Mitä asiaa teet raivonvallassa, minä raivomaalaan!
Mitä asiaa teet silloin kun tunnet raivoa? Raivosiivoat...
Mulla vaihtuu huonekalujen väri XD
Kommentit (67)
En minäkään ole koskaan raivon vallassa. Miksi olisin? No kyllä ollut syytä olla vihainen, mutta olen aikuinen ihminen ja osaan käsitellä tunteeni. En patoa niitä sisääni, mutten myöskään raivoa.
Pidän raivoajia aika keskenkasvuisina. Normaali aikuinen hallitsee paremmat tunnetaidot kuin raivoamisen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. En ole koskaan raivon vallassa.
Kai tiedät että raivokin on normaali tunne. Ne jotka sanoo etteivät koskaan ole raivostunut, ovat tunteettomia tai patoavat tunteet, ja joku päivä tekevät sitten jotain hirveää muille tai saavat sydänkohtauksen, toivotaan jälkimmäistä
No jos ei ole mitään syytä miksi raivota, niin ei kai sitä tyhjästä nyt voi alkaa raivota?
Sinulle ei ole oikein selvinnyt oman elämäsi tarkoitus? Tahtoa tarvitaan elämänhallintaan, eteenpäin pääsemiseksi ja unelmien saavuttamiseen. Vihassa on voimaa, jonka avulla voi puolustaa itselleen tärkeitä asioita. Vihan tunne liittyy agressiokehitykseen ja kaikkeen tahtomiseen.
Olen saavuttanut enemmän kuin uskalsin edes unelmoida ihan ilman raivoamista.
Teen punnerruksia tai lähden salille!
Imuroin. Heitän muun perheen pihalle ja imuroin niin maan perusteellisesti.
Raivosiivoan ja järjestelen siis silleen perusteellisesti. Tyyliin vanhat roinat lähtee varastoista ja nurkista. Tai pesen ikkunoita. Ja musiikki pauhaa täysillä.
Maalasin polttopuiden säilytykseen tarkoitetun laatikon , siivosin perään, enää ei vituta.
Lapion yleensä paskaa super tehokkaasti kun raivostuttaa. Teen siitä suoranaista taidetta.
Esivaihdevuodet takaa että kaikki on tiptop.
Minä virkkaan ja neulon hulluna. Tai kirjoitan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. En ole koskaan raivon vallassa.
Mitä enemmän on patonut tunteita sisälleen, sitä suurempi taipumus on purkaa niitä juoruilemalla, syyttelemällä ja puhumalla pahaa muista selän takana. Jos ei saa apua tunneahdinkoonsa, voi lopulta käyttäytyä julmasti ja häikäilemättömästi. Koska ei uskalla tai saa ilmaista hänen sisälleen kertynyttä vihaa, se voi latautua vähitellen sisällään tunnepommiksi, joka voi räjähtää milloin tahansa.
Mitä per settä? Eivät kaikki ihmiset koe tarvetta suureen raivoon. Ja jos joskus raivostuvat, se vaatii jotain äärimmäistä ja tapahtuu erittäin harvoin. Tee sinäkin elämästäsi sellaista ja koita löytää mielenrauha opetellen myös parempia tunnetaitoja, että raivon vallassa oleminen on niin harvinaista, ettei tule mietittyä mitä silloin tekee.
Tuntevatko kaikki raivoa? Minä yritän käsitellä tunteitani niin, etten tunne raivoa koskaan. Se vanha ohje, että pitäisi purkaa vihantunteita, on jo osoitettu vääräksi, sillä on todettu, että sellainen vai ruokkii lisää vihaa, ei vähennä sitä.
N50+
Raivo on mulle liian voimakas sana, mutta kun tunnetila muuttuu vihaiseksi, siihen auttaa parhaiten fyysinen toiminta. Joku mainitsi halonhakkuun, se toimii minullakin, mutta metsätyöt ovat parasta, fyysinen rasitus uupumukseen asti ja luonto lauhduttavat tunnekuohut täysin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. En ole koskaan raivon vallassa.
Kai tiedät että raivokin on normaali tunne. Ne jotka sanoo etteivät koskaan ole raivostunut, ovat tunteettomia tai patoavat tunteet, ja joku päivä tekevät sitten jotain hirveää muille tai saavat sydänkohtauksen, toivotaan jälkimmäistä
Olet väärässä. On ihan tutkittua, että vihan ja raivon ruokkiminen keskittymällä niiden tarkoituksellisen 'purkamiseen' ruokkii niitä tunteita ja johtaa noihin terveysongelmiin, kuten verenpaineeseen n jne.
Vanha viisaus on, että se, mihin keskityt, kasvaa. Kannattaa siis keskittyä hyviin tunteisiin ja olemaan esim hyväntahtoinen ja ymmärtäväinen, eikä vihaan.
Täällä kans yks, joka ei raivoa koskaan 😃
Lenkkeilen. Pitkä lenkki keventää kummasti mieltä, eikä sen jälkeen oikein jaksa olla vihainen kenellekään, kun on vaan niin mukavan väsynyt olo. Lenkin päälle vielä sauna, niin rentous on taattu.
En ehdi tekemään oikein mitään, mun raivostumiset on yleensä niin lyhytkestoisia. Stressiä kuitenkin riittää ylenpalttisesti, joten stressikirjoitan fanifiktiota. Oon varmaan yli vuoden verran kirjoittanut samaa tarinaa eteenpäin, ja sitä on jo yli 300 sivua. Päässä on enemmän juonikuvioita kuin olen ehtinyt kirjoittaa, että eiköhän tässä tekemistä piisaa muutamaksi vuodeksi eteenpäin. En oo mikään huippunopea kirjoittaja, eikä tarkoitus ole ikinä julkaista mitään.
Sen verran tasainen temperamrntti, että ei muistu mieleen raivontuntemuksia. Vuosia ainakin viime kerrasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. En ole koskaan raivon vallassa.
Mitä enemmän on patonut tunteita sisälleen, sitä suurempi taipumus on purkaa niitä juoruilemalla, syyttelemällä ja puhumalla pahaa muista selän takana. Jos ei saa apua tunneahdinkoonsa, voi lopulta käyttäytyä julmasti ja häikäilemättömästi. Koska ei uskalla tai saa ilmaista hänen sisälleen kertynyttä vihaa, se voi latautua vähitellen sisällään tunnepommiksi, joka voi räjähtää milloin tahansa.
Patoamisen lisäksi on myös mahdollista ettei yksinkertaisesti tunne mitään kiehuvan agressiivista pahaa oloa.
Varmasti yhtä käsittämätön asia kuumakallelle, kuin jokaviikkoinen höyryäminen minulle.
No mitä sitä nyt semmoisesta raivoamaan, kun itse on rikkonut. Ja nyt ei tulekaan pitkään aikaan raivottua, kun ohjain on rikki, eikä voi pelata. Eli kannatti raivota.