Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä "lapsesta", joka asuu vanhempiensa kanssa 30-vuotiaana?
Kommentit (46)
On se vähän erikoista koska halu itsenäistyä kuuluu terveeseen kehitykseen.
Eräs hyvin tuntemani ihminen asui vanhemmillaan yli 50-vuotiaaksi ja hän sai kuulla siitä todella paljon naljailua. Heillä se homma toimi sekä vanhempien että heillä asuvan tämän aikuisen puolelta niin sinänsä ei minua häirinnyt. Maksoi osuutensa siivosi osuutensa. Mutta ei hän koskaan kumppania löytänyt ja tuo oli varmasti ihan keskeinen syy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On normaalia. Oma poika asui luonani koko opiskelujen ajan. Opiskeli yliopistossa, teki töitä ja säästi omistusasuntoon. Ei opintovelkaa.
Ei ole normaalia. Poikasi on hyväksikäyttäjä aikuinen. Ei minulle jäänyt mistään opiskeluaikojen töistä mitään säästöjä omistusasuntoon kun maksoin asumiskustannukseni kotiin ja omat ruokani. Enkä olisi koskaan kehdannut mikään siivellä eläjä kotona asuessa olla aikuisena opiskelijanakaan.
Yleensä vanhemmat ovat selkeästi patempituloisia kuin opiskeleva lapsensa. En koskaan joutunut maksamaan asumisesta I tai ruoistani lapsuuden kotiini. Eikä näin tee nyt vuorostaan omakaan lapseni.
Vanhemmat epäonnistuneet kasvatuksessa, ellei sitten ole joku tosi iso lukaali kyseessä ja lapsi kuitenkin maksaa oman elämisensä.
Olen sitä mieltä, että jokainen taaplaa tyylillään. Jos kaikki osapuolet ovat tyytyväisiä tilanteeseen, hittojako se muille kuuluu, miten asuvat.
Minä oli tuo lapsi. 32-vuotiaana elämä heitti isolla kaavalla paskaa tuulettimeen ja muutin takaisin lapsuudenkotiini. Asuin siellä vajaan vuoden, kunnes sain elämän edes vähän raiteilleen. Maailma ei ole mustavalkoinen, joten en tuomitse kenenkään valintoja tietämättä taustoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä olisi kauheaa jos omat lapset olisivat jääneet tähän pyörimään, silloin ei olisi kaikki kunnossa. Lasten kuuluu aloittaa oma elämä ja poistua lapsuudenkodistaan.
Karhunpalveluksen tekevät ne vanhemmat jotka hyysäävät aikuisia lapsiaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vallan järkevää kun ei töitäkään enää saa mistään. Ja jos saa töitä niin 10 vuotta työssäkäyntiä vanhempien nurkissa mahdollistaa sellaisen pesämunan jolla voi jo itse pärjätäkkin.
Ei täällä kaikilla ole niin leveä leipä.
Vierailija kirjoitti:
On se vähän erikoista koska halu itsenäistyä kuuluu terveeseen kehitykseen.
Eräs hyvin tuntemani ihminen asui vanhemmillaan yli 50-vuotiaaksi ja hän sai kuulla siitä todella paljon naljailua. Heillä se homma toimi sekä vanhempien että heillä asuvan tämän aikuisen puolelta niin sinänsä ei minua häirinnyt. Maksoi osuutensa siivosi osuutensa. Mutta ei hän koskaan kumppania löytänyt ja tuo oli varmasti ihan keskeinen syy.
Kaikilla elämäntarkoitus ei ole kumppanin löytäminen. Oli erittäin todennäköisesti ihan hänen oma valintansa elellä sinkkuna. Moni muukin elelee, koska ei yksinkertaisesti kiinnosta mikään parisuhdearki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä oli tuo lapsi. 32-vuotiaana elämä heitti isolla kaavalla paskaa tuulettimeen ja muutin takaisin lapsuudenkotiini. Asuin siellä vajaan vuoden, kunnes sain elämän edes vähän raiteilleen. Maailma ei ole mustavalkoinen, joten en tuomitse kenenkään valintoja tietämättä taustoja.
Tuo on ihan eri asia muuttaa takaisin vuodeksi vanhemmilleen, minäkin ottaisin avosylin vastaan jos poikasillani menisi huonosti! Mutta jos olisi kyseessä lapsesta, joka ei olisi koskaan muuttanut pois kotoa ns. peräkammarin poika/tyttö, olisin erittäin huolissani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä oli tuo lapsi. 32-vuotiaana elämä heitti isolla kaavalla paskaa tuulettimeen ja muutin takaisin lapsuudenkotiini. Asuin siellä vajaan vuoden, kunnes sain elämän edes vähän raiteilleen. Maailma ei ole mustavalkoinen, joten en tuomitse kenenkään valintoja tietämättä taustoja.
Tuo on ihan eri asia muuttaa takaisin vuodeksi vanhemmilleen, minäkin ottaisin avosylin vastaan jos poikasillani menisi huonosti! Mutta jos olisi kyseessä lapsesta, joka ei olisi koskaan muuttanut pois kotoa ns. peräkammarin poika/tyttö, olisin erittäin huolissani.
Aloituksessa ei määritelty, onko kyse väliaikaisesta tilanteesta vai onko lapsi aina asunut vanhempien luona. Halusin tietoisesti tuoda keskusteluun myös toisenlaisen vaihtoehdon, koska kaikki kommentoivat tyyliin "reppana jäänyt mamman nurkkiin". Tilanne ei aina ole se, miltä se ulkopuolisille näyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olisi kauheaa jos omat lapset olisivat jääneet tähän pyörimään, silloin ei olisi kaikki kunnossa. Lasten kuuluu aloittaa oma elämä ja poistua lapsuudenkodistaan.
Karhunpalveluksen tekevät ne vanhemmat jotka hyysäävät aikuisia lapsiaan!
Kaikissa kodeissa ei toki ole olosuhteita, joihin edes haluaisi jäädä pidemmäksi aikaa kuin on pakko. Mutta se, että sinä heität pennut pihalle heti kun mahdollista, ei tarkoita, että pidempään kotona asuvia olisi jotenkin hyysätty. Itse kävin ihan kokopäivätyössä ja maksoin osuuteni kuluista, kun asuin 25-vuotiaaksi asti äidin kanssa. Luonnollisesti myös siivosin oman osuuteni ja enemmänkin kun äiti sairasti.
Kirjoitin että hyvin tuntemani ihminen. Hän on ollut harmissaan elämästä ilman kumppania ja lapsettomaksi jäämisestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se vähän erikoista koska halu itsenäistyä kuuluu terveeseen kehitykseen.
Eräs hyvin tuntemani ihminen asui vanhemmillaan yli 50-vuotiaaksi ja hän sai kuulla siitä todella paljon naljailua. Heillä se homma toimi sekä vanhempien että heillä asuvan tämän aikuisen puolelta niin sinänsä ei minua häirinnyt. Maksoi osuutensa siivosi osuutensa. Mutta ei hän koskaan kumppania löytänyt ja tuo oli varmasti ihan keskeinen syy.
Kaikilla elämäntarkoitus ei ole kumppanin löytäminen. Oli erittäin todennäköisesti ihan hänen oma valintansa elellä sinkkuna. Moni muukin elelee, koska ei yksinkertaisesti kiinnosta mikään parisuhdearki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lapsi muutti toiselle paikkakunnalle opiskelemaan lukion jälkeen. Myytiin omakotitalo pois ja muutettiin kerrostalo kaksioon vuokralle. Jos jostain syystä lapsi haluaisi muuttaa takaisin kotiin niin ei varmaan kauaa viihtyisi olohuoneen sohvalla. Voin taloudellisesti auttaa ja autankin lastani jos apua pyytää, mutta kyllä jokaisen pitäisi osata aikuistua ja elää omaa elämää
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsi muutti toiselle paikkakunnalle opiskelemaan lukion jälkeen. Myytiin omakotitalo pois ja muutettiin kerrostalo kaksioon vuokralle. Jos jostain syystä lapsi haluaisi muuttaa takaisin kotiin niin ei varmaan kauaa viihtyisi olohuoneen sohvalla. Voin taloudellisesti auttaa ja autankin lastani jos apua pyytää, mutta kyllä jokaisen pitäisi osata aikuistua ja elää omaa elämää
Ei vanhempien kanssa samassa osoitteessa asuminen estä aikuistumista ja oman elämän elämistä. Itse hoidin ALSiin kuolleen isäni loppuun asti ja asuin hänen kanssaan vielä lähemmäs 40-vuotiaanakin. Vain ihan viimeisinä hetkinä minulla oli oma elämä tauolla ja keskityin vain isästä huolehtimiseen.
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsi muutti toiselle paikkakunnalle opiskelemaan lukion jälkeen. Myytiin omakotitalo pois ja muutettiin kerrostalo kaksioon vuokralle. Jos jostain syystä lapsi haluaisi muuttaa takaisin kotiin niin ei varmaan kauaa viihtyisi olohuoneen sohvalla. Voin taloudellisesti auttaa ja autankin lastani jos apua pyytää, mutta kyllä jokaisen pitäisi osata aikuistua ja elää omaa elämää
Jokaisella se aikuistuminen tapahtuu hieman eri kaavalla. Ei kaikilla ole vielä 16-vuotiaana tarvetta muuttaa mahdollisimman kauas vanhemmistaan. Eikä kaikki luovu okt:sta, vaikka lapset lähtevät maailmalle.
No ei ehkä aivan voittaja ole, jos ei ole omilleen muuttanut. Demarista voi käydä.
No riippuu vähän onko yksiö vai kartano missä asutaan.
Mieheni veli asuu vielä 45-vuotiaana vanhempiensa nurkissa, eikä aikomustakaan muuttaa pois. Voitte uskoa, että ei ole ollut emäntäehdokkaita.
Ihmisenä? En juuri mitään. Ehkä he tykkäävät asua yhdessä, eikä jälkeläinen näe syytä muuttaa. Monenlaisia järjestelyjä löytyy meiltä ja maailmalta.
Kumppanina? Ei kiitos. Tahdon vähän etäisyyttä kumppanin perheeseen.