Huoltajuudesta luopuminen?
Onko kokemusta tilanteessa, jossa toinen vanhempi luopuu huoltajuudesta vapaaehtoisesti? Miten se menee käytännössä?
Meillä on mieheni kanssa tilanne, että hänellä on exänsä kanssa viisivuotias lapsi. Mies on automaattisesti merkitty lapsen isäksi, kun olivat naimisissa. Eli isyyttä ei erikseen tunnustettu tai todennettu mitenkään. Nyt kun odotamme meidän ensimmäistä yhteistä lasta on aihe noussut pinnalle. Minä koen, että jo meidän perheen muodostumiselle ja kiintymyssuhteelle olisi tärkeää että saisimme rauhassa vauvan synnyttyä keskittyä meihin. Mies on myös herännyt tähän tilanteeseen ja ollaan pohdittu, että hän voisi luopua huoltajuudesta mutta miten lähtisi purkamaan tuota automaattista isyyttä? Tuntuu ikävältä, että vieras lapsi perisi esim miehen kuoltua jotain meidän omaa, sehän asettaa meidän lapset/lapsemme myös eriarvoiseen asemaan. Miehen expuolisolle ei ole asiasta nyt vielä uskallettu puhua, sen verran kiivasluonteinen on ja saattaa myös taloudellisista syistä vastustaa tätä. Mies maksaa todella muhkeat elarit ja sen lisäksi lapsi on täällä joka toinen viikko. Joten hän tienaa aika sievoisen summan tällä lapsella, meidän kustannuksella..
Kommentit (113)
Vierailija kirjoitti:
Käräjille. Itse vein keväällä kun lapsen isä hylkäsi eikä ollut kuulunut mitään 3 vuoteen. Eikä maksanut elareita. Hain yksinhuoltajuutta ja sen sain. Hän luopui huoltajuudesta kun hyväksyi vaatimukseni. Lapselle surullista mutta nyt on lopullisesti kuvioista ulkona eikä voi vaatia mitään. Ei voi vaikeuttaa lapsen elämää enkä tarvitse lupaa mihinkään. Älkää suostuko yhteishuoltajuuteen! Oikeudenkäynti kulut menivät isän maksettaviksi, hänen ja lapsen.
Meillä erilaisella taustalla toki oikeuteen mentiin. Hylkäämisen. Perusteella asia käsiteltiin.
Tää sama on ollut sanasta sanaan aiemmin. Myös vastaukset ovat edellisten kopioita.
Vierailija kirjoitti:
Miksi kirjoitatte eroamisesta? Emme ole mieheni kanssa eroamassa! Päinvastoin, naimisiin aiomme.
Asiattomuuksiin en vastaa.
Ja tässähän oli kyse siitä, että mies on automaattisesti merkattu lapsen isäksi koska olivat naimisissa. Jos he eivät olisi olleet naimisissa lapsen synnyttyä, olisi tilanne eri.
Ettekö itse ole hölmöilleet nuorena?
Kuules nyt kun lapsen isyys ei ole mikään nuoruuden hölmöily. Ei se lapsi ja miehesi isyys mihinkään katoa vaikka kuinka toivot. Hän on virallisesti lapsen isä, se asia ei enään muuksi muutu. Ja vaikka nyt ette ole eroamassa niin voi sekin vuosien varrella tulla ajankohtaiseksi, onhan hän jo kertaalleen naimisissa ollut ja eronnut. Tuskin hekään eroa etukäteen suunnittelivat naimisiin mennessään. ja kyllä se lapsi on teidän lapsen sisarus kun heillä on sama isä. Ihmisinä olette molemmat kyllä kamalia, sinä painostat miestäsi luopumaan lapsestaan ja hän aikoo tämän toteuttaa ja kumpikaan teistä ei sekuntiakaan ajattele sitä pientä joka jää isättömäksi SINUN itsekkyyden takia. Ja kyllä hän on lapsen isä vaikka huoltajuudestaan luopuisikin. Koita ymmärtää että lapsella on oikeus isäänsä, se ei ole sinun haluistasi kiinni. Toivottavasti miehesi kasvattaa selkärangan ja rupeaa pitämään lapsensa puolia. Perintö oikeutta ja muuta et onnistu onneksi häneltä viemään. Eikä se mene täysin vieraalle niinkuin sanot vaan miehesi lapselle niinkuin kuuluukin. Mieti jos joku tekisi tämän sinun lapsellesi? Mites se pikkuprinsessan suu siitä vääntyisi
Huoltajuus:
oikeus päättää lapsen nimestä, uskontokunnasta, asuinpaikasta ja koulusta. Oikeus saada tietoja päiväkodista, koulusta ja terveydestä.
Näistä oikeuksista luopuu, kun luopuu huoltajuudesta.
Isyys säilyy, samoin elatusvelvollisuus.
Lapsella säilyy tapaamisoikeus ja oikeus perintöön.
Vierailija kirjoitti:
Tarinat pahoista äitipuolista ovat totta, tässä taas yksi esimerkki.
Ehkä tuon lapsen kannalta olisi parasta, että ettei hänen tarvitsisi olla teillä joka toinen viikonloppu lapsipuolen asemassa. Viimeistään sitten kun ap:n oma lapsi syntyy, niin ihan varmasti hän kohtelee huonosti ja syrjii miehensä lasta.
Jos aloittaja olisi tosissaan heikkolaatuisen töräyksensä kanssa, niin hän olisi kyllä ihminen joka ei ansaitse omaa lasta eikä ylipäätään mitään hyvää. Sen sijaan jos tuollainen ihminen joutuisi vaikkapa brutaalin seksuaalisen väkivallan kohteeksi, niin en puuttuisi asiaan. Eli ihmisenä täysin mitätön. Arvo pakkasen puolella.
"Jos isyys on 16:n mukaisesti tunnustettu ennen lapsen syntymää, neuvottelu toimitetaan kuitenkin vain, jos äiti, tunnustaja tai mies, joka katsoo olevansa lapsen isä, viimeistään 30. päivänä lapsen syntymästä ilmoittaa lastenvalvojalle käsityksensä, että lapsen tunnustanut mies ei ole lapsen isä."
Ei pääse viiden vuoden jälkeen enää isyydestä eroon.
Vierailija kirjoitti:
Käräjäoikeudelle ilmoitus, että haluaa luopua huoltajuudesta. Ei käräjäoikeus siihen kyllä välttämättä suostu.
Kannattaa samalla hakea vuoroasumisen purkua. Jos nyt lapsi on ollut puolet ajasta kummallakin vanhemmalla, niin elarit tuplaantuu. Mutta sehän on pieni hinta siitä, että isän ei lastaan tarvitse ikinä tavata
Perinnön lakiosaa ei voi millään konstilla poistaa, sori siitä.
Saisiko tuota perintö asiaa jotenkin keploteltua niin että perintö menee vain yhteiselle lapselle? Jos kaikki on äidin nimissä eikä mene naimisiin?
Jos koko omaisuus on naisen omistuksessa, niin eihän mieheltä perittävää jää.
Voihan sitä naimisiinkin mennä, kunhan tekee avioehdon.
Provohan tämä juttu on. Näin pimeä nainen voi kyllä olla olemassa, mutta ei kukaan täyspäinen mies tuollaista katsele.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarinat pahoista äitipuolista ovat totta, tässä taas yksi esimerkki.
Ehkä tuon lapsen kannalta olisi parasta, että ettei hänen tarvitsisi olla teillä joka toinen viikonloppu lapsipuolen asemassa. Viimeistään sitten kun ap:n oma lapsi syntyy, niin ihan varmasti hän kohtelee huonosti ja syrjii miehensä lasta.
Jos aloittaja olisi tosissaan heikkolaatuisen töräyksensä kanssa, niin hän olisi kyllä ihminen joka ei ansaitse omaa lasta eikä ylipäätään mitään hyvää. Sen sijaan jos tuollainen ihminen joutuisi vaikkapa brutaalin seksuaalisen väkivallan kohteeksi, niin en puuttuisi asiaan. Eli ihmisenä täysin mitätön. Arvo pakkasen puolella.
Oho, aikamoinen kommentti. Tämä menee eteenpäin poliisille.
Me olemme sopineet, että maa on litteä eikä mikään pallo, ja se on fakta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ootte sopinut, että miehen eka lapsi ei ole tokan sisarus? Jänniä sopimuksia ja huono trolli 0/5
No esim mun isällä on toisen naisen kanssa lapsia jotka ei oo mun ja veljen sisaruksia, ei siinä ole mitään outoa?
Sinä voit kieltäytyä kutsumasta niitä sisaruksiksi, mutta kyllä ne sitä kuitenkin on.
Sisaruksilla on sama äiti
Voi olla sama isäkin.
Ei, sisaruksia ollaan kun on sama äiti.
Onko sulla ohan kaikki palikat laatikossa? (Puoli)sisaruksia ollaan, jos jompikumpi vanhemmista on yhteinen. Tarkista vaikka edunvalvojaltasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käräjäoikeudelle ilmoitus, että haluaa luopua huoltajuudesta. Ei käräjäoikeus siihen kyllä välttämättä suostu.
Kannattaa samalla hakea vuoroasumisen purkua. Jos nyt lapsi on ollut puolet ajasta kummallakin vanhemmalla, niin elarit tuplaantuu. Mutta sehän on pieni hinta siitä, että isän ei lastaan tarvitse ikinä tavata
Perinnön lakiosaa ei voi millään konstilla poistaa, sori siitä.
Kiitos jotenkuten järkevästä vastauksesta. Täällä monet peikot trollailevat, kun haluavat pahaa mieltään purkaa. Käräjäoikeuden kanssa tuskin ongelmia tulee, perusteet ovat niin hyvät ja jonkin verran myös suhteita sinne suuntaan, vaikka tuskin niitä tarvitsee käyttää.
Vielä mietityttää tuo, kun lapsen äiti väittää ettei dna testiä voi ottaa ilman hänen suostumustaan? Osaako joku sanoa, valehteleeko hän?
Tässä ei ole kyllä mitään perusteita huoltajuuden purulle, tai muuta kuin mä en haluu. Sinulla on siis random epäilys miehen isyydestä, koska lapsi ei näytä isältään. Sori, mutta lapsi voi käyttää vaikka isovanhemmaltaan.
Isyystestin voi teettää (yksityisellä). Isyydestä ei pääse eroon kun lapsi on 5v.
Ai niin joo. Suhteet käräjäoikeuteen eivät kyllä tuota teille edullisempaa ratkaisua.
Käräjille. Itse vein keväällä kun lapsen isä hylkäsi eikä ollut kuulunut mitään 3 vuoteen. Eikä maksanut elareita. Hain yksinhuoltajuutta ja sen sain. Hän luopui huoltajuudesta kun hyväksyi vaatimukseni. Lapselle surullista mutta nyt on lopullisesti kuvioista ulkona eikä voi vaatia mitään. Ei voi vaikeuttaa lapsen elämää enkä tarvitse lupaa mihinkään. Älkää suostuko yhteishuoltajuuteen! Oikeudenkäynti kulut menivät isän maksettaviksi, hänen ja lapsen.