Lue keskustelun säännöt.
Oon kyllästynyt ja surullinen tähän, että mies on vain lapsensa kanssa. Olenko itsekäs?
12.12.2024 |
Ollaan seurusteltu viisi vuotta ja vähän aikaa sitten mentiin naimisiin. Miehen lapsi (11-v.) on meillä joka toinen viikko. Tällöin mies unohtaa, että minäkin olen olemassa. Hän käyttää kaiken vapaa-aikansa poikansa kanssa pelaamiseen ja muuhun yhteiseen tekemiseen. Jos ehdotan jotain kahdenkeskistä kuten vaikka kävelyä tai sarjan jaksoa, olen hänestä itsekäs, koska se olisi pois lapselta. Näin hän siis ajattelee. Itse nään, että heidän aika on tärkeää, mutta meidän yhteistä aikaa ei tule unohtaa kokonaan lapsiviikoilla. Tuntuu, että olen ilmaa vaan. Pitääkö vaan jaksaa ja kestää? Kuunnella naurua ja pleikkarin ääniä olohuoneesta päivästä ja viikosta toiseen? Ja kyllä, olen mukana itsekin, mutta eivät mun sosiaalisuusvarastot ole mitkään pohjattomat. Tarvitsen kumppaniani esim. jakaakseni edes päivän tapahtumia ja aikuisten väliseen keskusteluun.
Silti näinä lapsiviikkoina mies tekee aloitteita iltaisin seksiin, mutta mä en vain ns. pysty siihen kun päivän aikana ei ole välttämättä ollut mitään kontaktia häneen.
Kommentit (105)
No nyt on vähintäänkin kummallinen kommentti. Siis että kun eroaa lapsensa toisesta vanhemmasta ja aloittaa uuden suhteen, pitäisi unohtaa lapsikin, koska tämä on edellisen suhteen tulos?? Jos vakavissasi olet tuota mieltä, toivottavasti et kuuna päivänä ryhdy suhteeseen kenenkään sellaisen kanssa, jolla on ennestään lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanoin olevani kyllästynyt. En yllättynyt.
Mentiin naimisiin, koska haluttiin. En ajattele, että naimisiin voi mennä vain, jos kumppani on täydellinen. En minäkään ole. Sitä paitsi hänhän ei ole tavallaan tehnyt mitään väärää. Minulla on ajatus, että olen ulkopuolinen.
Ap
Miksi te ette osaa elää PERHEENÄ niitä viikkoja kun lapsi on teillä? Sinäkin aikuinen ihminen olet vaatimassa mieheltä kahdenkeskistä! aikaa lapsiviikoilla. Mitä kahdenkeskistä pitää olla niin että aina joku suljetaan ulkopuolelle? Mulla on ollut uusperhe niin että mun poika asui mun ja uuden mieheni kanssa ja poika oli isällään joka toinen viikonloppu. Ei meillä ikinä minä tai mies ajateltu että meillä pitäisi olla jotain kahdenkeskistä muutoin kuin joka toinen viikonloppu. Mieheni osasi olla aikuinen.
Isän luona oli samanlainen mulqvistiämmä kuin sinä. Kävi huutamassa oven suussa että nyt alkaa minun aika miehen kanssa kun isä luki iltasatua lapselle. Lapsi oli isän luona siis vain joka toinen viikonloppu, ei vuoroviikoin, mutta siitäkin ajasta nainen oli mustasukkainen. Vieläkin vtuttaa asian ajatteleminen vaikka asiasta on kulunut yli 20 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
No nyt on vähintäänkin kummallinen kommentti. Siis että kun eroaa lapsensa toisesta vanhemmasta ja aloittaa uuden suhteen, pitäisi unohtaa lapsikin, koska tämä on edellisen suhteen tulos?? Jos vakavissasi olet tuota mieltä, toivottavasti et kuuna päivänä ryhdy suhteeseen kenenkään sellaisen kanssa, jolla on ennestään lapsia.
Taisi olla sarkasmia.
Miten 11 vuotias ei osaa olla yhtään yksinään, eiköhän esim. käy ulkona leikkimässä muiden lasten kanssa? Miksi isän pitää olla noin ison lapsen kanssa koko ajan? Harva tuon ikäinen lapsi vaatii aikuisen Koko ajan läsnäoloa valveilla ollessaan. Tuossa iässähän kaverit alkaa olla tärkeitä ja ne omat jutut johon vanhempaa ei ana oteta mukaan. Vaikuttaa siltä, että isä ripustautuu lapseen. Kuvittele kun parikymppinen asuu vielä teillä ja vaatii että isä kuskaa, tekee aamupalan ja on 24h lasta varten.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä niitä, jotka alkaa parisuhteeseen sellaisen kanssa jolla on lapsi ja sitten ulisevat paitsioon jäämistä. Yhtä vähän ymmärrän niitä joilla on lapsi, että he rupeavat lapsettoman kanssa parisuhteeseen ja sitten käytänössä vaativat tätä olemaan elämässä sivuroolissa. Etsikää samassa elämäntilanteessa oleva kumppani, tai harrastakaa fuckbuddy-suhteita.
Niin, tai ehkä tuo 50/50 viikkovanhemmuus ole hyvä siinä kohtaa, kun vanhemmalla on uusi kumppani. Itse olen ollut,( lapsi siis jo aikuinen), lähivanhempi niin, että lapsi oli etällä joka toinen viikonloppu. Hän sai paljon omaa aikaa ja keskittyi täysin lapseen viikonloppuna. Itse taas pystyin hyvinkin käymään treffeillä, kun ei nyt koko aikaa tarvinnut lapsen kanssa viettää aikaa. Aloitin parisuhteen lapsettoman miehen kanssa ja hyvin on riittänyt aikaa molemmille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset nyt on kaiken kaikkiaan rasittavia. Joko yhteinen lapsi tai sit lapsettoman kanssa kimppaan.
Eiköhän mies ole jo kohta jättämässä ap:n, kun on joka toinen viikko naama norsunvi*ulla, eikä pildeäkään saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsi on 11-vuotias, niin ei tuota enää kauan kestä. Viimeistään 3-4 vuoden päästä lapsella on jo runsaasti omia menoja. Se, että isä viettää nyt paljon aikaa lapsen kanssa ja luo häneen hyvän suhteen, auttaa tosi paljon sitten, kun lapsivon murrosiässä.
Sun miehes tekee niin, koska tuntee mahdollisesti huonoa omaatuntoa siitä, että ei ole kyennyt antamaan lapselleen ehyttä perhettä ja kotia. Nyt lapsen koti vaihtuu viikon välein, ja vaikka se "toimisikin" , se ei muuta sitä tosiasiaa että miehes paikkaa sitä puutetta olemalla nonstop hänen kanssaan silloin kun poika teillä. Pikkusen on siinä myös epäterveitä piirteitä, ehkä. Aika moni erovanhempi "roikkuu" lapsessaan ja tavallaan elää elämäänsä lapsen kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet vain tyypillinen nainen. Älä sure. Kaikki naiset ovat itsekkäitä pikku paskiaisia.
Hassuinta kuitenkin on se, että näiden yh äitien lapsoisia pitäisi uuden miehen palvella ja elättää kuin omiaan tai yh mamukka suuttuu ja pahoittaa mielensä.
Olen lapseton sinkkunainen, mutta ymmärrän tämän kommentin täysin. Jostain syystä sekä isät että äidit sokaistuvat lapsosistaan, ja kuvittelevat uuden puolisonkin ihastuvan heihin. Harvoin ihastuvat. Ymmärrän, että vuorovanhemmuudessa lapsiviikoilla lapset ovat keskiössä. Silti lapsenkin on viimeistään 5-vuotiaana hyvä oppia, että perheessä on muitakin, eikä hän itse ole kokoajan se, jonka pillin mukaan mennään. Joskus on hetkiä, jolloin äiti/isä ja äidin tai isän uusi puoliso juttelevat keskenään ja lapsi voi hetken touhuta omiaan keskeyttämättä aikuisten juttuja.
Vierailija kirjoitti:
Kuulehan ap, sinulla on joka toinen viikko kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa koko ajan ja sitten jaksat nillittää siitä, että lapsiviikolla mies huomioi lapsensa ja viettää aikaa lapsen kanssa. Kyllä ydinperheessäkin täytyy huomioida lapset ja viettää aikaa heidän kanssaan ja ihan joka viikko. Kasva aikuiseksi!
Kuulehan tampio. Eihän tuo ole se pointti. Vaan se että äijä pelaa pleikkaa pentujensa kanssa huomioimatta vaimoaan koko viikonlopuna, ja sit tulee sänkyyn nurkumaan seksiä! Olkoon sen viikonlopun ihan yh:na niin kuin käyttäytyykin ja vetäköön tumppuun. WTF?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No onhan tuo omituista ripustautumista eroisältä jos esim. aina arkisin klo 16-21 pitää olla intensiivisesti viihdyttämässä 11-vuotiasta.
Normaalia on, että aikuiset laittavat ruokaa, käyvät ehkä 1 h lenkillä tms., katsovat yhdessä uutiset ja keskustelevat niistä jne. Lapsi on siinä kotona osana muuta elämää, ei sen keskipisteenä.
Vierailija kirjoitti:
Miten 11 vuotias ei osaa olla yhtään yksinään, eiköhän esim. käy ulkona leikkimässä muiden lasten kanssa? Miksi isän pitää olla noin ison lapsen kanssa koko ajan? Harva tuon ikäinen lapsi vaatii aikuisen Koko ajan läsnäoloa valveilla ollessaan. Tuossa iässähän kaverit alkaa olla tärkeitä ja ne omat jutut johon vanhempaa ei ana oteta mukaan. Vaikuttaa siltä, että isä ripustautuu lapseen. Kuvittele kun parikymppinen asuu vielä teillä ja vaatii että isä kuskaa, tekee aamupalan ja on 24h lasta varten.
On ihan normaalia, että lapsi kaipaa isäänsä jos heillä on normaali kiintymyssuhde. Se olisi surkeaa jos lapsi olisi siellä suunnilleen käymässä nukkumassa. Lapsi kuin lapsi muuttaa viimeistään 20-vuotiaana yleensä omilleen ja haluaa nähdä vanhempiaan jos kokee voineensa elää heidän kanssa turvallisen lapsuuden ja nuoruuden.
Turha sitä on vanhemman itkeä ja ihmetellä vanhana lapsensa perään jos ei ole ollut lämmintä ja turvallista kiintymyssuhdetta. Sinun kannattaa puolisona ymmärtää, että olet nainut toisen ymmärtäen hänen olevan lapsen isä. Sinä joko pystyt elämään asian kanssa tai lähdette eri teille.
Tämä ei liity teidän liittoonne, mutta lyhyen tuttavuuden jälkeen ei vielä kannata kiimavaiheessa kenekään mennä naimisiin. Kiima kestää 9-24kk psykiatrien mukaan. Sen jälkeen aletaan ymmärtää, että pystyykö rakastamaan toista koko pakettina vai lähdetäänkö eri teille. Toista ei voi muuttaa, mutta itseään voi jos on halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanoin olevani kyllästynyt. En yllättynyt.
Mentiin naimisiin, koska haluttiin. En ajattele, että naimisiin voi mennä vain, jos kumppani on täydellinen. En minäkään ole. Sitä paitsi hänhän ei ole tavallaan tehnyt mitään väärää. Minulla on ajatus, että olen ulkopuolinen.
Ap
Ikävää epäkypsää on toi sun touhus.
Vierailija kirjoitti:
Sun miehes tekee niin, koska tuntee mahdollisesti huonoa omaatuntoa siitä, että ei ole kyennyt antamaan lapselleen ehyttä perhettä ja kotia. Nyt lapsen koti vaihtuu viikon välein, ja vaikka se "toimisikin" , se ei muuta sitä tosiasiaa että miehes paikkaa sitä puutetta olemalla nonstop hänen kanssaan silloin kun poika teillä. Pikkusen on siinä myös epäterveitä piirteitä, ehkä. Aika moni erovanhempi "roikkuu" lapsessaan ja tavallaan elää elämäänsä lapsen kautta.
Vanhemmalla on tunneside lapseensa ja tajuaa myös velvollisuutensa lasta kohtaan. Oli sitten naimisissa tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä ap otit valmispakettimiehen? Etkö saanut lapsetonta miestä? Hyvin harvalle sopii puoliso jolla on edellisestä liitosta lapsia. Sellainen vaatii äärimmäistä kypsyyttä.
Minkä ihmeen valmispaketin? En ymmärrä, että mitä tarkoitat. On minullakin ollut suhteita ja seksikumppaneita ennen häntä. Kuten varmaan suurimmalla osalla meistä kolmekymppisistä. Ei, en arvota ihmistä sen mukaan, että onko hänellä lapsi, jos sitä tarkoitit.
Ap
Ei edellisen kommentin kirjoittaja varmaankin "valmispakettimiehellä" tarkoittanut ottaa kantaa aiempiin seksisuhteisiin, vaan siihen että kun toisella on lapsi ennestään, niin lapsi ikäänkuin kuuluu pakettiin. Näinhän se on, jos ryhtyy suhteeseen sellaisen kanssa, jolla on ennestään lapsia, pitäisi kyetä hyväksymään, että lapsi tai lapset kuuluu silloin pakettiin. Jos se on itselle mahdotonta, kannattaa etsiä lapseton kumppani. Harvoin tuollainen on täysin kivuton tilanne ja vaatii joustamista puolin ja toisin.
Ei kannata tyytyä toisten jämiin. Tässä sen taas näemme.
Antaa se ehkä vähän erikoisen kuvan lapsellekin teidän välisestä suhteesta, jos todella on niin, ettei mies vietä kanssasi LAINKAAN aikaa eikä ota MITÄÄN kontaktia. Toki ensisijaisesti voisit yrittää mennä mukaan johonkin yhteisiin aktiviteetteihin vaikkapa miehen kanssa etukäteen sopien, ei kai se mitään pohjattomia sosiaalisuusvarastoja vaadi.
Erikoista käytöstä isältä, että tämä ei ilmeisesti halua lainkaan tutustuttaa sinua ja poikaansa toisiinsa. Olette molemmat kuitenkin hänen elämässään pitkäkestoisesti ja tärkeässä asemassa. Herää kysymys, miten miehesi kohtelee sinua silloin, kun poika ei ole paikalla? Oletko hänelle silloinkin hyödyke, jonka kanssa viettää aikaa kun huvittaa tai on tylsää, ja muuten tekee omia juttujaan?
Tapailin miestä, joka on vuoroviikkoisä. Parinvalinnan pääkriteeri näytti olevan, että uuden naisen myötä hän pystyy tarjoamaan lapsilleen korkeamman elintason. Minä en tällaiseen suostunut, vaan päätin suhteen.
En ymmärrä niitä, jotka alkaa parisuhteeseen sellaisen kanssa jolla on lapsi ja sitten ulisevat paitsioon jäämistä. Yhtä vähän ymmärrän niitä joilla on lapsi, että he rupeavat lapsettoman kanssa parisuhteeseen ja sitten käytänössä vaativat tätä olemaan elämässä sivuroolissa. Etsikää samassa elämäntilanteessa oleva kumppani, tai harrastakaa fuckbuddy-suhteita.