Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minkälaiset lohdutuksen sanat saavat näkemään punaista?
19.12.2024 |
Ilrapäivälehdessä oli äiti, jonka taapero oli kuollut, mutta jotkut lohdutuksen sanat saivat hänet näkemään punaista.
En päässyt lukemaan juttua maksumuurin vuoksi, mutta jäin miettimään, että jos joku toinen ihminen haluaa lohduttaa surussa, niin mitä ihmettä sellaista voi sanoa, että siitä suuttuu? Kuolemantapauksissahan (etenkin lapsen) kuitenkin kaikki ovat aidosti pahoillaan ja haluavat auttaa ja tukea.
Kommentit (95)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tuollaisesta tapauksesta tulee ensimmäisenä mieleen kommentti, että onneksi hän ei ollut teidän ainut lapsi. Juttua en minäkään näe, mutta noin on oikeasti "lohdutettu" omaa ystävääni.
Mun äiti mietti mun veljen kuoltua noin- Että onneksi on edelleen toinen lapsi elossa. Se suru on suunnaton ja pohjaton, ja siihen jotain lohtua yrittää löytää.
On kamalaa menettää oma lapsi. Jos se lapsi on ainoa, niin ei jää mitään muuta kuin suru. Jos on muita jälkeläisiä, niin jää edes se toivo ja elämä ja jakaminen.
Kuolema on niin hirveä suru. Joskus sanat sopii, ja joskus ei. Ei voi tietää, mistä kukakin punaista näkee. Emme voi tietää, miten toinen kokee.
Osanotto. Se sana riittää. Niin itse koin.
Meidän entisten naapureiden toinen lapsi oli syypää toisen kuolemaan. Tönäisi nuoremman rappusista alas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ihmisellä ei ole rahaa ja voi olla hätä, sairauksia jotka estävät. Sitten joku sanoo Kyllä elämä kantaa. Tai että joku tietty ratkaisu toimii. No ei toimi kaikille. On lapsellisia kommentteja olemassa ja osa elää kuplassa.
Jep. Yhden typerimmistä kommenteista kuulin erään firman johtajan vaimolta. Rouva oli tosissaan sitä mieltä, että elämä tuo eteen vain sen verran vastoinkäymisiä mitä ihminen jaksaa kantaa. Minä ja eräs toinen purskahdimme melkein nauramaan. Selitimme sitten rouvalle kuinka maailmassa on paljon mm. s*ksiorj*uteen joutuneita lapsia. Että ehkä tuollaiset "vastoinkäymiset" on hieman liikaa. Rouva näytti nyrpeää naamaa. Taisi hänen kiillotettu kuplansa saada pienen särön.
Yleensä ei mitkään. Arvostan että joku yrittää kurkoittaa kohti ja tarjoaa lohtua niin tyylikkäästi kuin osaa. Tässä asiassa taitomme ovat tosi erilaisia.
Kiinnitän kyllä aina huomiota kun asioin vaikka pankissa tai kirkkoherranvirastossa, että sanooko henkilö ohimennen "otan osaa" vai ohittaako kiireesti tuon vaikean toteamuksen. Ymmärrän senkin että kaikilta toi ei vaan lähde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menetin koirani, joka oli tärkeämpi kuin kukaan ihminen. Sisko lohdutti "lähetään shoppailee, sehän oli vain koira".
Niinhän se oli. Niitä saa helposti lisää rahalla.
Ja lapsia tekemällä.
narsistia ei kannata yrittää lohduttaa, koska narsisti uhriutuu aina ja kuvittelee, että on ainoa, joka on koskaan menettänyt mitään.
myöskään erityisherkkää ei kannata yrittää lohduttaa, koska erityisherkkä ahdistuu kaikesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini sairastui alzheimeriin 60-vuotiaana. Kaverini yritti antaa vertaistukea: "Minunkin isäni sai alzheimer-diagnoosin 89-vuotiaana".
Ei, me emme ole kohtalotovereita.
Vierailija kirjoitti:
En väheksyisi kenenkään koiran menetystä, vaan ymmärrän surun oikein hyvin. Silti kilahtaisin, jos joku ottaisi lapseni kuoleman yhteydessä esiin koitansa kuoleman. Ne eivät mitenkään vertaudu toisiinsa, koskaan.
Sinulle ehkä eivät mutta joku voi hyvinkin rakastaa sitä koiraansa yhtä paljon kuin sinä lastasi. Eikä se ole sinulta pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitkään sanat eivät voi lohduttaa tuollaisessa surussa olevaa. Parasta on yrittää tarjota ymmärrystä, mukana elämistä, ehkä silitystä jos henkilö sitä kaipaa.
Silitys auttoi minua ehkä eniten, kun minulla oli rankka elämänvaihe. Yksittäinen pieni hetki, jolloin lepäsin sohvalla ja minua silitettiin. Auttoi tuhat kertaa enemmän kuin tökeröt lohdutusyritykset sanoilla tai jopa syyttelyn tyyliset, että on vain mentävä eteenpäin
Kerroin lapseni kaverin äidille, että lapseni isä oli sairastunut syöpään. Tämä vastasi, että lastemme toisen kaverin äidillä on nyt ollut viisaudenhampaan poisto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äitini sairastui alzheimeriin 60-vuotiaana. Kaverini yritti antaa vertaistukea: "Minunkin isäni sai alzheimer-diagnoosin 89-vuotiaana".
Ei, me emme ole kohtalotovereita.
kaveri vaan halusi pitää keskustelua yllä ja kertoi, että hänelläkin on hieman kokemusta siitä, mitä alzheimer tarkoittaa.
sinä sitten narsistina otit sen kilpailuna ja narsistin tapaan loukkaannuit, koska narsistin oma kärsimys on jotain ainutlaatuista, jota kukaan muu ei ole koskaan kokenut ja narsisti on mielestään maailman suurin uhri, jota kaikkien pitää kumartaa.
Kyllä sinä varmasti vielä löydät jonkun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistuu mieleeni vuosien takaa tilanne, kun muuan sukulaisnainen jäi noin kolmikymppisenä yllättäen leskeksi ja pienen pojan yksinhuoltajaksi. Eräs kaukaisempi sukulaismies tuumasi vain, että kyllä se ehtii ottaa uuden ukon, kun on vielä nuori ja ihan hyvän näköinenkin. Tuntui todella karmealta kommentilta.
Perheenjäseneni sairastui aggressiiviseen syöpään, niin kaverini alkoi valistamaan minua muka myötätuntoisella äänellä koronapiikeistä ja kuinka ne juurikin aiheuttavat syöpiä. Kuuntelin suu auki kyyneleet valuen hänen omahyväistä kaikkitietäväisyyttään. Olin sen verran henkisesti rikki, että en kyennyt sanomaan vastaan. Mutta en ole unohtanut tuota tunnekylmää kyytiä jonka sain. Tiputin hänet kaverista tuttavaksi ja lopetin yhteydenpidon. Perheenjäsenenikin onneksi selvisi ja voi nykyään hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En väheksyisi kenenkään koiran menetystä, vaan ymmärrän surun oikein hyvin. Silti kilahtaisin, jos joku ottaisi lapseni kuoleman yhteydessä esiin koitansa kuoleman. Ne eivät mitenkään vertaudu toisiinsa, koskaan.
Sinulle ehkä eivät mutta joku voi hyvinkin rakastaa sitä koiraansa yhtä paljon kuin sinä lastasi. Eikä se ole sinulta pois.
Silti, vain idiootti menee lapsensa menettäneelle ulvomaan piskinsä menetystä.Ei. Ole. Sama. Asia. Ikinä!
Alue: Aihe vapaa
En väheksyisi kenenkään koiran menetystä, vaan ymmärrän surun oikein hyvin. Silti kilahtaisin, jos joku ottaisi lapseni kuoleman yhteydessä esiin koitansa kuoleman. Ne eivät mitenkään vertaudu toisiinsa, koskaan.