tyylikkäät... osa 3

Tosi epistä kiusata tolleen.

(Ja sorry, että tuppauduin.)



-Ja_me (palstailee toistaiseksi onnellisesti odotus-puolella, mutta seuraa sekalaisia porukoita)

Oinas, älä enää piinaa meitä, kerro jo...=)



Rimpe, onnea uudesta työstä! mä en oo aatellu viel koska testaisin kun tosiaan pari negaa on jo tullu tehtyä... ehkä huomen aamulla jos ei tätiä näy.. kandeis malttaa kyl odottaa ainaki pe tai la saakka. mut itseni tuntien tuskinpa maltan...



mäki aattelin ens kiertoon hommata ovistestejä. en oo ikinä kokeillu mut nyt päätin sen tehdä. (eli näköjään mulla ei oo toiveet korkeella plussaamisen puolesta...)



nyt alan jo huolestuu, missä on PRISCILLA?! heti sua kaivataan kun ei vähään aikaan oo kuulunut mitään, oot meille ilmeisen tärkeä!



mä haen nyt sumppia ja vähän murua rinnan alle!



sannuska

Rimpe; Mie yritän nyt pitkittää sitä testin ostoa ensinnäkin, kun omat hermoni tietäen, se ois tehtävä heti kun sen ostaa:)) Hmm, no joskus viikon päästä saattais jo harkita asiaa(Nyt ku on vasta kp 25/30-32)..ellei se täi meille löydä, mitä kyl vahvasti luulen.



72oinas; Veikkaan et oot saanu plussaa:)



BE; Mukava kuulla siustakin, tuu vaan kertoilee aina kuulumisia ,jookos?:)



Ja missä on Priscu?? Huhuu...sinnuu kaipaillaan..



Mitähän vielä pitikään höpöttää..Ääh, palailen taas ku aivot toimii..ees vähä paremmin:))

Nyt kerkesin koneelle et pystyn kunnolla kirjottamaan.

Ihan eka teille kaikille: te ootte maailman ihanempia ihmisiä. jaksatte tsempittää,tukea ja lohduttaa aina muita. Teidän avulla jaksaa päivästä toiseen vaikka välillä meinaa usko loppua. Sanat ei riitä joten sanon vaan KIITOS!



Sitten itse asiaan. Plussanhan mä vihdoin sain!!!

Hain töiden jälkeen testin ja illalla tein. Eka tuli viiva vaan testi ruutuun ja kerkesin käydä jo epätoivon rajamailla mut sit ku maltoin odottaa niin rupesi se viiva näkymään, ihan tosi himmeänä. siinä vaiheessa kiikutin jo testiä miehelle et montako viivaa se näkee ;)

kaks se siinä näki. testissä kehoitettiin odottamaan vielä hetki jos testi on epäselvä. Sitten siihen voimistui ihan selkeä viiva!!!! Pakko se oli uskoa, positiivinen se oli!!!

Mä oon jotenki ihan sekasin, pakko kattoa testiä monta kertaa ettei mieli vaan oo tehny kepposia.



Tämä oli kierto jossa luovuin kaikista laskemisista ja oireiden ajattelusta. Eikä mitään oireita ole edes ollu. Ainoa mihin nyt olen kiinnittäny huomiota on kuiva kausi oviksen jälkeen. ja nyt on alaselässä sellanen jännä tunne.

Lauantaina olin bilettämässä mutta koska raskaus on vasta näin alussa ei kai siitä ole haittaa. nyt loppu bilettämiset:)

Ainut mikä vähä mietityttää että minulla on työ jossa joudun paljon nostelemaan ihmisiä mutta pitää vaan olla varovainen.



Siis ajatelkaa sisaret, Mä oon RASKAANA!!!!

Ihanaa Oinas--ONNEA ja halauksia!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!



Kyllähän mä täällä olen ja ihan ok. fiilis. Kiero vaan niin alussa että yritän keskittyä muihin asioihin, että aika menis nopeemmin :)



Kirjoittelen iltasella lisää, jos ehdin *viiiiiuuuh...työjuttuihin uppoutuu hän*



Tuttitatti kp 4/28-32

kiero alussa *repeää nauruun*...noh ehkä niinkii mutta tarkoitin kyllä kierto kuten arvasitte varmaan :))

No arvasinhan mie kun panttasit tietoa:)) Tarrasukkia!



Tutti; Vai oot kiero alussa:) Mie jo hetken katoin..

kyllä arvasin minäkin että plussaa pakko olla kun olit niin kujeileva... =)



tuo oli hieno uutinen, onneksi marraskuisissa alkaa olla noita plussiakin jo jonkin verran niin saatte odotuspuolellakin ihan hyvät keskustelut aikaan.



kiva kuulla tutti sinustakin.



noin, laitoinpa ihan huvikseen mittarin kainaloon, katotaan nyt mitä se näyttää... sillon ku tyttöä aloin odottaa, huomasin lämmönnousun alussa selvästi vaikka en ollut lämpöä mitenkään tarkkaillut ja mittasin ihan mihin aikaan sattuu. lukemat vaan oli poikkeavia mun normilukemista.



angiinakurkkukipu alkaa pikkasen helpottaa vaikkakin tuntuu kyllä vielä. huomenna sit töihin taas. hävettää mennä kyllä kun oon niin paljon sairastellut. voiko ne muuten olla tän sairastelun takia jatkamatta työsopimusta koeajan jälkeen? vai pitäälö olla joku " parempi" syy? sairasteluhan ei kyl oikeestaan oo mun syy, minkä mä sille voin...



aloin muuten eilen itkemään kun asema 62 se poika kuoli.... monta kertaa sanoin miehellekin että toi on ihan kauheeta! se vaan katto mua vähän ja sanoi etteä tää on hei ohjelma, ei kukaan oikeesti kuollu...



ja oon ollu myös kiukkuinen, joten pelkään noiden enteilevän tätsyn vierailua. yleensä oon aina sitä ennen kiukkuakka.



katoin just äsken vanhaa päiväkirjaa siitä ku aloin tyttöä oottamaan. oon tehny ekan plussatestin vasta kp 30/26. ja silloinkin ollu ihan haamu. sen jälkeen taisin testata viikon päästä ja silloinki oli vaan haamu. sit en enää testannu vaan päätin uskoa. aika eläväinen toi haamu nyt kuitenki on... =)



pöh, otin mittarin kainalosta. lämmöt ei ole yhtään kohollaan. 36,1. eli täti vois alkaa sit tulee et saadaan alotettuu uus kierto!



sannuska

Oinas tervetuloa odottajien joukkoon =D ja ONNEA



Rimpe - onnea uuteen työhön, se on aina mukavaa :)



Priscilla - huhuilee edelleen ???



Tutti - *reps* kiero alussa :) jaksuja ja tsemppiä tähän kiertoon.



Tässä tulee nyt jaksamis tarinaa sitten riittämiin... että koettakaa kestää ;)



On niin erilainen raskaus ku esikoisen kanssa, sillon ei ollu oireista tietoakaan. No tämän kanssa sitten näyttää kaikki paukkaavan päälle. Ihan alusta asti on ollu kauhee vilu koko ajan, villasukat jalassa koko ajan, villatakki sisällä, entäs ulkona ku ei meinaa löytyä vaatevarastosta niin paljon päälle pantavaa :( varsinkin rinnat vai tsiisus että voi olla kylmän arat. Yöt menee varustuksessa villasukat, verkkarit, paita, villapaita, peitto ja joskus vielä vilttikin.

Hajus ällöttää, kävin tankkaamassa autoa ja meinasin oksentaa sinne huoltiksen pihalle, kahvi haisee pahalle mausta nyt puhumattakaan. Vaipparoskis on kyllä ihan paras, no onneks se on vessassa ni ei oo pitkä matka pytylle.

Ellotusta on ollu, mut tänä aamuna ensimmäisen kerran piti käydä oksentaa :( eikä ollu mitään mukavaa puuhaa se... Mahassa täytyy koko ajan olla jotain täytettä ettei tuu oksuolo.

Väsyttää, väsyttää ja väsyttää mä voisin nukkua 24h ja pitäis lähtee töihin torstaina hoh hoijaa :*o ja koulu alkaa muutaman viikon päästä.

Mukavasti aina välillä huimaa ihan sama mitä tekee tai on tekemättä.

Ja vatsassa on niin kipeitä vihlusuja ja viiltoja että koko ajan tunne, et nyt menee kesken.

Oireista huolimatta nautin raskaudesta, ens viikolla selviää onko siellä ketään ja jos on niin montako.

Flunssa rupee onneks helpottamaan, mut täytyy varmaan kyl käydä vielä tsekkauksessa ettei mitään jää.



Niinjoo ei sitten enää ikinä mulle raskaana ollessa pizzaa varsinkaan tuplajuustolla - tuli kyllä niin maan pahaolo ettei mitään rajaa :(



B-E enää yksi päivä kotona :( järkytyksellä odottaen torstaita

täällä on tapahtunut niin paljon ettei tiiä taas mistä alottas.



oinas: voihan nenä, minkä teit!!!! hieno homma!!!! halii hurjasti. Olen onnellinen sun puolesta...



kiva, kun huhuilette mun perään, että välitätte... meidän perheessä on tapahtunu tosi surullinen asia... siksi olen ollut pois, ja varmaan oonki aika paljon nyt taustailemassa, ei jaksa muuta.



Raskautukaa rakkaat, muistakaa että olette mulle tosi tärkeitä! pitäkää itsestänne huolta.

priscilla sinulle ja koko perheelle, vaikka en tiedäkään mikä teitä on kohdannut. *halii*

Priscilla rakas, voimia teidän perheelle. Täällä ollaan, kirjoittele jos ja kun siltä tuntuu (((halaaa oikein kovasti)))!!!



¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

Nyt on mun vuoro pitää teille junassa paikkaa, varaan oikein monta että mahdutte kaikki!!!



Priscilla; seuraavaksi on sun vuoro, varaan spesiaali paikan!

Ikävää että sulla on surua, otan osaa. Kerro sitten kun jaksat. ja muista sinäkin pitää itsestäsi huolta!



B-E: kyllä se työ siitä rupeaa sujumaan kuhan eka vaan pääset vauhtiin. kaikkea hyvää ekalle päivälle!



Päästään pyörällä oleva oinas.... 4+2

mä oon niin surullinen, itkunen ja väsynyt, että nauroin ihan saakelisti sua Tutti, kiero alussa?!! eikä:DD kiitos rakas, naurua mä kaipasinkin, oot ihana...



Rimpe: paa vaan kaikki peliin... hieno tyttö:) ja onnea uudesta työstä.



Milenna ja Sannuska: ootte te niin ihania, kaipaatte mua ja ootte huolissaan, kiitos. Kyllä te plussaatte, ihan varmana, molemmat.



oinas: kiitos paikasta junaan, soulmade.



Mun serkkutyttö teki itsemurhan sunnuntai-iltana. Nuori ihminen, ja niin loppu... olen lukenut hänen päiväkirjojaan, ja kirjeitä omista fiiliksistään... tämä tyttö oli mulle kuin sisko, olen vaihtanut vaippoja, hoitanut tosi paljon, olin jopa synnytyksessä mukana, hän oli niin läheinen, ja kuitenkaan en tiennyt!!! miksi en nähnyt merkkejä?? mullahan on ammattikin sitä varten!! olenko näin tyhmä?? Olo on turta, elämä jatkuu tietenkin meillä tänne jääneillä, mutta tällä hetkellä kauhea olo. Jää niin monta kysymystä, miksi miksi ja miksi??



nyt ei pysty enempää... itku tulee. Rest in peace, baby girl.



priscilla

Itku tuli tuosta viestistäs..

Kamala juttu todellakin, isoja voimahaleja sinulle ja läheisillesi! Ei sitä voi koskaan tietää, mitä toisen ihmisen päässä liikkuu, jos hän ei itse kerro..

Priscu: Otan osaa! Ihan vetää sanattomaksi... Päivä kerrallaan eteen päin... Tuo on pahin mahdollinen tapa jättää rakkaat mutta kukaan ei oikeasti olisi voinut häntä pelastaa. Itsemurha jättää tänne jääviin juuri tuon kysymysten virran ja se valitettavasti virtaa vuolaana. Tulee päivä jolloin huomaat että suuresta virrasta on aurinko kuivattanut osan pois ja se on enää joki. Tulee toinen aurinkoinen päivä ja joki kuivuu enää pieneksi puroksi. Puron reunalla sinä jaksat jo hymyillä ja huomaat miettiväsi että miksihän tuo puro tuossa solisee... Sitä aurinkoa sulle nyt toivon ja sillä aikaa kun sitä odotat niin voimia kestää se myrsky joka virtaa paisuttaa! *halaa ja kuiskaa hiljaa: sä selviät tästä, mä lupaan* :(



Oinas: Sinulle kovasti onnea plussasta!



Anteeksi, nyt en muuhun pysty...



-Rimpe-

milenna:kiitos mussukka.



Rimpe:voi itku, miten kauniisti sinä osaat sanoa... olet ihmeellinen:) suuri kiitos sanoistasi. Juuri tähän hetkeen kaipaan tuota, kuulla että joku päivä helpottaa, ja pystyn nauttimaan.



on niin outo olo, toisaalta sellainen että ihan kuin kaikki olisi tapahtunut juuri äsken, ja toisaalta ihan kun siitä olisi monta vuotta. Ajantaju hämärtynyt täysin... hassua kun äsken käytiin kaupassa (mies repii elämään) että ihmiset jatkavat käyntiään kaupassa, ja nauravat! EIKÖ NE TIEDÄ MITEN MULLE ON KÄYNYT?? ja toisaalta, eihän ne tiedä, sellasta se elämä on. Totta on se, että mitä Milennakin sanoi, että ei voi ikinä tietää mitä toisen päässä liikkuu, jos toinen ei kerro. Mutta miksi syytän itseäni? olisihan MUN pitänyt nähdä?



koitan lohduttaa niitä jotka olivat vielä läheisempiä tytölle, jäljelle jääneitä sisaria... poikaystävää... kaikkia sukulaisia ja ystäviä. Hoidan käytännön asioita, teen kaiken kuin kone. Itken itse kun kukaan muu ei näe, kun mä oon niin vahva, sitä kaikki toitottaa... en mä oo. En halua olla!!!! onneksi mulla on tollainen mies, joka antaa mun olla heikko, ja lohduttaa.



Maistuuko joku päivä karkki vielä hyvälle? nautinko hyvästä elokuvasta? niin pinnallisia kysymyksiä, mutta niitä mietin.

Priscu kyllä se päivä taas tulee kun sä huomaat kiukuttelevas miehelle niistä lattialle jääneistä sukista ja lapsille tekemättömistä läksyistä, sä huomaat kuinka kirjahyllyn kulmalle on päässyt kerääntymään pölyä ja kuinka eteisen seinässä on jo pari päivää ollut se inha tahra. Joku päivä sä taas naurat, riemuitset ja iloitset siitä kun lapsi on oppinut jotain uutta tai mies tuo sulle sen kukan ja suklaalevyn! Se päivä tulee vielä!



Sä saat itkeä ja surra omaa suruas! Se että sä lohdutat ja tuet muita on tärkeää sulle mutta vielä tärkeämpää niille joita sä läheisyydelläs autat jaksamaan huomiseen!

Sä teet ja hoidat asioita koska sulle on annettu voimaa siihen!



Keväällä tulee seitsemän vuotta siitä kun mä olin lähes vastaavassa tilanteessa ja usko pois tulee se päivä kun ei satu enää ihan niin paljon. Ja se päivä jolloin ei mieti: Miksi minä en nähnyt mitään?



R

kiitos edelleen, tieto sootä että lähellä on ihminen joka kokenut saman on lohduttavaa, oliko sinulla myös sukulainen?

täällä palstalla oikeasti itkin kun luin sun kirjoituksesi Priscilla. En voi edes kuvitella millaista teillä läheisillä nyt on. Oma serkkutyttöni ajoi autolla metsään poikaystävänsä kanssa 18-vuotis syntymäpäivänään. Poika kuoli heti, serkkuni kävin hyvästelemässä kun oli hengityskoneessa, seuraavana päivänä irroitettiin koneet ja hän jätti meidät lähtien miehensä luokse. Me saimme hyvästellä, sun tilanteessa kaikki tapahtui niin hetkessä. Elämä on joskus niin älyttömän julmaa ja käsittämätöntä. Muuta en osaa sanoa :(



Tutti edelleen kiero vasta alussa ja " täin" riivaama

*halaus*