Miten suhtautuisit jos joku sanoisi toivoneensa lapsena jäävänsä orvoksi?

Ajattelisin että onpa itsekäs ihminen. 

Hyh kauhea ihminen

Että on syntynyt aivan hirveisiin oloihin ja halusi pois.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelisin että onpa itsekäs ihminen. 

Itsekäs? Millä logiikalla?

Ajattelisin, että kotioloissa olisi jotain vialla.

Tässä huomaa kuinka joillain ei lanttu leikkaa kun kaikki ei synnykkään turvaan ja rakastetuiksi.

Mulla on läheinen, joka on toivonut tuota, mutta koska aika oli silloin eri, niin joutui elämään väkivaltaisessa kodissa kunnes oli varaa elättää itsensä. Oli jopa välillä lastenkodissa, mutta palautettiin väkivaltaiseen kotiin lepojakson jälkeen.

Että hänellä oli vaikeaa vanhempiensa kanssa eikä lapsena nähnyt muuta ulospääsyä tilanteesta.

Ymmärtäisin, meidän elämä muuttui helpommaksi kun raivohullu isä kuoli

Itse en orvoksi toivonut jääväni, mutta toivoin aina että pääsisin sijaislapseksi jonnekin. Pikkusiskoani kohdeltiin kuitenkin täysin eri lailla kuin minua enkä halunnut hänen joutuvan yksin lastenkotiin, joten en uskaltanut koskaan puhua. En tiedä miksi epäilin että joutuisimme eri paikkoihin, tyyliin eri perheisiin tai lastenkotiin tms.

Mutta ymmärtäisin hyvin jos joku sanoisi halunneensa jäädä orvoksi lapsena. Ainakin itse kun jouduin päivittäin kokemaan henkistä, fyysistä ja seksuaalista väkivaltaa, niin kyllä se oli rankkaa ja aina haaveili vain kasvavansa aikuiseksi ja saavansa oman perheen voidakseen olla onnellinen. 

Vierailija kirjoitti:

Ajattelisin että onpa itsekäs ihminen. 

Itsekäs ihminen kun olisi lapsena halunnut turvallisen kodin?

Ihmettelen sitä miksi orvoksi jäämistä ytetään jonain perusteluna lapsuudelle. Eihän se orvoksi jääminen itsessään vielä kerro yhtään mitään. Olosuhteet on se mikä ratkaisee. Orvoksi jääneelläkin on voinut olla ihan tavallisen hyvä lapsuus.

No kyllähän jotkut vanhemmat ovat lapsilleen helvetillisiä. Pedaroivat tai altistavat lapset esim. Useille äideille, pahoinpitelevät lapsen omaa äitiä, jne.

Lapsi voi olla oikeassa tai sitten väärässä. Adoptioperheissä tapahtuu myös paljon todella pahoja asioita, sijaisperheistä puhumattakaan. Suomessa ei taida nykyään hyviä kasvuoloja ollakaan, kun kaikki lapset pakotetaan siittäjien omistukseen. Se on luonnotonta ja vahingollista

Ajattelisin että hänellä on ollut joko kurja lapsuus tai sitten hänellä on pahoja harhoja. Sen lisäksi ajattelisin, että toive on sinänsä erikoinen, sillä adoptio tai huostaanotto ei takaa hyviä oloja. Kurjia adoptiovanhempiakin valitettavasti löytyy, vielä enemmän sellaisia jotka eivät ole varautuneita lapsen traumojen kohtaamiseen. 

En ajattelisi mitään asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Itse en orvoksi toivonut jääväni, mutta toivoin aina että pääsisin sijaislapseksi jonnekin. Pikkusiskoani kohdeltiin kuitenkin täysin eri lailla kuin minua enkä halunnut hänen joutuvan yksin lastenkotiin, joten en uskaltanut koskaan puhua. En tiedä miksi epäilin että joutuisimme eri paikkoihin, tyyliin eri perheisiin tai lastenkotiin tms.

Mutta ymmärtäisin hyvin jos joku sanoisi halunneensa jäädä orvoksi lapsena. Ainakin itse kun jouduin päivittäin kokemaan henkistä, fyysistä ja seksuaalista väkivaltaa, niin kyllä se oli rankkaa ja aina haaveili vain kasvavansa aikuiseksi ja saavansa oman perheen voidakseen olla onnellinen. 

Sijaiskodeissa sijaislapsia kohdellaan pahimmillaan samalla tavalla. Adoptiossa rakkaus on häiriintynyttä, eikä sille ole luonnollista pohjaa, joten se on parhaimmillaankin kuin koiran pitämistä. Teoriassa koiralla voi olla näennäisesti hyvä elämä, mutta ei koskaan lajinmukainen, ja useimmiten kun rakkaus ei ole aitoa ja luonnollista, olosuhteet pitävät sisällään vähimmillään laiminlyöntiä. Nykyään mm. Lääkärien ja psykologien harjoittama väkivalta on enemmän sääntö kuin normi adoptiolapsille

Sijaisperheissä on myös esiintynyt vakavaa seksuaalista väkivaltaa ja hyväksikäyttöä. En tiedä kuinka paljon enää nykyään, mutta kuitenkin. Ihmiset tekevät sitä rahasta, ja lapsi on vain tuon rahan väline. Normaali, terve ihmineb ei himoitse toisten lapsia missään muodossa, vaan maksimissaan tukee heidän biovanhempiaan. Kertoo siis hyvin sairaalloisesta kulttuurista haluta toisten lapsia ihan millä verukkeella tahansa

Vierailija kirjoitti:

Ajattelisin että hänellä on ollut joko kurja lapsuus tai sitten hänellä on pahoja harhoja. Sen lisäksi ajattelisin, että toive on sinänsä erikoinen, sillä adoptio tai huostaanotto ei takaa hyviä oloja. Kurjia adoptiovanhempiakin valitettavasti löytyy, vielä enemmän sellaisia jotka eivät ole varautuneita lapsen traumojen kohtaamiseen. 

Adoptio- ja sijaisperheet kulkee paljon tarkemman valvonnan läpi kuin biologiset vanhemmat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en orvoksi toivonut jääväni, mutta toivoin aina että pääsisin sijaislapseksi jonnekin. Pikkusiskoani kohdeltiin kuitenkin täysin eri lailla kuin minua enkä halunnut hänen joutuvan yksin lastenkotiin, joten en uskaltanut koskaan puhua. En tiedä miksi epäilin että joutuisimme eri paikkoihin, tyyliin eri perheisiin tai lastenkotiin tms.

Mutta ymmärtäisin hyvin jos joku sanoisi halunneensa jäädä orvoksi lapsena. Ainakin itse kun jouduin päivittäin kokemaan henkistä, fyysistä ja seksuaalista väkivaltaa, niin kyllä se oli rankkaa ja aina haaveili vain kasvavansa aikuiseksi ja saavansa oman perheen voidakseen olla onnellinen. 

Sijaiskodeissa sijaislapsia kohdellaan pahimmillaan samalla tavalla. Adoptiossa rakkaus on häiriintynyttä, eikä sille ole luonnollista pohjaa, joten se on parhaimmillaankin kuin koiran pitämistä. Teoriassa koiralla voi olla näennäisesti hyvä

Millä tavalla rakkaus on häiriintynyttä adoptiossa?

Olen jäänyt pienenä orvoksi vanhempien auto-onnettomuudessa menehtymisen vuoksi. En muista enää heistä kun alle kymmenen välähdystä kun mietin heitä. Olen elänyt suuremman osan lapsuuttani ja nuoruuttani muiden huollettavana eli olen niin sanottu laitoslapsi. Onneksi tuota ei pidetty 30 vuotta sitten minään esteenä esimerkiksi kesätöihin pääsystä tai opiskelemaan pääsystä.

Siinä mielessä poikkean muista ihmisistä, etten koe kuuluvani mihinkään. En oikeastaan ikävöi ketään tai mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelisin että hänellä on ollut joko kurja lapsuus tai sitten hänellä on pahoja harhoja. Sen lisäksi ajattelisin, että toive on sinänsä erikoinen, sillä adoptio tai huostaanotto ei takaa hyviä oloja. Kurjia adoptiovanhempiakin valitettavasti löytyy, vielä enemmän sellaisia jotka eivät ole varautuneita lapsen traumojen kohtaamiseen. 

Adoptio- ja sijaisperheet kulkee paljon tarkemman valvonnan läpi kuin biologiset vanhemmat.

Väitinkö jotain muuta?