämä monen vuoden touhu on saanut minut todella ahdistuneeksi ja vaikuttanut terveyteenkin. Ei ole voimavaroja käydä nyt töissä lukio-opiskelun ohella. Ei siis rahaa muuttaa omaan kämppään. Pelottaa myös mitä vanhemmille käy jos en ole tukemassa äidin itkuissa ja riitojen selvittelyissä. Olen ehdottanut äidille, että muuttaa erilleen mutta ei koska perhe. Tuntuu ettei ole pakokeinoa, mitä teen?
Kommentit (54)
Mutta olen melkein burn outissa, joten ei valitettavasti ole voimavaroja töihin nyt, vaikka haluaisinkin ): t. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai kamala 😳 sähän voit itsekin tosi huonosti tuossa ja kärsit pahasti. Äitisi ei ilmeisesti halua apua? Onko poliisit käynyt joka kerta?
Ei poliiseja ole käynyt ja onneksi väkivalta on enimmäkseen henkistä, mutta silti todella kuluttavaa kun joka päivä räyhätään kaikesta ja pitää yrittää tasapainotella tätä kauhun tasapainoa. Parhaillaan taas menossa huutotaistelu. T. Ap
Sun parhaat vuodet menee nyt tuohon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin on mennyt, se on hyväksyttävä. Toivon kuitenkin että kakskymppisistäni voisin vähän nauttiakin, mutta en tiedä miten nyt mennä sitä kohti, koska en kestä enää näin. T.ap
Oletko täysi-ikäinen? Onko teillä lukiossa jotain henkilöä, kenen luona käydä juttelemassa tuosta tilanteesta? Myös sosiaalityöntekijälle voi varata ajan, ja alkaa selvittää miten tuota tilannetta alkaa purkamaan. Muuttohan tuossa on ainoa järkevä ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen juu täysi-ikäinen. Lukiossani ei enää tarjota tukea täysi-ikäisille. Hmm, en oikein tiedä mitenköhän tuo sosiaalityöntekijä juttu sitten toimisi?
Kerro räyhääjille, että mittasi on täynnä ja käske hankkimaan sinulle oma asunto. Äitisi on aikuinen ihminen, et ole hänen tukihenkilönsä etkä kainalosauva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perheeni ei ole rikas, enkä odotakaan että olisivat minulle velvollisia asuntoa hankkimaan nyt kuitenkaan. Ja olen tietenkin kertonut, etten jaksaisi tätä, mutta eipä se asiaan paljoa vaikuta.
Pelasta itsesi, jos äiti ei halua tulla pelastetuksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pelasta itsesi, jos äiti ei halua tulla pelastetuksi!
Yritänkin tässä miettiä, että miten, mutta en kertakaikkiaan tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Olen juu täysi-ikäinen. Lukiossani ei enää tarjota tukea täysi-ikäisille. Hmm, en oikein tiedä mitenköhän tuo sosiaalityöntekijä juttu sitten toimisi?
Kerrot tilanteestasi, sosiaalityöntekijä auttaa käytännön asioiden hoitamisessa, kuten esimerkiksi mahdollisen muuton ja asunnon rahoituksen selvittelyssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kellään muulla kokemuksia yms vastaavaan?
Onko nuorempia sisaruksia? Joskus vanhemmat luulee että lasten takia pitäisi asua yhdessä. Voit tehdä lastensuojeluilmoituksen. Soita vaikka Nollalinjalle, voivat neuvoa turvakotiin.
Äitisi pääsee tuosta pois vain jos itse haluaa. Sinun on pelastettava itsesi.
Vierailija kirjoitti:
Onko nuorempia sisaruksia? Joskus vanhemmat luulee että lasten takia pitäisi asua yhdessä. Voit tehdä lastensuojeluilmoituksen. Soita vaikka Nollalinjalle, voivat neuvoa turvakotiin.
Äitisi pääsee tuosta pois vain jos itse haluaa. Sinun on pelastettava itsesi.
Minulla ei ole nuorempia sisaruksia, olen nuorin. Siksi koenkin vaikeaksi lähteä, kun jäävät sitten kaksistaan. Turvakotia pidän hieman huonona ratkaisuna ehkä, kun fyysisen väkivallan uhka ei ole akuutti, mutta henkinenkin on todella raskasta kun se jatkuu voimistuen jotain 8 vuotta. Haluaisin silti lähteä jotenkin pian, mutta en ole varma miten voisin edetä.
Tuli liikettä 17-vuotiaana minunkin kinttuihin kun pirttihirmuisä puukkoa kaulalle painoi. Sukkasillani juoksin routaista tannerta pitkin parikilometriä naapuriin ja seuraavana päivänä noudin vähäiset tavarani ja matkustin serkkujen hoteisiin 500 km päähän. Itsesuojeluvaisto sen paon määritti sillä toinen vaihtoehto olisi ollut kuolema. Aina on vaihtoehto nousta notkosta eikä tarvitse jäädä tuleen makaamaan. Työtä löytyi ja opiskelupaikka kansanopistossa.
Tuttua mullekin. Vanhempani riitelivät jatkuvasti ja syyttelivät toisiaan milloin mistäkin. Se huuto oli pelottavaa js ahdistavaa. En koskaan kehdannut pyytää kavereita käymään koska häpesin olojani niin paljon. Ei ollut väliä oliko meillä vieraita vai ei, riideltiin ihan samaan malliin kuin muulloinkin. Sairastuin paniikkihäiriöön parikymppisenä ja kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta. Olin arka ja pelokas. Muutin kotoa pois 18v ja voi sitä rauhan tunnetta kun sai asua riidattomassa kodissa yksin. Nyt jo keski- ikäinen ja elämä tasaista ollut jo pitkään. Isäni kuoli joitakin vuosia sitten. Äitini elää vielä. E n ole koskaan ottanut puheeksi lapsuuttani hänen kanssaan. Jotenkin en vaan pysty. Nähdään harvoin. Asun eri paikkakunnalla.
On pakokeino. Itse muutin lukioaikana omilleni, vaihdoin lukion iltalukioon ja kävin päivisin töissä. Otin äitini luokseni asumaan. Sieltä käsin sitten avioerohakemus vireille.