Erityislapsi ja sen läksyt - en jaksa

mitään vinkkejä erityisopelta kuin, että pitäisi jättää lapsi tekemään itse läksyt. Mutta,kun ei edes tee aloitetta niiden tekemiseen. Alan lääkäri taas on sanonut, että pitää auttaa läksyissä.



Toiminnanohjausvinkkejä en ole saanut koulusta ja toimintaterapiaa ei kuulema ole. Olen itse kehittänyt erilaisia menetelmiä oppimiseen.



Tulostan kuvia netistä, jos on esim. kasvien tunnistusta. Luen aina kokeiden alueet läpi ja paitsi kappaleiden ääneen lukemista niin kirjoitan muistiinpanoja, poimin tärpit ja esitän niistä kysymyksiä yksinkertaisessa kysymysmuodossa. Käyn aina läpi netistä perunakellarit, opit-sivustot ym. jos löytyisi tehtäviä, mitä voi harjoitella.



Lapsi oppii kyllä kyseisellä tavalla siten, että saa lukuaineista 7 arvosanoja, joskus kasejakin. Ongelma on vain se, että ikinä ei suostu vapaaehtoisesti ilman muutaman tunnin väittelyä siitä, mihin aikaan opiskellaan. Ja kun aloitetaan, keskittymistä riittää noin 15 minuuttia kerrallaan, jonka jälkeen on jo aivan uupunut opetteluun. Lukiessa ajatus alkaa harhailla ja koko ajan täytyy muistuttaa kuuntelemaan.



Se on itselle äärimmäisen raskasta, kun tekee kaikkensa jo töissä vietetyn päivän jälkeen ja toista ei edes näytä kiinnostavan se, että haluat auttaa. Lapsi ei siis tunnu avusta kiitolliselta vaan on ihan omassa maailmassaan. Voihan se olla, että hän onkin kiitollinen eikä vaan osaa sitä ilmaista, tiedä häntä.



Ap

niin ettei enää tarvisi uhrata aikaa ja voimia siitä kiistelyyn. Kyllä se ennen pitkää asettuu. Kuvallinen lukujärjestys käyttöön myös illoista ja iltapäivistä!



Jos keskittyminen sujuu 15 minuuttia niin tee niin että LUPAAT joka 10 minuutin jälkeen taukojumpan, omenanpalan, laulun, jotain muuta, mikä virkistää mieltä. Oppiminen käy itse asiassa parhaiten 10 minuutin jaksoissa. Tää on myös strktuuria. Mut pojan täytyy etukäteen TIETÄÄ, että a) tauko tulee ja b) tauon jälkeen jatketaan.



Ja kun luet pojalle ääneen niin pane poika lukea maan osia, esim otsikot ja tiivistelmät, myös ääneen. Ja selittämään kuvia jms.



Ja yritä opettaa pojalle noita tekniikoita muistiinpanoista ja tärpeitä. Kun luette niin kysy pojalta, mitä tästä on tarkoitus oppia, mitä ope voisi kysyä. Ja yrittäkää liittä kaikki opeteltava jotenkin omaan lähimaailmaan.



terveisin 24/27

tuollainen lapsi voi aikuisena olla töissä?

Jos lapsella on kunnon lääkärinlausunnot, niin kunta hankki oppimateriaalin Celiasta. Se on kallista, joten sitä täytyy osata vaatia!!!

Paras liittyy siihen mikä on ihmisen kiinnostusalueelta. Nuo oireet vähenevät ja niiden hallinta kasvaa kun isommaksi kasvaa- ihan niinkuin tavallisillakin ihmisillä. Tosin piirteet jäävät aina jonkin verran näkyviin.



Osa toki syrjäytyy, mutta ne on niitä jotka on jätetty oman onnensa nojaan pärjäämään.

äänikirjoja koulusta, mutta ei sitten koskaan ole tullut enkä ole ruvennut vaatimaan sen takia, että jos lapsi ei sitten vaikka kuuntelisikaan niitä. Nyt on haussa oikeus käyttää kannettavaa koulussa työvälineenä, en kyllä tiedä mikäli se myönnetään, miten onnistuu, sillä se vaatii opettajiltakin toimenpiteitä.



Hmm..lapsesta voisi tulla vaikka datanomi, tietokoneen käyttö sujuu erinomaisesti ja samoin matikka. Aikuismaailmassa on paljon erilaisia ja erikykyisiä ihmisiä, jotka ovat löytäneet oman työnsä. Koulumaailma vain on niin raaka, kun kaikkien täytyy oppia saman mallin mukaan.



Ap

Minusta ei varmaan tuohon olisi tai vain, jos olisi ainut lapsi.

Mutta onko tuosta kaikesta lopulta mitään hyötyä, jos lapsi ei pysty ottamaan yhtään vastuuta tai välitä opinnoista ja elää omissa maailmoissaan? Tietenkin on hienoa, että saa seiskaa todistukseen, mutta murrosiässä tilanne vaikeutuu ja joudut ponnistelemaan moninkertaisesti. Kai silläkin on rajansa, mitä vanhemmalta voi vaatia? Eikä vanhempi voi ikuisesti olla lastaan patistelemassa...

hojks...kun sitä seuraavan kerran päivitetään niin keskustelkaa miten nimenomaan tämän läksyasia hoidetaan niin, ettei se käy vanhemmille ja erit. sulle liian raskaaksi. Samoin kirjatkaa siihen apuvälineet sun muut. Kun on mustaa valkoisella ja allekirjoitukset niin sitä on noudatettava, se on virallinen asiakirja. Samoin lapsella on oikeus erityisopettajan tunteihin ja tarvittaessa tukiopetukseen.

Normaalilapsien äitien on vaikea kuvitellakaan sitä, miten vaikeaa päkkipäisen erityislapsen ongelmia voivat olla. Vaikka kuinka käsket, rankaiset, palkitset - lapsi ei silti välttämättä omaksu oikeita opiskelutapoja.



Meillä on ekaluokkalainen asperger-poika, ja ONNEKSI omaksui jo heti alussa sen rutiinin, että tekee läksyt heti kotiin tultuaan. Rutiinit ovat asseille kaikki kaikessa ja meillä tuo hipoo jo neuroosia... välillä olisi kivakin, että poika malttaisi edes syödä vähän tms., mutten ala rukata tuota rutiinia, koska se voisi sekottaa koko hyvin sujuvan läksyjenteon.



Sinänsä hän oppii helposti asioita ulkoa, mutta päättelyä (varsinkin sisällöllistä ja juonellista päättelyä) vaativat jutut ovat vaikeita. Reaaliaineissa voi tulla myöhemmillä luokilla tenkkapoita vielä moneen kertaan eteen, mutta so far so good.

Itse luin vielä 6-luokkalaiselle ihan tavispojalle ääneen koealueita. Maantietoa kymmeniä sivuja, historiaa, uskontoa jne.... Kielissä ja äidinkielessä poika oli/on hyvä, mutta teoriaan keskittyminen tökkii pahasti.



Mutta en voinut jättää poikaa oman onnensa nojaankaan, sehän olisi kuin heittellejättöä. Ja tästä olen puhunut opettajienkin kanssa.



Nyt seiskaluokkalaiselle ei tarvitse enää lukea, mutta kuulustella kerta toisensa jälkeen.



Itse lukisin varmasti erityislapselle vielä ysilläkin, vaikka kyllä hän tää koville ottaa....

Minusta ei varmaan tuohon olisi tai vain, jos olisi ainut lapsi.

Mutta onko tuosta kaikesta lopulta mitään hyötyä, jos lapsi ei pysty ottamaan yhtään vastuuta tai välitä opinnoista ja elää omissa maailmoissaan? Tietenkin on hienoa, että saa seiskaa todistukseen, mutta murrosiässä tilanne vaikeutuu ja joudut ponnistelemaan moninkertaisesti. Kai silläkin on rajansa, mitä vanhemmalta voi vaatia? Eikä vanhempi voi ikuisesti olla lastaan patistelemassa...

minäkin mietin, vaikka lapsi olisi hyvä matikassa, niin jos hän ei kuitenkaan tee vapaaehtoisesti matikanläksyjäkään, niin tuleeko hän menemään vapaaehtoisesti töihin? Ainakin sai sen kuvan, että poika tosiaan ei ymmärrä todellisuudesta mitään, tekee vain mekaanisesti jotain juttuja, mihin äiti hänet pakottaa. Voiko hän viidessä vuodessa muuttua niin paljon, että kykenee tajuamaan koulutuksen merkityksen ja osaa vielä keskittyäkin kouluttautumiseen?

ja erityisopen tunteja ym, mutta koska lapsi on normaaliluokalla on samat läksyt ja kokeet kuin muillakin, joten samaan tahtiin on pärjättävä.



Itsekin mietin, mitä hyötyä tästä on, mutta en voi myöskään jättää yrittämättä. Toinen erityislapseni opiskelee parhaillaan Suomen parhaassa yliopistossa linjalla, jonne toiset hakevat vuosia päästäkseen opiskelemaan. Hän on onnistunut kuntoutumaan ja isoksi kasvaessa ongelmat ovat väistyneet.



Tämä antaa minulle myös toivoa, että myös tämä lapsi kuntoutuu tarpeeksi ja kasvaessa ongelmat lievittyisivät, jotta hän pystyisi elämään hyvän elämän.



Ap

Tuttua. Meillä kaikenlaista pientä oppimisvaikeutta. En vain halua jättää heilleille, koska fiksu kaveri. Mutta tarvitsee tukea ja apua ja nyt sitten olen menossa peruskoulun opinnoissa 7.llä luokalla. Joskus matikka ja joku enkun kielioppi ottaa itsellekin tiukkaa, että muistaa sen ja osaa ja osaa vielä opettaa.

Koulun opetus ei riitä ja tarvitsee sitä pilkkomista ja erilaisia opetustapoja lisäksi, mutta koululla ei ole niitä tarjota. Onneksi olen itse alan ihminen ja tiedän näitä erilaisia keinoja, millä oppimista voidaan helpottaa erilaiselle oppijalle.

Tsemppiä. Aattele siinä vaiheessa kun ollaan lukiossa menossa:)

Meillä ei tosin ole mikään erityislapsi (tyttö 9v.), myöhään on kuitenkin oppinut puhumaan ja tuntuu että se kyllä korreloi koulumenestyksen kanssa :(. Istun joka päivä vieressä kun ähertää läksyjä ja kokeisiin on patisteltava lukemaan ja luettava kaverina. Omatoimisesta lukemisesta ei tule mitään vaan lukee tyyliin "hauki on kala, hauki on kala" ja kun kysyn mikä hauki on niin ei tiedä. Mä käyn peruskoulua toiseen kertaan tämän lapsen kanssa ja kyllä tämä tuppaa raskasta olemaan.

tuota ääneenlukemista.

Kun olin yläasteella, toinen vanhemmistani luki minulle erään epämieluisan aineen kokeisiin ääneen. =)

En ollut erityislapsi (tai mistäs sitä tietää jos oltaisi diagnosoitu...) ja olisin toki lukenut itsekin.

Mutta vanhempani itse piti aineesta ja halusi näin kerrata ainetta.





Muistelen lämmöllä näitä hetkiä vielä melkein kolmenkymmenen vuoden jälkeen.



En tiedä auttoiko se minun tapauksessani, mutta ei ainakaan haitannut.



Toisinaan tunnistan kyllä itsessäni tiettyjä adhd piirteitä...

pitäisi vain antaa olla. Jos lapsi ei pärjää niin syrjäytykööt.



Onko normaalilasten äitien ajatusmaailma todellakin sellainen, että jos lapsi ei täytäkään kaikkia äidin haaveita niin sitten olkoot ja menkööt elämä huonosti?

lapselta puuttuu säännöllinen rytmi joka on erityisen tärkeää tällaiselle lapselle. Ap tekee lapsen puolesta asioita. Lapsi ei ole oppinut ottamaan vastuuta koulutyöstään.

Curling-mamma on kyseessä se teidän nähtävä ja myönnettävä.

Lapsi nukahtaa minne sattuu ja kukkuu yöt. Ostarilla viihtyy pelailemassa, kysyn mitä ostarilla pelataan jos ei rahapelejä.

Poika vie äitiään 10-0. Temppuilee niin kauan kun asialle pistetään stoppi. En usko että tästä äidistä on rajojen asettajaksi kun ei ole sitä aiemminkaan osanut tehdä.

Pistäisin pojan lukemaan läksyn nauhalle ja kuunnelkoon sitä lukemaansa - kun hommassa on riittävästi vaivaa lapselle loppuu oikuttelu.

Ei lapselle pidä jättää vaihtoehtoja että ajautuu tilanteeseen että jotain päivittäistä asiaa on houkuteltava/pyydettävä tekemään 20 kertaa.

Jos ap ei muuta tyyliään ei tuo kierre tule koskaan loppumaan. Yksi vaihtoehto on jättää läksyt ja muu tekemättä ja katsoa mitä siitä seuraa.

Huomenna ei mitään läksyapuja, ainoastaan käsky että tekee hommat itse jos ei tee se on siinä. Lapsi nukkumaan klo 21 ja aikuinen joko äiti tai isä valvoo että muksu pysyy sängyssään ja tästä ei anneta periksi.

Ensimmäinen asia on saada päivärytmi tuolle lapselle ja riittävästi unta. Jos lapsi on valveilla kahteen ja koulu alkaa yleensä 8 tai 9 aikoihin on selvää että lapsella on univaje.

Hän on ajatunut yliväsymyksen puolelle. Viimeinen tunti valveillaoloajasta rauhallisia juttuja, ei televisiota eikä pelaamista eikä tietokonehommia.

Tietokoneen käyttöä ja pelaamista on rajoitettava max tuntiin päivässä.

Mutta vaatii silti paljon kotonakin. Ei käskeminen auta, osan kyllä käskeä. Pyydän, maanittelen,käsken. Silti aina yhtä hankalaa. Isän läsnäolosta on vähän apua, mutta ei ole aina paikalla, on siis pitkiä aikoja poissa.

E-epaa annan säännöllisesti, en osaa sanoa onko siitä apua vai ei. Lääkkeistä on apua koulussa, mutta ei enää illalla kotona ja viikonloppuisin pidetään taukoa niistä, ettei niiden vaikutus katoa.

Ei nuku tarpeeksi. Valvoo kahteen yöllä monesti nyös arkisin! Tai vähintään kahteentoista. Kukkuu yöt. En voi sille mitään, sillä joudun itse menemään nukkumaan jo puoli kymmeneltä ja kun nukun tekee mitä tahansa yön aikana. Usein löytyy eri paikoistakin nukkumassa kuin omasta sängystä.

Lisäaineetonta kuuria en ole kokeillut, tuntuu vaikealta, kun ostari on vieressä ja valuu sinne koulun jälkeen kavereiden kanssa pelaamaan eikä itse ymmärrä ruokavalion päälle mitää,vaikka kuinka yrittäisin selittää.

Ap

Sinun ei tarvitse opettaa lastasi, opettaminen kuuluu opettajalle.



Sinä vanhempana voit valvoa läksyjen tekemistä, että lapsesi alkaa tehdä läksyt...mutta, mutta, jos hän ei kerta kaikkiaan pysähdy niitä tekemään yrityksistäsi huolimatta, ei ole Sinun vikasi jos ne jää tekemättä.



Opettaja voisi järjestää koulussa niin, että esim. koulun jälkeen avustaja ottaa läksyvastuun koulun tiloissa.



Sillä, mitä voit tehdä muuta jos olet kaikkesi yrittänyt. Käsiksi ei saa käydä. Näin ollen Sinä kerrot opettajalle aina ettei lapsesi suostu tekemään läksyjä. Niin yksinkertaista se on. Et voi mitään, koulu auttaa kun tietää ettet saa lastasi tekemään syystä tai toisesta.



Kun kaikki ymmärtäisivät muutenkin, esim. jos lapsi ei osaa, kyseessä ns. normaali lapsi, niin ei vanhemman kuulu alkaa

opettamaan, voi opettaa vääriinkin.



Opettajalle tulee kertoa, joko lapsi itse kertoo tai vanhempi kertoo silloin kun ei osaa eikä ymmärrä kuinka läksy tehdään. Näin opettaja osaa huomioida tilanteen ja tulisi tehdä koulun puolelta jotakin, keinoja on, mutta haluja niiden toteuttanmiseen pitää saada koulun puolelta.



Äiti tai isä ei ole kotona opettaja, vaan auttaja sekä valvoo että läksyt tehdään - jos lapsi osaa .



Lapselle voi myös kertoa kuinka kirjan oppisivuilla on kyseisestä läksystä ohjeita ja opastusta, mutta jos ei mene perille niin opettajalle tieto.



Kerran pääsi käymään niin, että eräs oppilas oli 96 sivua muita jäljessä matematiikassa.



Kun matikan tunti alkoi, tämä oppilas alkoikin tekemään ihan alkusivuja jolloin opetettava asia ei taaskaan mennyt perille. Lopulta ei tiennyt oikein mitään millä olisi voinut selvitä tehtävistään, niin perässä oli ja oppimatta kaikkea. Opettajalla ei ollut tietoa, kokeissa huonot pisteet, mutta sellaistahan se on.

ja heille on neuropsykologi sanonut ettei vanhempien tehtävä ole tehdä lapsen läksyjä.



Jos läksyt on tehty aina ja vielä oikein niin opettaja on autuaan tietämätön ongelmista.



Opettajan on nähtävä lapsen osaamistaso ja sitten hän osaa toimia auttaakseen tätä lasta, hänelle voidaan antaa erityisopetusta ja muuta tukea koulun taholta.



Jos lapsi saa neuropsykologista kuntoutusta siellä voidaan tehdä läksyjä ja psykologi opettaa opiskelutaitoja.



Onko teillä häpeä pojasta niin suuri ettette ole hakeneet apua ettekä kertoneet opettajalle riittävällä tasolla poikanne vaikeuksista.



Pian kuus vuotta olette tahkonneet väärillä menetelmillä nyt on kurssi muutettava.

Olen samaa mieltä, että ap:n lapselle ei tuo ostarilla oleilu tai myöhään nukahtaminen ole ollenkaan hyvä juttu. Eri asia on kuitenkin se, mitä asialle voi tehdä.



Koko kommentistasi herää kysymys, onko sinun lukutaidossasi jotain olennaisesti vialla?



Ap lapsi on jo kuudennella eli siis 12-13 -vuotias varhaisteini. Ap käy töissä eikä voi siten valvoa äärestä, että lapsi tulee suoraan koulusta kotiin. Ap ei kaiketikaan tuossa sanonut, että lapsi olisi koko ip ostarilla, vaan että saattaa siellä syödä jotakin lisäaineellista, kun joku luuli, että sellaisen kieltäminen *vips* ratkaisee kaikki ap:n lapsen neurologiset ongelmat (joka on hupaisa ajatuskin, mutta ei siitä sen enempää).



Kerro myös, miten saat lapsen nukkumaan, jos ei nukuta. Aika monessa neurologisessa sairaudessa on pahoja uniongelmia, ja niissä EI ole kyse siis mistään elämäntapa-valinnasta, vaan siitä, että uni ei yksinkertaisesti vaan tule. Omalla lapsellani siis on asperger, ja vaikka omallani ei suuria uniongelmia olekaan, niin unta ei mitenkään riitä kuin 8 h yössä, vaikka on ekaluokkalainen. Ei nuku loma-aikoinakaan enempää! Ap voi toki kokeilla esim. melatoniinia, joka on luonnollinen unihormoni, ei unilääke - mutta sekään ei tehoa kaikilla.



Mitä tulee läksyjen teon valvomisen lopettamiseen, niin se ei varmaankaan kertarysäyksellä johda muuhun kuin siihen, että lapsi lopettaa läksyjen teon ja koulu menee plörinäksi. Ei 12-13-vuotiaalle lapselle tuosta vaan kehity tunnollisuutta ja tunnetta siitä, että oppiminen on hänen OMA etunsa - tuo tunne puuttuu ihan normaaleilta yläasteikäisiltäkin pojilta, enimmäkseen...



Minusta on aika ikävää, että kuvittelet tietäväsi tuosta vaan, muutaman netistä lukemasi rivin perusteella, miten ap on asian kanssa kamppaillut ja miten hän rajoja vetää. Oikeasti meistä ei kumpikaan sitä voi tietää! VOI olla, että hänellä on kasvatuksessa puutteita, mutta hyvin voi olla, ettei ole tai ei ainakaan sellaisia, joita SINÄ kuvittelet tietäväsi!



Meidän on kuitenkin lähdettävä siitä, että ap puhuu totta, kun sanoo, että on yrittänyt saada lapsen tekemään läksynsä myös käskyjen kautta.

taitaisi sopia otsikoksi paremmin.



Sääli että on vanhempia jotka ei opeta jo ensimmäisestä luokasta alkaen että koululäksyt ovat lapsen oma juttu ei vanhempien.



Ekaluokkalaisen curlaaminen on vielä helppoa ja vähän aikaa vievää samoin kakkosen. Kolmannella tulee jo hommia ja vuosi vuodelta sitä työtä on enemmän.



Kannattaisi vilkaista peiliin miksi homma on luisunut tuohon pisteeseen ap:en perheessä.



Ylivilkkaus/adhd on pitkälti kiinni elinolosuhteista ja niille voi tehdä jotain. Ruokavaliomuutos, säännöllinen elämänrytmi, liikuntaa niin johan uni maistuu.



Veikkaan että poika on lössö sohvaperuna ja pleikan ja pelien pelaaja jolta puuttuu fyysinen rasitus.



Pojalle töitä kotona ja juoksulenkki päivittäin.

Sokeri minimiin ja limpparit pois. Kokojyväviljaa pullamössön tilalle.