Suomen kansallispelistä on tullut koululaisille liian vaikea näihin viiteen asiaan moni nykylapsi ei enää pysty

Lajien säännöt opetetaan pienemmillä luokilla, mutta meneehän se ohi kun "ääh niin mälsää liikuntaa". Isommilla luokilla voi jo olettaa että osaa ne, onhan niitä joka vuosi pelattu, ja näitä isompien luokkien pelejä jaksetaan muistella "sääntöjä ei opetettu!"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkohan tässä eroa maalais- ja kaupunkilaislapsilla? Maalla kun joutuu tämän tästä juoksemaan koulumatkansa, bussipysäkiltä kotiin on 4 km ja se pitää taittaa alle 15 minuutissa tai koulumatka-aika on laittoman pitkä.

Tokkopa. Ehkä kysymys kuuluu enempi, että eikö maalla älytä lähteä sinne bussipysäkille ajoissa ettei tarvitse juosta?

Kaupungissa on mahdotonta ajatella, että bussipysäkille olisi 4 km matka. Maalla tuo on monen arkea aamulla klo 6.15.

Myös jo huomattavan isot lapset roikkuu sitten edelleen kiinni ostoskärryissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luostarivuoren Lyseon lukiossa opettava Johansén pitää oppilaille edelleen Cooperin testejä.

Noin 15 prosenttia oppilaista kävelee koko matkan ja puolet kävelee osan.

Vähän sama kuin ruotsinopettaja testaisi joka vuosi sitä, miten hyvin lapset osaavat japania. Liikunta on ainoa kouluaine, jossa mitataan sitä, mitä ei opeteta. Harmi, että käsityötunnilla ei lapsille sanota, että nyt ompelette farkut ja sitten tunnin lopuksi katsotaan, mitä saivat aikaan.

Heh, tässä oli ajatusta. Ennemmin kuin taivastellaan sitä, ettei osata lyödä pesäpallomailalla, voitaisiin opetella sitä asiaa. Ei meilläkään kotona mitään pesäpallomailaa ollut, koulu oli ainoa paikka missä sitä käytin. Joskus osuin, joskus en, kuten muutkin. Ei siitä vanhempia syytetty. Kuten ei vanhempia syytetty siitäkään, jos lapsi

Niin tämä! Ei minun vanhempani opettaneet yhtään mitään liikunnallista. Pyörässä oli apupyörät ja jossain vaiheessa ne otettiin pois. Kotona ei ollut mitään pesismailoja eikä muutakaan. Koulun liikuntatunnit olivat juuri sellaisia, että tehtiin huutojoukkueet ja sitten annettiin välineet ilman mitään tekniikkaopetusta. Cooperia varten ei ohjattu millään tavalla vaan ainoa ohjaus oli käsky juosta x aika mahdollisimman pitkä matka. Aika selvää oli ketkä olivat hyviä ja ketkä ei, mutta kukaan ei koskaan syyttänyt vanhempia siitä! Olen niin kyllästynyt jatkuvaan vanhempien haukkumiseen.

Olen aikuisena käynyt juoksukoulussa ja oppinut juoksemaan ja jopa nauttimaan siitä. Minulla on ollut personal trainer, jonka kanssa on käyty tekniikkaa läpi. Koulussa opin vain vihaamaan liikuntaa.

Autostit ja aspergerit ei pärjää joukkuepeleissä. Ihan liian monta sääntöä, osallistujaa ja muuttuvaa tekijää hahmotettavaksi. Samoin fyysiset ponnistelut on kirjolla oleville ylivoimaisia, liikaa epämukavuutta ja viitsimisen pakkoa.

Joku vuosi sitten oli mediassa juttua, kuinka lapset ei enää osaa kävellä kuin täysin sileällä alustalla.

Opettaja oli lähtenyt oppilasryhmän kanssa metsäpolulle ja ihmetellyt mikä oppilailla kestää, kun matka ei etene. No, porukkaa oli lentänyt turvalleen, kun eivät osanneet nostella koipiaan kivien ja juurakoiden yli.

Oman alueeni lähikoulun metsään, n 150 m alueelle, lantion korkeudelle oli vedetty paksua narua, tämä siksi, että lapset pysyvät pystyssä, eivätkä eksy. Koulu koko ajan näköetäisyydellä. Voiko niitä viedä enää edes koulun viereiselle pallokentälle? Nehän eksyy sinne! Ja loput kaatuilee kun tasapaino on niin huono.

Vierailija kirjoitti:

Kansallispeli...yksinkertaistettu kopio jenkkien baseballista? Suomalainen versio maustettuna palamisella ja haavoittumisilla. En ehkä kuitenkaan näin jälkikäteen sanoisi kansallispeliksi peliä joka on keksitty ihan muualla.

Sotahullu suomalainen plagioi baseballin militaristisin termein liikuntatuntikokemukseksi, joka väistämättä vain epäonnistuu. Eikö kansallislajimme voisi olla vaikka suunnistus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luostarivuoren Lyseon lukiossa opettava Johansén pitää oppilaille edelleen Cooperin testejä.

Noin 15 prosenttia oppilaista kävelee koko matkan ja puolet kävelee osan.

Vähän sama kuin ruotsinopettaja testaisi joka vuosi sitä, miten hyvin lapset osaavat japania. Liikunta on ainoa kouluaine, jossa mitataan sitä, mitä ei opeteta. Harmi, että käsityötunnilla ei lapsille sanota, että nyt ompelette farkut ja sitten tunnin lopuksi katsotaan, mitä saivat aikaan.

Jotain täytyy olla pahasti pielessä jos liikuntatunnilla joudutaan opettamaan juoksemista. Se pitäisi sujua ilman mitään sen suurempia opetteluja. Seuraava vaihe on sitten kävelyn osaamattomuus.

Aika moni asia taitaa olla pielessä, koska meillä alkaa taas keväällä monia

Suurin syy, miksi suomalaisten nivelet rasittuvat juostessa, on ylipaino. Monella on luonnostaankin jo sellainen ruumiinrakenne, että kestävyysjuoksu ei ole se paras laji.

Vierailija kirjoitti:

Myös jo huomattavan isot lapset roikkuu sitten edelleen kiinni ostoskärryissä.

Mun lapseni ovat liikunnallisia ja ovat kyllä aivan pienestä juosseet siellä kaupassa. Ja se vasta muuten kuolemansynti onkin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luostarivuoren Lyseon lukiossa opettava Johansén pitää oppilaille edelleen Cooperin testejä.

Noin 15 prosenttia oppilaista kävelee koko matkan ja puolet kävelee osan.

Vähän sama kuin ruotsinopettaja testaisi joka vuosi sitä, miten hyvin lapset osaavat japania. Liikunta on ainoa kouluaine, jossa mitataan sitä, mitä ei opeteta. Harmi, että käsityötunnilla ei lapsille sanota, että nyt ompelette farkut ja sitten tunnin lopuksi katsotaan, mitä saivat aikaan.

Eiköhän jokainen osaa juosta jo ennen ensimmäistä liikuntatuntia? Pitääkö sekin nykyään erikseen opettaa? Eikä nyt aleta saivarrella juoksutekniikoista

Vierailija kirjoitti:

Tuo maahan porukkaa maista joissa keskim. ÄO alle 70. Tässä lopputulos.

Jännä lähdit taas tällä kulmalla asiaan? Myös mielenkiintoista että jos käyt liikuntapaikoilla näet enemmän tuontitavaraa urheilemassa.. kohta se on jääkiekkokin mustien miehien laji.

Vierailija kirjoitti:

Mitä te vanhemmat ajattelette tästä? Oliko hyvä idea iskeä kännykkä seitsemänvuotiaalle käteen?

Eiköhän se kännykkäongelma alkanut jo rattaiden aikana jos vasta 7 vuotias saisi kännykän, olisi hän jo pomppinut kiveltä toiselle, eikä kompastuisi käpyyn

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luostarivuoren Lyseon lukiossa opettava Johansén pitää oppilaille edelleen Cooperin testejä.

Noin 15 prosenttia oppilaista kävelee koko matkan ja puolet kävelee osan.

Vähän sama kuin ruotsinopettaja testaisi joka vuosi sitä, miten hyvin lapset osaavat japania. Liikunta on ainoa kouluaine, jossa mitataan sitä, mitä ei opeteta. Harmi, että käsityötunnilla ei lapsille sanota, että nyt ompelette farkut ja sitten tunnin lopuksi katsotaan, mitä saivat aikaan.

Heh, tässä oli ajatusta. Ennemmin kuin taivastellaan sitä, ettei osata lyödä pesäpallomailalla, voitaisiin opetella sitä asiaa. Ei meilläkään kotona mitään pesäpallomailaa ollut, koulu oli ainoa paikka missä sitä käytin. Joskus osuin, joskus en, kuten muutkin. Ei siitä vanhempia syytetty. Kuten ei vanhempia syytetty siitäkään, jos lapsi

Niin, kotipaikan koulun hiekkakenttä jossa aiemmin keväisin pelattiin pesäpalloa, muutettiin parkkipaikoiksi. Ei ollut vanhempien vika. Sensijaan muutama kotiäiti vei ja haki kullannuppunsa koulusta parin kilsan päästä koko ala- asteen. Eivät päästäneet lapsiaan ikinä mihinkään yksin tai kaverien kanssa. Me muut käytiin jo noin kymmenvuotiaina junalla kaupunkiin tutustumassa ja ostamassa jotain. Joko yksin tai porukalla tai joku vanhempi oli mukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkohan tässä eroa maalais- ja kaupunkilaislapsilla? Maalla kun joutuu tämän tästä juoksemaan koulumatkansa, bussipysäkiltä kotiin on 4 km ja se pitää taittaa alle 15 minuutissa tai koulumatka-aika on laittoman pitkä.

On tutkittu, ja huonoin kunto nykyään taitaa olla maalaislapsilla. Kun kaverit ovat kaukana, yhdessäolo tapahtuu pelkästään ruuduilla.

Kaupunkilaiset tottunu juoksemaan roadmaneja karkuun.

Persut nyt ehkä. Toisimies lähtee näiden kanssa painiin, ja pistää ainakin kaksi nippuun samanaikaisesti

Kuperkeikan tekeminem on vaarallista. Niskat murtuvat! Mitä kyvykkyyttä kuperkeikan osaaminen tuo? 

Mun lapsi ei pysty tekemään kuperkeikkaa, mutta heittää vaivattomasti voltin eteen ja taakse ja seisoo käsillään. Syy miksi ei pysty tekemään kuperkeikkaa on että se sattuu tai tuntuu inhottavalta.

Mitä hyötyä kuperkeikan tekemisestä on?

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi ei pysty tekemään kuperkeikkaa, mutta heittää vaivattomasti voltin eteen ja taakse ja seisoo käsillään. Syy miksi ei pysty tekemään kuperkeikkaa on että se sattuu tai tuntuu inhottavalta.

Mitä hyötyä kuperkeikan tekemisestä on?

Tuossahan voi mennä niskanikamat, siinä sitten neliraajahalvautuneena loppuelämä.

Mutta hei se kuperkeikka on niin tärkeä.

Vierailija kirjoitti:

Liikuntatunneilla näkee lapsia, jotka eivät osaa juosta. Vika voi olla jopa siinä, että saman puolen käsi ja jalka liikkuvat yhtä aikaa.

=D

A-pu-va! Kokonainen sukupolvi James Potkukelkkoja!

Tuo piti ainakin meillä kouluaikoina paikkaansa, ettei juoksutekniikkaa opetettu ollenkaan. Ihmettelin sitä jo silloin. Joka vuosi pojille Cooper ja tytöille 1500m juoksu ilman minkäänlaista tarkempaa neuvontaa. Pesiksessä sentään treenattiin pallon lyömistä ja pallon kiinniottoa ennen varsinaista peliä.

Inhosin juoksua vuosia, kunnes aikuisena opettelin tekniikan ja juoksemisesta tuli miellyttävää. 

Jari Mönkkönen halvaatuu tehdessään volttia, ex-voimistelija. Lapsilta ei saa vaatia kuperkeikan tai kärrynpyörän tekemistä. Heittotaito ja leuanveto ja turvallinen kiipeily telineissä sekä hyppely ja maastossa kulkemisen harjoittelu sopivat mielestäni lapsille.