Mies puhuu aina vastoinkäymisissä erosta
Alan olla loppu. Ekat kolme vuotta vaikutti menevän tosi hyvin, mentiin naimisiin. Oikeastaan siitä lähtien eli nyt 2v mies on jokaisessa riidassa tai vastoinkäymisessä sanonut joko haluavansa eron tai jollain muulla tapaa vihjailee erosta. Sanoo aina, että meidän ei pitäisi olla yhdessä/ei sovita yhteen yms.
Yritä sitten elää normaalia elämää tässä. En enää usko, että mies edes haluaa olla kanssani, koska miten muuten sanoisi aina noin? Riittää, että joskus väsyneenä tai turhautuneena sanon joskus töksäyttäen jotain, niin mies aloittaa huomaatko miten kurjaa elämä on yhdessä? litanian. Sitten parin tunnin päästä itkee kun minä en lohduta häntä?
Kommentit (23)
Sarvesta härkää, sanasta miestä! Sano, että sopii, koska eron myötä pääset kuulemasta hänen uhkailuaan. Eroa. Olet varmasti onnellisempi ilman tuota miestä.
Mitä ihmettä? Jos mies sanoisi, ettei sovita yhteen ja katso nyt, miten kurjaa on yhdessä, lähtisin menemään. Miksi hän edes meni kanssasi naimisiin?
No erotkaa. Ei hän siitä puhuisi jos ei sitä haluaisi. Ja ehdottomasti katsoo varmaan jo pornoa ja haaveilee pippeli pystyssä jostain fantasianaisesta, jota ei ole olemassakaan. Ei ymmärrä arvoasi, ja tulee todennäköisesti ruikuttamaan sinua takaisin jos eroatte. Erotkaa silti. Mies on pelkuri, eikä uskalla tehdä haluamaansa ilman "apuasi". Jätä hänet ja mene eteenpäin
Meillä on siis kaksi lasta, 4v ja 2,5v ja olisi tarkoitus jonkunlainen joulu viettää ja luoda lapsille. Mursin kaksi viikkoa sitten onnettomuudessa pikkuvarpaani, joten käytännössä nyt vastuu tekemisistä on miehelläni. Pystyn itse olemaan lasten kanssa, ja mies on lupaillut hoitavansa kaiken mutta ei ole tarttunut mihinkään toimiin.
Ei ole tehnyt mitään. Itse kaapin perukoilta sain revittyä muutaman koristeen esille. Lahjoja ei ole paketoitu. Kuusta ei ole hankittu. Ei siivottu, ei tehty ruokaostoksia. Ei mitään. Harmittaa kovasti, sillä olisin voinut tilata siivoojan tai pyytää vaikka etukäteen ystävää käymään kaupassa. En ymmärrä, miksi mies lupasi hoitavansa kaiken ja olen varmaan kolmisen kertaa huomautellut asiasta, mutta mitään ei tapahdu? Olen kiitollinen kaikesta avusta mitä mies tarjoaa kun on poikkeuksellinen tilanne, mutta kyllä tämä vähän taustalla harmittaa lasten vuoksi.
Ehkä tosiaan kannattaisi erota. Mies ilmeisesti katuu avioitumista ja kokee, että olette erilaisia. Miten itse koet asian, sovitteko yhteen?
Ei ole huono idea erota jos olette vielä nuoria ja ehditte löytää oikeat kumppanit, älkää nyt ainakaan lapsia hankkiko. Minkä ikäisiä olette? Nuorena ei kannata jäädä huonoon suhteeseen, koska yleensä ehtii löytää paremman. Vanhempana se on paljon vaikeampaa.
🇺🇦🇮🇱
Voisit kyllä sitten parin tunnin päästä lohduttaa miestäsi.
Osalla ihmisistä on tuollainen tapa, ilmeisesti lapsuudenkodista opittu. Se on vaan siinä mielessä huono juttu että tuollainen vihjailu totuttaa toista osapuolta eroajatukseen ja se ero saattaa tullakin sitten ihan yllättäen, siis yllättäen nimenomaan sille joka siitä on itse erehtynyt puhumaan.
Pikkuvarpaan murtuma ei kyllä estä siivoamista tai muutakaan. Itse vedin selkä murtuneen joulun työt kun olen yh. Kuulostat ap todella lapselliselta.
Pikkuvarpaan murtuma🤣 kuolen nauruun
Nyt on kyllä suuren luokan vammasta kyse!
Mies ei osaa sanoittaa tunteitaan oikein ahdistavissa tilanteissa. Itse näkisin tässä enemmänkin tunnesäätelyongelmaa kuin halua erota.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on siis kaksi lasta, 4v ja 2,5v ja olisi tarkoitus jonkunlainen joulu viettää ja luoda lapsille. Mursin kaksi viikkoa sitten onnettomuudessa pikkuvarpaani, joten käytännössä nyt vastuu tekemisistä on miehelläni. Pystyn itse olemaan lasten kanssa, ja mies on lupaillut hoitavansa kaiken mutta ei ole tarttunut mihinkään toimiin.
Ei ole tehnyt mitään. Itse kaapin perukoilta sain revittyä muutaman koristeen esille. Lahjoja ei ole paketoitu. Kuusta ei ole hankittu. Ei siivottu, ei tehty ruokaostoksia. Ei mitään. Harmittaa kovasti, sillä olisin voinut tilata siivoojan tai pyytää vaikka etukäteen ystävää käymään kaupassa. En ymmärrä, miksi mies lupasi hoitavansa kaiken ja olen varmaan kolmisen kertaa huomautellut asiasta, mutta mitään ei tapahdu? Olen kiitollinen kaikesta avusta mitä mies tarjoaa kun on poikkeuksellinen tilanne, mutta kyllä tämä vähän taustalla harmittaa lasten vuoksi.
Teit tästä aloituksen jo eilen.
Yksinkö se mies on parisuhteessa?
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä? Jos mies sanoisi, ettei sovita yhteen ja katso nyt, miten kurjaa on yhdessä, lähtisin menemään. Miksi hän edes meni kanssasi naimisiin?
Niin, mitä oikein odotat? Miksi et toimi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on siis kaksi lasta, 4v ja 2,5v ja olisi tarkoitus jonkunlainen joulu viettää ja luoda lapsille. Mursin kaksi viikkoa sitten onnettomuudessa pikkuvarpaani, joten käytännössä nyt vastuu tekemisistä on miehelläni. Pystyn itse olemaan lasten kanssa, ja mies on lupaillut hoitavansa kaiken mutta ei ole tarttunut mihinkään toimiin.
Ei ole tehnyt mitään. Itse kaapin perukoilta sain revittyä muutaman koristeen esille. Lahjoja ei ole paketoitu. Kuusta ei ole hankittu. Ei siivottu, ei tehty ruokaostoksia. Ei mitään. Harmittaa kovasti, sillä olisin voinut tilata siivoojan tai pyytää vaikka etukäteen ystävää käymään kaupassa. En ymmärrä, miksi mies lupasi hoitavansa kaiken ja olen varmaan kolmisen kertaa huomautellut asiasta, mutta mitään ei tapahdu? Olen kiitollinen kaikesta avusta mitä mies tarjoaa kun on poikkeuksellinen tilanne, mutta kyllä tämä vähän taustalla harmittaa lasten vuo
Teit tästä aloituksen jo eilen.
Aloituksessa on mainittu sana mies. Se on kyllin hyvä viittaus omaan elämään ja voi kirjoittaa sen elämäkerran jossa itse on se sankari ja mies syypää kaikkiin ongelmiin.
Vierailija kirjoitti:
Mies on loppu eikä jaksa enää tapella kanssasi, kun yrität selkeästi koko ajan dominoida suhdetta ja tehdä siitä vain itsellesi mieleisen. Tasavertaisessa suhteessa et nalkuta aina joka asiasta, vaikka ne sinua riepoisikin, sillä parisuhde on myös negatiivisten asioiden sietämistä. Minäkin joudun sietämään niitä omalta akaltani, ja niin on ollut kaikissa parisuhteissani, että joudun sietämään, jotta taas seen toimia jossain muussa asiassa haluamallani tavalla, joka taas ei välttämättä ole toisen mieleen.
Mies! Älä edes luule, että kelpaat tuollaisena. Sinä olet vain vajavainen nainen. Jos opettelisit käyttäytymään kuin nainen, voisit viimein nousta tuosta selkärangattomasta surkeudestasi.
Vierailija kirjoitti:
Mies ei osaa sanoittaa tunteitaan oikein ahdistavissa tilanteissa. Itse näkisin tässä enemmänkin tunnesäätelyongelmaa kuin halua erota.
Tunteet, miesten pitäisi nyt viimein oppia jauhamaan niistä. Koska jos mies ei tunteistaan puhu, niitä on pakko olla miehen sisällä patoutuneena kuin norovirus-potilaalla, joka ei löydä vessaa. Sitten vain miehetkin jauhamaan loputtomasti rakenteista ja itkemään.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on siis kaksi lasta, 4v ja 2,5v ja olisi tarkoitus jonkunlainen joulu viettää ja luoda lapsille. Mursin kaksi viikkoa sitten onnettomuudessa pikkuvarpaani, joten käytännössä nyt vastuu tekemisistä on miehelläni. Pystyn itse olemaan lasten kanssa, ja mies on lupaillut hoitavansa kaiken mutta ei ole tarttunut mihinkään toimiin.
Ei ole tehnyt mitään. Itse kaapin perukoilta sain revittyä muutaman koristeen esille. Lahjoja ei ole paketoitu. Kuusta ei ole hankittu. Ei siivottu, ei tehty ruokaostoksia. Ei mitään. Harmittaa kovasti, sillä olisin voinut tilata siivoojan tai pyytää vaikka etukäteen ystävää käymään kaupassa. En ymmärrä, miksi mies lupasi hoitavansa kaiken ja olen varmaan kolmisen kertaa huomautellut asiasta, mutta mitään ei tapahdu? Olen kiitollinen kaikesta avusta mitä mies tarjoaa kun on poikkeuksellinen tilanne, mutta kyllä tämä vähän taustalla harmittaa lasten vuoksi.
Odotat että mies tekee kaikki sun standardien mukaan. Turha vinkua että lasten takia harmittaa, ton ikäiset ei ymmärrä joulusiivouksista mitään.
Vierailija kirjoitti:
Osalla ihmisistä on tuollainen tapa, ilmeisesti lapsuudenkodista opittu. Se on vaan siinä mielessä huono juttu että tuollainen vihjailu totuttaa toista osapuolta eroajatukseen ja se ero saattaa tullakin sitten ihan yllättäen, siis yllättäen nimenomaan sille joka siitä on itse erehtynyt puhumaan.
Äitini lempilause lapsuudessani, joku päivä minä lähden ja jätän teidät kaikki. No, minä lähdin kun oli 16v. Ja isä hiukan sen jälkeen ja kuka oli se sika joka jätti yli 20 vuoden liiton jälkeen . . .
Mies on loppu eikä jaksa enää tapella kanssasi, kun yrität selkeästi koko ajan dominoida suhdetta ja tehdä siitä vain itsellesi mieleisen. Tasavertaisessa suhteessa et nalkuta aina joka asiasta, vaikka ne sinua riepoisikin, sillä parisuhde on myös negatiivisten asioiden sietämistä. Minäkin joudun sietämään niitä omalta akaltani, ja niin on ollut kaikissa parisuhteissani, että joudun sietämään, jotta taas seen toimia jossain muussa asiassa haluamallani tavalla, joka taas ei välttämättä ole toisen mieleen.