Lue keskustelun säännöt.
Minkälaiset lohdutuksen sanat saavat näkemään punaista?
19.12.2024 |
Ilrapäivälehdessä oli äiti, jonka taapero oli kuollut, mutta jotkut lohdutuksen sanat saivat hänet näkemään punaista.
En päässyt lukemaan juttua maksumuurin vuoksi, mutta jäin miettimään, että jos joku toinen ihminen haluaa lohduttaa surussa, niin mitä ihmettä sellaista voi sanoa, että siitä suuttuu? Kuolemantapauksissahan (etenkin lapsen) kuitenkin kaikki ovat aidosti pahoillaan ja haluavat auttaa ja tukea.
Kommentit (95)
No tuollaisesta tapauksesta tulee ensimmäisenä mieleen kommentti, että onneksi hän ei ollut teidän ainut lapsi. Juttua en minäkään näe, mutta noin on oikeasti "lohdutettu" omaa ystävääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ihmisellä ei ole rahaa ja voi olla hätä, sairauksia jotka estävät. Sitten joku sanoo Kyllä elämä kantaa. Tai että joku tietty ratkaisu toimii. No ei toimi kaikille. On lapsellisia kommentteja olemassa ja osa elää kuplassa.
Ja toinen voisi olla "onneksi sinulla on vielä mahdollisuus saada lapsi". Ihmiset voivat oikeasti olla ihan hölmöjä, vaikka sinänsä hyvää tarkoittaisivat.
Vaikkapa sellaista että nyt se kuollut lapsi on Jumalan luona. Tai että onhan teillä jälleennäkemisen toivoa.Tai että ainahan te voitte tehdä uuden lapsen. Tai että kylä te pian unohdatte sen kuolleen lapsenne ja menette elämässänne eteenpäin. Että elämä jatkuu. Että suru menee aikanaan ohi. Ja jos ei mene niin sen kanssa oppii elämään. Että hyvä kun kuoli.
Kaikki eivät todellakaan toivo surevalle hyvää.
Kaikki lohdutuksen sanat saavat minut näkemään punaista. Lohdutus on perseestä. Minun lapseni on kuollut eikä minua voi lohduttaa. En ole edes pyytänyt lohtua keneltäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten ovat tietysti kaikki "olet niin vahva, että selviät kyllä" tai "kenellekään ei anneta enemmän kuin jaksaa kantaa". Se on varmasti aina "kiva" kuulla sillä hetkellä, kun ei tosiaankaan jaksa eikä selviämisestä ole mitään takeita.
Oli verrattu lemmikin kuolemaan. Toinen lohduttaja isoisänsä kuolemaan. Siis nämä olivat jutun mukaan ne loukkaavat lohdutukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mitä sitten VOI sanoa, jos haluaa lohduttaa?
Lapsi on nyt enkeli. Enkeleiden luona. Taivaassa tarvittiin uusi enkeli. Ja lässyn lää.
T. Tuon kokenut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mitä sitten VOI sanoa, jos haluaa lohduttaa?
Halaus toimii. Ja ihan se " otan osaa", vaikka klisee onkin. Parempi kuin tyhjät lauseet.
Olen kokenut menetyksiä ja surua kuin myös saanut osaaottavia sanoja, mielipiteitä, näkemyksiä musertaviin tunteisiini. En sen pohjalta ihan käsitä, miksi tyhmistäkin osanoton sanoista voisi suuttua? Jokainen esittää niitä oman elämänkokemuksensa mukaisesti ja koettavat keksiä edes jotakin, jolla osoittaa olevansa pahoillaan.
Suru saa ihmisen avohaavoille ja usein on tosi sekaisin, pois raiteiltaan, ei oma itsensä, jolloin ihan mistä vain voi itkeä ja suuttua ja käyttäytyä täysin ääliömäisesti. Muistan sen itsestäni ja muistan sen muistakin surijoista.
Jos jutun tarkoitus on opettaa ihmisille käytöstapoja surevaa kohtaan ei se sitä saavuta, sillä se saa vain suurimman osan epävarmaksi mitä sitten pitäisi sanoa ja se olisi oikein.
Iltalehti haastatteli minuakin suruni aikaan ja nyt olen ikionnellinen, ettei sitä ikinä julkaistu(mukaan ei saatu sukulaista, jonka mielipide olisi toimittajan mukaan pitänyt kuulua juttuun mukaan). Olin ihan sekaisin ja järkyttynyt ja puhuin paljon sellaista, mistä en enää olisi yhtään samaa mieltä itseni kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitten ovat tietysti kaikki "olet niin vahva, että selviät kyllä" tai "kenellekään ei anneta enemmän kuin jaksaa kantaa". Se on varmasti aina "kiva" kuulla sillä hetkellä, kun ei tosiaankaan jaksa eikä selviämisestä ole mitään takeita.
"Kyllä sä kestät"
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on nyt enkeli. Enkeleiden luona. Taivaassa tarvittiin uusi enkeli. Ja lässyn lää.
T. Tuon kokenut
Joo: "kaikella on tarkoitus" , "hän oli liian hyvä tähän pahaan maailmaan" ynnä muuta sontaa. Kuka edes oikeasti ajattelee noin???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anopin puoliso kuoli ja anoppi jäi leskeksi 37-vuotiaana. Yhtäkkiä oli leski ja 3 pienen lapsen yksinhuoltaja. Töissä joku työkaveri oli kommentoinut kun anoppi palasi hommiin että: "Ompa ikävää. Minunkin setä sairastui juuri diabetekseen." Anoppi oli jäänyt suu auki, että jaa niin mitä sanoit.
Mun veljen itsemurhan jälkeen "mä tiedän miltä susta tuntuu, menetin äskettäin koirani". Miten vit%%%% joku puolituttu kehtasi väittää tietävänsä miltä musta tuntuu, kun en tiennyt itsekään? Ja vielä vertasi koiraan? Ihan yhtä hyvin olisi voinut sylkäistä päin naamaa.
Ihan sama mitä tarkoitti.
Vierailija kirjoitti:
Oli verrattu lemmikin kuolemaan. Toinen lohduttaja isoisänsä kuolemaan. Siis nämä olivat jutun mukaan ne loukkaavat lohdutukset.
Ikävää. Ymmärrän, että eivät ole sama asia, mutta näissäkin se lohduttaja on koettanut parhaansa mukaan samaistua tilanteeseen oman kokemuksensa kautta.
Eikä minusta myöskään lohdunsaaja voi arvottaa, että hänen surunsa on raskaampi kuin toisen suru. Yksi ihminen voi rakastaa lemmikkiään paljon paljon enemmän, kuin joku toinen ihminen omaa lastaan. Lisäksi jos lemmikki tai lapsi on ainoa, niin kyllä se ihan oikeasti ja konkreettisesti on suurempi menetys ja murhe, kuin jos jäljelle jää muutakin lemmikkejä / lapsia.
Samoin isoisä. Jos hän on läheinen ja hänen kanssaan ollaan päivittäin tekemisissä, niin onhan se suurempi menetys kuin isoisä, jota et ole tavannut 15 vuoteen ja jäljelle jää läheisempiäkin sukulaisia.
Ei voi arvottaa toisen surua, mutta jos joku yrittää lohduttaa, niin ehkä siinä vaan on niin herkillä, että loukkaantuu kaikesta.
Itseäni ärsyttää "voimia" silloin kun olen romahdustilassa.
Olin eilen tilanteessa, jossa yksi pienen seurueen jäsen oli silminnähden järkyttynyt ja pahoillaan hiljattain saamastaan tuttavansa kuolinviestistä. Yksi seurueessa olevista lohdutti sanoen, että "niin, olihan se jo aika vanha, 70-vuotias..."
Ajattelin siinä vieressä, että ei näin.
Kaikenlaiset.