5 vuotta ulkomailla ja suomenkielinen puhe reistaa

Hassua, että äidinkielensä unohtavat ja "unohtavat" kehuskelevat huonolla kielipäällään. Eihän mitään voi sille, ettei kaksi kieltä - joista toinen on elämänmittainen äidinkieli - mahdu päähän yhtaikaa, mutta ei se ilon aihe ole.

Vierailija kirjoitti:

Ihan on mahdollista. Mummilla asui siskot Ruotsissa ja suomi muuttui ruotsinsekaiseksi, myös muutama kirjain muuttui pehmeämmäksi. Ja kyllä ne soitteli joka kuukausi. 

Riippuu ihmisen kielikorvasta. Itsellä umpihesalaisella kävi niin, että muutin -89 Pielisen rantaan ja aloin puhua vuodessa paikallisella murteella. Se vaan tarttui. Ja nykyään kuulemma kun Kiteen opasteviitta alkaa näkyä kuutostiellä, mulla vaihtuu murre. 

Tämä on aika kiinnostava puheenvuoro. Onko mahdollista, että yrität ylimiellyttää ja ylisopeutua aina uudessa ympäristössä? Koetko ettet voi sille mitään vai et piittaa autenttisuudesta? 

Tuo kuitenkin on ihan näyttelemistä jos tiedostat että koska murrekin vaihtuu.. tällainen on sosiaalisesti vähän kyseenalaista, tulee auervaara-fiilis.

Kävin kerran Haaparannassa ja en meinannut ymmärtää finskien puheesta enää sanaakaan. Meni monta vuotta ennen kuin kotiuduin uudestaan tänne.

Never forget:

Sara Chafak oli 3 viikkoa jenkeissä ja unohti miten puhutaan suomea.

Tämä riippuu pitkälti siitä, miten paljon suomea kuulee ja käyttää. Jos esimerkiksi puoliso on suomalainen ja kotikieli on ulkomaillakin suomi, ei kieli kovin äkkiä unohdu. Moni myös lukee suomenkielisiä kirjoja, seuraa nettiä suomeksi ja soittelee suomalaisille sukulaisille. Toisaalta on niitä, joilla siteet Suomeen katkeavat kokonaan eikä suomen kieltä tule käytettyä oikeastaan koskaan. Kyllä heidän suomen kielessään on selvä vieras aksentti jo lyhyemmässäkin ajassa kuin 5 vuodessa.

Moni ulkosuomalainen luulee puhuvansa ihan tavallista suomea, mutta täällä asuvat kuulevat puheessa vieraan aksentin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos käyttää arjessa italiankieltä niin voihan se suomenkielen puhuminen muuttua italiaano vivahteiseksi

Mutta 5 vuodessa? Ei äidinkielen pitäisi noin muuttua. Mun pitäisi tietää kun olen asunut Ranskassa 21 vuotiaasta ja nyt olen yli 50, ja suomen kieli on normaali. Kukaan ei Ranskassa puhu kanssani edes suomea. 😘😘

Sä vaan kuvittelet että sun suomen kieli on normaali. Kaikki kyllä huomaa että et asu Suomessa, kun puhut. Tämä tapahtuu jo vuodessa-kahdessa. 

Eivät huomaa enkä minä huomaa muissa Ranskassa asuvissa suomalaisissa mitään vierasta aksenttia, vain omat suomalaiset murteet. Minusta tuollainen käsitys että aikuisen murre muuttuu on kuin jostain Uuno Turhapuro -elokuvasta. Äidinkieli ei koskaan muutu, jos aikuisena muuttaa. 😘😘  

Vierailija kirjoitti:

Itse olen asunut 15 vuotta ulkomailla ja kyllä läheiset on sanonut, että pikkasen on aksentti muuttunut, itse en sitä kyllä huomaa. Itse huomaan lähinnä sen, että sellaisia sanoja mitä harvemmin tulee käytettyä joskus unohtelen ja samaten joskus saatan ajatuksissani ruveta vastaamaan ihmisille englanniksi kun se tulee luonnostaan. esim. just nyt olen Suomessa lomalla ja kun kävin ostoksilla rupesin vahingossa ajatuksissani puhumaan kaupan myyjälle englanniksi. 

Juuri näin se menee. Me automaattisesti ajattelemme ja puhumme sillä kielellä missä elämme, ei se hetkessä käänny *takaisin* kuk ei se hetkessä tapahdukaan. 

 

Minulla meni noin puoli vuotta ennenkuin aloin nähdä unia vieraalla kielellä ja siitä lähtien se on vaikuttanut myös arkikieleni käyttöön. Suurinpiirtein saman verran aikaa se vei paluumuuton jälkeen että unet palasivat suomenkielisiksi ja nyt vuoden jälkeen suomi taas taipuu kuten ennenkin, vaikka myönnettävä on että edelleen aktivoituu nopeammin se toinen kieli tietyissä tilanteissa, mutta nykyään huomaan asian ennen kuin lipsahdan puhumaan *väärää* kieltä. Ja 6 vuotta asuin ulkomailla. 

Vierailija kirjoitti:

Ei reistaile kieli, täällä 12 vuotta euroopan ulkopuolella ja päivittäinen kieli ei ole suomi, ruotsi eikä englanti. Suomenkielen taito ei ole kadonnut minnekkään, ei ole aksenttia eikä vaikeuksia löytää sanoja. Vaatii kyllä aika matalaa kielellistä kapasiteettia jos äidinkieli murenee muutaman vuoden jälkeen. Jotain erikoisuuden tavoitteluahan toi on, ja todella koomista sellaista. 

Itse asiassa kieli alkaa todennäköisemmin murenemaan niillä, joiden kielellinen osaaminen on keskimääräistä parempaa. Tyhmät, joustamattomat aivot eivät sopeudu uuteen kieliympäristöön vaan jumittavat ikuisesti vanhassa äidinkielessä. 

Vierailija kirjoitti:

Hassua, että äidinkielensä unohtavat ja "unohtavat" kehuskelevat huonolla kielipäällään. Eihän mitään voi sille, ettei kaksi kieltä - joista toinen on elämänmittainen äidinkieli - mahdu päähän yhtaikaa, mutta ei se ilon aihe ole.

Niin, tällainen aksenttinäytteleminen on koomista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan on mahdollista. Mummilla asui siskot Ruotsissa ja suomi muuttui ruotsinsekaiseksi, myös muutama kirjain muuttui pehmeämmäksi. Ja kyllä ne soitteli joka kuukausi. 

Riippuu ihmisen kielikorvasta. Itsellä umpihesalaisella kävi niin, että muutin -89 Pielisen rantaan ja aloin puhua vuodessa paikallisella murteella. Se vaan tarttui. Ja nykyään kuulemma kun Kiteen opasteviitta alkaa näkyä kuutostiellä, mulla vaihtuu murre. 

Tämä on aika kiinnostava puheenvuoro. Onko mahdollista, että yrität ylimiellyttää ja ylisopeutua aina uudessa ympäristössä? Koetko ettet voi sille mitään vai et piittaa autenttisuudesta? 

Tuo kuitenkin on ihan näyttelemistä jos tiedostat että koska murrekin vaihtuu.. tällainen on sosiaalisesti vähän kyseenalaista, tulee auervaara-fiilis.

Alkuperäisen kirjoittajan kuvaama ilmiö on aivan normaali. Kommentoija sen sijaan on tietämätön hölmö. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos käyttää arjessa italiankieltä niin voihan se suomenkielen puhuminen muuttua italiaano vivahteiseksi

Mutta 5 vuodessa? Ei äidinkielen pitäisi noin muuttua. Mun pitäisi tietää kun olen asunut Ranskassa 21 vuotiaasta ja nyt olen yli 50, ja suomen kieli on normaali. Kukaan ei Ranskassa puhu kanssani edes suomea. 😘😘

Sä vaan kuvittelet että sun suomen kieli on normaali. Kaikki kyllä huomaa että et asu Suomessa, kun puhut. Tämä tapahtuu jo vuodessa-kahdessa. 

Eivät huomaa enkä minä huomaa muissa Ranskassa asuvissa suomalaisissa mitään vierasta aksenttia, vain omat suomalaiset murteet. Minusta tuollainen käsitys että aikuisen murre muuttuu on kuin jostain Uuno Turhapuro -elokuvasta. Äidinkieli ei koskaan muutu, jos aikuisena m

Ei se äidinkieli miksikään muutukaan vaan ulosanti. Sulla ja sun kavereilla on varmasti nyt sit tosi oudot aivot ja saathan sä siitä olla ylpeä, mutta kuulostat enemmänkin trollilta. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä riippuu pitkälti siitä, miten paljon suomea kuulee ja käyttää. Jos esimerkiksi puoliso on suomalainen ja kotikieli on ulkomaillakin suomi, ei kieli kovin äkkiä unohdu. Moni myös lukee suomenkielisiä kirjoja, seuraa nettiä suomeksi ja soittelee suomalaisille sukulaisille. Toisaalta on niitä, joilla siteet Suomeen katkeavat kokonaan eikä suomen kieltä tule käytettyä oikeastaan koskaan. Kyllä heidän suomen kielessään on selvä vieras aksentti jo lyhyemmässäkin ajassa kuin 5 vuodessa.

Moni ulkosuomalainen luulee puhuvansa ihan tavallista suomea, mutta täällä asuvat kuulevat puheessa vieraan aksentin. 

Ulkosuomalaisena puhut kyllä palturia. Espanjassa esim on suuri yhteisö suomalaisia ja puhumme kaikki normaalia suomea. Otetaan vaikka Henry Aflect esimerkiksi. Hänen puheensa on täysin normaalia vaikka Espanjassa asuukin. 

Kymmenes vuosi ulkomailla. Ei mitään ongelmia puhua äidinkieltäni, suomea. En tietenkään arjessa kuule uusimpia puhekielen ilmaisuja, enkä siksi osaa niitä käyttää. Luen kuitenkin paljon suomeksi, kuuntelen musiikkia ja käyn Suomessa vuosittain lomalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan on mahdollista. Mummilla asui siskot Ruotsissa ja suomi muuttui ruotsinsekaiseksi, myös muutama kirjain muuttui pehmeämmäksi. Ja kyllä ne soitteli joka kuukausi. 

Riippuu ihmisen kielikorvasta. Itsellä umpihesalaisella kävi niin, että muutin -89 Pielisen rantaan ja aloin puhua vuodessa paikallisella murteella. Se vaan tarttui. Ja nykyään kuulemma kun Kiteen opasteviitta alkaa näkyä kuutostiellä, mulla vaihtuu murre. 

Tämä on aika kiinnostava puheenvuoro. Onko mahdollista, että yrität ylimiellyttää ja ylisopeutua aina uudessa ympäristössä? Koetko ettet voi sille mitään vai et piittaa autenttisuudesta? 

Tuo kuitenkin on ihan näyttelemistä jos tiedostat että koska murrekin vaihtuu.. tällainen on sosiaalisesti vähän kyseenalaista, tulee auervaara-fiilis.

Alkuperäisen

Jos kyltin näkemisestä muuttuu murre, niin se on mielestäsi normaalia? Olen melko epänormaali kun en ala puhumaan Turun murretta vaikka näkisin useita Turku-tienviittoja. 🤣🤣🤣🤣

Hölmö

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä riippuu pitkälti siitä, miten paljon suomea kuulee ja käyttää. Jos esimerkiksi puoliso on suomalainen ja kotikieli on ulkomaillakin suomi, ei kieli kovin äkkiä unohdu. Moni myös lukee suomenkielisiä kirjoja, seuraa nettiä suomeksi ja soittelee suomalaisille sukulaisille. Toisaalta on niitä, joilla siteet Suomeen katkeavat kokonaan eikä suomen kieltä tule käytettyä oikeastaan koskaan. Kyllä heidän suomen kielessään on selvä vieras aksentti jo lyhyemmässäkin ajassa kuin 5 vuodessa.

Moni ulkosuomalainen luulee puhuvansa ihan tavallista suomea, mutta täällä asuvat kuulevat puheessa vieraan aksentin. 

Ulkosuomalaisena puhut kyllä palturia. Espanjassa esim on suuri yhteisö suomalaisia ja puhumme kaikki normaalia suomea. Otetaan vaikka Henry Aflect esimerkiksi. Hänen puheensa on täysin normaalia vaikka Espanjassa asuukin. 

No ei se kieliympäristökään muutu, jos sä olet suomalaisessa ympäristössä enemmän kuin paikallisessa ja monikulttuurisessa ympäristössä. Suomalaisempia nuo Espanjan tuetyt paikat on kuin Helsinki. 

Vierailija kirjoitti:

Kymmenes vuosi ulkomailla. Ei mitään ongelmia puhua äidinkieltäni, suomea. En tietenkään arjessa kuule uusimpia puhekielen ilmaisuja, enkä siksi osaa niitä käyttää. Luen kuitenkin paljon suomeksi, kuuntelen musiikkia ja käyn Suomessa vuosittain lomalla.

Ei tietenkään ongelmia ole puhua suomea. Puhut täysin eri ilmiöstä. 

Vierailija kirjoitti:

Ihan on mahdollista. Mummilla asui siskot Ruotsissa ja suomi muuttui ruotsinsekaiseksi, myös muutama kirjain muuttui pehmeämmäksi. Ja kyllä ne soitteli joka kuukausi. 

Riippuu ihmisen kielikorvasta. Itsellä umpihesalaisella kävi niin, että muutin -89 Pielisen rantaan ja aloin puhua vuodessa paikallisella murteella. Se vaan tarttui. Ja nykyään kuulemma kun Kiteen opasteviitta alkaa näkyä kuutostiellä, mulla vaihtuu murre. 

Sukulainen asui Ruotsissa 20 vuotta ja ei kyllä vaikuttanut mitenkään hänen suomen kieleensä. 

Vierailija kirjoitti:

Kymmenes vuosi ulkomailla. Ei mitään ongelmia puhua äidinkieltäni, suomea. En tietenkään arjessa kuule uusimpia puhekielen ilmaisuja, enkä siksi osaa niitä käyttää. Luen kuitenkin paljon suomeksi, kuuntelen musiikkia ja käyn Suomessa vuosittain lomalla.

15 vuotta takana ja aksentti on muuttumaton, ja sama juttu useilla kollegoilla. Jos jollekin heistä tulisi vieras aksentti, niin veetuilu duunissa olisi armotonta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan on mahdollista. Mummilla asui siskot Ruotsissa ja suomi muuttui ruotsinsekaiseksi, myös muutama kirjain muuttui pehmeämmäksi. Ja kyllä ne soitteli joka kuukausi. 

Riippuu ihmisen kielikorvasta. Itsellä umpihesalaisella kävi niin, että muutin -89 Pielisen rantaan ja aloin puhua vuodessa paikallisella murteella. Se vaan tarttui. Ja nykyään kuulemma kun Kiteen opasteviitta alkaa näkyä kuutostiellä, mulla vaihtuu murre. 

Tämä on aika kiinnostava puheenvuoro. Onko mahdollista, että yrität ylimiellyttää ja ylisopeutua aina uudessa ympäristössä? Koetko ettet voi sille mitään vai et piittaa autenttisuudesta? 

Tuo kuitenkin on ihan näyttelemistä jos tiedostat että koska murrekin vaihtuu.. tällainen on sosiaalisesti vähän kyseenalaista, tulee auer

 

Ai sä olet tämmöinen kirjaimellisesti kaiken ottava tapaus, ei sit mitään. 

Olen asunut kahdeksan vuotta ulkomailla, eikä suomen kieli ole minulta mihinkään kadonnut. Olen kotoisin Tampereelta, ja puheessani kyllä kuuluu hämäläisnuotti kaikkien näiden vuosien jälkeenkin. Ei kahdeksan vuotta riitä pyyhkimään pois sellaista, joka noin 20 Tampereella asutun kasvuvuoden aikana on mieleen iskostunut. 

Sellaisen muutoksen olen huomannut, että jotkin sellaiset suomen kielen sanat, joita ei tule päivittäin käytettyä, usein putkahtavat mieleen ensin nykyisen asuinmaani kielellä. Esimerkiksi, kun keskustelin hiljattain äitini kanssa eräästä ruokaohjeesta, sana "munakoiso" tuli mieleeni ensin asuinmaani kielellä, ja vasta hieman haettuani muistin sen suomeksi.