Lue keskustelun säännöt.
Mitä asiaa teet raivonvallassa, minä raivomaalaan!
11.12.2024 |
Mitä asiaa teet silloin kun tunnet raivoa? Raivosiivoat...
Mulla vaihtuu huonekalujen väri XD
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
No stressaannun valtavasti. En tunne mitään raivoa vaan stressiä. Sitten mietin, että kuolenko sydäriin tai johonkin muuhun stressitautiin. Eilen mietin, tippuuko stressin takia vielä hampaat suusta. Stressi on vaarallista, niin olisiko terveellisempää tuntea raivoa? En oikein osaa vihata enkä raivota, mutta stressiä tulee.
Juu. Harmi voi aiheuttaa stressiä. Ja paineet. Ellei irrottele jossain kohtaa niistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. En ole koskaan raivon vallassa.
Mitä enemmän on patonut tunteita sisälleen, sitä suurempi taipumus on purkaa niitä juoruilemalla, syyttelemällä ja puhumalla pahaa muista selän takana. Jos ei saa apua tunneahdinkoonsa, voi lopulta käyttäytyä julmasti ja häikäilemättömästi. Koska ei uskalla tai saa ilmaista hänen sisälleen kertynyttä vihaa, se voi latautua vähitellen sisällään tunnepommiksi, joka voi räjähtää milloin tahansa.
En tunne vihan tunteita. Miten saisin itseni vihaamaan?
Viha on monelle herkälle ja empaattiselle hankala tunne. Omia vihan tunteita ei haluta näyttää tai tunnustaa. Voi olla niinkin että niitä ei edes tunnista. Viha ja suuttumus laitetaan piiloon niin nopeasti ja automaattisesti, että t
Ei siinä ole mitään hankalaa silloin, kun osaamme pitää huolta myös omista tarpeistamme ja suuttumuksellakin on lupa olla olemassa. Se on kuitenkin rajojamme suojaava tunne. Moni kuitenkin siirtää huomion muiden ihmisten tarpeisiin omien tarpeidemme sijaan. Moni herkkä ja empaattinen ihminen päätyykin kuuntelijaksi tai rauhantekijäksi pitääkseen yllä sopua ja harmoniaa, esim parisuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. En ole koskaan raivon vallassa.
Kai tiedät että raivokin on normaali tunne. Ne jotka sanoo etteivät koskaan ole raivostunut, ovat tunteettomia tai patoavat tunteet, ja joku päivä tekevät sitten jotain hirveää muille tai saavat sydänkohtauksen, toivotaan jälkimmäistä
Sanoo hän, joka ei osaa hallita tunteitaan ja on aika riesa lähimmäisilleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. En ole koskaan raivon vallassa.
Mitä enemmän on patonut tunteita sisälleen, sitä suurempi taipumus on purkaa niitä juoruilemalla, syyttelemällä ja puhumalla pahaa muista selän takana. Jos ei saa apua tunneahdinkoonsa, voi lopulta käyttäytyä julmasti ja häikäilemättömästi. Koska ei uskalla tai saa ilmaista hänen sisälleen kertynyttä vihaa, se voi latautua vähitellen sisällään tunnepommiksi, joka voi räjähtää milloin tahansa.
Raivon lauhduttamiseen voi olla myös muita konsteja kuin sen purkaminen viattomaan lähiympäristöön, oli kyse sitten ihmisistä tai vaikka tiskeistä. Mä lauhduttelen omat negatiiviset tunteeni käymällä itseni kanssa keskusteluja siitä, mistä sillä kertaa on kysymys. Jos samalla pystyy vaikka käymään kävelyllä, oikein hyvä. Mut en voi sanoa, että raivokävelen, koska se ei kuvaa mun toimintaani. Pikemminkin hengittelen ja hidastelen.
Vierailija kirjoitti:
No stressaannun valtavasti. En tunne mitään raivoa vaan stressiä. Sitten mietin, että kuolenko sydäriin tai johonkin muuhun stressitautiin. Eilen mietin, tippuuko stressin takia vielä hampaat suusta. Stressi on vaarallista, niin olisiko terveellisempää tuntea raivoa? En oikein osaa vihata enkä raivota, mutta stressiä tulee.
Moni meistä on oppinut, että viha on huono tai jopa moraaliton asia, joten pelkäämme oman vihamme. Se voi tuntua stressinä, epämääräisinä fyysisinä oireina, alakulona, ahdistuksena, voimattomuuden ja avuttomuuden tunteina, jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. En ole koskaan raivon vallassa.
Kai tiedät että raivokin on normaali tunne. Ne jotka sanoo etteivät koskaan ole raivostunut, ovat tunteettomia tai patoavat tunteet, ja joku päivä tekevät sitten jotain hirveää muille tai saavat sydänkohtauksen, toivotaan jälkimmäistä
No jos ei ole mitään syytä miksi raivota, niin ei kai sitä tyhjästä nyt voi alkaa raivota?
Mä treenaan itseni ihan piippuun, jos joku
asia mua joskus
suututtaa/harmittaa. Kyllä nousee rauta!
Lemmen yö-maratoni
silloin, kun parisuhteessa. Parasta terapiaa..
Pitkät maraton-puhelut/chatit luottoystävien
kanssa kuul. myös ensiapuarsenaaliin
tunteiden regulointistrategioissani.
Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä >>>
taiteellinen luovuus.
n 40+
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. En ole koskaan raivon vallassa.
Mitä enemmän on patonut tunteita sisälleen, sitä suurempi taipumus on purkaa niitä juoruilemalla, syyttelemällä ja puhumalla pahaa muista selän takana. Jos ei saa apua tunneahdinkoonsa, voi lopulta käyttäytyä julmasti ja häikäilemättömästi. Koska ei uskalla tai saa ilmaista hänen sisälleen kertynyttä vihaa, se voi latautua vähitellen sisällään tunnepommiksi, joka voi räjähtää milloin tahansa.
Raivon lauhduttamiseen voi olla myös muita konsteja kuin sen purkaminen viattomaan lähiympäristöön, oli kyse sitten ihmisistä tai vaikka tiskeistä. Mä lauhduttelen omat negatiiviset tunteeni käymällä itseni kanssa keskusteluja siitä, mistä sillä kertaa on kysymys. Jos samalla pystyy vaikka käymään kävelyllä, oikein hyvä. Mut en voi sanoa, että raivo
Ja minä hakkaamalla halkoja. Pysyy torppa lämpimänä.
Raivolenkkeilen. Lenkkeilen siis normaalistikin mutta raivolenkkeillessä menen nopeampaa tahtia ja pidemmän lenkin kuin yleensä vetäen itseni ihan piippuun ja puhdin pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. En ole koskaan raivon vallassa.
Mitä enemmän on patonut tunteita sisälleen, sitä suurempi taipumus on purkaa niitä juoruilemalla, syyttelemällä ja puhumalla pahaa muista selän takana. Jos ei saa apua tunneahdinkoonsa, voi lopulta käyttäytyä julmasti ja häikäilemättömästi. Koska ei uskalla tai saa ilmaista hänen sisälleen kertynyttä vihaa, se voi latautua vähitellen sisällään tunnepommiksi, joka voi räjähtää milloin tahansa.
En tunne vihan tunteita. Miten saisin itseni vihaamaan?
Vihan takana on usein paljon muitakin tunteita, kuten häpeää, hätää, hylätyksi tulemisen pelkoa tai tarpeita, kuten lohdutuksen, läheisyyden, levon tarve, joita emme syystä tai toisesta pysty, osaa tai uskalla ilmaista.
Vierailija kirjoitti:
Raivolenkkeilen. Lenkkeilen siis normaalistikin mutta raivolenkkeillessä menen nopeampaa tahtia ja pidemmän lenkin kuin yleensä vetäen itseni ihan piippuun ja puhdin pois.
Mitä jos joku karjuu ja huitoo sitten lenkillä? Osa menee vaan hiljaa ja kovaa? Mitä jos on liukasta maassa. Nastat kalisevat kengissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erittäin harvoin, mutta jos olen otan kynää ja paperia. Kirjoitan siihen kaiken mitä mielessä on. Sen jälkeen suttaan tekstin, ruttaan paperin niin lujaa kuin pystyn ja heitän roskiin.
Sain vähän aikaa sitten konkreettisen opetuksen siitä, miten hyödyllinen tunne vihakin on. Koska tunne oli niin voimakas, en kerta kaikkiaan voinut selittää sitä pois ja katsoa asiaa toisen näkökulmasta.
Sanoin suoraan, mitä mieltä olin. Se oli rehellistä ja valtavan arvokasta minulle. Samalla tunsin voimakkaasti, että tunne on minun. Toinen ihminen on saanut sen aikaan painamalla minussa epäreiluus-nappia, mutta tunne on omani.
Eikä keskustelussa ollut mitään epäselvää. Korjasimme epäreilun tilanteen molempia miellyttävällä tavalla, eikä mitään jäänyt kytemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin kun raivoan, olen pelannut Fortnitea, enkä ole voittanut, ja rikon ohjaimen tai kuulokkeet ja kiroan karmivalla tavalla. Muulloin en raivoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. En ole koskaan raivon vallassa.
Kai tiedät että raivokin on normaali tunne. Ne jotka sanoo etteivät koskaan ole raivostunut, ovat tunteettomia tai patoavat tunteet, ja joku päivä tekevät sitten jotain hirveää muille tai saavat sydänkohtauksen, toivotaan jälkimmäistä
No jos ei ole mitään syytä miksi raivota, niin ei kai sitä tyhjästä nyt voi alkaa raivota?
Sinulle ei ole oikein selvinnyt oman elämäsi tarkoitus? Tahtoa tarvitaan elämänhallintaan, eteenpäin pääsemiseksi ja unelmien saavuttamiseen. Vihassa on voimaa, jonka avulla voi puolustaa itselleen tärkeitä asioita. Vihan tunne liittyy agressiokehitykseen ja kaikkeen tahtomiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. En ole koskaan raivon vallassa.
Kai tiedät että raivokin on normaali tunne. Ne jotka sanoo etteivät koskaan ole raivostunut, ovat tunteettomia tai patoavat tunteet, ja joku päivä tekevät sitten jotain hirveää muille tai saavat sydänkohtauksen, toivotaan jälkimmäistä
No jos ei ole mitään syytä miksi raivota, niin ei kai sitä tyhjästä nyt voi alkaa raivota?
Sinulle ei ole oikein selvinnyt oman elämäsi tarkoitus? Tahtoa tarvitaan elämänhallintaan, eteenpäin pääsemiseksi ja unelmien saavuttamiseen. Vihassa on voimaa, jonka avulla voi puolustaa itselleen tärkeitä asioita. Vihan tunne liittyy agressiokehitykseen ja kaikkeen tahtomiseen.
Joo mun elämän tarkoitus on nauttia elämästä. Kaikki on mennyt hyvin ja olen oikein tyytyväinen elämääni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. En ole koskaan raivon vallassa.
Kai tiedät että raivokin on normaali tunne. Ne jotka sanoo etteivät koskaan ole raivostunut, ovat tunteettomia tai patoavat tunteet, ja joku päivä tekevät sitten jotain hirveää muille tai saavat sydänkohtauksen, toivotaan jälkimmäistä
No jos ei ole mitään syytä miksi raivota, niin ei kai sitä tyhjästä nyt voi alkaa raivota?
Sinulle ei ole oikein selvinnyt oman elämäsi tarkoitus? Tahtoa tarvitaan elämänhallintaan, eteenpäin pääsemiseksi ja unelmien saavuttamiseen. Vihassa on voimaa, jonka avulla voi puolustaa itselleen tärkeitä asioita. Vihan tunne liittyy agressiokehitykseen ja kaikkeen tahtomiseen.
Agressio on omaa voimaa, joka tarjoaa mahdollisuuden terveisiin rajoihin ja toisten rajojen kunnioittamiseen sekä tahtomiseen, määrätietoisuuteen, sinnikkyyteen, uskallukseen ja suoraselkäisyyteen. Agression avulla tehdään muutoksia, selviydytään, itsenäistytään, puolustaudutaan ja yritetään uudelleen. Agression positiivinen voima antaa energiaa tehdä sellaista, joka muuten tuntuisi pelottavalta tai joka ei ole itselle mieluisaa tai josta tekisi mieli luistaa. Agression avulla saa sanottua ja vietyä eteenpäin asioita, jotka vaativat mielen tai kehon voimaa ja periksiantamattomuutta.
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun raivoan, olen pelannut Fortnitea, enkä ole voittanut, ja rikon ohjaimen tai kuulokkeet ja kiroan karmivalla tavalla. Muulloin en raivoa.
Ja sitten voit taas raivota kun olet rikkonut ohjsimen ja sitten taas raivota kun kuulokkeet
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No stressaannun valtavasti. En tunne mitään raivoa vaan stressiä. Sitten mietin, että kuolenko sydäriin tai johonkin muuhun stressitautiin. Eilen mietin, tippuuko stressin takia vielä hampaat suusta. Stressi on vaarallista, niin olisiko terveellisempää tuntea raivoa? En oikein osaa vihata enkä raivota, mutta stressiä tulee.
Moni meistä on oppinut, että viha on huono tai jopa moraaliton asia, joten pelkäämme oman vihamme. Se voi tuntua stressinä, epämääräisinä fyysisinä oireina, alakulona, ahdistuksena, voimattomuuden ja avuttomuuden tunteina, jne.
Eihän siinä vihassa mitään mutta ei sen tarvitse raivoksi muuttua
Onneksi ei niin käy usein. Raivoan hetken itsekseni sinkkuna kotona. Ja laitan voimakkasti esineen pöytään jos on oikein paha tilanne, sellainen jonka hajoaminen ei hetkauta vaikka pahvi tai muovi. Jyskäytän pöytää noin sinne menet, älä temppuile pöytä ja tuoli - miksi aina juutut sinne. Jos olisi joku rimpula esine kädessä varmaan voisi nakuttaa sillä pöytää. Sitten se leijonahetki menee ohi.