Mitä mieltä "lapsesta", joka asuu vanhempiensa kanssa 30-vuotiaana?

Mitä sitte? Jos on tilaa, esim omakotitalossa yläkerta, tai iso neliö ja mitä se sulle ylipäätään kuuluu.

Eikös Suomessa nää oo olleet aika tavallisia, kun elettiin eri aikakautta?

Jos se lapsi kokee elävänsä hyvää itsensä näköistä elämää ja vanhemmat viihtyvät tilanteessa, niin mikäs siinä.

Jos ei, niin huonompi juttu.

Jos hänestä tulee tilan jatkaja tai sovittu vanhempien kanssa että vanhemmat muuttavat jossain vaiheessa lähemmäs palveluja ja 30:nen jää taloon asumaan

Ei minua kiinnosta muiden asiat. Hanki sinäkin oma elämä.

Jos on edes jokin perustelu, niin mikäs siinä. Olen tuntenut useampia jotka ovat asuneet vaikkapa oman kodin remontin, vanhemman sairastumisen, viimeisen asuntolainan puristuksen tai oman vaikean elämäntilanteen vuoksi jonkin aikaa kotonaan. Esimerkiksi treffiseurana siis ei haittaa, kunhan on aie ja kokemusta joskus muuttaa omilleen.

Rahan ja oikeutuksentunteen takia siellä asuvat taas oksettavat, niitä on tullut vastaan. Useimmiten nuoria miehiä, jotka pyörittelevät "sijoituksia" ja syövät äitinsä tekemää ruokaa. Säälittää vanhemmat, jotka ovat sillä tavalla jääneet lapsensa hyväksikäytön alle.

On normaalia. Oma poika asui luonani koko opiskelujen ajan. Opiskeli yliopistossa, teki töitä ja säästi omistusasuntoon. Ei opintovelkaa.

Kaverini 33 v asuu äitinsä kanssa kolmiossa. Molemmat käy töissä ja kaverini tekee jopa enemmän kotitöitä. Ihan ok mielestäni.

Onhan se vähän hassua mutta toisaalta kätevää, että mummolassa on sedät valmiina leikittämään lapsia. Tulee nähtyä heitä paljon useammin kuin, jos asuisivat omillaan.

Sairasta... Varmasti tuo poika himoitsee äitinsä kiviaikaa..

No muualla maailmassa hyvinkin yleistä. Tietty jos on kyse siitä että aikuinen vain vetelehtii ja passauttaa itseään vanhemmillaan eikä tee mitään, sitten olisi väärin. Itsekin melkein 30v ja voisi sanoa että puolet ajasta asun äidin luona maaseudulla ja puolet ajasta kaupungissa. Äidin luona siivoan ja teen joka päivä lämpimän ruoan, sekä vastaan suurelta osin pyykeistä. 

 

Samalla tilalla ollaan asuttu viiden sukupolven ajan, parhaimmillaan kolme sukupolvea samaan aikaan. Minusta se olisi pikemminkin outoa jos minä nyt yhtäkkiä en voisi olla siellä jonkun kirjoittamattoman sosiaalisen säännön vuoksi. 

On täysin normaalia jos on väliaikaista. Esim. moni eron jälkeen asuu hetken vanhemmilla jos kämppä meni alta. 

Saisimpa minäkin asuu äitin kanssa.

Piti vain helkutti hommata perhe elätettäväksi.

      Tv nainen 45v

Ihan ok jos on oma puutarhavaja taikka kellari- tai ullakkoasunto jossa saa olla omassa rauhassa. Moni 30+ kotona asuva mies sijoittaa tai pelaa rahansa ja imee vanhat vanhemmat kuiviksi.

Menin naimisiin tuollaisen kanssa. Ei minua haittaa asua 18-huoneisessa talossa, jossa on 3 saunaa ja 3 kuistia. Keittiöitä on vain 2.

Olin lähestulkoon 30 vuotiaana puoli vuotta vanhemmillani asumassa, koska olin ostamassa omaa ensiasuntoa ja ennen kuin löysin sopivan asunnon, jouduin luopumaan aiemmasta vuokra-asunnosta yllättäen. Sen sijaan, että olisin sitoutunut vuokranantajien määräaikaisiin vuokrasopimuksiin ja sitten maksanut sopimussakkoa, sovittiin että muutan vanhemmilleni. Huonekaluille sain varaston vuokrattua kohtuuhintaan. Vanhemmillani tein kotitöitä ihan siinä missä muutkin ja tein myös toisinaan ruokaa. Minun vanhempia ei haitannut, että asuin heillä. Päinvastoin, heistä oli mukavaa että olin kotona ja saivat välillä muutakin lenkkiseuraa ym ja olivat hieman harmissaan, kun löysin oman asunnon ja muutin sinne. Kutsuvat usein kylään edelleenkin ja mielelläni käynkin heillä vaikka viikonloppua viettämässä. Eikä se minun viikonloppuvierailukaan tarkoita, että olisin siellä paasattavana, vaan silloinkin korjaan omat jälkeni, pesen pyykkini, täytän tiskinonetta, imuroin ja laitan ruokaa. 

 

Huvittavinta kokemuksessa oli se, kun asuntolainaa hakiessa piti ilmoittaa kuinka kauan on nykyisessä kodissa asunut. Virkailija kysyi, olenko lapsesta asti asunut vanhemmillani. Luuli minua varmaan juurikin joksikin mamman pojaksi, vaikka ihan korkeasti koulutettu olen ja hyvätuloinen työssäkäyvä ihminen. Sivilisäätukin oli parisuhde, mutta silloisen kumppanin kanssa yhteenmuutto ei ollut ajankohtaista tuolloin. 

 

Monilla ystävillä on tullut opintojen päätyttyä tilanne ettei työpaikkaa heti löydykään ja he ovat sitten vähäksi aikaa muuttaneet lapsuuden kotiinsa. Mielestäni ihan ymmärrettävä, väliaikainen ratkaisu. Muutamat taas ovat vanhemmillaan kirjoilla sen takia, että ovat siltä paikkakunnalta muuttaneet pois, mutta on ollut terveyteen liittyviä hoitoja kesken siellä sairaanhoitoalueella ja siksi ei ole voinut/kannattanut osoitetta vielä muuttaa pois.

Onko perhetyttö/perhepoika?

Vierailija kirjoitti:

On normaalia. Oma poika asui luonani koko opiskelujen ajan. Opiskeli yliopistossa, teki töitä ja säästi omistusasuntoon. Ei opintovelkaa.

Ei ole normaalia. Poikasi on hyväksikäyttäjä aikuinen. Ei minulle jäänyt mistään opiskeluaikojen töistä mitään säästöjä omistusasuntoon kun maksoin asumiskustannukseni kotiin ja omat ruokani. Enkä olisi koskaan kehdannut mikään siivellä eläjä kotona asuessa olla aikuisena opiskelijanakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On normaalia. Oma poika asui luonani koko opiskelujen ajan. Opiskeli yliopistossa, teki töitä ja säästi omistusasuntoon. Ei opintovelkaa.

 

Ei ole normaalia. Poikasi on hyväksikäyttäjä aikuinen. Ei minulle jäänyt mistään opiskeluaikojen töistä mitään säästöjä omistusasuntoon kun maksoin asumiskustannukseni kotiin ja omat ruokani. Enkä olisi koskaan kehdannut mikään siivellä eläjä kotona asuessa olla aikuisena opiskelijanakaan.

Lapsi pitää huolen vanhemmistaan sitten kun nämä ovat vanhoja. Puolin ja toisin avuksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On normaalia. Oma poika asui luonani koko opiskelujen ajan. Opiskeli yliopistossa, teki töitä ja säästi omistusasuntoon. Ei opintovelkaa.

 

Ei ole normaalia. Poikasi on hyväksikäyttäjä aikuinen. Ei minulle jäänyt mistään opiskeluaikojen töistä mitään säästöjä omistusasuntoon kun maksoin asumiskustannukseni kotiin ja omat ruokani. Enkä olisi koskaan kehdannut mikään siivellä eläjä kotona asuessa olla aikuisena opiskelijanakaan.

Lapsi pitää huolen vanhemmistaan sitten kun nämä ovat vanhoja. Puolin ja toisin avuksi. 

Ei kukaan mies ole alkanut vanhempiensa hoitajaksi vaan kyllä ne vanhemmat menevät ammattihoitajien hoteisiin kun sen aika koittaa. Ei naisena minunkaan vaippoja ala lähiomainen vaihtamaan, bebaa pesemään ja kyllä siihen hommaan tulee joku hoitaja nainen.

Rahat ne omaiset kyllä huolehtii ja pidetään vanhusta nälässä ja hoidotta niin pitkään kun pystyy että vaan hyötyy sen eläkkeestä mahdollisimman pitkään että jää jälkeläiselle perintöä eikä tarvitse maksaa mistään palveluista mitään. Tätä on nähty kun vanhus on elänyt likaisessa asunnossa ja jotenkuten kituen tämmöisen saidan omaisen takia joilla ei ole mitään muuta elämässään kuin omaisuuden kartuttaminen eikä hanki mitään palveluja yksin asuvalle vanhemmalleen.