Lue keskustelun säännöt.
Miten oppisin pois piheydestä?
20.12.2024 |
Elin lapsuuteni todella köyhässä yksinhuoltajaperheessä. Ei ollut ollenkaan tavatonta, että ruoka tai hygieniatarvikkeet vain loppuivat kesken kuukauden ja niitä ei sitten saanut ennen seuraavaa palkkapäivää. Melkein tuntuu, että aina oli WC-paperi tms. lopussa.
Olen koko aikuisikäni työskennellyt ja kouluttautunut työn ohessa enemmän. Olen nykyisin vähän päälle 40 vuotiaana hyvin palkatussa työssä ja rahaa jää paljon käyttöön. Meillä on velaton omakotitalo, autot ja kesämökki ja silti olen nyt herännyt siihen, että säästän kaikessa edelleen ja jotenkin ehkä pelkään rahan loppuvan.
Etsin kaupassa aina edullisimmat tuotteet, säästän sähkössä ja olen ostanut esim. puhelimeni käytettynä. En jotenkin osaa käyttää rahaa itseeni tai nauttia siitä. Lapsiini osaan kyllä rahaa käyttää ja haluan mahdollistaa heille asioita, joita en itse voinut lapsena saada. Miten voisin päästä irti syyllisyydestä ja pelosta, jos käytän itse ansaitsemiani rahoja itseni hyväksi?
Kommentit (93)
Entäs, jos alat pikkuhiljaa käyttämään enemmän rahaa itseesi? Päätät vaikka ostajalla kuukausi yhden ilahduttavan jutun itsellesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla samaa vikaa, ainakin (aikuisten) lasteni mielestä. Silloin en pihistellyt mistään kun olivat alaikaisiä, hommasin pelit, mopot yms. Nyt säästän joka asiassa vaikka rahaa on enemmän käytettävissä.
Älä syyllistä itseäsi hyvä ihminen, täällä Suomessakin on ylikulutusta ihan liikaa. Muista vanha sanonta: Ei ne suuret tulot vaan pienet menot. Moni muukin saisi ottaa sinusta oppia.
Vaikea kysymys, pitäisikö pihiydestä ylipäänsä luopua? Itsekin olen tarkka rahoistani, enkä saa iloa siitä, että joku on ihanan kallista.
Ja toisaalta, olisiko jotain rahalla saatavaa, mikä sinua ilahduttaisi?
Sinähän toimit vaan järkevästi, jatka samaan malliin! Luonto ja ympäristö kiittää <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitse yksi asia, jonka hankinta tai tekeminen on tuntunut liian ylelliseltä tai "turhalta". Osta tai toteuta se ja tarkkaile, miltä sinusta tuntuu sen jälkeen. Todennäköisesti huomaat, että se ei ollut maailmaa kaatava teko, vaan toi iloa elämääsi.Muista: sinä ansaitset nauttia elämästäsi niin paljon kuin olet antanut lapsillesi, voit antaa myös itsellesi
Vierailija kirjoitti:
Vaikea kysymys, pitäisikö pihiydestä ylipäänsä luopua? Itsekin olen tarkka rahoistani, enkä saa iloa siitä, että joku on ihanan kallista.
Ja toisaalta, olisiko jotain rahalla saatavaa, mikä sinua ilahduttaisi?
Ehkä haluaisin pystyä käyttämään rahaa hyvällä mielellä itseeni. Nytkin harkitsin puoli vuotta uuden puhelimen ostoa, vaikka vanha oli rikkinäinen. En pysty harrastamaan mitään kallista, käyn lenkillä ja kuntosalilla, koska ne ovat halpoja harrastuksia. Uusia vaatteita ostan harvoin ja nekin alesta. En vaan pysty ostamaan mitään normihintaisia vaatteita. Säästäväisyys on toki hyvä asia, mutta ehkä se menee kohdallani liiallisuuksiin. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et sä mikään pihi ole, jos on kesämökki ja autot pihassa. Se, että haluat ostaa puhelimesi käytettynä ei tee susta pihiä. Lähinnä kuulostaa siltä, että haluat tuoda julki, että löysää rahaa löytyy.
Vähän sama kun on ihmisiä jotka pitävät itseään ekologisina. Kuljetaan autolla, vaikka asuinpaikkakunnalla olisi toimiva joukkoliikenne, matkustellaan ja ostellaan uutta vaatetta ja elektroniikkaa vaikka vanhoissa ei ole mitään vikaa. Mutta sitten kierrätetään tarkasti jogurttipurkit ja mikroaterioiden muovi ja ollaan niin vihreää että.
Vierailija kirjoitti:
Mulla samaa vikaa, ainakin (aikuisten) lasteni mielestä. Silloin en pihistellyt mistään kun olivat alaikaisiä, hommasin pelit, mopot yms. Nyt säästän joka asiassa vaikka rahaa on enemmän käytettävissä.
Mullaki lapset jo melko isoja ja ihmettelevät aina, miksi en osta itselleni mitään. Jotenkin se säästäminenkin on aika nautinnollista, mutta menen kyllä liiallisuuksiin sen kanssa. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla sama. Joka kuu jää ylimääräistä, koska ostan asiat vain tarjouksesta, kirpparilta tai punalaputettuina. Jätän asioita tekemättä jos ne maksavat. Toki mulla ei kyllä ole kesämökkiä eikä velatonta asuntoa. Ylimääräistä rahaa olen laittanut ylimääräiseen lainanlyhentämiseen ja rahastoihin. Rahastoissa on ihan kiitettävä summa jo rahaa; saisin ne myymällä itseni lainattomaksi. Koen huonoa omaatuntoa jos ostan jotain jota ilmankin pärjäisin. Kuljen reikäisissä vaatteissa bussilla.
Vierailija kirjoitti:
Entäs, jos alat pikkuhiljaa käyttämään enemmän rahaa itseesi? Päätät vaikka ostajalla kuukausi yhden ilahduttavan jutun itsellesi?
Tätä voisi kyllä kokeilla. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Valitse yksi asia, jonka hankinta tai tekeminen on tuntunut liian ylelliseltä tai "turhalta". Osta tai toteuta se ja tarkkaile, miltä sinusta tuntuu sen jälkeen. Todennäköisesti huomaat, että se ei ollut maailmaa kaatava teko, vaan toi iloa elämääsi.Muista: sinä ansaitset nauttia elämästäsi niin paljon kuin olet antanut lapsillesi, voit antaa myös itsellesi
Tätä täytyy kokeilla. Käytän esim vaatteet aivan loppuun ja talvitakkia en ostanut vuosiin. Voisin tänä talvena ostaa uuden takin, vaikka entinen onkin vielä ihan käyttökelpoinen. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Et sä mikään pihi ole, jos on kesämökki ja autot pihassa. Se, että haluat ostaa puhelimesi käytettynä ei tee susta pihiä. Lähinnä kuulostaa siltä, että haluat tuoda julki, että löysää rahaa löytyy.
Vähän sama kun on ihmisiä jotka pitävät itseään ekologisina. Kuljetaan autolla, vaikka asuinpaikkakunnalla olisi toimiva joukkoliikenne, matkustellaan ja ostellaan uutta vaatetta ja elektroniikkaa vaikka vanhoissa ei ole mitään vikaa. Mutta sitten kierrätetään tarkasti jogurttipurkit ja mikroaterioiden muovi ja ollaan niin vihreää että.
Asiaa on vaikea selittää, mutta rahan käyttö saa aikaan valtavaa syyllisyyttä. Jotenkin edelleen pelkään köyhyyttä ja sitä että asiat loppuvat. Minulla on esim. valtava varasto WC-paperia, koska en halua enää koskaan joutua tilanteeseen, jossa sitä ei ole. Autot meillä on pakollisia, koska tällä alueella joukkoliikenteen varassa töissäkäynti ei ole mahdollista. Mökki on peritty miehen suvusta, en varmastiolisi sellaista raaskinut ostaa. Olin myös kauhuissani silloin kun osti me omakotitalon, mutta mies sai puhuttua minut siihen lopulta. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama. Joka kuu jää ylimääräistä, koska ostan asiat vain tarjouksesta, kirpparilta tai punalaputettuina. Jätän asioita tekemättä jos ne maksavat. Toki mulla ei kyllä ole kesämökkiä eikä velatonta asuntoa. Ylimääräistä rahaa olen laittanut ylimääräiseen lainanlyhentämiseen ja rahastoihin. Rahastoissa on ihan kiitettävä summa jo rahaa; saisin ne myymällä itseni lainattomaksi. Koen huonoa omaatuntoa jos ostan jotain jota ilmankin pärjäisin. Kuljen reikäisissä vaatteissa bussilla.
Kuulostapa tutulta! Muullakin on rahat rahastoissa ja säästötilillä. Vaatteet on monta vuotta vanhoja ja esim. kampaajalla raaskin käydä kerran vuodessa. Tarpeen tullen värjään hiukset itse kotona. Ap.
Miksi ap kysyt muilta millä päästä eroon jostain kun voisit käyttää omaa älykkyyttäsi ongelmiisi jos sellaista on. Jos sulla ei ole omaa älykkyyttä ratkaista ongelmaasi niin ei me muut voida sille mitään vaikka sanottaisiin mitä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla samaa vikaa, ainakin (aikuisten) lasteni mielestä. Silloin en pihistellyt mistään kun olivat alaikaisiä, hommasin pelit, mopot yms. Nyt säästän joka asiassa vaikka rahaa on enemmän käytettävissä.
Mullaki lapset jo melko isoja ja ihmettelevät aina, miksi en osta itselleni mitään. Jotenkin se säästäminenkin on aika nautinnollista, mutta menen kyllä liiallisuuksiin sen kanssa. Ap.
Ostatko vaatteita, itsellesi? Käytkö kampaajalla? Meikkaatko?
Matkustatteko?
Minullakin on ollut köyhä lapsuus ja kyllä siitä on jäänyt joku sellainen taloudellisen turvattomuuden tunne. Jotkut ihmiset pystyvät elämään ihan huolettomasti, vaikka heillä ei olisi säästöjä ollenkaan. Minulla olisi kuristava tunne kurkussa koko ajan ja tuntisin eläväni aivan veitsen terällä. Vasta kun säästöjä/sijoituksia alkoi olla sen verran, että niillä pärjäisi koko loppuelämän, aloin vihdoin uskoa, että ne rahat riittää ja voi lakata murehtimasta.
Erona ap:hen, että raaskin kyllä ostaa kaikenlaista tarpeellista ja joskus tarpeetontakin.
Minä miettisin tarkkaan, mikä olisi sellaista, mikä tuo elämään todellista iloa. Minun on vaikea nähdä, mitä iloa uudesta talvitakista on, jos nykyinenkin on vielä ihan käyttökelpoinen. Miettisin ennemmin jotain, mikä olisi parannus nykyiseen. Meillä luksusta arkeen tuo kunnollinen espressokone, jolla teen joka aamu laten aamukahviksi. Pavut tietenkin jauhetaan tuoreeltaan.
Ruokakaupassa voisi katsoa jonkun yksittäisen tuotteen, jonka kohdalla vaihtaa vähän parempaan. Tai voi ostaa vaikka jotain hyväntuoksuisia siivousaineita, jos ei raaski ruokaan tuhlata. Kauniista astioista on iloa joka päivä ja ne samat kestävät 20 vuotta ainakin, joten ei voi sanoa edes tuhlaukseksi.
Karmeeta olisi sellaisen kanssa eläminen jolla saituus menisi ihan äärettömyyksiin tinkien jo perustarpeistakin ja määräten puolisonkin rahan käyttöä niin ettei saa mitään ostaa.
Pihiydestä