Suomen kansallispelistä on tullut koululaisille liian vaikea näihin viiteen asiaan moni nykylapsi ei enää pysty

Aloituksen sävy on täysin asiaton ja halveeraava. Poistoon.

Vierailija kirjoitti:

Tuo maahan porukkaa maista joissa keskim. ÄO alle 70. Tässä lopputulos.

Kantasuomalaisten lasten kunto on huonontunut. Voitko olla levittämättä propagandaasi joka ketjussa?

Vierailija kirjoitti:

Kyse taitaa olla myös siitä että nykyään yritetään välttää tätä kuuluisaa pahaa mieltä. Olen itse elänyt lapsuuteni 80-luvulla maalla. On kiivetty puihin ja rämmitty metsissä. Koulussa hiihdettiin ja pelattiin pelejä. En ole koskaan ollut mikään juoksija enkä osunut pesäpallomailalla palloon kuin ehkä joka 4. kerta. Keskinkertainen siis kaikin puolin. Mut silloin ei ollut tapana laskea rimaa tai poistaa sitä kokonaan. Silloin kaiketi ajateltiin että toistuva epäonnistuminen saa yrittämään kovemmin. Ehkä sai, ehkä ei. Tänä päivänä ei haluta vaivata lasta sillä että pitäisi yrittää ja ylittää omat kykynsä. Ei haasteta. Rima vaan pois ja kaikilla hyvä mieli vaikkei mitään tarvitse tehdä tai osata tai yrittää. 

Jää nähtäväksi kumpi konsti on parempi 

Valtavan monella suomalaisella on jäänyt traumat 80-luvun kilpailuhenkisestä ja toksisesta liikunnanopetuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luostarivuoren Lyseon lukiossa opettava Johansén pitää oppilaille edelleen Cooperin testejä.

Noin 15 prosenttia oppilaista kävelee koko matkan ja puolet kävelee osan.

Vähän sama kuin ruotsinopettaja testaisi joka vuosi sitä, miten hyvin lapset osaavat japania. Liikunta on ainoa kouluaine, jossa mitataan sitä, mitä ei opeteta. Harmi, että käsityötunnilla ei lapsille sanota, että nyt ompelette farkut ja sitten tunnin lopuksi katsotaan, mitä saivat aikaan.

Meinasit että lukiossa pitäisi opettaa juoksua! Johan taaperotkin yrittää ja onnistuu ihan ilman käskemistä. Sitä kun jatkaa niin aika luonnollisesti kädet löytää oikean paikan jne. Ei cooperin testin ole tarkoitus kertoa kuka juoksee kuin ammattilainen ja kuka kuin tavisjuoksija. Miksi ihmiset väkisellä yrittää keksiä tekosyitä lasten ja n

Juoksuun on ihan oma tekniikkansa. Se vaatii opettelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi ei pysty tekemään kuperkeikkaa, mutta heittää vaivattomasti voltin eteen ja taakse ja seisoo käsillään. Syy miksi ei pysty tekemään kuperkeikkaa on että se sattuu tai tuntuu inhottavalta.

Mitä hyötyä kuperkeikan tekemisestä on?

Tuossahan voi mennä niskanikamat, siinä sitten neliraajahalvautuneena loppuelämä.

Mutta hei se kuperkeikka on niin tärkeä.

Veikkaan että volttien heittelyssä voi mennä ihan hampaista lähtien mutta en ole kuullut kenenkään satuttaneen hampaitaan kuperkeikkaa tehdessä saati halvaantuneen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse taitaa olla myös siitä että nykyään yritetään välttää tätä kuuluisaa pahaa mieltä. Olen itse elänyt lapsuuteni 80-luvulla maalla. On kiivetty puihin ja rämmitty metsissä. Koulussa hiihdettiin ja pelattiin pelejä. En ole koskaan ollut mikään juoksija enkä osunut pesäpallomailalla palloon kuin ehkä joka 4. kerta. Keskinkertainen siis kaikin puolin. Mut silloin ei ollut tapana laskea rimaa tai poistaa sitä kokonaan. Silloin kaiketi ajateltiin että toistuva epäonnistuminen saa yrittämään kovemmin. Ehkä sai, ehkä ei. Tänä päivänä ei haluta vaivata lasta sillä että pitäisi yrittää ja ylittää omat kykynsä. Ei haasteta. Rima vaan pois ja kaikilla hyvä mieli vaikkei mitään tarvitse tehdä tai osata tai yrittää. 

Jää nähtäväksi kumpi konsti on parempi 

Valtavan monella suomalaisella on jäänyt traumat 80-luvun kilpailuhenkisestä ja toksis

Onbeks nykyään voi istua puhelinella kentän laidalla, kun ei kiinnosta liikkuminen ja tulee hiki!

Vierailija kirjoitti:

Autostit ja aspergerit ei pärjää joukkuepeleissä. Ihan liian monta sääntöä, osallistujaa ja muuttuvaa tekijää hahmotettavaksi. Samoin fyysiset ponnistelut on kirjolla oleville ylivoimaisia, liikaa epämukavuutta ja viitsimisen pakkoa.

Ilmiannettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myös jo huomattavan isot lapset roikkuu sitten edelleen kiinni ostoskärryissä.

Mun lapseni ovat liikunnallisia ja ovat kyllä aivan pienestä juosseet siellä kaupassa. Ja se vasta muuten kuolemansynti onkin!

Liikkatunnilla se juokseminen onkin ikävää ja tulee pahamieli.

Meillä kiepautettiin käsillä seisontaan seinänojapuita vastaan eli oltiin ylösalaisin pää vasten lattiaa ja roikuttiin pelkkien käsien varassa. Sitten kiivettiin jumppasalin köyttä pitkin kattoon asti. Nykypäivänä nää on varmaan kielletty?

Olen työtön joten käyn salilla keskellä päivää. Paikallisen yläasteen ja lukion oppilaat käy siellä liikuntatunneilla samaan aikaan. Istuskelevat, näpräävät kännykkää ja juovat energiajuomia vajaat pari tuntia. Välillä käyvät poijjat nostamassa pikkasen penkkii, viidenkympin paino tekee tiukkaa. 

En tosin tiedä oltiinko me kasarilla syntyneet aen parempia, en mä ainakaan osannut juosta ja cooperin testin aikana poltin tupakkaa. Eikä ne muut sen parempia ollut. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä kiepautettiin käsillä seisontaan seinänojapuita vastaan eli oltiin ylösalaisin pää vasten lattiaa ja roikuttiin pelkkien käsien varassa. Sitten kiivettiin jumppasalin köyttä pitkin kattoon asti. Nykypäivänä nää on varmaan kielletty?

Tuskin tarvii kieltää sellaista mihin ei kyvyt enää riitä

Haukkumallahan se asia paranee.

En ymmärrä miksi pesäpallo on suomalaisten kansallispeli. Sehän on kopioitu baseballista eli ei ole itse suoraan keksitty laji 

Vierailija kirjoitti:

Eikö varhaiskasvatuksessa käydä lähimetsässä?

Kun kotiäidin lapset on kuulemma jääneet vaille jostain niin eipä ainakaan näistä perustaidoista. Lapseni osasi luistella ja uida saati liikkua metsässä pitkilläkin vaelluksilla eskariin mennessä. Koska tein noita asioita lasten kanssa. 

Ei. Siellähän voi törmätä susiin tai pahimmassa tapauksessa mieheen karhun sijasta.

Vierailija kirjoitti:

Liikuntatunneilla näkee lapsia, jotka eivät osaa juosta. Vika voi olla jopa siinä, että saman puolen käsi ja jalka liikkuvat yhtä aikaa.

=D

Repesin totaalisesti kun luin tämän.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miksi pesäpallo on suomalaisten kansallispeli. Sehän on kopioitu baseballista eli ei ole itse suoraan keksitty laji 

Aika moni laji on kopioitu toisesta lajista. On rugbyä ja sitten amerikkalaista jalkapalloa, krikettiä ja maahockeyta, sählyä ja haavipalloa, futista ja futsalia, tennistä ja padelia jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse taitaa olla myös siitä että nykyään yritetään välttää tätä kuuluisaa pahaa mieltä. Olen itse elänyt lapsuuteni 80-luvulla maalla. On kiivetty puihin ja rämmitty metsissä. Koulussa hiihdettiin ja pelattiin pelejä. En ole koskaan ollut mikään juoksija enkä osunut pesäpallomailalla palloon kuin ehkä joka 4. kerta. Keskinkertainen siis kaikin puolin. Mut silloin ei ollut tapana laskea rimaa tai poistaa sitä kokonaan. Silloin kaiketi ajateltiin että toistuva epäonnistuminen saa yrittämään kovemmin. Ehkä sai, ehkä ei. Tänä päivänä ei haluta vaivata lasta sillä että pitäisi yrittää ja ylittää omat kykynsä. Ei haasteta. Rima vaan pois ja kaikilla hyvä mieli vaikkei mitään tarvitse tehdä tai osata tai yrittää. 

Jää nähtäväksi kumpi konsti on parempi 

Valtavan monella suomalaisella on jäänyt traumat 80-luvun kilpailuhenkisestä ja toksis

Tottakai. Niistä traumoista voi nykyään syyttää kaikkea. Sen lisäksi traumatisoiduttiin nokkahuilun soitosta, tillilihasta, kevätjuhlien näytelmistä ja opettajien auktoriteettiasemasta. Kaikki tuo on nyt mennyttä koska mielensäpahoitus ja nuorison oikeudet. Noiden kahden ääripään välissä saattaa olla myös joku vaihtoehto ja se olisi hyvä ottaa käyttöön

Tämä siitä seuraa, kun annetaan lapsille puhelimet 3-vuotiaana. Yhteiskunnassamme palvotaan ja ylistetään älylaitteita ja tehdään elämä mahdottomaksi ilman niitä, mutta niiden haittapuolista vaietaan. Haitta on esimerkiksi se, että ne tuhoavat ihmisten mielenterveyden ja fyysisen terveyden. Näiden laitteiden parissa vietetty aika on aina pois jostakin muusta, kuten liikkumisesta ja sosiaalisuudesta. Älylaitteet ja some ovat koukuttavia, jotta Apple ja Google saisivat mahdollisimman paljon rahaa. Itse en ainakaan halua olla teknologiajättien orja, siksi valintani on nettiyhteydetön näppäinpuhelin. Ihmettelen, miksi muut eivät lähde vastarintaan älylaitepakotusta vastaan, kun nämä laitteet ilmiselvästi tuhoavat meidät. Itse olen nyt ollut noin viisi vuotta ilman älylaitteita ja somea, ja sekä fyysinen, että psyykkinen terveys ja elämänlaatu ovat kohentuneet huomattavasti.

Viimeiset parikymmentä vuotta on olleet sitä, että olet maailman paskin äiti (Huom, ei koskaan isä!) ellet vahdi lastasi 24/7 sinne 18-vuotispäivään saakka. Kaikki on vaarallista ja kaikki on äidin syytä. Kenellä on oikeasti aikaa töiden ja kaiken muun lisäksi vahtia sen ipanan jokaista liikettä? Ei kenelläkään. Sen takia lasten ulkoilu ja liikkuminen on vähentynyt, koska heidän ei voi enää antaa tehdä sitä keskenään sisarusten ja/tai kavereiden kanssa. Puhelimet ja muut älylaitteet ovat toki tuoneet oman lisänsä soppaan, mutta perimmäinen syy on kasvatuskulttuurin muutos.

Vierailija kirjoitti:

Tämä siitä seuraa, kun annetaan lapsille puhelimet 3-vuotiaana. Yhteiskunnassamme palvotaan ja ylistetään älylaitteita ja tehdään elämä mahdottomaksi ilman niitä, mutta niiden haittapuolista vaietaan. Haitta on esimerkiksi se, että ne tuhoavat ihmisten mielenterveyden ja fyysisen terveyden. Näiden laitteiden parissa vietetty aika on aina pois jostakin muusta, kuten liikkumisesta ja sosiaalisuudesta. Älylaitteet ja some ovat koukuttavia, jotta Apple ja Google saisivat mahdollisimman paljon rahaa. Itse en ainakaan halua olla teknologiajättien orja, siksi valintani on nettiyhteydetön näppäinpuhelin. Ihmettelen, miksi muut eivät lähde vastarintaan älylaitepakotusta vastaan, kun nämä laitteet ilmiselvästi tuhoavat meidät. Itse olen nyt ollut noin viisi vuotta ilman älylaitteita ja somea, ja sekä fyysinen, että psyykkinen terveys ja elämänlaatu ovat kohentuneet huomattavasti.

Kerrotko vielä konkreettisin esimerkein miten hoidat esimerkiksi pankkiasiat ja lasten koulunkäyntiin liittyvät asiat?