Joulunvietto yksin

Minusta se on mukavaa. Laittaa pienestä ihan itsensä näköinen joulu, ne muutamat jutut mistä itse tykkää, eikä stressiä mistään. Ja kun kaikilla on ne omat perhejoulunsa niin kukaan ei odota sinulta mitään, voit ihan hyvällä omallatunnolla olla öllötellä ihan itseksesi.

Mitäpä jos laittaisit facebookiisi postauksen, jossa haet muutamaa kaveria luoksesi yhteiseen joulujuhlaan? Nyyttärimeiningillä tietenkin niin ettei sun tarvi raataa ruokien vuoksi liikaa. 

Hei sinä Jouluna yksinäinen, seurakunnat ja esim. Kaupunki-Missio järjestävät myös esim. jouluaaton ohjelmaa, esim. seurakunta-tiloissa ja kirkkoonkin voi mennä. Myös televisiosta ja radiostakin tulee hyvää ohjelmaa joka saattaisi ilahduttaa, Hyvää Joulua sinulle!

Minäkin olen monta joulua ollut yksin ja olen suorastaan nauttinut, jos ei ole tullut töitä jouluksi: ajattele positiivisesti, saat laittaa oman makusi mukaisia ruokia ja katsella tv-tä vaikka aamusta iltaan ja tehdä mitä itse lystää, Oikein Hyvää Joulua sinulle!

Ehkä kannattaisi harkita eroa jos et jaksa oman kumppanin juttuja / perhettä, vaikutat huonolta seuralta kaikille 👍

Toivottavasti muut saavat hyvän joulun. Sinäkin, vaikka sit yksin.

Minä olen perheellinen, mutta haluan olla yksin jouluna.

Se on ollut painajainen muutamana juhlapyhinä tai arkena. 

Syy: lapset/ lastenlapset tulevat perheineen käymään kaikki istuu puhelin kädessä ja räplää niitä. Yksi lapsista onneksi tuo ruokaa kun hänellä erikois ruokavalio ja minä en yksinkertaisesti jaksa vuodesta vuoteen laittaa joulua miehen kanssa jos muut vaan istuu ja odottaa valmista. Kun olen kauniisti pyytänyt apua yksi nuorista sanoi että olemme tulleet tänne syömään ja saunomaan. Nuoret ( lasten lapset) kiroilee paljon kokoajan sitä vit.... sanaa eivät keskustelu asiallisesti meidän " vanhusten" kanssa me emme ymmärrä kuulemma? Ihan sujuvasti tätä yhteiskuntaa olemme oppineet näkemään eri ikäkausissa eikä tulisi mieleenkään että meidän aikana näin puhuttaisiin vanhemmille tai isovanhempien kanssa. 

Siis kunnioittaminen on tänä päivänä unohdettu, ei kuunnella ei pidetä yhteyttä. Silloin pidettiin enemmän kun oli rahasta kyse tms. ehkä sen takia nyt käyttäytyminen on muuttunut ei välitetä aidosti???  Ehkä olemme paaponeet lapsiamme liikaa näyttäneet että välitämme olemalla läsnä koskaan ei mitään puuttunut aina oli aikaa ja yhdessä oloa eri sukupolvien kanssa. Nyt aika muuttunut ei ole aikaa, puhelimet valtaa ajan ja ei kunnioiteta perinteitä jotka on aina olleet tärkeitä. 

Siis me " vanhukset" koemme jouluna että olemme sivusta katsojia yksin ja surullisia. Lapsen lapsille tiedoksi mitä sitten kun meistä aika jättää ja kuulette meidän sanoman: pitäkää toisistanne huolta rakastakaa toisianne ja olkaa avoimia, rehellisiä toinen toistaan kunnioittaen. Ilman meitä ei olisi teitä. 

Yksikin ystävällinen sana, halaus olisi meille joululahja pitkäksi aikaa. 

Hyvää rauhallista joulua kaikille

Vierailija kirjoitti:

Joulusta tehty liian suuri numero. Olen sinkku, ei perhettä. Vietän joulun kuin normaalin viikonlopun. Säästän rahaa, vaivaa ja stressiä. Kristuskaan ei syntynyt jouluna, vaan joskus syksyllä. Joulu on pelkkä kulutusjuhla, kauppiaiden markkinahuumaa. 

 

Tämä on totta. Toiset tekevät suuren numeron niistä teennäisistä suku spektaakkeleista, joista jääkin usein vain paskan sivu maku suuhun. Ei meilläkään viikonloppua kummempaa ja joulun jälkeen aina parempi olo mitä vähemmän on mennyt rahaa.

Vaikka välillä haaveilen itsekseen olosta joulusta, osaan arvostaa sitä, että minulla on ihmisiä jotka haluavat jakaa kanssani joulunpyhät. Tiedän, että on ihmisiä joilla ei ole ketään, kenen kanssa joulupöytään istua vaikka haluaisikin - omasta halustaan niin toimivat ovat asia erikseen. Mutta miten auttaa yksinäisiä ja seuraa kaipaavia, kun oma perhe haluaa olla ihan vain meidän kesken, ilman ulkopuolisia? Ja en taas halua pilata heidän jouluaan ilmoittamalla, että lähdenkin tästä jonkun yksinäisen seuraksi heippa teille. Hankala dilemma. Koitan tätä ristivetoa lieventää siten, että olen extra ystävällinen kaikille kohtaamilleni ihmisille, jos joku hymyistä osuisi sellaiselle, joka sitä ihan oikeasti tarvitsi.  

En voisi kuvitella nauttivani enemmän kuin olemalla joulun yksin. Voi sitä rauhaa ja hiljaisuutta, vapauttaa ja vapauttaa, ilman häslinkiä. Mutta ei, perhe ja aivan mieletön häslinki.

minä joudun taas tämän joulun viettämään yksin sillä perhe joka joulu ulkomailla ja minä en joka joulu lomaa saa kun pomon mukaan "pitää antaa muidenkin pitää lomaa jouluna" ja meiltä saa olla vain yksi tiimiläinen lomalla/viikko. 

Yksin oleminen ja yksinäisyys on ihan eri asioita. Ihminen voi tietoisesti karttaa ja vältellä toisten seuraa ja olla siitä onnellinen. Yksinäisyyttä tunteva ihminen ei tunne itseään onnelliseksi tilanteesta johtuen, vaan toivoisi tilanteen olevan jotenkin omiin tunteisiin nähden toisin. Aina siihen ei voi itse vaikuttaa, useimmiten ei ole edes mahdollista.

Yksinäisille tarjotaan aina seurakuntatoimintaa. Hieman ristiriitaista, kun nykyään uskontoon liittyvistä asioista ei saa puhua, ei saa laulaa suvivirttä tai Enkeli taivaan -virttä joulujuhlissa, jne, mutta yksinäiset sitten halutaan tuupata kirkollisiin toimituksiin viettämään seurakuntajoulua. Ei kiitos.

Keität kaakaota termospulloon, pari eväsleipää siihen kylkeen. Kaivat retkituolin esiin ja matkustat hautausmaalle vanhempiesi haudalle ja retkeilet siinä hetken muistellen iloisia jo menneitä aikoja. Hyvää joulua juuri sinulle!

Vierailija kirjoitti:

Keität kaakaota termospulloon, pari eväsleipää siihen kylkeen. Kaivat retkituolin esiin ja matkustat hautausmaalle vanhempiesi haudalle ja retkeilet siinä hetken muistellen iloisia jo menneitä aikoja. Hyvää joulua juuri sinulle!

Särähti tuo "iloisia jo menneitä aikoja" . Minulla ei ainakaan ole siltä ajalta kovin paljon niitä iloisia aikoja muisteltavana.

Kirkkoon, ja varojen mukaan lahjoja köyhille & evästä eläimille. Siinä sisältöä jouluun.

Häivyn metsään. Vietän aikaa kuusilaavullani hiljaisuutta kuunnellen. Rkovalkea lämmitää. 

Vierailija kirjoitti:

Voi kun saisin olla yksin. Lukisin, ulkoilisin, katsoisin TV:tä, kävisin salilla, kirkossa ym. Nyt miesystävän poika tulee tyttöystävänsä  kanssa. En jaksaisi miesystävän juttuja ja vieraita...

-Miksi ihmeessä olet ihmisen kanssa, jonka juttuja et jaksa?!

Minkä takia joulusta on tehty tuollainen yksin asuvien ihmisten surkuttelupäivä? Oikein piehtaroidaan siinä musertavassa yksinäisyyden kauhistelussa. Eihän joulu ole yhtään sen erilaisempi päivä, kuin jokin toinenkaan. Ainakin itse nautin suunnattomasti siitä, kun ei ole ainakaan pakko teeskennellä viihtyvänsä jossain sukulaisten olohuoneessa. Välillä kelloa vilkuillen, että jokohan olis säädyllinen hetki lähteä kalppimaan? Vain taivaaseen mennyttä koiraani ikävöin.

Mä vietän kyllä juhlapäiviä yksinkin. Tarkoitan, että teen itselleni jotain vähän juhlavampaa ruokaa, katan kauniisti yms. Oikeastaan nyt iän myötä nautin enemmän siitä kuin että pitäisi kokkailla isommalle porukalle. Viime joulun olin ekaa kertaa yksin - tai no kissan ja koiran kanssa - ja oli jotenkin niin helppoa ja rauhallista, kun sai tehdä vain itselleen ja vain sitä, mitä itse haluaa. Ei aikatauluja eikä mitään muutakaan häslinkiä. Tänä vuonna on sitten taas sukujoulu ja vaikka järjestänkin yhdessä siskoni kanssa, niin mä en enää millään jaksaisi. Omat lapseni viettävät jo omat jouunsa eli eivät edes osallistu enää sukujouluun, niin mäkin vaan mieluiten viettäisin oman joulun. 

Mutta joo...mitä sitten yksin jouluna haluaa tehdä, niin sehän tietty riippuu ihan ihmisestä. Mä haluan syödä hyvin, käydä kävelyllä koiran kanssa, sytyttää kynttilät, lukea tai katsoa suoratoistokanavilta jotain tai kuunnella vaikka podcasteja. Hautausmaalla käyminen ei ole kuulunut meillä jouluperinteisiin, mutta jos mulla olisi läheisiä haudattu jonnekin pääkaupunkiseudulle, niin saattaisin yksin viettämässäni joulussa käydäkin hautausmaalla. Mutta sukujouluissa mulla alkaa jo aattoiltana ruokien valmistelu ja sitä jatkuu koko aaton siihen asti, että syödään päivällinen. Miten aikaisin pitää aamulla laittaa herätyskello soimaan, riippuu ihan siitä, monenko aikaan suku kokoontuu. Viime jouluna ei ollut herätyskello soittamassa ja kaikessa rauhassa keittelin aamulla itselleni riisipuuron. Keskipäivällä katselin telkkarista joulurauhan julistuksen ja join kuumaa glögiä. Sitten, kun meillä sukujoulut loppuu kokonaan (tai siis niin, ettei mun odoteta enää osallistuvan), niin saatan katsoa netistä, milalisia joulutapahtumia pääkaupunkiseudulla on ja jos on jotain kiinnostavaa, osallistun. 

Onnun roskiksia dyykaten. Näin joulunaikoihin niistä löytyy hyvää rikkaiden poisheittämää. 

Emme harrasta jouluja.