Jatkuva häpeä omasta itsestä
Olen sosiaalifoobikko ja olen aina hävennyt itseäni. Ulkonäössäni ei ole mitään poikkeavaa ja minua kehutaan usein kauniiksi. Silti tunnen jatkuvaa häpeää itsestäni ja siitä millainen olen. Häpeän ujouttani ja sitä, että en osaa olla sosiaalinen ja luonteva, en vaan kykene. Pelkään ihmisten pitävän minua yleosesti outona ihmisenä, myös jos juttelen jotain. Häpeän itseäni sukulaisten parissa, töissä ja melkein missä vain. Mitkään kehut ulkonäöstä eivät vaikuta häpeääni, sillä pelkään silti ihmisten arvostelevan minua negatiivisesti, pitävän minua kummallisen näköisenä (esim. Ilmeitäni), ja yleisesti jotenkin luotaantyöntävänä. Välttelen turhaa kanssakäymistä ihmisten kanssa ja joskus toivon, että voisi jollain tasolla erakoitua johonkin. Onko muita jotka kokevat näin?
Häpeän myös puheitani, ilmeitäni ja tekojani, vaikka oikeasti tiedostan ettei niissä ole mtn väärää. Tämä ainainen itsensä syyllistäminen ja häpeä tuntuu aivan naurettavalta. Pitkään söin iltaisin unilääkkeitä, etten vatvoisi "väärin" sanottuja lauseitani ja 5 vuotta vanhoja mokia. Nyt luen siihen asti kunnes nukahdan, etten joudu kohtaamaan ajatuksiani. Häpeä on kovin väsyttävää.
Kommentit (25)
On vaikea auttaa jos et anna mitään konkreettisia asioita esille. Onko jotakin erityistä sinulla ongelmana johon haluat vastauksia päästäksesi eteenpäin? Ongelmien kanssa työskennellessä tulee erilaisia tunteita ja muuta käsiteltävääkin helposti mutta myös ihan siellä elämässä täytyisi rohkaistua ja hyväksyä se mitä se tuo, mahdollisesti jännittäviä uusia tilanteita, mokia, mutkia matkaan, kömmähdyksiä jne. Kaikki täytyy vain käydä läpi päästäkseen eteenpäin. Täytyy muistaa hoitaa se oma osuus kokonaan ja hyväksyä sekin puoli että kaikki ihmiset eivät vain osaa esimerkiksi käyttäytyä vaikka itse pyrkisikin hoitamaan tilanteet hyvin. Täytyy sietää loukkaantumisia ja muidenkin tunteita sekä reaktioita.
Lue kuvaukset seuraavista persoonallisuushäiriöistä: quiet borderline ja avoidant personality disorder. Voi olla jompikumpi noista tai sitten jotain muuta. Olen pahoillani kärsimyksestäsi.
Ihan kuin mun kirjoittama tämä aloitus. Itse tosin häpeän myös ulkonäköäni ja muistelen yli 30 vuoden takaisia häpeällisiä kokemuksia. Häpeän, jos en sano mitään ja häpeän kaikkea mitä sanon silloin, kun puhun.
Vierailija kirjoitti:
Mieti sanaa itsekeskeinen.
Jokainen miettii omia mokiaan, kukaan ei jaksa mehustella muitten mokilla.
Muiden ihmisten ajatukset ei pyöri sun ympärillä.
Yritä vähän miettiä asiaa näin.
Kyllä ainakin mun tutut ja sukulaiset muistelee muiden "hauskoja kommelluksia".
Mieti sanaa itsekeskeinen.
Jokainen miettii omia mokiaan, kukaan ei jaksa mehustella muitten mokilla.
Muiden ihmisten ajatukset ei pyöri sun ympärillä.
Yritä vähän miettiä asiaa näin.