Mies uhkaa erolla jos paljastan hänen sivusuhteen anopille

Sinulla on varmaan joku erittäin hyvä syy, miksi sinä et halua päästä eroon pettäjästä. Älä ainakaan kerro meille!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Onko tuttuja sanat arvot, itsehillintä, yksiavioisuus, seksuaalisuus?

Eri"

On mutta tähän ei yksiaviosuus kuulu jos haluaa olla monen kanssa kuten nainen jolle vastailin. 

Jokainen nainen haluaa olla monen kanssa. Silti voi pysyä yksiavioisena. Miten tämä on niin vaikea käsittää? Aikuisilla on yleensä tuota mainittua itsehillintää. Sulla ei, mutta lienetkö edes aikuinen? 

On kyllä uskottavaa. Toisessa eri langassa naiset sanoivat että suomalaiset naiset ovat panettaneet itseään sadoilla ellei tuhansilla miehillä niin voi hyvin pitää paikkansa.

Ymmärrätkö, että se yksiavioisuus tarkoittaa sitä, että vaikka pikkujouluissa olisi kivaa Jaken kanssa, hänen kanssaan ei lähdetä mihinkään yksityisille jatkoille. Tai jos näkee miehen, josta tulee ajatus "vau", ei silti lähdetä toteuttamaan asiaa mitenkään, koska nuo ovat vain tuntemuksia. 

Olkoon tämä trolli tai ei..Ihmettelen kuitenkin miksi tuosta suhteesta olisi hirvittävän tärkeää kertoa kaikille. Se tuo mieleen kostomentaliteetin. Olen eronnut monesta suhteesta eri syistä, eikä minulla ole koskaan ollut tarvetta ruotia eron syitä muille ihmisille. Jos olet valinnut kumppaniksesi ihmisen joka pettää, etkö ole silloin tehnyt kyseenalaisen valinnan? Kerrotaanko sille anopille kaikki muutkin asiat, esim seksielämän ongelmat ja ihanuudet? Joten miksi omille tai puolison vanhemmille pitäisi ruotia asiaa. Eri asia sitten on esimerkiksi joku tosi läheinen ystävä, mutta eikö tuon asian voi hoitaa vain eroamalla? Ilman, että täytyy hakea jotain ihmesympatioita muilta ihmisiltä ja järjestää "kilpailu" kumpi oli paskempi tyyppi avioliitossa..

".Kerronpa miehen koko suvulle, että mieheni petti ja on paska tyyppi. Minä olen tosi ihana, mutta kun se mies..Saan sympatiaa ja miehen suku alkaa vihaamaan sitä, koska minä olen vihainen ja haluan että kaikki jättää miehen yksin.(noh, koska se mies on sukua, niin ei, ne ei ala vihaamaan sitä ja jätä sitä yksin. Ehkä vähän kulmia kohottavat ja se siitä)  Sen jälkeen mies vastatakseen edelliseen kertoo suvulleen ja kaikille kavereilleen, että se "ihana" vaimo oli naama norsunvituralla koko ajan kun muita ei ollut näkemässä ja seksistä se ymmärsi sen verran, että levitti jalkansa kahdesti vuodessa.(ei väliä onko totta vai ei). Ja siitä sitten lisätään kierroksia, kunnes heitetään lokaa vuoronperään mahdollisimman julkisesti ja mahdollisimman paljon.. Eli jos oltaisiin vaikka kasvettu aikuisiksi ja ihan vaan erotaan ilman julkista lätinää ja koetetaan keskittyä oman olonsa parantamiseen ja analysoimaan asia, niin ettei sama tapahtuisi uudelleen. Sitä kautta pikkuhiljaa takaisin elämään ilman sen suurempaa draamaa.

Vierailija kirjoitti:

Olkoon tämä trolli tai ei..Ihmettelen kuitenkin miksi tuosta suhteesta olisi hirvittävän tärkeää kertoa kaikille. Se tuo mieleen kostomentaliteetin. Olen eronnut monesta suhteesta eri syistä, eikä minulla ole koskaan ollut tarvetta ruotia eron syitä muille ihmisille. Jos olet valinnut kumppaniksesi ihmisen joka pettää, etkö ole silloin tehnyt kyseenalaisen valinnan? Kerrotaanko sille anopille kaikki muutkin asiat, esim seksielämän ongelmat ja ihanuudet? Joten miksi omille tai puolison vanhemmille pitäisi ruotia asiaa. Eri asia sitten on esimerkiksi joku tosi läheinen ystävä, mutta eikö tuon asian voi hoitaa vain eroamalla? Ilman, että täytyy hakea jotain ihmesympatioita muilta ihmisiltä ja järjestää "kilpailu" kumpi oli paskempi tyyppi avioliitossa..

".Kerronpa miehen koko suvulle, että mieheni petti ja on paska tyyppi. Minä olen tosi ihana, mutta kun se mies..Saan sympatiaa ja miehen suku alkaa vihaamaan sitä, koska minä olen vihainen ja halu

Ei se ole välttämättä kostomentaliteetti. Minäkin olen eronnut kahdesti, toisen kerran pettämisen takia. Olin silloin täysin sirpaileina, niin täysin murskana että se näkyi ulospäin enkä pystynyt ajattelemaankaan muuta. Eksäni oli tyypillinen kontrolloiva petturi, joka yritti myös estää minua puhumasta asiasta. Jossain kohtaa tajusin, että kyllä minulla on oikeus kertoa, mistä on kyse kun ihmiset näkevät että voin ihan helvetin huonosti. Minulla on täysi oikeus kertoa miksi voin niin huonosti. Lisäksi puhuminen oikeasti auttaa. En tiedä olisinko edes hengissä jos olisin pitänyt kaiken omana tietonani ja valehdellut ihmisille ettei minua vaivaa mikään. Sinä kirjoitat kuin sympatian hakeminen olisi väärin. En osaa sanoa hainko sitä itse, mutta kun elämä on täysin palasina niin ei se läheisten sympatia pahaltakaan tunnu. 

Mielestäni petetyn ei ole mitään velvollisuutta ylläpitää pettäjän valheellista kulissikuvaa itsestään. Jos pettäjä haluaa antaa itsestään kuvaa uskollisena ja hyvänä puolisona, hänellä on ollut kaikki mahdollisuudet olla sellainen. Hän ei ole sitä vaihtoehtoa valinnut, joten miksi muiden, varsinkaan hänen rikkomansa ihmisen pitäisi olla yhtään huolissaan hänen imagostaan?

Tämä on täysin mielikuvituksen tuotetta. Mutta leikitään hetki, että noin olisi käynyt. Ensinnäkään en usko, että yksikään ihminen olisi niin lapanen, ettei muka uskalla kertoa puolison uskottomuudesta kenellekään. Ja toiseksi, ellei tämä ihminen ole kerta kaikkiaan läheisriippuvainen, niin erohan on väistämätön. Normaalit ihmiset toimivat niin, mutta kiitos hyvästä joulusadun yrityksestä.

Joten miksi omille tai puolison vanhemmille pitäisi ruotia asiaa. Eri asia sitten on esimerkiksi joku tosi läheinen ystävä

Kirjoitin myös noin. Edelleen ihmettelen miksi kummankaan vanhemmille pitäisi tai edes kovin laajalle joukolle. Eikö sen huonon olon syyksi voi kertoa vain eron? Ei se syy kuulu kaikille.Kyse ei ole imagosta. Jos henkilö pettää, se todennäköisesti tulee ilmi myöhemminkin. Millä tavalla se olo paranee ruotimalla sitä syytä ihan koko maailman ihmisten kesken?

tietysti kerrot kaikille,jos teillä ei ollut ns vapaa suhde. ja toisekseen vielä tuokin muka yks satunnainen ja onkin 1.5v, se on petos. mikä sinä olet kiillottamaan hänen julkisivua. ja mieti  mitä bakteereja siirtänyt sinuun, ihan terveelläkin elimellä jos se vierailee muualla-bakteerit muutuu. myös se älä mene muualle joulunviettoon enää hänen kanssaan, mene sinä omaan kotiin-hän minne menee. onko sulla itsekunnioitusta.

ai uhkaa erolla. eikös se olekin upeeta, hyvä pääset eroon kutaleesta. sanot että  sinä ainakin eroat tee sä mitä haluat.  muuten voitko jäädä vanhemmillesi vähäksi aikaa, saisit etsiä asuntoa jne.  lähde lätkii.  miksi hän on sun kanssa edes. jos uhkaa erolla- sanot- toivotaan että äkkiä teet niin ja lähdet lätkii uuden akan luo. sä ainakin nyt mimmi hoi eroot.  miksi roikut moisessa ukossa kiinni. hyväksyt hiljaaaa vaaaan olet kynnysmatto. ens joulu sitten parempi sulla. ja älä usko mitään siltä jos vaikka kuinka vannoo ties mitä- ny ny ny se on sit loppu se vieras muikkelihomma. nauraa artaansa sun tyhmyydelle

Jätin vaimoni ns. siltä istumalta kun sain selville, että hän oli puhunut erektio-ongelmastani parhaalle ystävälleen sekä äidilleen.

Jos asia on puitu yksityisesti loppuun asianomaisten kesken, ei sitä sen kummemin tarvitse ainakaan muiden asiaan kuulumattomien kanssa vatvoa.

Vierailija kirjoitti:

Joten miksi omille tai puolison vanhemmille pitäisi ruotia asiaa. Eri asia sitten on esimerkiksi joku tosi läheinen ystävä

Kirjoitin myös noin. Edelleen ihmettelen miksi kummankaan vanhemmille pitäisi tai edes kovin laajalle joukolle. Eikö sen huonon olon syyksi voi kertoa vain eron? Ei se syy kuulu kaikille.Kyse ei ole imagosta. Jos henkilö pettää, se todennäköisesti tulee ilmi myöhemminkin. Millä tavalla se olo paranee ruotimalla sitä syytä ihan koko maailman ihmisten kesken?

Hmm. Kiinnostaisi, miksi sinusta sitä eron syytä ei saisi kertoa? Mitä pahaa siinä näet? Millä tavalla määrittelet, kenelle se kuuluu ja kenelle ei? Itse koin, että minun oli vähän väistämätöntä kertoa myös syy, koska kaikki läheiseni luulivat että meillä oli ihana suhde, kuten itsekin luulin. Olisi ollut outoa kertoa että erosimme tuosta vain ja olen siitä ihan palasina, ilman mitään syytä.

En tietenkään kertonut koko maailman ihmisille, eikä se koko maailman ihmisiä tietenkään kiinnostaisikaan. Kerroin läheisilleni, joihin kuuluu myös omat vanhempani ja silloin kuului myös puolison vanhemmat. Kyllä hekin halusivat tietää syyn yllättävään eroon. En nähnyt mitään syytä olla kertomatta tai keksiä mitään valettakaan. Siksi kysynkin sinulta, keksitkö siis jonkun asian, miksi minun olisi ollut hyvä pitää asia omana tietonani tai valehdella ihmisille joista pidän ja joiden kanssa oikeasti myös _haluan_ puhua elämässäni olevista isoista asioista? Olen samaa mieltä että syy olisi todennäköisesti tullut ilmi myöhemminkin, mutta sehän vain alleviivaa sitä tosiasiaa ettei asiaa kannata piilotellakaan koska ilmi se tulisi joka tapauksessa. 

Vierailija kirjoitti:

Ja mies siis kielsi jo aiemmin kertomasta omalle perheelleni. En ole uskaltanut puhua asiasta kenellekkään. 

Ap

Uskaltanut? Herää, pahvi. Sinulla on paska mies ja lapsilla paska isä. Älä ruoki tuommoista tyhmää miestä, vaan jätä se lillumaan omiin liemiinsä.

Vierailija kirjoitti:

Jätin vaimoni ns. siltä istumalta kun sain selville, että hän oli puhunut erektio-ongelmastani parhaalle ystävälleen sekä äidilleen.

Jos asia on puitu yksityisesti loppuun asianomaisten kesken, ei sitä sen kummemin tarvitse ainakaan muiden asiaan kuulumattomien kanssa vatvoa.

Erektio-ongelma on sinun yksityinen asiasi joten siitä kertominen on väärin ja juoruamista. Väkivalta ja pettäminen eivät ole yksityisiä asioita, koska niillä satuttaa toista ihmistä. Sen takia niistä voi ja on ihan oman mielenterveyden kannalta hyvä kertoa ulkopuolisille, ei pidä jäädä yksin niitä piilottelemaan vaikka väkivaltainen puoliso niin tietenkin haluaisi ja käskisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otat sen eron.

En kestäisi eroa. Rakastan miestäni. Meillä on yhteiset lapset ja elämä.

Ap

Totta kai kestät. Paljon rankempaa on jäädä elämään parisuhteeseen, jossa sinua ei kunnioiteta. Eroaminen on helppoa sen rinnalla. 

Nyt vaan alat pikkuhiljaa miettiä käytännön järjestelyjä. Ensi jouluna olette lasten kanssa omassa kodissa ja sulla on ympärillä vaan ihmisiä, jotka aidosti rakastaa sinua. 

Vierailija kirjoitti:

Joten miksi omille tai puolison vanhemmille pitäisi ruotia asiaa. Eri asia sitten on esimerkiksi joku tosi läheinen ystävä

Kirjoitin myös noin. Edelleen ihmettelen miksi kummankaan vanhemmille pitäisi tai edes kovin laajalle joukolle. Eikö sen huonon olon syyksi voi kertoa vain eron? Ei se syy kuulu kaikille.Kyse ei ole imagosta. Jos henkilö pettää, se todennäköisesti tulee ilmi myöhemminkin. Millä tavalla se olo paranee ruotimalla sitä syytä ihan koko maailman ihmisten kesken?

Olen eri. Itse eronnut henkisesti väkivaltaisesta sekopäästä, jolla puhtoinen kulissi. En tietenkään kertonut hänen vanhemmilleen mitään. Oli helppo olla olematta heihin enää koskaan yhteydessä, kun ei ollut yhteisiä lapsia eksän kanssa. Omille ihmisilleni olen kertonut, joillekin. 

Vierailija kirjoitti:

Jätin vaimoni ns. siltä istumalta kun sain selville, että hän oli puhunut erektio-ongelmastani parhaalle ystävälleen sekä äidilleen.

Jos asia on puitu yksityisesti loppuun asianomaisten kesken, ei sitä sen kummemin tarvitse ainakaan muiden asiaan kuulumattomien kanssa vatvoa.

Todella ajattelematonta vaimolta, mutta oli se kyllä sinultakin. Jos ei ollut erikseen käyty läpi sääntöjä mitä saa puhua ja kenelle. Erektio-ongelma meinaan saattaa koskettaa sen vaimonkin seksuaalisuutta eikä vain omaasi. 

Ongelma tässä on se, että mies pettää ja uhkailee. Se, että haluaa kertoa anopille (ei kannata), on sivuseikka.

Anoppi asettuu joka tapauksessa poikansa puolelle etkä halua, että koko suku tietää teidän vaikeuksistanne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joten miksi omille tai puolison vanhemmille pitäisi ruotia asiaa. Eri asia sitten on esimerkiksi joku tosi läheinen ystävä

Kirjoitin myös noin. Edelleen ihmettelen miksi kummankaan vanhemmille pitäisi tai edes kovin laajalle joukolle. Eikö sen huonon olon syyksi voi kertoa vain eron? Ei se syy kuulu kaikille.Kyse ei ole imagosta. Jos henkilö pettää, se todennäköisesti tulee ilmi myöhemminkin. Millä tavalla se olo paranee ruotimalla sitä syytä ihan koko maailman ihmisten kesken?

Hmm. Kiinnostaisi, miksi sinusta sitä eron syytä ei saisi kertoa? Mitä pahaa siinä näet? Millä tavalla määrittelet, kenelle se kuuluu ja kenelle ei? Itse koin, että minun oli vähän väistämätöntä kertoa myös syy, koska kaikki läheiseni luulivat että meillä oli ihana suhde, kuten itsekin luulin. Olisi ollut outoa kertoa että erosimme tuosta vain ja olen siitä ihan palasina, ilman mitään syytä.

En tietenkään kertonut koko maailman ihmisille, eikä se koko maailman ihmisiä tietenkään kiinnostaisikaan. Kerroin läheisilleni, joihin kuuluu myös omat vanhempani ja silloin kuului myös puolison vanhemmat. Kyllä hekin halusivat tietää syyn yllättävään eroon. En nähnyt mitään syytä olla kertomatta tai keksiä mitään valettakaan. Siksi kysynkin sinulta, keksitkö siis jonkun asian, miksi minun olisi ollut hyvä pitää asia omana tietonani tai valehdella ihmisille joista pidän ja joiden kanssa oikeasti myös _haluan_ puhua elämässäni olevista isoista asioista? Olen samaa mieltä että syy olisi todennäköisesti tullut ilmi myöhemminkin, mutta sehän vain alleviivaa sitä tosiasiaa ettei asiaa kannata piilotellakaan koska ilmi se tulisi joka tapauksessa. 

Olen eri, mutta arvelen että tässä on kaksi erilaista näkökulmaa sen mukaan, kuinka läheinen itse on esim. vanhempiensa tai appivanhempiensa kanssa. Jos on itse etäiset välit, eron syiden puiminen voi tuntua "too much information" -tyyppiseltä tilanteelta. Ne taas jotka ovat läheisiä, kokevat oudoksi jos eron syytä pimitetään vaikka muissa asioissa kerrotaan omia kuulumisia avoimesti. On outoa haluta varjella pettäjän mainetta. Ihan kuin tuntuu kummalliselta jos väkivallan uhri yrittää varjella pahoinpitelijänsä mainetta.

Itse kerroin eron aikaan eron syistä kaikille kuka vaan kysyi. Tuntui helpottavalta puhua, sain tosi paljon vertaistukea ja erilaisia näkökulmia. Se oli mulle tosi tärkeää. Uskon että pääsin erosta ja pettämisestä pitkälle yli juurikin sen ruotimisen ja puhumisen avulla. Jos olisin kätkenyt kaiken sisälleni, voisin vieläkin olla samassa tilassa. Luultavasti ainakin olisin katkeroitunut. Mulla on paljon ystäviä ja läheiset välit omiin sukulaisiin sekä eksän sukulaisiin. En mä olisi osannut edes kuvitella sellaista tilannetta että salaisin jonkun tällaisen valtavan elämänromuttumisen syyt heiltä. Tietysti eksän suvulle kerroin vain faktat, en herkutellut miehen haukkumisella, kuten vaikka ystävilleni sitten tuli haukuttuakin. Mutta faktat appivanhemmatkin ansaitsivat mielestäni tietää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joten miksi omille tai puolison vanhemmille pitäisi ruotia asiaa. Eri asia sitten on esimerkiksi joku tosi läheinen ystävä

Kirjoitin myös noin. Edelleen ihmettelen miksi kummankaan vanhemmille pitäisi tai edes kovin laajalle joukolle. Eikö sen huonon olon syyksi voi kertoa vain eron? Ei se syy kuulu kaikille.Kyse ei ole imagosta. Jos henkilö pettää, se todennäköisesti tulee ilmi myöhemminkin. Millä tavalla se olo paranee ruotimalla sitä syytä ihan koko maailman ihmisten kesken?

Hmm. Kiinnostaisi, miksi sinusta sitä eron syytä ei saisi kertoa? Mitä pahaa siinä näet? Millä tavalla määrittelet, kenelle se kuuluu ja kenelle ei? Itse koin, että minun oli vähän väistämätöntä kertoa myös syy, koska kaikki läheiseni luulivat että meillä oli ihana suhde, kuten itsekin luulin. Olisi ollut outoa kertoa että erosimme tuosta vain ja olen siitä ihan palasina, ilman mitään

Jokainenhan sen itse määrittää paljonko omasta elämästään kertoo muille. Oma mielipiteeni on, ettei se syy ole muiden asia. Jos luet alkuperäisen tekstini, niin sen lopussa kerroinkin jo miten se sitten eskaloituu siitä. Ihmiset on erilaisia ja itse en kyllä tarvitse sympatioita keneltäkään selvitäkseni elämän koukeroista. Itse olen valintani tehnyt ja kannan myös vastuuni niistä. En suhdetta aloittaessanikaan ole kyselemässä lähipiiriltäni mielipiteitä asiasta, niin miksi tekisin niin sen loppuessakaan? Olen muutaman eron kaveripiirissä nähnyt ja seurannut tuota avointa kertomista lähipiirille. Tosiasiassa se on lopulta kääntynyt kertojaa itseään vastaan. Vanhemmat ovat jo sen verran iäkkäitä, että pidän outona jos avautuisin kovin yksityiskohtaisesti asioistani elämässäni heille. Toki riippuu myös miten asiasta ja millä motiivilla siitä kerrotaan. Yleisesti ottaen, kuten tällä palstallakin huomaa, on motiivi pelkästään oman kilven kiillottaminen ja koston saaminen. Toki jos ne oman lähipiirin ihmiset omaa riittävästi kompetenssia kyseiseen tarkkaan selvitykseen, niin mikäs siinä sitten. Yleensä vain eivät omaa ja se menee nöyryyttäväksi riitelyksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joten miksi omille tai puolison vanhemmille pitäisi ruotia asiaa. Eri asia sitten on esimerkiksi joku tosi läheinen ystävä

Kirjoitin myös noin. Edelleen ihmettelen miksi kummankaan vanhemmille pitäisi tai edes kovin laajalle joukolle. Eikö sen huonon olon syyksi voi kertoa vain eron? Ei se syy kuulu kaikille.Kyse ei ole imagosta. Jos henkilö pettää, se todennäköisesti tulee ilmi myöhemminkin. Millä tavalla se olo paranee ruotimalla sitä syytä ihan koko maailman ihmisten kesken?

Hmm. Kiinnostaisi, miksi sinusta sitä eron syytä ei saisi kertoa? Mitä pahaa siinä näet? Millä tavalla määrittelet, kenelle se kuuluu ja kenelle ei? Itse koin, että minun oli vähän väistämätöntä kertoa myös syy, koska kaikki läheiseni luulivat että meillä oli ihana suhde, kuten itsekin luulin. Olisi ollut outoa kertoa että erosimme tuos

Jokainenhan sen itse määrittää paljonko omasta elämästään kertoo muille. Oma mielipiteeni on, ettei se syy ole muiden asia. Jos luet alkuperäisen tekstini, niin sen lopussa kerroinkin jo miten se sitten eskaloituu siitä. Ihmiset on erilaisia ja itse en kyllä tarvitse sympatioita keneltäkään selvitäkseni elämän koukeroista. Itse olen valintani tehnyt ja kannan myös vastuuni niistä. En suhdetta aloittaessanikaan ole kyselemässä lähipiiriltäni mielipiteitä asiasta, niin miksi tekisin niin sen loppuessakaan? Olen muutaman eron kaveripiirissä nähnyt ja seurannut tuota avointa kertomista lähipiirille. Tosiasiassa se on lopulta kääntynyt kertojaa itseään vastaan. Vanhemmat ovat jo sen verran iäkkäitä, että pidän outona jos avautuisin kovin yksityiskohtaisesti asioistani elämässäni heille. Toki riippuu myös miten asiasta ja millä motiivilla siitä kerrotaan. Yleisesti ottaen, kuten tällä palstallakin huomaa, on motiivi pelkästään oman kilven kiillottaminen ja koston saaminen. Toki jos ne oman lähipiirin ihmiset omaa riittävästi kompetenssia kyseiseen tarkkaan selvitykseen, niin mikäs siinä sitten. Yleensä vain eivät omaa ja se menee nöyryyttäväksi riitelyksi.

Ok, kiitos vastauksesta! Itse ajattelen vähän niin, ettei mikään mun elämässä ole sinänsä muiden asia, mutta kyllä silti asioistani haluan kertoa ja kerronkin niille jotka ovat mulle tärkeitä ihmisiä. Mulle tosiaan on tärkeää käydä elämän koukeroita läpi muiden kanssa, olen huomannut itsessäni että jos jään yksin pohtimaan, asiat usein jollain lailla vääristyy ja silloin helpommin katkeroituu. Mutta tosiaan ihmiset ovat erilaisia ja kaipaavat erilaisia asioita esim. läheisiltä ihmissuhteilta. 

En myöskään kysele kenenkään mielipidettä, mutta tietysti kerroin läheisille kun olin löytänyt uuden suhteen. Tietysti kerroin myös kun se päättyi. En oikein tavoita, miten se voisi kääntyä minua vastaan. Jos kerron asioista rehellisesti, en näe mitään ongelmaa. Totta kai silloin, jos vaikka suurentelee toisen osuutta ja pienentelee omaa osuutta niin saattaa kalahtaa omaan nilkkaan, mutta meillä ero ja pettäminen oli täysin miehen päätös, minulla ei ollut siihen osuutta joten ei myöskään ollut syytä tai tarvetta kiillottaa kilpeänikään. Kostostakaan ei tosiaan ollut kyse, vaan ihan tarpeesta purkaa sydäntäni asiassa joka oli minulle aivan hirvittävä.

Tuon ymmärrän hyvin ettei halua vaikkapa iäkkäitä vanhempia tällaisella kuormittaa enkä olisi itsekään tehnyt niin. Mun ja eksän vanhemmat olivat vielä nuoria ja paljon meidän  elämässä ja kuulumisissa mukana muutenkin, joten olisi vaan ollut kummallista jos tämä olisi ollut sellainen aihe josta ei olisi puhuttu ollenkaan.

Kulmahousut taas asialla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ei siinä lukenut ettei haluaisi panna. Kyllä haluaa. Siinä luki ettei halua satuttaa ihmistä jota rakastaa. Tämä koskee sekä miehiä että naisia. Jos on valmis satuttamaan, mies ei rakasta naistaan tai nainen miestään." 

Eli oikeasti haluaisit panna mahdollisimman monen miehen kanssa? Naisille se on helppo toteuttaa jos sitä haluaa. 

Vastaako tuohon kiitos. Miksi et sitä sitten tee? Suurin osa miehistä tekisi jos voisi. Vaikka se edellyttäisi sitä että on sinkku.

Siis mitä nyt haluat tietää? Kyllä, haluan panna useita miehiä. Maailmassa on valtavasti haluttavia, komeita, nuoria miehiä. Olen pannutkin useita kun olen ollut sinkku. 

Kun olen suhteessa, kohtaan edelleen haluttavia miehiä mutta en pane heitä koska en halua pahaa ihmiselle jota rakastan. 

Muutenk

Nainen panee miestä? Miten se tapahtuu?