Oon kyllästynyt ja surullinen tähän, että mies on vain lapsensa kanssa. Olenko itsekäs?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No voi, tiesit tilanteen jo ennen naimisiin menoa, nyt sitten märiset. Hyvältä isältä kuulostaa, että tekee lapsen kanssa yhteisiä asioita. 

Mies lukee lapselle iltasadun vieläkin joka ilta ja odotan häntä sängyssä. Usein olen jo nukahtamassa siinä vaiheessa kun hän viimein tulee ja tekee mahdollisesti aloitteen seksiin. Siinä vaiheessa ei tule mitään järkevää keskustelua aikaiseksi, varsinkin kun olen usein huonolla tuulella, jos olen ollut koko illan taas yksin.

Ap

Älä välitä noista urpoista kommentoijista. Äitipuoli on monelle ihmiselle vihan kohde ja suorastaan saatanasta seuraava ihan ilman että ehtii mitään sanoa ja tehdä. Ja jos ignoraa koko päivän ja illalla haluaa seksiä, ei se kauheasti mieltä lämmitä. Ei naiset ole mitään panobarbaroita jotka voi ottaa kaapista esiin kunhan muistaa.

Monella eroisällä on syyllisyys aiemmasta. Ylikompensoivat tätä silleen että lapselta ei odoteta mitään ikätasoista yksinoloa tai itsenäisyyttä vaan hyysätään ja passataan. Tässä tapauksessa miehesi kuulostaa todella epäkypsältä ja ilkeältä. Eihän nyt hyvänen aika vaimoa hylätä. Ei ydinperheissäkään toimita näin. Lapsen pitää tietää paikkansa. Jos lapsi on universumin keskipiste, ei se kasvata häntä oikeaan suuntaan. Ethän sinä ole kieltämässä heidän yhteistä aikaa vaan ihan asiallisesti toivot että sinullekin puhuttaisiin ja että voisit käydä esim puolison kanssa kävelyllä. Kyllähän nyt 11v sen aikaa voi olla omillaan, herranjumala! Lapset eivät tarvitse maailmaa joka palvoo heitä ja jokaista tarvettaan vaan kasvavat tasapainoiseksi kun aikuiset päättää asioista. Aikuisten parisuhde pitäisi uusperheessäkin olla keskiössä koska hyvä parisuhde tuo tasapainoisen ympäristön sille lapsellekin. Ei keskiössä siten että lapsen tarpeet unohdetaan vaan siten että hän ei pyöritä koko elämää. 

 

Äitipuolen rooli on ehkä hirvein rooli mitä on. Ihmiset vihaavat sinua jo automaattisesti (kuten kommenteista näkyy). Vaikka et olisi mitään tehnyt olet automaattisesti satujen paha hahmo. Mitään valtaa sinulle ei ole lapsen asioihin ja ulkopuolisuuden tunteelta ei voi välttyä. Kaiken joutuu sietämään, mutta mitään ei saa. en suosittele rooliin ryhtymistä kellekään, mutta Ap:lle joka on jo roolissa, suosittelen vakavaa keskustelua miehen kanssa. Ei omaa puolisoa kuulu noin ignorata ja laittaa syrjään. Sinäkin olet ihminen siinä kodissa.

t. Hirveä äitipuoli 

Vierailija kirjoitti:

Kysyit oletko isekäs. Kuulostaa siltä että saatat vähän olla, pahoittelut suoraan sanomisesta. Se voi olla, että lapsettoman on vaikeaa tajuta isän ja lapsen erityisä suhdetta. Rakastatko miestäsi? Haluatko elää hänen kanssaan vanhaksi? Haluaisitko lapsia hänen kanssaan? 

Jos puhuisit joka toinen viikko haavaista ja unelmista miehellesi, ja nauttisit yhteisestä ajasta, niin uskon että se helpottaisi tilannetta.

Onko sinulla ystäviä? Voisit tavata heitä lapsiviikolla. Voisit tehdä jotain mikä tuo iloa sinulle. Älä suotta ole pahalla tuulella turhan päiten ja kehitä ongelmia miehen elämään. Voit ehdottaa myös jotain kivaa rentoa tekemistä yhdessä miehen ja lapsen kanssa. Leffailta, jossa voitte molemmat käpertyä miehen kainaloon ja tuntea läheisyyttä. Keinoja on monia.

Siis ihanko totta pidät itsekään jos vaimo haluaa mm. kertoa kuulumisistaan puolisolleen? Tehdäänkö ydinperheissä näin että aina kun lapset on läsnä ovat he universumin kirkkain tähti ja puoliso laitetaan syrjään? Ei tuossa ole kyse itsekkyydestä vaan siltä että ap on myös ihminen jolla on tunteet myös lapsiviikoilla. Käsittämättömiä kommenteja.

Tee selväksi, että isän lapsiviikko on seksivapaa. Sisältää myös vonkaamisen.

Kulahtaneita liittoja. Että jaksavatkin.

Ap:n mies antaa lapselleen aika vinoutuneen kuvan/ mallin naisen roolista kotona ja parisuhteessa... nainen on joku vähemmän tärkeä statisti, jonka voi vaan ignoorata...

Tilanne tuntuu varmasti kurjalta, mutta nyt saatte lapsen kanssa miehen ajan aika tarkkkaan puoliksi. Se on paljon enemmän kuin ydinperheessä lasten kanssa asuvilla. Eli olettaisin tuon olevan normaali, hyvä tilanne eroperheessä. Lapsi on kuitenkin kohta murrosikäinen, jolloin alkanee viettää enemmän aikaa kavereiden tai harrastusten parissa myös isäviikolla. Eli kannattaisi varmaankin miettiä tässä vaiheessa omia kivoja tekemisiä niille viikoille, niin aika ei mene miehen seuraa turhaa odottaessa.

Seksiäkin vain joka toinen viikko, tietenkin. Sehännon tiukasti sidottu siihen mitenmpaljon toinen antaa huomiota joten en otse ainakaan haluaisi tuolöaisessa tilanteessa

Et ole mielestäni itsekäs. Selvästi sinua ei koeta osaksi perhettä vaan sinut voidaan erottaa perheestä aina viikoksi kerrallaan. Mielestäni pyyntösi ei ole kohtuuttomia, ainostaan nuo kävelylenkit voi jättää lapsettomille viikoille. 

 

Sitä en vaan ymmärrä miten olet päästänyt tilanteen tähän? Jos näin on jatkunut aina, miksi olet jäänyt suhteeseen, varsinkin kun tiedät miehen mielipiteen ? Kyllä sinun puolisosi pitää olla sinun puolisosi silloinkin, kun lapsi on paikalla. 

Miksi aloit mihinkään isimiehen kanssa? Sori, ei tipu empatiaa, saat ihan just sitä mitä tilasit. Jos koskee yhäriin niin kantaa seuraukset. 

Tarvitset ap omia harrastuksia ja omaa kivaa tekemistä. 

Joka toinen viikko ei ole kovin paha, ja vieläpä ennustettavissa. Lapsi on vielä suht nuorikin, ei häntä isän seura niin mahdottomasti enää montaa vuotta kiinnosta. Sen kyllä ymmärrän ettet halua seksiä, ihmiset tarvitsevat eri asioita lämmetäkseen. 

Ota ero. Saat miehen omaisuudesta puolet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyit oletko isekäs. Kuulostaa siltä että saatat vähän olla, pahoittelut suoraan sanomisesta. Se voi olla, että lapsettoman on vaikeaa tajuta isän ja lapsen erityisä suhdetta. Rakastatko miestäsi? Haluatko elää hänen kanssaan vanhaksi? Haluaisitko lapsia hänen kanssaan? 

Jos puhuisit joka toinen viikko haavaista ja unelmista miehellesi, ja nauttisit yhteisestä ajasta, niin uskon että se helpottaisi tilannetta.

Onko sinulla ystäviä? Voisit tavata heitä lapsiviikolla. Voisit tehdä jotain mikä tuo iloa sinulle. Älä suotta ole pahalla tuulella turhan päiten ja kehitä ongelmia miehen elämään. Voit ehdottaa myös jotain kivaa rentoa tekemistä yhdessä miehen ja lapsen kanssa. Leffailta, jossa voitte molemmat käpertyä miehen kainaloon ja tuntea läheisyyttä. Keinoja on monia.

Siis ihanko totta pidät itsekään jos vaimo haluaa mm. kertoa kuulumisistaan puoliso

Tässä pitäisi tietää, että eikö niitä kuulumisia ihan oikeasti voi kertoa lapsen läsnäollessa, tai siis sanooko puoliso, että olepahan vaimo hiljaa, kun me tässä nyt Roope-Riinan kanssa ruokailemme rauhassa, vai onko kyse siitä, että lapsen valveillaoloaikana pitäisi lapsi komentaa omaan huoneeseensa tai vastaavasti äitipuolen ja isän sulkeutua johonkin muualle, jotta ne kuulumiset voidaan käydä läpi rauhassa ja ilman lapsen läsnäoloa. 

Koska ei, ei meidän ydinperheessäkään ole mitään päivittäisiä vanhempien kahdenkeskeisiä juttuhetkiä ennen kuin lapset menevät nukkumaan. Ei mun ymmärtääkseni ole monissa muissakaan perheissä, vaan lasten valveillaoloaikana touhutaan yhdessä tai jokainen omiaan, mutta mitään yhdestä perheenjäsenestä rauhoitettua aikaa ei tarjoilla kenellekään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tämä tilanne on tullut sulle yllätyksenä vasta avioliiton jälkeen?

Minkä avioliiton?

 

Lue aloituksen eka rivi jos osaat.

Et ole itsekäs. Lapsi on jo 11v. se ei tarvitse jatkuvaa huomiota ja varmasti keksii jotain tekemistä hetkeksi myös itse itselleen. Luulis ukolla nyt olevan päivässä vaikka tunti aikaa käydä kävelyllä tai katsoa joku sarjan jakso. Olen sitä mieltä , että lapsia ei tarvitse nostaa jalustalle eroperheissä. Itsekkin eronneena naisena, jolla lapset on puolet kk. siitä huolimatta teen asioita myös miehen kanssa niillä viikoilla. Kävelyllä, salilla ym.

Jokainen tyylillään, mutta kaikki pitää ottaa huomioon.

Saa taas olla kiitollinen kun ei tarvitse elää uusperhehelvetissä. 

 Meillä miehen lapset ovat vain viikonloppuisin ja silloinkin he saavat olla paljon omissa oloissaan. Minä pidin tätä alussa outona, itse toimisin toisin, mutta loppujennlopuksi tämä on hyvä juttu. 

Ei ikinä miestä jolla on alle 18v. lapsia. Jätä se mäntti.

Kannattaa nähdä asia niin, että AP:lla on se toinen viikko kokonaan "omaa aikaa" miehen kanssa kahdestaan.

Hieman mietin sitäkin, mitä 'kahden keskistä' aikaa pitää joka päivä olla? Porukalla voidaan tehdä jotain yhdessä (pelailla, leipoa pullia, käydä pulkkamäessä) ja siinä samalla aikuiset jutella sivussa omiaan lausee  pari jne.

Jos jotain vakavaa keskustelua pitää käydä (mihin lapsen korvia ei halua kuulolle, vaikka läheisen yllättävästä sairastumisesta tmv.) kai siinä kohta voi pyytää että nyt on tärkeää asiaa, tuletko hetkeksi tänne.

Mitä 'päivän tapahtumia' pitäisi kaksin jakaa? En ymmärrä, kaipaan siis ihan esimerkkejä? Tavalliset työjutut tai muut 'päivän tapahtumat' voi varmasti vaihtaa lapsen läsnäollessa, niihän yleensä ruokapöydässä tmv. tehdäänkin.

Oelt ja tuollaisessa tilanteessa kuuluukin olla. Olet kakkosvaimo, miehen uusi pano, jne. Miksi olet mennyt naimisiin miehen kanssa, jolla on jo perhe? Oma vika kikkels kokkels, ero tulille ja sinkkumiestä etsimään. Perheensä rikkoneen miehen haukuilla voit pyyhkiä peräaukkoasi ja laittaa viemäriin