Jatkuva häpeä omasta itsestä
Olen sosiaalifoobikko ja olen aina hävennyt itseäni. Ulkonäössäni ei ole mitään poikkeavaa ja minua kehutaan usein kauniiksi. Silti tunnen jatkuvaa häpeää itsestäni ja siitä millainen olen. Häpeän ujouttani ja sitä, että en osaa olla sosiaalinen ja luonteva, en vaan kykene. Pelkään ihmisten pitävän minua yleosesti outona ihmisenä, myös jos juttelen jotain. Häpeän itseäni sukulaisten parissa, töissä ja melkein missä vain. Mitkään kehut ulkonäöstä eivät vaikuta häpeääni, sillä pelkään silti ihmisten arvostelevan minua negatiivisesti, pitävän minua kummallisen näköisenä (esim. Ilmeitäni), ja yleisesti jotenkin luotaantyöntävänä. Välttelen turhaa kanssakäymistä ihmisten kanssa ja joskus toivon, että voisi jollain tasolla erakoitua johonkin. Onko muita jotka kokevat näin?
Häpeän myös puheitani, ilmeitäni ja tekojani, vaikka oikeasti tiedostan ettei niissä ole mtn väärää. Tämä ainainen itsensä syyllistäminen ja häpeä tuntuu aivan naurettavalta. Pitkään söin iltaisin unilääkkeitä, etten vatvoisi "väärin" sanottuja lauseitani ja 5 vuotta vanhoja mokia. Nyt luen siihen asti kunnes nukahdan, etten joudu kohtaamaan ajatuksiani. Häpeä on kovin väsyttävää.
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Et kerro olennaisia asioita. Miksi sinä häpeät ja kammat noin laajalti? Millainen on sisäinen maailmasi, myös ajatusmaailmasi?
Siis kammoat.
Mitä väliä muiden ajatteluista on.
Ootko käynyt psykiatrilla? Eihän tuo normaalia ole.
Tunnistan itseni. Terapiassa sain hieman työkaluja häpeän käsittelyyn. Kirjojakin aiheesta löytyy paljon. Kirjoita siitä miten sanoisit ystävällesi tai läheisellesi, joka häpeää kaikkea itsessään. Joo, kliseistä juttuja, mutta pidemmän päälle saattavat muuttaa käsitystä itsestäsi.
Vierailija kirjoitti:
Ootko käynyt psykiatrilla? Eihän tuo normaalia ole.
Siellä hänen täytyisi olla kyllä rehellinen. Ei taida ottaa sitä omaa vastuuta. Ei ole ihan normaalia, olet oikeassa siinä.
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan itseni. Terapiassa sain hieman työkaluja häpeän käsittelyyn. Kirjojakin aiheesta löytyy paljon. Kirjoita siitä miten sanoisit ystävällesi tai läheisellesi, joka häpeää kaikkea itsessään. Joo, kliseistä juttuja, mutta pidemmän päälle saattavat muuttaa käsitystä itsestäsi.
Muistakaa se rehellisyys, haittaatte lisää jos valehtelette itsellenne tai muille.
Minulla vähän samaa. Itse olen ainakin joutunut kiusatuksi persoonallisuushäiriöisten toimesta, niin se saa tuollaista aikaan. Mutta pitää oivaltaa että ne häiriöiset ovat vain onnistuneet siirtämään oman häpeänsä sinuun. En osaa selittää, joskus vain oivalsin jostain pikkujutusta että noin ihmiset monesti tekee.
Olen samanlainen. Häpeän itseäni. Töissäkin mua pidetään varmaan hyvin outona, koska en ole hyvä sosiaalisissa tilanteissa... Huomaan välillä, miten ihmiset kiusaantuu seurassani. Saattavat jopa häippästä muualle. En vaan osaa jutustella luontevasti. Ei ole auttanut ikä eikä kokemus tähän.
Vierailija kirjoitti:
Minulla vähän samaa. Itse olen ainakin joutunut kiusatuksi persoonallisuushäiriöisten toimesta, niin se saa tuollaista aikaan. Mutta pitää oivaltaa että ne häiriöiset ovat vain onnistuneet siirtämään oman häpeänsä sinuun. En osaa selittää, joskus vain oivalsin jostain pikkujutusta että noin ihmiset monesti tekee.
Tämä on totta, tiedän itsekin tämän.
Vierailija kirjoitti:
Olen samanlainen. Häpeän itseäni. Töissäkin mua pidetään varmaan hyvin outona, koska en ole hyvä sosiaalisissa tilanteissa... Huomaan välillä, miten ihmiset kiusaantuu seurassani. Saattavat jopa häippästä muualle. En vaan osaa jutustella luontevasti. Ei ole auttanut ikä eikä kokemus tähän.
Millainen sitten olet muuten ihmisenä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samanlainen. Häpeän itseäni. Töissäkin mua pidetään varmaan hyvin outona, koska en ole hyvä sosiaalisissa tilanteissa... Huomaan välillä, miten ihmiset kiusaantuu seurassani. Saattavat jopa häippästä muualle. En vaan osaa jutustella luontevasti. Ei ole auttanut ikä eikä kokemus tähän.
Millainen sitten olet muuten ihmisenä?
Rauhallinen, hauska, tunnollinen.
Nautitteko muiden energiasta? Eli elättekö muista ihmisistä? Saatteko virtaa kehuista? Vaaditteko niitä? Esitättekö muille ihanaa ihmistä? Tms?
Vähän sama mulla. Luulen että johtuu itselläni siitä että en vaan ole tarpeeksi harjaantunut olemaan ihmisten kanssa. Mulla ei ollu ystäviä yläkoulussa eikä lukiossa eikä sitten jatko-opinnoissakaan kun olin tottunut kammoamaan ihmisiä. Ei vaan tunnu mitenkään luontevalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samanlainen. Häpeän itseäni. Töissäkin mua pidetään varmaan hyvin outona, koska en ole hyvä sosiaalisissa tilanteissa... Huomaan välillä, miten ihmiset kiusaantuu seurassani. Saattavat jopa häippästä muualle. En vaan osaa jutustella luontevasti. Ei ole auttanut ikä eikä kokemus tähän.
Millainen sitten olet muuten ihmisenä?
Rauhallinen, hauska, tunnollinen.
Okei. Vaikea sanoa, voihan muillakin olla sosiaalisia ongelmia tai eivät vain ymmärrä ihmisiä tms.
Vierailija kirjoitti:
Nautitteko muiden energiasta? Eli elättekö muista ihmisistä? Saatteko virtaa kehuista? Vaaditteko niitä? Esitättekö muille ihanaa ihmistä? Tms?
Joka kohtaan vastaus on ei.
Joillain saattaa olla kyse autismin kirjosta, eli kun ihmisten kanssa olo on aina vaikeaa ja tuottaa epäonnistumisia, saa se tietysti aikaan häpeää.
No, ei minullekaan kelvannut mikään, ulkonäköni, ei työni, ei kotini eikä aiomieheni, Parempaanaan ei ollut mahdollisuuksia. Siinä se elämä kuitenkin meni.....
Et kerro olennaisia asioita. Miksi sinä häpeät ja kammat noin laajalti? Millainen on sisäinen maailmasi, myös ajatusmaailmasi?