Jatkaisitteko suhdetta tällaisen miehen kanssa?

Ei kai kukaan mies halua toisen miehen kakaroiden elättäjäksi.

Yh mamma tietenkin haluaa elättäjän ja mies joutuu vieraiden kakaroiden koulu/harrastuskuskiksi

Ei kannata parin kuukauden tuttavuuden jälkeen tehdä mitään johtopäätöksiä. Nauti seurustelusta, aika näyttää mitä tuleman pitää. Tämä on vakioaihe tälläkin foorumilla, ei tuohon voi ulkopuolinen mitään sanoa. Minä olen seurustellut eronneen miehen kanssa, jolla oli lapsia. En koskaan niitä nähnyt eikä asiasta keskusteltu, jos kysyin jotain hän mielellään vastasi. Ei se suhde ainakaan lapsiin loppunut. Oli toinen eronnut, jolla ei muita puheenaiheita ollutkaan kuin se  pikkuprinsessa. Puheenaiheet ja tuttavuus loppui siihen. Kolmas oli eronnut, joka hyvin pian alkoi suunnitella minua äitipuoleksi kahdelle alaikäiselle. Ei siinä rakkauden huumassa huomannut kysyä mun mielipidettä asiaan. Että näin.

Katsele, älä hätäile ja käytä normaalia aikuisen naisen järkeä.

Tässä yhteiskunnassa on jokin pahasti vialla, jos mies joutuu edes harkitsemaan tyytymistä käytettyyn yh-mammaan.

Eikö suomessa pitänyt olla matala syntyvyys, mutta silti miehen on lähes mahdotonta löytää parisuhteeseen naista, jolla ei ole jo elatusmaksunmaksajia

"Olen seurustellut nyt muutaman kuukauden ihanan miehen kanssa ja olen periaatteessa hyvin rakastunut."

Periaatteet on oltava Väärinkysyjälläkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin sitä tyyppiä, joka paneskelee jotakuta parempaa odotellessa, jatkaisin. En kuitenkaan ole, joten en hukkaisi aikaani. Oma uusperhe-elämä on jo vietetty, 14 v meni miehen kanssa, jolle sitoutuminen perhe-elämääm oli selviö. Nyt ollaan oltu jo monta vuotta kaksin, ja immunosuppressantteja nautin säännöllisesti. Rakkaus on ihana asia.

Se että saat mieheltä "rakkautta" siitä hyvästä että hän tuhoaa kehoasi on vaan surullista. Lakkaa h uorapalvelut ja katso mihin "rakkaus" riittää, siinä sen laatu

Kyllä se riittää. Mies on myös hoitanut minua ollessani vakavasti sairas. Olen ollut myös pahasti alipainoinen, pahasti ylipainoinen, kalju, kokovartaloihottumassa, pahasti ahdistunut, on keskusteltu avanteet ja amputaatiot, joita ei kuitenkaan tarvittu, ja se on aina riittänyt. Toivottavasti löydät joskus jotain samankaltaista niin ei tarvitse vihata kaikkia, se on kuluttavaa.

Ei näin. Et ole rakastunut. Tiedätkö mikä on traumabond? Seksi aikaansaa naisissa kiintymyksen kusipäihin hormonien takia. Mies hyväksikäyttää sinua. Seksi kuuluu ainoastaan vakiintuneeseen parisuhteeseen. Teillä ei ole samat arvot. Teillä ei ole tulevaisuutta yhdessä. Annat hänen ottaa sinun voimasi pois sinulta. Hän ei ole antamassa sinulle mitään. Hän on täysin hukassa itsensä kanssa. Työstä oman arvon tunnettasi. Ansaitset sen kaiken mitä hyvä parisuhde tarkoittaa. Olet jo kerran eronnut huonosta suhteesta. Tunnista miehissä ne varoitusmerkit. Olet haastattelemassa ja arvioimassa sitä miestä. Teet sitä monta kuukautta. Seksiä ei harrasteta moneen kuukauteen eikä koskaan ennen kuin mies on päättänyt että haluaa vakiintua ja sinä olet todennut että juuri hän on arvoiltaan sinun arvoisesi! Älkää antako voimaanne pois naiset! Toivon sinulle kaikkea hyvää ja kaunista elämääsi.

Erikoinen ja - kuten täällä tavallista - melko ala-arvoinen keskustelu hyvästä aiheesta. 

Itse olen aloittajan tapaan seurustellut jo 5 vuotta ihana miehen kanssa ja suhteemme perustuu juurikin mukavien asioiden tekemiseen yhdessä eikä arjen jakamiseen. Emme siis juurikaan näe niillä viikoilla, kun lapset ovat kotona. Meillä molemmilla on teini-ikäiset lapset, joiden kanssa toki moikkailemme ja olemme hyvissä väleissä, mutta emme koskaan vietä mitään elokuvailtoja tms. koko porukalla. 

Varmasti löytyy paljon heitä, joiden mielestä tämä on jollakin tavalla epäkypsää, mutta omasta mielestäni tämä on nimenomaan kahden aikuisen, omat arvonsa ja halunsa tietävän ihmisen kypsä parisuhde. Aika tietenkin näyttää, mitä tapahtuu kun molempien lapset ovat muuttaneet pois, mutta siihen asti mennään näin. 

Vierailija kirjoitti:

No jos mies on sanonut että ei halua mitään uusperhekuvioita niin usko sitä, älä kuvittele että muuttuu, ei muutu. Ei halua oikeaa parisuhdetta, haluaa pelkkää seuraa ja seksiä.

Miksi se, ettei halua uusperhekuvioihin, olisi ettei halua "oikeaa" parisuhdetta?

Kun itse on ollut pitkään yksin vastuussa siitä omasta lapsiarjestaan, niin silloin itse halusin seurusteluasioissa keskittyä oikeasti mukavaan yhdessäoloon ja suhteen luomiseen. 

Mahdatkohan seurustella eksäni kanssa, kun olen jo vähän aikaa miettinyt, että kun on heittäytynyt niin hankalaksi, että varmaan on uusi nainen. Meillä on ihan sopimus, että eron jälkeen ekaan vuoteen ei esitellä uusia ihmisiä lapsille, etteivät hämmenny (ovat 2v ja 4v) ja muutenkin sellainen ajatus, että vasta sitten kun on vakavampaa ihan samasta syystä. Omatkaan lapset ei juuri eksää kiinnostaneet kun saman katon alla asuttiin, että vaikea uskoa että kiinnostaisi uuden naisenkaan lapset.

Mutta joo, eihän tuon ole pakko olla negatiivinen asia. Jos mies ei uusperhearkea halua, niin molemmat pitää omat asunnot ja nähdään silloin, kun lapset ei ole kuvioissa. Itsellä on tosiaan erosta vuosi enkä voisi kuvitellakaan, että ottaisin miehen asumaan saman katon alle missään mailla lähiaikana. Kumppanin, siis ihan oikean elämänkumppanin kuitenkin haluaisin, mutta niin että tutustutaan rauhassa (paljon enemmän kuin vain muutaman kuukauden) silloin, kun lapset ei ole kuvioissa ja sitten jos jutusta tulee vakava, voi esitellä ne lapset. Itse ainakin ajatuksena suojella lapsia nimenomaan siltä, mistä aina uusperhekuvioissa ja muissa eron jälkeen deittailemisen tilanteissa varoitellaan, että jatkuvasti vaihtuvista aikuisista on haittaa; vievät vanhemman huomion lapsilta, ja sitten jos lapset ehtivät tutustua ja kiintyäkin ja tuleekin taas ero, häviää aikuinen maisemista. Lapset tarvitsee pysyvyyttä ja ennen kuin voi todeta, että sitä on varmasti luvassa, ap:n kaltainen selkeä pesäero on minusta ihan hyvä idea.

MUTTA ehkä kuitenkin pitkässä juoksussa minäkin haluaisin kumppanin saman katon alle, mutta sitten taas ne uuden kumppanin potentiaaliset lapset saman katon alla ja mahdolliset eri säännöt kuulostaa työläältä.

5 vuotta sitten olin sinkku ja etsin pitkäaikaista parisuhdetta, ns.loppuelämän juttua. Oma lapseni oli jo 19-vuotias ja asui omillaan, enempää lapsia en halunnut. Monella minun ikäisellä miehellä oli vielä pieniä lapsia ja elivät vuoroviikkoelämää. Enimmäkseen etsin seuraa tinderistä ja vastaan tuli paljon miehiä joilla oli todella vakaa mielipide että lapset ja kumppani pidetään erillään. He vaikuttivat enimmäkseen miehiltä jotka etsivät pelkkää seksiseuraa lapsivapaille viikoille. Sellainen minua ei kiinnostanut. Osa oli tositarkoituksella etsimässä mutta halusivat silti pitää lapset poissa kuvioista. Toiset taas olivat ehkä liiankin innokkaita tuomaan lapset mukaan kuvioihin. Jokainen tekee tyylillään.

Itsellä ei mikään kiire ollut lapsia tavata mutta koska halusin parisuhteen jossa jossakin vaiheessa asutaan saman katon alla niin kyllä miehen oli oltava valmis siihen että minä ja lapset tutustutaan ja vietetään aikaa yhdessä. Lopulta tapasin lapsettoman miehen joka ei omia lapsia halunnut :D

Mieti minkälaisen tulevaisuuden haluat ja juttele miehen kanssa. Mielestäni tärkeintä se että ihmiset avoimesti keskustelisi asioista ja mitä toivoo. Mielipidekin voi muuttua ajan saatossa. Omassa kaveripiirissä paljon naisia jotka ns. hipsuttelevat varpaillaan miehen seurassa eivätkä uskalla reilusti sanoa omia toiveita kun pelkäävät että se mies lähtee. Sitä en tajua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos mies on sanonut että ei halua mitään uusperhekuvioita niin usko sitä, älä kuvittele että muuttuu, ei muutu. Ei halua oikeaa parisuhdetta, haluaa pelkkää seuraa ja seksiä.

Miksi se, ettei halua uusperhekuvioihin, olisi ettei halua "oikeaa" parisuhdetta?

Kun itse on ollut pitkään yksin vastuussa siitä omasta lapsiarjestaan, niin silloin itse halusin seurusteluasioissa keskittyä oikeasti mukavaan yhdessäoloon ja suhteen luomiseen. 

Ja lisäyksenä, kokemuksenani on siis suhde, joka alkoi hyvin, mutta heti lasten tapaamisen jälkeen toinen oli kuljettamassa tilannetta kohti uusperhettä. Sen jälkeen tavattiin enää harvemmin kahdestaan, koska toisesta oli tärkeää, että tutustun hänen lapsiinsa. Vaan kun olisin halunnut rauhassa vielä tutustua häneen itseensä, mutta siinä mentiinkin jo niin täysillä kohti perheajatusta, että itseäni alkoi ahdistaa. Eroonhan se päättyi. 

Mitä ihmeen järkeä edes olisi jossain yhteisessä (lasten) uusperhehelvetissä tuossa teidän kuviossa?!

Mies on vaan viisas - myös sinun lastesi kannalta-- kun ei suostu moiseen.

Vierailija kirjoitti:

Tässä yhteiskunnassa on jokin pahasti vialla, jos mies joutuu edes harkitsemaan tyytymistä käytettyyn yh-mammaan.

 

Eikö suomessa pitänyt olla matala syntyvyys, mutta silti miehen on lähes mahdotonta löytää parisuhteeseen naista, jolla ei ole jo elatusmaksunmaksajia

Aloituksen miehelläkin on kaksi lasta, mutta sehän onkin ihan eri asia teidän hampuusien logiikalla.

Vierailija kirjoitti:

No jos mies on sanonut että ei halua mitään uusperhekuvioita niin usko sitä, älä kuvittele että muuttuu, ei muutu. Ei halua oikeaa parisuhdetta, haluaa pelkkää seuraa ja seksiä.

Mikä on oikea parisuhde? Sellainenko, missä lapsiperhearjessa pitää mennä hotelliin, jossa saa puolisolta seuraa ja seksiä?

Onko mies itsekin siis eronnut varmuudella?

Minkä ikäisiä hänen lapset on?

Olen seurustellut vuosia miesystäväni kanssa. Yhteen ei muuteta koskaan. Hän on tavannut lapseni, koska lapset asuvat luonani. Minä en ole tavannut hänen aikuisia lapsiaan koskaan. Hyvä näin. Rakastetaan silti. 

Jos mies on rehellisesti sanonut ettei uusperhearkea halua niin asia on sillä jämpti.

Siis hetkinen, pari kuukautta olette tunteneet ja sinulla on jo kiire tutustuttaa lapset puolin ja toisin, ja miettiä uusperhettä?

Mites, jos ihan tutustuisitte toisiinne? Itseänikin on kiirehditty uusperheilyyn lyhyen tuntemisen jälkeen. Siinä tuli itselleni olo, että halutaan perustaa uusperhe nyt vaan jonkun kanssa. Koska eihän hän minua siinä vaiheessa vielä juurikaan tuntenut, että olisi voinut varmaksi sanoa haluavansa uusperheen juuri minun kanssani. Ja en halunnut olla se Joku.

Uusperhe-elämän kokeneena lapsena sanon, että hyvä vaan jos ei halua siihen shittiin ryhtyä. Eikä kahden kk jälkeen aleta mitään heiloja lapsille esittelemään! Oksennus meinasi minulla aikoinaan tulla, kun isällä oli vähintään kaksi "olen löytänyt vihdoin rakkauden" naista vuodessa jotka piti minulle esitellä. 

Pitäkää ne aikuisten jutut erossa lapsista. He ei halua kuulla sinun uudesta onnesta tai rakkaudesta mieheen, joka ei ole lasten oma isä. Sitten jos suhdetta on kestänyt yli 12 kk ja oikeasti homma alkaa olemaan vakavaa, sitten voi esitellä. Parin kuukauden tuttavuuden esitteleminen lapsille on ihan vain aikuisten itsekästä minä-minä-minä elämää, jossa ei välitetä ollenkaan siitä, onko lapsella turvallinen olo. 

Jos AP ehdottomasti haluaa uusperhetouhuun ryhtyä, niin se kannattaa tehdä hyvin hitaasti ja varoen MIKÄLI lapset ovat siihen suostuvaisia. Muista, että se on myös lasten koti ja heillä on oikeus kokea olevansa siellä turvassa. 

Erosta 9 vuotta, yhteiselämää nykyisen miehen kanssa 8 vuotta vaan ei asuttu koskaan yhdessä, lapsi (nyt 11v) on tavannut seurustelukumppanini/mieheni 3 kertaa tuona aikana. Meillä ei ole kiirettä muuttaa yhteen ainakaan niin kauan, kun lapsi asuu luonani ja hyvä niin, en halua sotkea lasta suhdekuvioihin. Isällään on tänä aikana menossa jo 3. vakava ihmissuhde, jossa asutaan yhdessä ja uusperheillään. Lapsen viikko-viikko -systeemissä on onneksi äitiviikkoina hyvin tylsää ja rauhallista isäviikkojen jatkuvien ihmissuhdesotkujen välissä.