Lue keskustelun säännöt.
Oon kyllästynyt ja surullinen tähän, että mies on vain lapsensa kanssa. Olenko itsekäs?
12.12.2024 |
Ollaan seurusteltu viisi vuotta ja vähän aikaa sitten mentiin naimisiin. Miehen lapsi (11-v.) on meillä joka toinen viikko. Tällöin mies unohtaa, että minäkin olen olemassa. Hän käyttää kaiken vapaa-aikansa poikansa kanssa pelaamiseen ja muuhun yhteiseen tekemiseen. Jos ehdotan jotain kahdenkeskistä kuten vaikka kävelyä tai sarjan jaksoa, olen hänestä itsekäs, koska se olisi pois lapselta. Näin hän siis ajattelee. Itse nään, että heidän aika on tärkeää, mutta meidän yhteistä aikaa ei tule unohtaa kokonaan lapsiviikoilla. Tuntuu, että olen ilmaa vaan. Pitääkö vaan jaksaa ja kestää? Kuunnella naurua ja pleikkarin ääniä olohuoneesta päivästä ja viikosta toiseen? Ja kyllä, olen mukana itsekin, mutta eivät mun sosiaalisuusvarastot ole mitkään pohjattomat. Tarvitsen kumppaniani esim. jakaakseni edes päivän tapahtumia ja aikuisten väliseen keskusteluun.
Silti näinä lapsiviikkoina mies tekee aloitteita iltaisin seksiin, mutta mä en vain ns. pysty siihen kun päivän aikana ei ole välttämättä ollut mitään kontaktia häneen.
Kommentit (105)
Mikä idiootti 😅 kasva aikuiseksi. Mene juttelemaan kun ne pelaa ja hommaa kavereita. Varmaan miestäskikin ärsyttää kun olet koko ajan kotona vaatimassa huomiota ja kiukuttelet lapsen takia. Olet nolo ja outo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en kyllä alkaisi seurustelemaan miehen kanssa, jolla asuu lapsia kotona.
Ja kommenteista näkee, että vain naista arvostellaan.
Olkoot miehet ilman parisuhdetta ja seksiä.
Ei kannata alkaa ilmaispiiaksi.
Kuka käski mennä yhteen miehen kanssa, jolla on lapsi? Olisit etsinyt lapsettoman kumppanin niin ei tarvitsisi ruikuttaa, kun isä viettää aikaa lapsensa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Minä en kyllä alkaisi seurustelemaan miehen kanssa, jolla asuu lapsia kotona.
Ja kommenteista näkee, että vain naista arvostellaan.
Olkoot miehet ilman parisuhdetta ja seksiä.
Ei kannata alkaa ilmaispiiaksi.
Samaa mieltä. Jos pari tuntia vuorkaudessa ei voi olla naisen kanssa niin olkoot mies yksin.
Onneksi jotkut täällä ymmärtää muakin vähän. En tarvitse tosiaan mitään ihmeellistä. Mutta en myöskään halua tai aio kerjätä seuraa mieheltä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää teidän tilanne kuulostaa kyllä aika vinksahtaneelta. Et kyllä, ap, vastannut siihen, että oletko yrittänyt olla mukana miehesi ja poikansa arjessa silloin kun lapsi on teillä? Mun miehellä ei ole lapsia, mutta poikani on oikeastaan melkein 24/7 läsnä meidän arjessa. Mä saan viikonloppu aamuisin nukkua pitkään kun nuo kaks aamuvirkkua nousee keskenään puhelemaan. Mä en tykkää aamulla jutella ennen kuin oon aamukahvin juonut, joten sopii mulle. Arki kuluu kyllä ihan tavallisesti, touhutaan koko porukalla jotain tai mä teen lapsen kanssa jotain. Eikä kukaan oo ulkopuolinen. Yritätkö ap, edes osallistua noilla viikoilla vai jätetäänkö sut syrjään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyit oletko isekäs. Kuulostaa siltä että saatat vähän olla, pahoittelut suoraan sanomisesta. Se voi olla, että lapsettoman on vaikeaa tajuta isän ja lapsen erityisä suhdetta. Rakastatko miestäsi? Haluatko elää hänen kanssaan vanhaksi? Haluaisitko lapsia hänen kanssaan?
Jos puhuisit joka toinen viikko haavaista ja unelmista miehellesi, ja nauttisit yhteisestä ajasta, niin uskon että se helpottaisi tilannetta.Onko sinulla ystäviä? Voisit tavata heitä lapsiviikolla. Voisit tehdä jotain mikä tuo iloa sinulle. Älä suotta ole pahalla tuulella turhan päiten ja kehitä ongelmia miehen elämään. Voit ehdottaa myös jotain kivaa rentoa tekemistä yhdessä miehen ja lapsen kanssa. Leffailta, jossa voitte molemmat käpertyä miehen kainaloon ja tuntea läheisyyttä. Keinoja on monia.
Siis ihanko totta pidät itsekää
Voi kauhee😳 Eikö teillä siis lapset saa mennä rauhassa omaan huoneeseen olemaan yksin jos haluavat? Ei saa leikkiä päineen ilman aikuisten läsnäoloa? Vanhempi ei voi mennä lepäämään huonosti nukutun yön jälkeen itsekseen makkariin? Vaan koko ajan pitää kaikkien olla yhdessä samassa tilassa? Kuulostaa kauhealta elämältä että koko ajan pitää jokaisen perheenjäsenen olla fyysisesti ja emotionaalisesti läsnä.
Meillä lapsille voidaan sanoa että nyt vanhemmat menevät yhdessä kävelylle tai pihahommiin, ja lapset tekevät sillä välin jotain muuta kuin kuuntelevat aikuisten juttuja. Jos on joku asia joka on välttämätöntä puhua välittömästi aikuisten kesken niin lapsille sanotaan ihan suoraan että nyt meillä on puhuttavaa aikuisten lesken, ja sitten joko lapset poistuvat tilasta tai aikuiset poistuu ja sillä hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Antaisit miehen tyhjentää kassinsa niin saattaisi jutellakkin kanssasi jotain.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sua aivan täysin. Mulla on aika samanlainen tilanne. Mä ratkaisin sen niin että tosiaankin siis totuin siihen että en enää halunnutkaan aikaa miehen kanssa enää silloin kun lapsi on paikalla. Mutta kyllä se edelleen vähän kirpaisee.
Mun mielestä normaaliin elämään kuuluu sekin että lapsi on joskus myös hetkiä itsekseen ja aikuisillakin on jotakin yhteistä aikaa, esimerkiksi pieniä keskustelun hetkiä, joku yhteinen sarja 30min tai vaikka 30 min kävely. Tuntuu aika ikävältä että sinut unohdetaan kokonaisen viikon ajaksi.
Mä en itsekään tee niin että olisin tuntikausia putkeen omien lasteni kanssa. Mun lapset tekee välillä muutakin eikä ole mussa koko päivää ihan kiinni. Ja mä kaipaan aikuisten välistä vuorovaikutusta myös.
Mutta ei, mun mies ei tätä oppinut. Mun piti sopeutua. Mutta mä luen kirjoja ja nautin omasta ajasta. Tosin hylätyltä kyllä tuntuu vieläkin.
Näin olisi varmaan ydinperheessä. Erolapsella on aivan erilaiset tarpeet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä ap otit valmispakettimiehen? Etkö saanut lapsetonta miestä? Hyvin harvalle sopii puoliso jolla on edellisestä liitosta lapsia. Sellainen vaatii äärimmäistä kypsyyttä.
Minkä ihmeen valmispaketin? En ymmärrä, että mitä tarkoitat. On minullakin ollut suhteita ja seksikumppaneita ennen häntä. Kuten varmaan suurimmalla osalla meistä kolmekymppisistä. Ei, en arvota ihmistä sen mukaan, että onko hänellä lapsi, jos sitä tarkoitit.
Ap
No olisi syytä arvottaa, ja nyt olet huomannut sen itsekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyit oletko isekäs. Kuulostaa siltä että saatat vähän olla, pahoittelut suoraan sanomisesta. Se voi olla, että lapsettoman on vaikeaa tajuta isän ja lapsen erityisä suhdetta. Rakastatko miestäsi? Haluatko elää hänen kanssaan vanhaksi? Haluaisitko lapsia hänen kanssaan?
Jos puhuisit joka toinen viikko haavaista ja unelmista miehellesi, ja nauttisit yhteisestä ajasta, niin uskon että se helpottaisi tilannetta.Onko sinulla ystäviä? Voisit tavata heitä lapsiviikolla. Voisit tehdä jotain mikä tuo iloa sinulle. Älä suotta ole pahalla tuulella turhan päiten ja kehitä ongelmia miehen elämään. Voit ehdottaa myös jotain kivaa rentoa tekemistä yhdessä miehen ja lapsen kanssa. Leffailta, jossa voitte molemmat käpertyä miehen kainaloon ja tuntea läheisyyttä. Keinoja on monia.
Ihan tahallasi ymmärsit väärin. Olen eri kirjoittaja, kolmen lapsen ydinperheen äiti. Totta kai on tilanteita joissa vanhemmat joutuvat sanomaan lapsille että nyt me jutellaan rauhassa. Ne voi olla vaikka isovanhemman sairastuminen, toisen lapsen yksityiset asiat tai joululahjojen suunnittelu. Eli noin alle viisi kertaa vuodessa tapahtuva asia. Jos vaikka kävelylle mennään pyydetään lapsia mukaan yhdessä ulkoilemaan. Omien lasten kanssa halutaan olla.
Tietysti jokainen saa olla yksin halutessaan, se on ihan ihmisen persoonasta kiinni. Mutta 11-vuotias on vielä lapsi, ja tuollaisessa tilanteessa ymmärrän hyvin jos haluaa olla vanhemman kanssa. Isän uudessa kodissa tuskin on kavereita pihapiirissä, yksinkö pitkäksi mennä pihalle seisomaan että uusi nainen saa kertoa päivittäiset kuulumisensa?
Ja ap, katsotaanko kenen kuulumisia kyselet kun sinulla on oma lapsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voi, tiesit tilanteen jo ennen naimisiin menoa, nyt sitten märiset. Hyvältä isältä kuulostaa, että tekee lapsen kanssa yhteisiä asioita.
Miehesi tuntuu todellakin olevan hyvä isä, olisit ylpeä hänestä! Ja kyllä, on lapsellista ja itsekästä olla kateellinen lapselle isänsä huomiosta. Joka toinen viikko tämä lapsi ei näe isäänsä ollenkaan ja sinä sen sijaan saat miehesi silloin kokonaan itsellesi. Keksisit itsellesi omia harrastuksia ja tekemistä, joilla voit kuluttaa aikaasi, kun miehellä on lapsiviikko.
En tiedä oliko ap jossain kohtaa maininnut, että mitä se elämä on niillä viikolla kun ovat kahdestaan?
Edellisessä suhteessani koko elämä tuntui olevan pausella, kun exän lapsi ei ollut paikalla. Ex ei jaksanut keksiä kanssani mitään tekemistä, ja tunsin olevani kuin jossain huonekasvin asemassa. Eli ihan kiva kun olen, mutta ei jaksa paljoa huomiota kiinnittää. Ja sellainen parisuhde ei ainakaan tässä tapauksessa sitten kestänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voi, tiesit tilanteen jo ennen naimisiin menoa, nyt sitten märiset. Hyvältä isältä kuulostaa, että tekee lapsen kanssa yhteisiä asioita.
Miehesi tuntuu todellakin olevan hyvä isä, olisit ylpeä hänestä! Ja kyllä, on lapsellista ja itsekästä olla kateellinen lapselle isänsä huomiosta. Joka toinen viikko tämä lapsi ei näe isäänsä ollenkaan ja sinä sen sijaan saat miehesi silloin kokonaan itsellesi. Keksisit itsellesi omia harrastuksia ja tekemistä, joilla voit kuluttaa aikaasi, kun miehellä on lapsiviikko.
En tiedä oliko ap jossain kohtaa maininnut, että mitä se elämä on niillä viikolla kun ovat kahdestaan?
Edellisessä suhteessani koko elämä tuntui olevan pausella, kun exän lapsi ei ollut paikalla. Ex ei jaksanut keksiä kanssani mitään tekemistä, ja tunsin olevani kuin jossain
No herranjumala, MIKSI kukaan olisi tuollaisessa suhteessa?? Miksi kukaan menee yhteen ihmisen kanssa jolla on lapsia ja kuvittelee että se ei vaikuta suhteeseen? Mikä naisia oikein vaivaa kun tätä ei ymmärretä? Luullaan että se ihana mies heittää entiset lapset johonkin ja viettää minun kanssa vain höttöelämää ja tekee ihania yhteisiä palleroita? NIIN EI TAPAHDU.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voi, tiesit tilanteen jo ennen naimisiin menoa, nyt sitten märiset. Hyvältä isältä kuulostaa, että tekee lapsen kanssa yhteisiä asioita.
Miehesi tuntuu todellakin olevan hyvä isä, olisit ylpeä hänestä! Ja kyllä, on lapsellista ja itsekästä olla kateellinen lapselle isänsä huomiosta. Joka toinen viikko tämä lapsi ei näe isäänsä ollenkaan ja sinä sen sijaan saat miehesi silloin kokonaan itsellesi. Keksisit itsellesi omia harrastuksia ja tekemistä, joilla voit kuluttaa aikaasi, kun miehellä on lapsiviikko.
En tiedä oliko ap jossain kohtaa maininnut, että mitä se elämä on niillä viikolla kun ovat kahdestaan?
Edellisessä suhteessani koko elämä tuntui olevan pausella, kun exän lapsi ei ollut paikalla. Ex ei jaksanut keksiä kanssani
No herranjumala, MIKSI kukaan olisi tuollaisessa suhteessa??
Niin, luit varmaan, että puhuin exästä? Eli suhde ei jatkunut, kun ymmärsin mitä se elämä tuossa suhteessa olisi ollut.
Eikä siinä suhteessa se lapsiaika ollut ongelma, vaan se ettei siitä parisuhteesta haluttu huolehtia niinä aikoina, kun siihen olisi ollut aikaa. Sillä kun mentiin niin omat tunteet alkoivat laimentua, kun toinen alkoi tuntua vieraalta.
Uteliaisuuttani kysyn, toimitko heille palvelijana kokaten, siivoten muksunkin jäljet ja pyykäten vai riittääkö isän into myös näihin?
Jos isä ottaa täyden vastuun lapsestaan, voit luoda itsellesi mukavia viikkoja. Tapaamisia ystävien kanssa, konsertteja, näyttelyitä jne.
Tai jos työaikajousto, teet pidempiä päiviä, ja lapsivapaalla otat takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Uteliaisuuttani kysyn, toimitko heille palvelijana kokaten, siivoten muksunkin jäljet ja pyykäten vai riittääkö isän into myös näihin?
Jos isä ottaa täyden vastuun lapsestaan, voit luoda itsellesi mukavia viikkoja. Tapaamisia ystävien kanssa, konsertteja, näyttelyitä jne.
Tai jos työaikajousto, teet pidempiä päiviä, ja lapsivapaalla otat takaisin.
Ja minkälainen se suhde on niillä viikoilla, kun olette kaksin? Mietin, että onko se silloinkin kurjaa, ja heijastuu sitten noina lapsiviikkoina (eli sinua ei huomioida koskaan, ja se sitten lapsiviikkona tulee korostetusti esiin).
11- vuotias normaali lapsi voi olla yksinkin puolisen tuntia. Kenenkään elämä ei mene pilalle siitä että 24/7 ei ole lapsen kanssa. Me ollaan aina tehty juttuja sekä yhdessä kaikki, tai sitten isä lapsineen, ovatpa välillä tehneet juttuja vain minunkin kanssa, ja kyllä, myös isä ja minä olemme tehneet kahdestaan kauppakäynnin, tai iltalenkin. Mutta tuohon seksihommaan sanoisin, että ei minulla ainakaan viisari värähtänyt päivän iskäilyn jälkeen. Se on ehkä epäeroottisinta mitä tiedän. Mies ymmärsi tämän ilman muuta, ja se jolloin puuhailua oli lasten ollessa meillä, oli silloin kun tunnelmaa oli pidetty yllä siinä sivussa, jolloin lasten nukkumaan menoa odotti ihan eri tavalla!
Sanomattakin selvää että ymmärsin ettei mies voi revetä joka suuntaan lapsitouhuistaan, enkä minä syty iskämoodissa olevasta miehestä. Nyt tuo on jo taakse jäänyttä kun lapset ovat aikuisia, mutta oikein lämpimät on välit edelleen, eikä kukaan traumatisoitunut meidän kuviosta. Jos nyt ei joku vauvapalstalainen, jonka mielestä kellään ei perheessä saa olla sekuntiakaan omaa rauhaisaa yksin/kaksinoloaikaa, ei ole OIKEUTTA sellaiseen 😅
Vierailija kirjoitti:
Oelt ja tuollaisessa tilanteessa kuuluukin olla. Olet kakkosvaimo, miehen uusi pano, jne. Miksi olet mennyt naimisiin miehen kanssa, jolla on jo perhe? Oma vika kikkels kokkels, ero tulille ja sinkkumiestä etsimään. Perheensä rikkoneen miehen haukuilla voit pyyhkiä peräaukkoasi ja laittaa viemäriin
Semmoset psykoositraumat siellä. Toivottavasti ei ole lapsia vaikutuspiirissä pilaantumassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoin olevani kyllästynyt. En yllättynyt.
Mentiin naimisiin, koska haluttiin. En ajattele, että naimisiin voi mennä vain, jos kumppani on täydellinen. En minäkään ole. Sitä paitsi hänhän ei ole tavallaan tehnyt mitään väärää. Minulla on ajatus, että olen ulkopuolinen.
Ap
Miksi te ette osaa elää PERHEENÄ niitä viikkoja kun lapsi on teillä? Sinäkin aikuinen ihminen olet vaatimassa mieheltä kahdenkeskistä! aikaa lapsiviikoilla. Mitä kahdenkeskistä pitää olla niin että aina joku suljetaan ulkopuolelle? Mulla on ollut uusperhe niin että mun poika asui mun ja uuden mieheni kanssa ja poika oli isällään joka toinen viikonloppu. Ei meillä ikinä minä tai mies ajateltu että meillä pitäisi olla jotain kahdenkeskistä muutoin kuin joka toinen viikonloppu. Mieheni osasi olla aikuinen.
Isän luona
Ihan hyvä pointti sinänsä, mutta aika kohtuutonta nimitellä ap:ta mulqvistiämmäksi, kun hänhän nimenomaan ei ole toiminut noin, kuin sinun ihan oma pikku traumasioksennuksesi. Muutenkin todella kummallisia ja ilkeitä kommentteja ollut täällä. Ap:sta tuntuu ulkopuoliselta ja se on ihan oikeutettu tunne miltä omasta mielestäni miehen toiminta on kuulostaa. Minä ainakin tulkitsen aloituksen niin, että hänet käytännössä jätetään elämään yksin omaa elämää kodissaan ja mies ja lapsi elää taas täysin omassa kuplassaan. Ei sekään mielestäni ole normaalia, etenkään kun se ei selkeästikään ole molemmin puolinen toive. Tähän nähden on ymmärrettävää, että hän kaipaa sitä aikaa sitten myös kahden kesken, kun hänelle on selkeästi osoitettu, että yhteiseen aikaan hän ei kuulu.
Ei tuossa ole muuta vaihtoehtoa, kuin kertoa niistä omista tunteista ja surusta johtuvasta tyytymättömyydestä, mutta syyttelemättä tilanteesta lasta. Joko mies on ymmärtäväinen ja haluaa kanssasi keksiä molempia tyydyttävän ratkaisun, tai sitten hän osoittaa ettei sinun tunteesi ole relevantteja, jolloin kannattaa suosiolla harkita eroa koska toiveet risteävät niin paljon.
Uusperhe-elämä ei ole perhe-elämää! Vanhat arvot kunniaan!