Mitä asiaa teet raivonvallassa, minä raivomaalaan!

Lapsellisen tuntuista jos aikuinen ihminen raivoaa arjen pikkuasioista.

Keskityn mielummin asioiden korjaamiseen ja parantamiseen, kuin tasajalkahyppelyyn niiden ympärillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä. En ole koskaan raivon vallassa.

Mitä enemmän on patonut tunteita sisälleen, sitä suurempi taipumus on purkaa niitä juoruilemalla, syyttelemällä ja puhumalla pahaa muista selän takana. Jos ei saa apua tunneahdinkoonsa, voi lopulta käyttäytyä julmasti ja häikäilemättömästi. Koska ei uskalla tai saa ilmaista hänen sisälleen kertynyttä vihaa, se voi latautua vähitellen sisällään tunnepommiksi, joka voi räjähtää milloin tahansa.

En tunne vihan tunteita. Miten saisin itseni vihaamaan?

Viha on monelle herkälle ja empaattiselle hankala tunne. Omia vihan tunteita ei haluta näyttää tai tunnustaa. Voi olla niinkin että niitä ei edes tunnista. Viha ja suuttumus laitetaan piiloon niin nopeasti ja automaattisesti, että t

Viha jää kytemään, jos sen ilmaisemisesta on jo lapsena rangaistu ruumiillisesti tai henkisesti. Alistuu ja mukautuu kaikkeen liikaa vuosikausia, kunnes viha alkaa jossain vaiheessa purkautua. 

Tulkintakysymys.

Meinaan itse suuttua usein vähän siitä sun tästä, mutta useimmiten kihisen aiheista itsekseni ja yritän esittää coolia päästäkseni lähinnä itse helpommalla. En halua joka kerta näyttää turhautumistani muille vaikka se mahdollista ja usein tarpeellista olisikin. Välillä täytyy toki muistuttaa muita että pohja se on minunkin säkissäni ja antaa palaa. Muita vartenhan tunteita näytetään.

Raivon vallassa en ole koskaan ollut, sillä koen että toimintani suuttuessani on aina ollut kontrollissa. Tulkitsen termin siis kirjaimellisesti niin että yhtäkkiä havahtuisin siihen että olen riehunut, mutten muistaisi heti miksi tai miten. Eli nimenomaan olisin ollut jonkun hallitsemattoman voiman vietävissä psykoosin tai muun harhan tavoin.

No minä juurikin raivosiivoan. Tai sitten soitan isälleni puhelun jossa selitän kaikki mitättömätkin ärsyttävät asiat ja hän kuuntelee ne aina korvat auki.

Usein pahoittelen että soitan "turhasta" mutta hän sitten lohduttaa ja sanoo "anna tulla vaan" ja usein on helpottunut olo, kun joku on vaan kuunnellut.  Pystyy ottaa perspektiiviä asioihin.

Siivoan

Maalaatko kangas tai nahkapäällysteiset huonekalutkin?

En juuri koskaan ole minkään raivon vallassa. Joskus tulee inspiraatio siivota, mutta harvinaista sekin on, se liittyy jaksamiseen ja jopa kuukautiskiertoon, ei tunteisiin.

Jos olen tosi vihainen, ärtynyt tai turhautunut, puhun siitä jollekin, puran aiheen, esim. politiikka. Joskus saattaa tulla itku jos mies tai tytär on se jonka kanssa otetaan yhteen ja tunnen voimakkaasti jotain. Onneksi niitä tilanteita on hyvin harvoin. 

Olen eteläpohjalainen, joten olen aika rauhallinen, ajatuksissa saatan ajatella "piruja ruottiksi" eli kuohuu, mutta se ei yleensä näy ulospäin. Se ei tarkoita kuitenkaan sitä, että patoaisin tunteita, en vaan tarvitse yleensä siihen purkamiseen mitään fyysistä tekemistä.