Vieraannutetun vanhemman kohtalo on julma

Totta. Välillä joutuu pinnistelemään pysyäkseen hengissä. Mutta sille lapselle kohtalo on vielä julmempi. Siksi kannattaa pysytellä hengissä. Muuten lapsella ei ole ketään kenen luo palata.

Vierailija kirjoitti:

Molemmissa osapuolissa voi olla vikaa. Joskus isä on päihteidenkäyttäjä ja väkivaltainen, jolloin lapsia on ehdottomasti suojeltava isältä. Joskus äiti on sellainen. Silloin isän ei pidä taistella mistään tapaamisista, vaan huoltajuudesta. Jos äidissä on oikeasti pahasti jotain vialla, hyvä isä ei halua tavata lastaan, vaan taistelee yksinhuoltajuudesta. Ottakaa isät vastuu. 

YH-mammat on usein päihteidenkäyttäjiä

Aina voi mennä pupiin karaokelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joustamattomuudella tarkoitetaan sitä, että vaikea sopia asioita.... tulla puoliväliin vastaan ja noudattaa sopimuksia

Lapsella ei ole mitään velvollisuutta "noudattaa" tapaamissopimusta, koska tapaaminen on lapsen oikeus, ei velvollisuus.

Ei tietenkään ,mutta lapsella on myös oikeus molempiin vanhempiin, isään ja äitiin ja tuo ei sitten toteudu näissä vieraannuttamistapauksissa.

Lapsella on oikeus, ei velvollisuus. Ei ole siis olemasa mitän tapaamispakkoa. Se että lapsi ei halua tavata isää ei ole vieraannuttamista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joustamattomuudella tarkoitetaan sitä, että vaikea sopia asioita.... tulla puoliväliin vastaan ja noudattaa sopimuksia

Lapsella ei ole mitään velvollisuutta "noudattaa" tapaamissopimusta, koska tapaaminen on lapsen oikeus, ei velvollisuus.

Vastaavasti naisella ei ole mitään velvollisuutta luovuttaa alaikäistä lasta miehelle. Voi vapaasti estää. Lapsen tahto on täysin merkityksetön asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joustamattomuudella tarkoitetaan sitä, että vaikea sopia asioita.... tulla puoliväliin vastaan ja noudattaa sopimuksia

Lapsella ei ole mitään velvollisuutta "noudattaa" tapaamissopimusta, koska tapaaminen on lapsen oikeus, ei velvollisuus.

Ei tietenkään ,mutta lapsella on myös oikeus molempiin vanhempiin, isään ja äitiin ja tuo ei sitten toteudu näissä vieraannuttamistapauksissa.

Lapsella on oikeus, ei velvollisuus. Ei ole siis olemasa mitän tapaamispakkoa. Se että lapsi ei halua tavata isää ei ole vieraannuttamista. 

Se voi olla vieraannuttamisen TULOS, kun lasten äiti on vuosia haukkunut heille heidän isäänsä ja isä ei ole voinut puolustautua mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joustamattomuudella tarkoitetaan sitä, että vaikea sopia asioita.... tulla puoliväliin vastaan ja noudattaa sopimuksia

Lapsella ei ole mitään velvollisuutta "noudattaa" tapaamissopimusta, koska tapaaminen on lapsen oikeus, ei velvollisuus.

Ei tietenkään ,mutta lapsella on myös oikeus molempiin vanhempiin, isään ja äitiin ja tuo ei sitten toteudu näissä vieraannuttamistapauksissa.

Lapsella on oikeus, ei velvollisuus. Ei ole siis olemasa mitän tapaamispakkoa. Se että lapsi ei halua tavata isää ei ole vieraannuttamista. 

Se voi olla vieraannuttamisen TULOS, kun lasten äiti on vuosia haukkunut heille heidän isäänsä ja isä e

Tämä

Tuodaan tähän suppeaan ajattelumaailmaan yksi näkökulma. Mitäs jos se isä onkin tasapainoisempi ja vastuullisempi vanhempi kuin äiti, kenen luona ne lapset asuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joustamattomuudella tarkoitetaan sitä, että vaikea sopia asioita.... tulla puoliväliin vastaan ja noudattaa sopimuksia

Lapsella ei ole mitään velvollisuutta "noudattaa" tapaamissopimusta, koska tapaaminen on lapsen oikeus, ei velvollisuus.

Ei tietenkään ,mutta lapsella on myös oikeus molempiin vanhempiin, isään ja äitiin ja tuo ei sitten toteudu näissä vieraannuttamistapauksissa.

Lapsella on oikeus, ei velvollisuus. Ei ole siis olemasa mitän tapaamispakkoa. Se että lapsi ei halua tavata isää ei ole vieraannuttamista. 

Se voi olla vieraannuttamisen TULOS, kun lasten äiti on vuosia haukkunut heille heidän isäänsä ja isä e

Miten niin ei ole voinut puolustautua? Jos isä on ollut aina hyvä ja vastuullinen isä, joka on hoitanut lasta yhtä paljon kuin äitikin, ei mikään haukkuminen voi mennä läpi. 

Vierailija kirjoitti:

Tuodaan tähän suppeaan ajattelumaailmaan yksi näkökulma. Mitäs jos se isä onkin tasapainoisempi ja vastuullisempi vanhempi kuin äiti, kenen luona ne lapset asuu?

Nykyään normaaleissa tilanteissa asutaan 50/50. Parhaissa niin, että lapset asuvat kotonaan, vanhemmat vaihtelevat vuoroviikoin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joustamattomuudella tarkoitetaan sitä, että vaikea sopia asioita.... tulla puoliväliin vastaan ja noudattaa sopimuksia

Lapsella ei ole mitään velvollisuutta "noudattaa" tapaamissopimusta, koska tapaaminen on lapsen oikeus, ei velvollisuus.

Ei tietenkään ,mutta lapsella on myös oikeus molempiin vanhempiin, isään ja äitiin ja tuo ei sitten toteudu näissä vieraannuttamistapauksissa.

Lapsella on oikeus, ei velvollisuus. Ei ole siis olemasa mitän tapaamispakkoa. Se että lapsi ei halua tavata isää ei ole vieraannuttamista. 

Se voi olla vieraannuttamisen TULOS, kun lasten äiti on

Voi myös täysin vapaasti fyysisesti estää. Kun tekee riittävän monta kertaa niin lapsi on nujerrettu.

Vierailija kirjoitti:

Itse koen niin, että joulu tämän kaiken keskellä on pieni paha. 

Ikävä, kipu ja suru on läsnä jokaisena päivänä, joulu on vain yksi niistä. 

Jos saisin viettää arkea lasteni kanssa, olisin valmis luopumaan jokaisesta loppu elämäni joulusta.

Vieraannutetun osa on kamala. Mitään näin kamalaa en ole koskaan voinut edes kuvitella tapahtuvan.

Olen lapsistani vieraannutettu äiti.

Voimia muille samassa tilanteessa oleville. Jouluna ja joka ikisenä päivänä.

Voimia sulle ja halaus! Kukaan joka ei oie itse tätä kokenut, ei ymmärrä, millaista on surra elävää lasta kuin kuollutta. Jotkut sanovat, että tämä on pahempaa kuin kuolleen sureminen, koska tätä ei voi jättää taakse. Tähän herään joka aamu. Kuitenkin, toivo elää, mutta juuri siksi ei pääse eteenpäinkään. Jos joku keksii, miten lakata suremasta, kertokaa. -tytön isä

"Miten niin ei ole voinut puolustautua? Jos isä on ollut aina hyvä ja vastuullinen isä, joka on hoitanut lasta yhtä paljon kuin äitikin, ei mikään haukkuminen voi mennä läpi."

Kyllä voi, lapset ovat sopeutuvaisia ja heitä on äidin helppo manipuloida ja aivopestä isäänsä vastaan ja kun isä ei voi mitenkään puolustaa itseään niin siinä sitten ollaan että lapset eivät enää edes halua tavata isäänsä vaikka hän ei ole koskaan tehnyt heille mitään pahaa. Ap.

Vierailija kirjoitti:

"Miten niin ei ole voinut puolustautua? Jos isä on ollut aina hyvä ja vastuullinen isä, joka on hoitanut lasta yhtä paljon kuin äitikin, ei mikään haukkuminen voi mennä läpi."

Kyllä voi, lapset ovat sopeutuvaisia ja heitä on äidin helppo manipuloida ja aivopestä isäänsä vastaan ja kun isä ei voi mitenkään puolustaa itseään niin siinä sitten ollaan että lapset eivät enää edes halua tavata isäänsä vaikka hän ei ole koskaan tehnyt heille mitään pahaa. Ap.

Paitsi että kun jatkuvasti hoidat lapsiasi puolet ajasta, ei vieraannuttamista ehdi äiti tekemään. 

 

Tottakai äiti voi olla vaikka miten häiriintynyt, mutta sitten isä hakee yksinhuoltajuutta. Tärkeintä on, ettei isä missään vaiheessa anna päävastuuta lastenhoidosta äidille. Edes parisuhteen aikana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse koen niin, että joulu tämän kaiken keskellä on pieni paha. 

Ikävä, kipu ja suru on läsnä jokaisena päivänä, joulu on vain yksi niistä. 

Jos saisin viettää arkea lasteni kanssa, olisin valmis luopumaan jokaisesta loppu elämäni joulusta.

Vieraannutetun osa on kamala. Mitään näin kamalaa en ole koskaan voinut edes kuvitella tapahtuvan.

Olen lapsistani vieraannutettu äiti.

Voimia muille samassa tilanteessa oleville. Jouluna ja joka ikisenä päivänä.

Voimia sulle ja halaus! Kukaan joka ei oie itse tätä kokenut, ei ymmärrä, millaista on surra elävää lasta kuin kuollutta. Jotkut sanovat, että tämä on pahempaa kuin kuolleen sureminen, koska tätä ei voi jättää taakse. Tähän herään joka aamu. Kuitenkin, toivo elää, mutta juuri siksi ei pääse eteenpäinkään. Jos joku keksii, miten lakata suremasta, kertokaa

Ei voi lakata suremasta menettämiään lapsia mitenkään ja se on joka päivä aamusta iltaan mielessä. Usein mietin että tuo että menettää lapset ELÄVÄLTÄ voi olla jopa pahempi asia kuin se että lapset olisivat kuolleet. Ap.

Lasteni isä hylkäsi lapset. Aikaa on kulunut noin 3,5 v. Ei viestiä, ei mitään. Vein käräjille keväällä ja sain yksinhuoltajuuden. Enää ei saa mahdollisuutta mihinkään. Ei voi hylätä ja ilmestyä ehkä elämään 7v kuluttua-parempi pysyä pois. Näinkin surullisesti voi käydä, ilman että äiti vieraannuttaa. 

En ole saanut nähdä lapsistani edes valokuvia vuosiin ja en tiedä edes että miltä he nykyään näyttävät, koska silloin kun meidät erkaannutettiin he olivat alaluokkalaisia ja nyt toinen on jo 20v ja toinenkin 17v kohta, ei tuollainen pitäisi olla mahdollista sivistysvaltiossa!

Vierailija kirjoitti:

En ole saanut nähdä lapsistani edes valokuvia vuosiin ja en tiedä edes että miltä he nykyään näyttävät, koska silloin kun meidät erkaannutettiin he olivat alaluokkalaisia ja nyt toinen on jo 20v ja toinenkin 17v kohta, ei tuollainen pitäisi olla mahdollista sivistysvaltiossa!

Ap.

Vierailija kirjoitti:

Onko näillä ns vieraannutetuilla esittää mitään faktaa tueksi. Onko yrittäneet oikeasti saada tapaamisia, onko Wilma tunnuksia, koulupalavereja mitään?!  Onko lastenvalvojalle mitään yhteydenottoja asian suhteen. Onko mitään elatus- tai tapaamispalavereja ollut? 

Kaikkia noita ja enemmän. Lisäksi viranomaisten kattava ja laajin mahdollinen selvitys (ns. haastavien erojen työryhmä), jonka tuloksissa todetaan, että vieraannuttamista on. siitä ei ole kuitenkaan mitään hyötyä, koska pakkokeinoja ei ole (sosiaaliviranomainen suoraan sanoi), kun lapsi täyttänyt 12.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joustamattomuudella tarkoitetaan sitä, että vaikea sopia asioita.... tulla puoliväliin vastaan ja noudattaa sopimuksia

Lapsella ei ole mitään velvollisuutta "noudattaa" tapaamissopimusta, koska tapaaminen on lapsen oikeus, ei velvollisuus.

Ei tietenkään ,mutta lapsella on myös oikeus molempiin vanhempiin, isään ja äitiin ja tuo ei sitten toteudu näissä vieraannuttamistapauksissa.

Lapsella on oikeus, ei velvollisuus. Ei ole siis olemasa mitän tapaamispakkoa. Se että lapsi ei halua tavata isää ei ole vieraannuttamista. 

Se voi olla vieraannuttamisen TULOS, kun lasten äiti on vuosia haukkunut heille heidän isäänsä ja isä e

Se nimenomaan on se tulos. Jos lapsi haluaa tavata, vieraannuttaminen ei vielä ole täysin onnistunut.