Oon kyllästynyt ja surullinen tähän, että mies on vain lapsensa kanssa. Olenko itsekäs?
Ollaan seurusteltu viisi vuotta ja vähän aikaa sitten mentiin naimisiin. Miehen lapsi (11-v.) on meillä joka toinen viikko. Tällöin mies unohtaa, että minäkin olen olemassa. Hän käyttää kaiken vapaa-aikansa poikansa kanssa pelaamiseen ja muuhun yhteiseen tekemiseen. Jos ehdotan jotain kahdenkeskistä kuten vaikka kävelyä tai sarjan jaksoa, olen hänestä itsekäs, koska se olisi pois lapselta. Näin hän siis ajattelee. Itse nään, että heidän aika on tärkeää, mutta meidän yhteistä aikaa ei tule unohtaa kokonaan lapsiviikoilla. Tuntuu, että olen ilmaa vaan. Pitääkö vaan jaksaa ja kestää? Kuunnella naurua ja pleikkarin ääniä olohuoneesta päivästä ja viikosta toiseen? Ja kyllä, olen mukana itsekin, mutta eivät mun sosiaalisuusvarastot ole mitkään pohjattomat. Tarvitsen kumppaniani esim. jakaakseni edes päivän tapahtumia ja aikuisten väliseen keskusteluun.
Silti näinä lapsiviikkoina mies tekee aloitteita iltaisin seksiin, mutta mä en vain ns. pysty siihen kun päivän aikana ei ole välttämättä ollut mitään kontaktia häneen.
Kommentit (105)
Joo ei tuollainen jatkuva joka hetken keskinäinen ajan vietto oikein ihan normaalilta enää kuulosta, vaan juurikin siltä että huono-omaatuntoinen iskä siinä nyt yrittää vähän epäterveellä tavalla hyvitellä. Ottakaa nyt huomioon, että kyseessä on lapsen toinen koti, jossa hän viettää yhtä paljon aikaa, kuin toisessakin kodissaan. Kun lapsi on siis isäkotona hän siis elää normaalia arkeaan, eikä ole missään hupilomareissulla. Silloin arjen pitäisi pyöriä normaalisti, eikä niin että lapsi on jatkuvasti jalustalla, joka on ainoa jonka tarpeet ja hyvinvointi huomioidaan.
Eikä sekään mikään vakio ole, että parin vuoden päästä lapsi ei enää haluaisikaan viettää aikaa isänsä kanssa vaan on omissa menoissaan, jos lapsi kiinnitetään mahdollisesti epäterveellä tavalla vanhempaan. Turvallinen ja välittävä kasvuympäristö mahdollistaa myös itsenäistymisen ikätasonsa mukaan. Kyllä minusta on vähän jo huolestuttavaa, että noin isolle lapselle pitää joka ilta lukea iltasatukin. Muuten ei ehkä olisi, mutta kun ottaa huomioon kokonaisuuden niin se kuulostaa jo melkein sellaiselta, että sillä tahallaan ylläpidetään etäisyyttä ap:hen niin pitkään kuin vain mahdollista (koska hän yleensä jo nukkuu kun mies tulee sänkyyn) mahdollisesti nipistetään siis jo lapsenkin unista tuollaisella.
Joten ap on itsekäs ainoastaan terveellä tavalla. Kyllä jokaisella pitää olla kotona arjessaan hyvä ja turvallinen olla.
Eikö mies laita sinulle ruokaakaan? Laittaako vain itselleen ja lapselle?
Ihan mies! Lapsi menee aina kaiken muun edelle. Aina. Niin isillä kuin äideillä.
Hienoa, että mies on lapsen kanssa, mutta ei tuo ole perhe. Teidän aikuisten olisi aika päästä eteenpäin.
Ap, keskustelkaa lapsettomalle viikolla mitkä ovat unelmanne tulevaisuuden suhteen. Haluaako teistä jompikumpi lapsia? Haluatteko niitä yhdessä? Kuulostaa siltä, etteivät nykytilanteeseen uudet lapset mahdu. Mies on nyt jotenkin lokeroinut erilleen hänet ja lapsensa = perhe, ja sinä olet vain nainen hänelle. Miksi näin on? Kuulostaa myös siltä ettet koe olevasi pojalle toinen äiti. Kun tilanne on jatkunut pitkään, sitä voi olla vaikeaa muuttaa. Tuohon voi olla vaikeaa hankkia lisää lapsia.
Minusta teiltä puuttuu se perhe-elämä. Asioita tehdään yhdessä, mutta myös erikseen. Kai lapsi tapaa edes kavereita isäviikolla? Vai oletteko uudella paikkakunnalla, jossa hänellä ei ole muita tuttuja? Välillä myös sinä voisit tehdä jotain juttuja pojan kanssa kahden, vaikka leipoa. Ei aikuisille kyllä paljon omaa kahdenkeskistä aikaa jää. Ei silti ole normaalia, että mies kieltäytyy siitä täysin.
Kuulostaa ihan tosi typerältä mieheltä ja asetelmalta.
Lapsellekin aivan todella outoa olla joka hetki huomion keskipisteenä. Lapselle on uhan hyvä olla hetki omassa seurassaan ja myös tavata kavereita.
Olet varmaan ollut tästä tietoinen jo yhteen mennessä, joten sikäli ei liene yllättävää käytöstä. Siinä mielessä vähän turha nyt olettaa miehen muuttuvan tässä. Itse en kuitenkaan missään tapauksessa haluaisi olla tuollaisessa suhteessa.
Ja ennen kuin joku ehtii tähän vouhkaamaan, niin -
joo, minulla on lapsia
joo, miehelläni on lapsia
joo, ovat viikko-viikko
joo, saavat huomiota
ja
joo, myös aikuisten elämä jatkuu lapsiviikoilla. Lapset (melko saman ikäiset kuin Ap:n miehellä) osaavat ja haluavatkin olla toisinaan omassa rauhassa, keskenään tai kavereiden kanssa.