Mitä mieltä "lapsesta", joka asuu vanhempiensa kanssa 30-vuotiaana?

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapsi muutti toiselle paikkakunnalle opiskelemaan lukion jälkeen. Myytiin omakotitalo pois ja muutettiin kerrostalo kaksioon vuokralle. Jos jostain syystä lapsi haluaisi muuttaa takaisin kotiin niin ei varmaan kauaa viihtyisi olohuoneen sohvalla. Voin taloudellisesti auttaa ja autankin lastani jos apua pyytää, mutta kyllä jokaisen pitäisi osata aikuistua ja elää omaa elämää 

Siinä sohvallako hän nukkuu jouluisin vai tuleeko hän silloinkaan kotiin? 

Mitä väliä? Pääasia, että on katto pään päällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapsi muutti toiselle paikkakunnalle opiskelemaan lukion jälkeen. Myytiin omakotitalo pois ja muutettiin kerrostalo kaksioon vuokralle. Jos jostain syystä lapsi haluaisi muuttaa takaisin kotiin niin ei varmaan kauaa viihtyisi olohuoneen sohvalla. Voin taloudellisesti auttaa ja autankin lastani jos apua pyytää, mutta kyllä jokaisen pitäisi osata aikuistua ja elää omaa elämää 

Siinä sohvallako hän nukkuu jouluisin vai tuleeko hän silloinkaan kotiin? 

Missä muuallakaan? Aika paha on kaksioon hommata erillistä huonetta ja sänkyä satunnaisille vieraille. Vuodesohva se on minullakin nukkumispaikkana, kun lapsuudenkotiini menen käymään. Siltikin, vaikka se on sentään 4h+keittiö ja äiti ja isä asuvat siellä kaksin. 

t. eri

Maalla on aika tavallistakin asua vanhempien kanssa samassa pihapiirissä. Mielestäni sillä ei hirveästi ole merkitystä, onko erilliset talot vai asutaanko samassa (isossa) talossa yhdessä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä oli tuo lapsi. 32-vuotiaana elämä heitti isolla kaavalla paskaa tuulettimeen ja muutin takaisin lapsuudenkotiini. Asuin siellä vajaan vuoden, kunnes sain elämän edes vähän raiteilleen. Maailma ei ole mustavalkoinen, joten en tuomitse kenenkään valintoja tietämättä taustoja. 

Tuo on ihan eri asia muuttaa takaisin vuodeksi vanhemmilleen, minäkin ottaisin avosylin vastaan jos poikasillani menisi huonosti! Mutta jos olisi kyseessä lapsesta, joka ei olisi koskaan muuttanut pois kotoa ns. peräkammarin poika/tyttö, olisin erittäin huolissani.

 

Maaseudulla on kyllä etenkin aikaisemmin ollut ihan yleistä, että yksi  perheen lapsista on jäänyt kotitaloonsa, etenkin tietysti maatiloilla, mutta myös minun lapsuudenperheeni asui samassa talossa, jossa isovanhempani elivät, vaikka isoa maatilaa ei ollutkaan, vaan vanhempani kävivät aina muualla töissä. 

Isäni siis jäi asumaan vanhempiensa kanssa ja toi sinne jopa vaimonsa. Mummo sitten huolehti meistä lapsista, kun vanhemmat olivat töissä. Eli oli siinä hyvätkin puolet. Eikä siihen aikaan sitä pidetty mitenkään merkillisenä.

Edelleenkin uskon, että maatiloilla, joissa joku lapsista jää jatkamaan tilaa, hän jää sinne asumaankin. Sitten tarpeen mukaan  voidaan rakentaa vanhalle pariskunnalle pienempi talo lähistölle, jos ei ihan saman katon alle mahduta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapsi muutti toiselle paikkakunnalle opiskelemaan lukion jälkeen. Myytiin omakotitalo pois ja muutettiin kerrostalo kaksioon vuokralle. Jos jostain syystä lapsi haluaisi muuttaa takaisin kotiin niin ei varmaan kauaa viihtyisi olohuoneen sohvalla. Voin taloudellisesti auttaa ja autankin lastani jos apua pyytää, mutta kyllä jokaisen pitäisi osata aikuistua ja elää omaa elämää 

Ei vanhempien kanssa samassa osoitteessa asuminen estä aikuistumista ja oman elämän elämistä. Itse hoidin ALSiin kuolleen isäni loppuun asti ja asuin hänen kanssaan vielä lähemmäs 40-vuotiaanakin. Vain ihan viimeisinä hetkinä minulla oli oma elämä tauolla ja keskityin vain isästä huolehtimiseen. 

Olen samaa mieltä ja ollut hieman samanlaisessa tilanteessa kuin sinäkin. Kunnioitan ja arvostan valintaasi hoitaa vanhempasi loppuun asti kotona.