Miten suhtautuisit jos joku sanoisi toivoneensa lapsena jäävänsä orvoksi?
Perusteluna se, että olisi sitten päässyt parempiin oloihin tai parempaan kotiin.
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Olen jäänyt pienenä orvoksi vanhempien auto-onnettomuudessa menehtymisen vuoksi. En muista enää heistä kun alle kymmenen välähdystä kun mietin heitä. Olen elänyt suuremman osan lapsuuttani ja nuoruuttani muiden huollettavana eli olen niin sanottu laitoslapsi. Onneksi tuota ei pidetty 30 vuotta sitten minään esteenä esimerkiksi kesätöihin pääsystä tai opiskelemaan pääsystä.
Siinä mielessä poikkean muista ihmisistä, etten koe kuuluvani mihinkään. En oikeastaan ikävöi ketään tai mitään.
Siis onko joskus muka pidetty esteenä?
Itse haaveilin lapsena pitkään että vanhemmat kuolis ja sitte pääsis jonnekki rauhalliseen paikkaan elämään.
Nyt aikuisena, ne vanhemmat on jo kuolleet , eikä ole ollut ikävä koskaan.
Loukkaantuisin, koska tiedän oikeasti mitä se on.
Vierailija kirjoitti:
Loukkaantuisin, koska tiedän oikeasti mitä se on.
Ihan vtun lapsellista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen jäänyt pienenä orvoksi vanhempien auto-onnettomuudessa menehtymisen vuoksi. En muista enää heistä kun alle kymmenen välähdystä kun mietin heitä. Olen elänyt suuremman osan lapsuuttani ja nuoruuttani muiden huollettavana eli olen niin sanottu laitoslapsi. Onneksi tuota ei pidetty 30 vuotta sitten minään esteenä esimerkiksi kesätöihin pääsystä tai opiskelemaan pääsystä.
Siinä mielessä poikkean muista ihmisistä, etten koe kuuluvani mihinkään. En oikeastaan ikävöi ketään tai mitään.
Siis onko joskus muka pidetty esteenä?
Laitoslapsia ja -nuoria on pidetty muita huonompina ihmisinä. Moni luuli, että ovat pitelemättömiä rikollisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen jäänyt pienenä orvoksi vanhempien auto-onnettomuudessa menehtymisen vuoksi. En muista enää heistä kun alle kymmenen välähdystä kun mietin heitä. Olen elänyt suuremman osan lapsuuttani ja nuoruuttani muiden huollettavana eli olen niin sanottu laitoslapsi. Onneksi tuota ei pidetty 30 vuotta sitten minään esteenä esimerkiksi kesätöihin pääsystä tai opiskelemaan pääsystä.
Siinä mielessä poikkean muista ihmisistä, etten koe kuuluvani mihinkään. En oikeastaan ikävöi ketään tai mitään.
Siis onko joskus muka pidetty esteenä?
Laitoslapsia ja -nuoria on pidetty muita huonompina ihmisinä. Moni luuli, että ovat pitelemättömiä rikollisia.
Missä ja milloin? Itse en ole koskaan kuullut tällaisesta. Tosin nykyään ja jo vuosikymmenten ajan lapset on ensisijaisesti sijoitettu perhehoitoon, ja laitokseen vaan tarvittaessa jos perhehoitoon ei syystä tai toisesta ole mahdollista. Orvoksi jääneille etsitään ensisijaisesti uusi huoltaja lähipiiristä.
Vierailija kirjoitti:
Loukkaantuisin, koska tiedän oikeasti mitä se on.
Mitä se on? Onhan orvollakkn voinut olla hyvät vanhemmat, ja lisäksi voi olla hyvä nykyinen perhe.
En toivonut heidän kuolemaa, pelkäsin sitä.
Mutta toivoin, että olisi yhtäkkiä selvinnyt mun olevan muiden lapsi ja heidän hakevan mut pois.
Onhan orvoksi jääneelläkin voinut olla helppo ja mukava elämä.
Pitääkö orvoksi jääneiden olla tietynlaisia? Tunnen useampia ja kaikki on ihan erilaisia. Pari tosi katkeroitunutta eivätkä näe mitä heillä on hyvin. Yksi ihan normaali.
Vierailija kirjoitti:
Onhan orvoksi jääneelläkin voinut olla helppo ja mukava elämä
Orvoksi jääneillä on kaikki turvattua, eikö pyöri jälkihuoltokin jos ovat olleet sijoitettuina?
Vierailija kirjoitti:
Orvoksi jääneillä on kaikki turvattua, eikö pyöri jälkihuoltokin jos ovat olleet sijoitettuina?
Ovat hyväosaisia jotka lentävät kotiin maarut maukuen ja sossu huoltaa ja kustantaa.
Tilastollisesti eniten ongelmia ja kaltoinkohtelua esiintyy ihan biologisten vanhempien perheissä.