Lue keskustelun säännöt.
Tunsitko itsesi tyhmäksi yliopistossa?
17.10.2024 |
Koetko, että sinun piti pinnistellä saadaksesi hyviä arvosanoja ja ajattelit että muut opiskelijat saavat hyviä arvosanoja tekemättä oikeastaan mitään niiden eteen?
Itselleni jäi tällainen fiilis. Toki olen aina ollut vähän sellainen viimeisenä päivänä tentteihin pänttääjä
Kommentit (48)
Ensimmäisenä syksynä kyllä, sitten aloin saada systeemistä kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yliopistolla oli kiva opiskella, koska oli akateeminen vapaus. Jos luennoitsija oli huono, saattoi luennon jättää väliin, ja mennä kirjastoon lukemaan kirjaa luennon sijaan.
Kyllä ja en.Tarkoitan, että joitain kertoja harmitti pirusti kun olisin halunnut oppia tietämään jonkin asian sen sijaan, että sain päähäni vain joiukon kysymyksiä, joihin vastaaminen toi eteen lisää kysymyksiä. Mutta niinhän se tapaa tieteessä olla, että jokaine asia on totta kunnes toisin todistetaan, jonka sisäistäminen rauhoitti kummasti.
Tietysti aivan kaikkea ei kannata opikeluvaiheessa kyseenalaistaa mutta kyseenalasitamista, kysymysten esittämsitä tai sitä, että tuntee itsensä tosinaan vähän "hulluksi" ei myöskään kannata pelätä.
Uskovainen mies
En. Se on ainoa paikka, jossa tulin kokonaan hyväksytyksi ja todellakin pärjäsin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei, sillä rakastin yliopistoa, koska tajusin olevani fiksumpi kuin muut siellä. Siksi jatkoin opintoja tohtorin tutkintoon asti.
Ja väittelitkö?
En tuntenut, vaikka olen älyllisesti aikalailla keskivertoa. Kaikki muutkin iloitsi siitä, kun pääsi tentistä läpi ja itse tein samoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Katselin ikkunasta luennoilla/harjoitustilaisuuksissa ja mietin, mitä helvettiä teen siellä. Ensimmäisten tenttien jälkeen lähdin pois, luin koko MBA:n kirjat parissa kuukaudessa ja perustin yrityksen.
Vierailija kirjoitti:
En. Se on ainoa paikka, jossa tulin kokonaan hyväksytyksi ja todellakin pärjäsin.
Kokonaan hyväksytyksi? Mikäs ala tuo oli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunsin. Maalaisjuntin alemmuudentunnetta, ei liity opintomenestykseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei, sillä rakastin yliopistoa, koska tajusin olevani fiksumpi kuin muut siellä. Siksi jatkoin opintoja tohtorin tutkintoon asti.
Ja väittelitkö?
Toki. Tein väitöskirjan soveltavasta matematiikasta. Väitöskirjan tekeminen oli hyvä oppimisprosessi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräät varmasti tuntevat. Tarkoitan niitä huono-osaisia, jotka on päästetty sinne säälistä.
En oikeastaan, joissain harvoissa jutuissa sai tehdä vähän töitä, mutta muuten helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pärjäsin Yli opistossa erinomaisesti. Tuntui joskus turhankin helpolta.
Nykyisin toimin Huippu tutkijana englannissa.
Vierailija kirjoitti:
Yliopistolla oli kiva opiskella, koska oli akateeminen vapaus. Jos luennoitsija oli huono, saattoi luennon jättää väliin, ja mennä kirjastoon lukemaan kirjaa luennon sijaan.
Ohis. Tuo ei onnistu tai ei ainakaan itselläni onnistunut kaiksissa oppiaineissa. - Oli joitain pakollisia luentosarjoja, jotka kaikkien tuli kuunnella ja joista osasta oli erikseen luentokuullustelut, Itse muitan iloinneeni siitä, että joitain näillä luennoilla esitettyjä asioita saattoi pallotella joidenkin kavereiden kanssa kun osa luennoitsijoiden tavasta esittää asioita meni itseltäni enemmän ja vähemmän ohi.
Jälkeenpäin olen ajatellut, että jos olisin suorittanut kaikki opintoni ulkomailla paikoissa, joissa mm. tutkinnon loppuun asti tekeminen ja lopulta tutkinnon saaminen on osaksi kiinni siitä miten hyvin opinnoissaan menestyy. Tämä selittyy sillä, että osa opiskelijoita karsitaan opintojen edetessä pois ja vain osa saa jatkaa "loppuun astu", niin olisinko selvinnyt omista opinnoistani, jos tällä tavoin olisi koko ajan pitänyt kilpailla muita opiskelijoita vastaan pitääkseni oman opiskelupaikkani.
- Ainoa paikka jossa oli vähän vastaava tilanne/, jota voi etäisesti verrata oli kun hain opiskelupaikkaani, jolloin tiedosti erinomaisen hyvin, että suurimmalle osalle hakijoista ja pääsykokeisiin osallistujista ei paikkaa tultais antamaan. (Tuolloin kaikki osallistuivat pääsykokeisiin, eikä paikkaa voinut saada muutoin kun suoriutumalla pääsykokeesta "riittävän hyvin") .
En tiedä, jos tänään joutuisin omien alojen pääsykokeisiin mahtaisinko saada paikkaa. - En ainakaan uskaltaisi olla varma, että sasin. Tuskin siis saisin. Pääsykokeet on kuitenkin niin oma juttunsa, tai ainakin silloin tuntui, että olsivat olleet.
Uskovainen mies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei, sillä rakastin yliopistoa, koska tajusin olevani fiksumpi kuin muut siellä. Siksi jatkoin opintoja tohtorin tutkintoon asti.
Ja väittelitkö?
Toki. Tein väitöskirjan soveltavasta matematiikasta. Väitöskirjan tekeminen oli hyvä oppimisprosessi.
Soveltavasta 🤢
Ei yliopistolla kukaan saa parhaita arvosanoja tekemättä mitään, koska eivät ne kirjalliset tehtävät itsestään valmistu.
Vierailija kirjoitti:
Eräät varmasti tuntevat. Tarkoitan niitä huono-osaisia, jotka on päästetty sinne säälistä.
minne pääsee säälistä? alkoi kiinnostaa
Ei, helppoa oli, tein väitöskirjan tekoälymenetelmien soveltamisesta jo lähes 20 vuotta sitten.
Ei, sillä rakastin yliopistoa, koska tajusin olevani fiksumpi kuin muut siellä. Siksi jatkoin opintoja tohtorin tutkintoon asti.