Lue keskustelun säännöt.
Vihaan elämääni
17.12.2024 |
Vihaan lähes kaikkea elämässäni. Olen täysin uupunut, eikä tästä ole ulospääsyä (muuta kuin se yksi nimeltämainitsematon). Mielenterveysongelmani ovat niin pahana etten pääse enää edes toimistolle vaan joudun tekemään työt etänä. Sukulaiset ovat etäisiä ja asuvat kaukana koska äitini vieroitti minut heistä lapsena, sillä hän vihasi heitä itse ja halusi kostaa isälleni. Hän manipuloi ja vääristeli asioita ja minä tyhmänä lapsena uskoin kaiken. Lopulta hän potki minutkin teininä pihalle mitättömästä syystä. Suhde molempiin vanhempiin on olematon. Oikeita ystäviä ei ole, sillä eihän minun kanssani voi mennä minnekään tai tehdä mitään kun olen sosiaalisesti ahdistunut agorafoobikko. Mieheni kanssa olen ollut yhdessä vuosikymmeniä vain, koska olen läheisriippuvainen enkä pärjäisi arjessa mitenkään ilman häntä. Olin idiootti ja tein tähän pakettiin vielä lapsen, jonka psyykkeen varmasti pilaan ja hänestä tulee yhtä surkimus kuin minustakin. Raskauden jälkeen minulta löytyi vielä perinnöllinen sairaus joka aiheuttaa voimakkaita oireita ja jatkuvaa toimintakyvyn laskua, eikä tähän ole mitään hoitoa/lääkitystä. Apua olen hakenut satoja kertoja, kokeillut kymmeniä lääkkeitä, ravannut terapiassa. Ei mitään hyötyä. Kynsin hampain roikun vielä elämässä, tällä hetkellä vain lapsen vuoksi. Mikään ei tuota iloa, lapsi ehkä vähäsen (vielä). Hän ansaitsisi niin paljon parempaa. En pysty viemään häntä edes päiväkotiin tai nukkumaan samassa huoneessa oman voimakkaan unettomuuden takia, vaan mies joutuu hoitamaan itse kaiken. En elä, olen vain olemassa. Itken ja toivon kuolemaa. Samalla pelkään kuolemaa lapsen takia. Haluaisin tuntea edes minuutin ajan jotain muuta kuin surua ja ahdistusta, epätoivoa ja pettymystä. Olen täysin hyödytön epäonnistuja. Kiitos vanhemmilleni, erityisesti äidilleni, jotka minusta tällaisen tekivät.
Kommentit (34)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taidat olla narsistin uhri. Se mitä olet kokenut viittaa vahvasti siihen. Onko mitään mahdollisuutta tutustua sukulaisiin näin myöhemmällä iällä? Sukulaisetkin ovat voineet salaa odottaa ja toivoa että jonain päivänä ottaisit yhteyttä kun pääset äitisi manipuloinnista eroon. Hekin ovat menettäneet sinut äitisi takia. Muista että lapsellesi olet aina kaikki kaikessa! Voimia sinulle !
Kiitos sinulle. Niin varmasti olenkin narsistin uhri. En oikein halua kovin paljoa olla tekemisissä isäni sisarusten eli tätieni ja enojeni kanssa, he ovat muka niin mukavia mutta todellisuudessa ajavat omia etujaan aina. Isäni mm. kieltäytyi isoäidin perinnön omasta osuudestaan ja maksoi kuitenkin verot itse ja jakoi rahat sisaruksilleen. Vaikka osuuden olisi pitänyt mennä lain mukaan minulle ja siskolleni. Olen tosi katkera isälleni ja siitä että enoni ja tätini oikein mielellään ja kyseenalaistamatta ottivat rahat mukisematta vastaan eikä asiasta koskaan puhuttu kanssani. Vaikka itse olin siihen aikaan köyhä opiskelija joka joutui lainaamaan rahaa ruokaan ja tein alipalkattuna ja loppuunpalaneena kaikkia mahdollisia hanttihommia opiskelujen ohella. Isällä on välttelevä kiintymyssuhde enkä jaksa alkaa häntä terapoimaan kun en koe että se on minun tehtäväni lapsena, vaan se on vanhemman velvollisuus ylläpitää välejä lapseensa. Pari puhelua ja yksi näkeminen vuodessa ei mielestäni ole sitä.
Vierailija kirjoitti:
Kirjoituksestasi kuuluu hätä ja ahdistus, joka sinulla on. Sinun pitäisi ehdottomasti päästä jonkinlaiseen terapiaan käsittelemään menneisyyden traumaattisia asioita elämässäsi sekä nykytilannetta, jotta saisit helpotusta ahdistukseen, katkeroitumiseesi ja masennukseen. Onko sinulla mahdollista saada sairauslomaa?
Kirjoituksestasi käy ilmi myös, että sinulla on kuitenkin tärkeitä asioita, joista olla kiitollinen; lapsi, puoliso, työ ja koti.
Välillä kun oikein ahdistaa, niin silloin keskittyy vaan hengittämiseen. Tasan ei käy tässä elämässä onnen lahjat ja meillä jokaisella on jonkinlaista taakkaa kannettavana; toisilla vaan enemmän ja raskaampaa taakkaa kuin toisilla. Mutta näillä korteilla on vaan eteenpäin mentävä. Oma suhtautuminen ja asennoituminen eri asioihin on tärkeimmässä asemassa.
Toivoisin, että pystyisit tuntemaan kiitollisuutta siitä mitä sinulla tällä hetkellä on. Jos mietit mitä tarkoittaisi jonk
Näin se juuri on. En osuvammin olisi voinut kirjoittaa. Ja raskaita asioita on elämässä riittänyt mutta silti vaan jotenkin eteen päin mennään.
Vierailija kirjoitti:
Ootko lähiöstä?
Olen asunut kolmessa eri maassa ja muuttanut yhteensä n. 26 kertaa, joten kuka tietää. On tullut asuttua niin lähiöissä kuin arvoalueilla, mutten ole oikein mistään kotoisin. Kirjaimellisesti.
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ootko lähiöstä?
Olen asunut kolmessa eri maassa ja muuttanut yhteensä n. 26 kertaa, joten kuka tietää. On tullut asuttua niin lähiöissä kuin arvoalueilla, mutten ole oikein mistään kotoisin. Kirjaimellisesti.
AP
Oho aika levotonta liikehdintää😅
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hygienia on tärkeää mielenterveydelle. Luonto parantaa. Vesi rentouttaa. Saatat oireilla sähkölaitteista.
"Raskauden jälkeen minulta löytyi vielä perinnöllinen sairaus joka aiheuttaa voimakkaita oireita ja jatkuvaa toimintakyvyn laskua, eikä tähän ole mitään hoitoa/lääkitystä. "
Mikä perinnöllinen sairaus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ootko lähiöstä?
Olen asunut kolmessa eri maassa ja muuttanut yhteensä n. 26 kertaa, joten kuka tietää. On tullut asuttua niin lähiöissä kuin arvoalueilla, mutten ole oikein mistään kotoisin. Kirjaimellisesti.
AP
Oho aika levotonta liikehdintää😅
Joo osa muutoista ollut ihan lapsuudessa kiitos isän työn, jonka perässä muutettiin. Teinistä lähtien taas sen jälkeen kun äiti pisti pihalle niin on ollut ns. normaalia vaihtuvuutta mutta pk-seudulla olen pysynyt. Alueet on kyllä vaihtuneet Vantaan lähiöistä Helsingin arvoalueisiin, eli vähän kaikkialla on täällä tullut asuttua.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moi Sofia! Kannattaa ottaa tää puheeks esim. koulukuraattorin tai terveydenhoitajan kanssa, sieltä pitäis saada apua. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai jaa. Mä rakastan itseäni ja elämääni! Kuolema kyllä korjaa kaiken.
Et ole yksin. Meitä on täällä monta. Elämme erityisen vaikeaa ja raskasta aikaa. Päivä kerrallaan eteenpäin kuitenkin. Etähaleja sinulle!