Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minkälaiset lohdutuksen sanat saavat näkemään punaista?
19.12.2024 |
Ilrapäivälehdessä oli äiti, jonka taapero oli kuollut, mutta jotkut lohdutuksen sanat saivat hänet näkemään punaista.
En päässyt lukemaan juttua maksumuurin vuoksi, mutta jäin miettimään, että jos joku toinen ihminen haluaa lohduttaa surussa, niin mitä ihmettä sellaista voi sanoa, että siitä suuttuu? Kuolemantapauksissahan (etenkin lapsen) kuitenkin kaikki ovat aidosti pahoillaan ja haluavat auttaa ja tukea.
Kommentit (95)
Vierailija kirjoitti:
Menetin koirani, joka oli tärkeämpi kuin kukaan ihminen. Sisko lohdutti "lähetään shoppailee, sehän oli vain koira".
Niinhän se oli. Niitä saa helposti lisää rahalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ystävä, joka jakelee kliseitä, kuten " Elämä kantaa" etc. ja tietää yleensä aina miten kaikkeen pitää reagoida.
Harmillista on, että hänelle ei juurikaan ole tapahtunut mitään kyseisistä asioista ja elämä on ollut tasaisen suuntaista aina.
Olen samaa mieltä kuin monet muut kommentoijat täällä: Älä tarjoa kliseitä, halaa, tarjoa konkreettista apua, ole läsnä sen sijaan.
Älkää antako ohjeita, joita luulette hyväksi surun keskellä! Se mikä sinun mielestä on hyvä, ei tarkoita, että sureva sitä kaipaa. Meidän lapsen kuollessa lohduttavinta oli kliseet. Kukaan ei kotiimme tullessaan alkanut tehdä mitään meidän puolesta, eivät kysyneet edes, että haluatteko, että keitän kahvit?!
Kun surun keskellä olevien luo mennään, täytyy säilyttää kunnioitus. Tämä on meidän kokemus. Meidän puolesta ei olisi voin
Tuo kahvinkeitto on hyvä ehdotus.
Englantilaisissa poliisisarjoissa, kun poliisi (2 poliisia) vie järkyttävän uutisen rikoksen uhrin omaisille, poliisi tarjoutuu usein keittämään teetä, sitä englantilaisten joka vaivan ensiapua.
Jos menee surevan kotiin, voi myös vilkaista ympärilleen sillä silmällä, että näyttäisikö tarvittavan apua. Aina voi kysyä, voiko olla avuksi.
Vierailija kirjoitti:
No hei ei kellekään anneta elämässä enempää kuin tämä kestää kantaa. Samaan aikaan ihmisiä kuolee oman käden kautta ja lopettaa kokonaisia perheitä kun ei enää kestetä sitä kuormaa mikä on saatu.
Tuttavalla on kolme erityislasta. Juuribtuo tympäsee höntä eniten. Olisi kuulemma pienempikin taakka riittänyt heille.
Elin koirani kanssa kahdestaan 7 vuotta. Sen äkillinen kuolema oli minulle traumaattista ja syvempi suru kuin mikään muu kokemani. Myöhemmin, kun minulla oli mies, lapsi ja kolme koiraa, joista yksi koira kuoli, niin se oli surullista, mutta kovin erilaista.
- Jälkimmäisessä minulle jäi kaksi muuta koiraa. Jälkimmäisessä myöskin koira oli enemmänkin koira, lemmikkieläin, koska minulla oli myös ihmisperhe.
-Ensimmäisessä tapauksessa se koira oli koko elämäni. Ainoa ystäväni koko maailmassa. Perheenjäsen, "lapseni", harrastuskaverini. Älkää koskaan vähätelkö koiran kuolemaa kenellekään, sen kanssa eletään 24/7, sitä hoivataan ja rakastetaan ehdoitta. Tässä mielessä se koiran kuolema on suurempi ja konkreettisempi menetys kuin vaikkapa sellaisen perheenjäsenen, joka ei asu samassa taloudessa.
"Osta uusi koira" on sama asia kuin "tee uusi lapsi". Tottakai se tuo aikanaan lohtua ja vie ajatukset muualle ja elämällä on jälleen tarkoitus. Mutta ei se siinä surun hetkellä lohduta, koska ei kuollutta voi "korvata".
Vierailija kirjoitti:
"Kaikella on tarkoitus!"
Voivittusaatananperkele, mikä tarkoitus on sillä, että kukaan viidestä lapsesta ei ole terve?
Karmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menetin koirani, joka oli tärkeämpi kuin kukaan ihminen. Sisko lohdutti "lähetään shoppailee, sehän oli vain koira".
Niinhän se oli. Niitä saa helposti lisää rahalla.
Onhan maailma täynnä ihmisiä. Mitä jotain läheistäsi suret.
Puolisoni isä kuoli, kun puolisoni oli ala-asteella. Oli sellainenkin tapaus, kun erään lapsen äiti totesi anopilleni että voi voi kun meidän *Pekka* nyt pelkää niin paljon että menettää omat vanhempansa. Aha. Ei siis mitään osanottoja tmv, totesi vain tuon. Mitä ihmisillä ihan oikeasti liikkuu päässä, silmien lisäksi? Miksei jotkut osaa miettiä ensin kannattaako jotain asiaa sanoa ääneen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itseäni ärsyttää "voimia" silloin kun olen romahdustilassa.
no mitä sitten voi toivottaa...sitten kun ei sano mitään on kauhea parku että kaikki hylkää, kukaan ei välitä. Sitten kun yrittää ottaa osaa, saa vihat päälle että väärin tehty. Turha sitten ihmetellä kun ihmiset vaan kaikkoaa että antaa ton muhia omissa liemissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku jäykkä "otan osaa".
Voi vaan katsoa toista myötätuntoisena ja tarjota apua. Kertoa ominsanoin, että on pahoillaan tapahtuneesta. Sanoo vaikka "mä en osaa sanoa mitään nyt"
Ja jos tuntee ihmisen hyvin ja tietää että on halailijatyyppi, niin halaus. Väkisinhalata ei saa.
Otan osaa, on tapa ilmaista suruvalittelu. Olen hoitaja ja tehnyt paljon saattohoitotyötä. Jokainen kuolema on erilainen. Jokainen omainen kokee sen kerran. Mitä luulet minun sanovan?
Minusta oli hienoa kun hoitajat ja lääkäri sairaalassa sanoivat osanottonsa kun isäni kuoli. Tilanne heille tietysti ammatillinen ja jokapäiväinen mutta minulle ainoa elämässä. Siinä oli arvokkuutta ja kauneutta, sellaiset asiat todella jäävät mieleen. Olen kiitollinen muistosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Kaikkihan me kuollaan joskus."
Kommentti esimieheltäni, kun kerroin sairastuneeni vakavasti ja kotona oli 1 v lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuo tiedän miltä sinusta tuntuu, minultakin on kuollut mummo, gerbiili, tuttavan serkku-kommentit ärsyttävät ehkä siksi että oman surun keskellä ei välttämättä liikuta mitä muut ovat kokeneet, minulla on tämä suru ja sinun kuollut gerbiili ei liity nyt mihinkään. Ehkä ihmiset haluavat sanoa, että näitä sattuu ja siitä selvitään, tuo on vain tökerö tapa ilmaista asia.
Yksi mikä on vielä ikävämpi on "kevyet mullat" Tuo kuulostaa siltä että kipataan se vainaja jonnekin ojaan ja lapiollinen multaa perään.
Vierailija kirjoitti:
Nuo tiedän miltä sinusta tuntuu, minultakin on kuollut mummo, gerbiili, tuttavan serkku-kommentit ärsyttävät ehkä siksi että oman surun keskellä ei välttämättä liikuta mitä muut ovat kokeneet, minulla on tämä suru ja sinun kuollut gerbiili ei liity nyt mihinkään. Ehkä ihmiset haluavat sanoa, että näitä sattuu ja siitä selvitään, tuo on vain tökerö tapa ilmaista asia.
Yksi mikä on vielä ikävämpi on "kevyet mullat" Tuo kuulostaa siltä että kipataan se vainaja jonnekin ojaan ja lapiollinen multaa perään.
"Kevyet mullat" toivotetaan vainajalle siellä haudan äärellä. Siis mun mielestä se on henkilökohtainen hyvästijättö surevan ja edesmenneen välillä - ei tarkoitettu omaiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
" vastoinkäymisistä voi oppia", "älä sure", " kyllä sä selviät". Noita ei kannata sanoa. Ei siinä tilanteessa edes halua selvitä. Ei mikään sanominen auta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli verrattu lemmikin kuolemaan. Toinen lohduttaja isoisänsä kuolemaan. Siis nämä olivat jutun mukaan ne loukkaavat lohdutukset.
Ikävää. Ymmärrän, että eivät ole sama asia, mutta näissäkin se lohduttaja on koettanut parhaansa mukaan samaistua tilanteeseen oman kokemuksensa kautta.
Eikä minusta myöskään lohdunsaaja voi arvottaa, että hänen surunsa on raskaampi kuin toisen suru. Yksi ihminen voi rakastaa lemmikkiään paljon paljon enemmän, kuin joku toinen ihminen omaa lastaan. Lisäksi jos lemmikki tai lapsi on ainoa, niin kyllä se ihan oikeasti ja konkreettisesti on suurempi menetys ja murhe, kuin jos jäljelle jää muutakin lemmikkejä / lapsia.
Samoin isoisä. Jos hän on läheinen ja hänen kanssaan ollaan päivittäin tekemisissä, niin onhan se suurempi menetys kuin isoisä, jota et ole tav
Kukaan ei ole mikään sanomaan kenellekkään miten paljon toinen voi rakastaa jotain oli se sitten eläin tai ihminen. Toisten tunteita ei muut tiedä.
Kaikenlaiset. Minua ei tarvitse eikä voi lohduttaa.
Vierailija kirjoitti:
No mitä sitten VOI sanoa, jos haluaa lohduttaa?
Olen pahoillani. Otan osaa. Olen läsnä, jos tarvitset jotain. Kuuntelen, JOS haluat puhua. Ymmärrän. Tein sinulle ruokaa, haluatko syödä nyt kanssani vähän tai jätänkö ruokaa jääkaappiin? Haluatko että jään luoksesi yöksi (riippuen tapauksesta)?
Ihminen ei voi muuttua enkeliksi eikä enkeli ihmiseksi.
Kaikki yrityskin lohduttaa kuitenkin kannattaa. Voi sanoa, että en osaa lohduttaa, mutta olen surussa mukana.
Kaikella on aikansa, on aika itkeä ja on aika nauraa.
Alue: Aihe vapaa
Joo, näitä ikäviä tilanteita. Edesmennyt sukulaiseni kertoi olleensa seurakunnan! tilaisuudessa ja olivat pienellä porukalla kävelemässä koteihinsa. Siinä yksi seurueen jäsen purskahti itkuun, kun hiljattain miehensä oli kuollut ja oli ikävissään menossa yksin kotiin. Yksi pidempään seurueessa ollut tokaisi kaikkien kuullen hänelle siinä kadulla: "Sen tähden sinä olet tuollainen itkijä, kun teillä ei ollut lapsia!" Huh huh!