Lapseni isä ilmoitti että aikoo olla lapseensa yhteydessä seuraavaksi kun tämä 18v
Mitä pitäisi tehdä ja ajatella.?
Lapsen isä häipyi kuvioista ja sanoi ettei halua olla enää lapsen lapsuuden aikana olla tekemisissä minun(äiti) eikä lapsensa kanssa, koska kanssani on niin ikävää ja hankalaa. Olen yrittänyt järjestää tähän asti että erottuamme hän näkisi lasta mahd paljon, niin tämä on iso järkytys. En voi ymmärtää miten kukaan haluaisi oman lapsensa kärsivän noin paljon, vain ilmeisesti kostaakseen minulle tms. Kyllä lapseen voisi aiemminkin olla yhteyksissä eri tavoin, ja luulisi että yrittäisi jotenkin keskustella että lapsi ei kärsisi. Hän on kieltänyt minun olla yhteydessä enää vuosikausiin..
Kommentit (116)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritä kuitenkin pitää lapsen sidettä isän puolen sukuun voimassa, äläkä puhu isästä pahaa, vaikka mieli tekisi.
Kehuako tuota isää sitten pitää? Rehellisyydessä ei ole mitään pahaa.
Isää voi kantaa mukana myös neutraalilla tavalla. Eikä lapsi osaa kaivata isäänsä, jos aikuinen ei tee siitä numeroa. Lapselle riittää, että hänellä on ympärillään välittäviä aikuisia.
- isätön
Aikuisena sitä kyllä kaipaa senkin edestä ja nimenomaan takautuvasti. Silloin myös ymmärtää mitä on menettänyt.
- vieraannutettu
Aikuinen joka syyttää kaikista ongelmistaan l
Älä käytä sanoja, joiden merkitystä et ymmärrä. Narsismilla ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa. On täysin normaalia, että ihmisen elämään vaikuttaa se, millainen lapsuus hänellä oli. Lapsuudessahan luodaan perustaa mm. tunnetaidoille, turvallisuudentunteelle, sosiaalisille taidoille ja käytännössä kaikille elämään kuuluville taidoille.
t. eri
Narsistin kipupiste onkin hirvittävän herkkä itsetunto ja marttyyrius on yksi narsismin piirre, sillä sillä niiden kirjo on laaja. Narsistin, kuten muidenkin vakavien persoonallisuushäiriöiden, ydin syntyy jo lapsuudessa. Jos itsetunto tai tunnetaidot eivät pääse kehittymään, asiaa on vaikeaa korjata myöhemmin.
t. eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi saattaa olla eri mieltä kun iskä palaa aikanaan ja haluaa tavata.
Todennäköisesti äiti ehtii aivopesemään lapsen vihaamaan isäänsä, joten miehen kannattaa keskittyä uuden naisensa lapsiin tai hankkia uuden lapsen uuden naisen kanssa
Eiköhän lapsi ihan oma-aloitteisesti vihaa miestä, joka on mistä tahansa syystä valmis hylkäämään oman lapsensa.
Enkä toisaalta ymmärrä, miksi kukaan nainen suostuisi tuollaiseen mieheen koskemaan, saati lapsia tekemään. Aika harvinaisen hirveä tyyppi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi saattaa olla eri mieltä kun iskä palaa aikanaan ja haluaa tavata.
Kyllä, isä on nyt tekemässä elämänsä suurimman virheen. Sitä se sitten itkee hautaan asti ja varmaan syyttää äitiä kaikesta vaikka itse teki päätöksen. Kannattaa viestit laittaa talteen niin voi herraa muistuttaa että kuka teki mitäkin. Omaan lapseensa ei kyllä saa minkäänlaista suhdetta luotua vaikka niin kuvitteleekin tekevänsä sitten kun lapsi on 18v.
No, isän itkut ei ole ap ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi saattaa olla eri mieltä kun iskä palaa aikanaan ja haluaa tavata.
Todennäköisesti äiti ehtii aivopesemään lapsen vihaamaan isäänsä, joten miehen kannattaa keskittyä uuden naisensa lapsiin tai hankkia uuden lapsen uuden naisen kanssa
Eiköhän lapsi ihan oma-aloitteisesti vihaa miestä, joka on mistä tahansa syystä valmis hylkäämään oman lapsensa.
Enkä toisaalta ymmärrä, miksi kukaan nainen suostuisi tuollaiseen mieheen koskemaan, saati lapsia tekemään. Aika harvinaisen hirveä tyyppi.
Minä elin koko lapsuuteni äitini kanssa ja ymmärsin vasta aikuisena miksi isäni lähti ja saimme välimme korjattua. #ällöäitimyytti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi saattaa olla eri mieltä kun iskä palaa aikanaan ja haluaa tavata.
Kyllä, isä on nyt tekemässä elämänsä suurimman virheen. Sitä se sitten itkee hautaan asti ja varmaan syyttää äitiä kaikesta vaikka itse teki päätöksen. Kannattaa viestit laittaa talteen niin voi herraa muistuttaa että kuka teki mitäkin. Omaan lapseensa ei kyllä saa minkäänlaista suhdetta luotua vaikka niin kuvitteleekin tekevänsä sitten kun lapsi on 18v.
No, isän itkut ei ole ap ongelma.
Menetetty isäsuhde on ap:n lapsen tragedia, mutta eihän sekään tietenkään ole ap:n ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi saattaa olla eri mieltä kun iskä palaa aikanaan ja haluaa tavata.
Todennäköisesti äiti ehtii aivopesemään lapsen vihaamaan isäänsä, joten miehen kannattaa keskittyä uuden naisensa lapsiin tai hankkia uuden lapsen uuden naisen kanssa
Eiköhän lapsi ihan oma-aloitteisesti vihaa miestä, joka on mistä tahansa syystä valmis hylkäämään oman lapsensa.
Enkä toisaalta ymmärrä, miksi kukaan nainen suostuisi tuollaiseen mieheen koskemaan, saati lapsia tekemään. Aika harvinaisen hirveä tyyppi.
Minä elin koko lapsuuteni äitini kanssa ja ymmärsin vasta aikuisena miksi isäni lähti ja saimme välimme korjattua. #ällöäitimyytti
No, äitisi kuitenkin kesti ne vaikeatkin hetket, toisin kuin isäsi. Äitimyytistä ei ole kyse, jos äiti on se, joka oikeasti kantaa lapsesta kaiken vastuun. Moni isäkin siihen kykenee, lähes kaikki kantavat edes osan vastuusta, iso osa aika tasapuolisesti. Sellainen isä, joka hylkää lapsensa, on täysi luuseri. Ja ehkä joskus ymmärrät, että hyvä isä olisi ottanut sinut mukaansa, jos ei olisi pitänyt äitiäsi hyvänä vanhempana. Tai ollut kanssasi vuoroviikoin. Mutta lapsen hylkääminen on väärin, eikä sille ole mitään veruketta. Oikea vanhempi antaa vaikka henkensä lapsen edestä. Luuseri ei viitsi kommunikoida hankalan eksän kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi saattaa olla eri mieltä kun iskä palaa aikanaan ja haluaa tavata.
Todennäköisesti äiti ehtii aivopesemään lapsen vihaamaan isäänsä, joten miehen kannattaa keskittyä uuden naisensa lapsiin tai hankkia uuden lapsen uuden naisen kanssa
Eiköhän lapsi ihan oma-aloitteisesti vihaa miestä, joka on mistä tahansa syystä valmis hylkäämään oman lapsensa.
Enkä toisaalta ymmärrä, miksi kukaan nainen suostuisi tuollaiseen mieheen koskemaan, saati lapsia tekemään. Aika harvinaisen hirveä tyyppi.
Päteekö sama myös naisiin? Vihaavatko kaikki adoptioon annetut lapset biologisia äitejään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi saattaa olla eri mieltä kun iskä palaa aikanaan ja haluaa tavata.
Kyllä, isä on nyt tekemässä elämänsä suurimman virheen. Sitä se sitten itkee hautaan asti ja varmaan syyttää äitiä kaikesta vaikka itse teki päätöksen. Kannattaa viestit laittaa talteen niin voi herraa muistuttaa että kuka teki mitäkin. Omaan lapseensa ei kyllä saa minkäänlaista suhdetta luotua vaikka niin kuvitteleekin tekevänsä sitten kun lapsi on 18v.
No, isän itkut ei ole ap ongelma.
Menetetty isäsuhde on ap:n lapsen tragedia, mutta eihän sekään tietenkään ole ap:n ongelma.
No tottakai lapsen tragedia on rakastavan vanhemman ongelma. Valitettavasti vain sellainen, mitä ei pysty korjaamaan. Muuta kuin olemalla turvallinen luotettava aikuinen, joka ei hylkää ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi saattaa olla eri mieltä kun iskä palaa aikanaan ja haluaa tavata.
Todennäköisesti äiti ehtii aivopesemään lapsen vihaamaan isäänsä, joten miehen kannattaa keskittyä uuden naisensa lapsiin tai hankkia uuden lapsen uuden naisen kanssa
Eiköhän lapsi ihan oma-aloitteisesti vihaa miestä, joka on mistä tahansa syystä valmis hylkäämään oman lapsensa.
Enkä toisaalta ymmärrä, miksi kukaan nainen suostuisi tuollaiseen mieheen koskemaan, saati lapsia tekemään. Aika harvinaisen hirveä tyyppi.
Minä elin koko lapsuuteni äitini kanssa ja ymmärsin vasta aikuisena miksi isäni lähti ja saimme välimme korjattua. #ällöäitimyytti
<
No, äitisi kuitenkin kesti ne vaikeatkin hetket, toisin kuin isäsi. Äitimyytistä ei ole kyse, jos äiti on se, joka oikeasti kantaa lapsesta kaiken vastuun. Moni isäkin siihen kykenee, lähes kaikki kantavat edes osan vastuusta, iso osa aika tasapuolisesti. Sellainen isä, joka hylkää lapsensa, on täysi luuseri. Ja ehkä joskus ymmärrät, että hyvä isä olisi ottanut sinut mukaansa, jos ei olisi pitänyt äitiäsi hyvänä vanhempana. Tai ollut kanssasi vuoroviikoin. Mutta lapsen hylkääminen on väärin, eikä sille ole mitään veruketta. Oikea vanhempi antaa vaikka henkensä lapsen edestä. Luuseri ei viitsi kommunikoida hankalan eksän kanssa.
#ällömyytti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi saattaa olla eri mieltä kun iskä palaa aikanaan ja haluaa tavata.
Todennäköisesti äiti ehtii aivopesemään lapsen vihaamaan isäänsä, joten miehen kannattaa keskittyä uuden naisensa lapsiin tai hankkia uuden lapsen uuden naisen kanssa
Eiköhän lapsi ihan oma-aloitteisesti vihaa miestä, joka on mistä tahansa syystä valmis hylkäämään oman lapsensa.
Enkä toisaalta ymmärrä, miksi kukaan nainen suostuisi tuollaiseen mieheen koskemaan, saati lapsia tekemään. Aika harvinaisen hirveä tyyppi.
Päteekö sama myös naisiin? Vihaavatko kaikki adoptioon annetut lapset biologisia äitejään?
Tottakai näihin liittyy äärimmäisen vaikeita tunteita. Äitiä kohtaan vielä rajumpia kuin isiä, joskus miehiltä ei edes odoteta parempaa. Et ole vissiin tutustunut paljoakaan aiheeseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi saattaa olla eri mieltä kun iskä palaa aikanaan ja haluaa tavata.
Kyllä, isä on nyt tekemässä elämänsä suurimman virheen. Sitä se sitten itkee hautaan asti ja varmaan syyttää äitiä kaikesta vaikka itse teki päätöksen. Kannattaa viestit laittaa talteen niin voi herraa muistuttaa että kuka teki mitäkin. Omaan lapseensa ei kyllä saa minkäänlaista suhdetta luotua vaikka niin kuvitteleekin tekevänsä sitten kun lapsi on 18v.
No, isän itkut ei ole ap ongelma.
Menetetty isäsuhde on ap:n lapsen tragedia, mutta eihän sekään tietenkään ole ap:n ongelma.
Luonnollisesti ei, koska aikuista ihmistä ei voi pakottaa olemaan yhteydessä lapseensa. Se on isän ihan oma valinta onko vai ei. Äiti voi vaikuttaa asiaan vain mahdollistamalla tapaamiset, jos isä niitä haluaa. Ja näinhän ap on tehnyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi saattaa olla eri mieltä kun iskä palaa aikanaan ja haluaa tavata.
Kyllä, isä on nyt tekemässä elämänsä suurimman virheen. Sitä se sitten itkee hautaan asti ja varmaan syyttää äitiä kaikesta vaikka itse teki päätöksen. Kannattaa viestit laittaa talteen niin voi herraa muistuttaa että kuka teki mitäkin. Omaan lapseensa ei kyllä saa minkäänlaista suhdetta luotua vaikka niin kuvitteleekin tekevänsä sitten kun lapsi on 18v.
No, isän itkut ei ole ap ongelma.
Menetetty isäsuhde on ap:n lapsen tragedia, mutta eihän sekään tietenkään ole ap:n ongelma.
Siksi ap pitääkin keskittyä olemaan psyykkisesti saatavilla lapselleen, eikä tuhlata aikaansa isän edessä matelemiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi saattaa olla eri mieltä kun iskä palaa aikanaan ja haluaa tavata.
Todennäköisesti äiti ehtii aivopesemään lapsen vihaamaan isäänsä, joten miehen kannattaa keskittyä uuden naisensa lapsiin tai hankkia uuden lapsen uuden naisen kanssa
Eiköhän lapsi ihan oma-aloitteisesti vihaa miestä, joka on mistä tahansa syystä valmis hylkäämään oman lapsensa.
Enkä toisaalta ymmärrä, miksi kukaan nainen suostuisi tuollaiseen mieheen koskemaan, saati lapsia tekemään. Aika harvinaisen hirveä tyyppi.
Minä elin koko lapsuuteni äitini kanssa ja ymmärsin vasta aikuisena miksi isäni lähti ja saimme välimme korjattua. #ällöäitimyytti
<
Sivusta: Minulle selvisi teini-iässä, että isäni ei ollut tavannut minua, koska äiti oli estänyt kaikki yhteydenotot. Oli myös piilottanut kaikki kirjeet, kortit jne. jotka isä oli lähettänyt ikävuosieni 1-14 välillä. Että sellaista jakamista....
Eikös ne narsistit ole juuri niitä menestyvien vanhempien kulissinomaisten ydinperheiden lapsia, jossa perhe on fyysisesti koossa ulkopuolisen paineen vuoksi, mutta henkisesti täysin etäisiä toisistaan, ja lapsia kasvatetaan kuin he olisivat pieniä aikuisia. Näin lapsuus jää kokematta, ja tilalle tulee sairaalloinen mielihyvä menestymisestä, jossa muut ihmiset ovat vain hyödykkeitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi saattaa olla eri mieltä kun iskä palaa aikanaan ja haluaa tavata.
Todennäköisesti äiti ehtii aivopesemään lapsen vihaamaan isäänsä, joten miehen kannattaa keskittyä uuden naisensa lapsiin tai hankkia uuden lapsen uuden naisen kanssa
Eiköhän lapsi ihan oma-aloitteisesti vihaa miestä, joka on mistä tahansa syystä valmis hylkäämään oman lapsensa.
Enkä toisaalta ymmärrä, miksi kukaan nainen suostuisi tuollaiseen mieheen koskemaan, saati lapsia tekemään. Aika harvinaisen hirveä tyyppi.
Minä elin koko lapsuuteni äitini kanssa ja ymmärsin vasta aikuisena miksi isäni lähti ja saimme välimme k
Sivusta: Minulle selvisi teini-iässä, että isäni ei ollut tavannut minua, koska äiti oli estänyt kaikki yhteydenotot. Oli myös piilottanut kaikki kirjeet, kortit jne. jotka isä oli lähettänyt ikävuosieni 1-14 välillä. Että sellaista jakamista....
Olen myös saanut käsiini myöhemmin sekä lastensuojelun, että oikeudenkäyntien paperit. Äitini myös väitti joissain vaiheessa isäkseni ihan eri tyyppiä kuin isääni. #ällöäitimyytti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi saattaa olla eri mieltä kun iskä palaa aikanaan ja haluaa tavata.
Kyllä, isä on nyt tekemässä elämänsä suurimman virheen. Sitä se sitten itkee hautaan asti ja varmaan syyttää äitiä kaikesta vaikka itse teki päätöksen. Kannattaa viestit laittaa talteen niin voi herraa muistuttaa että kuka teki mitäkin. Omaan lapseensa ei kyllä saa minkäänlaista suhdetta luotua vaikka niin kuvitteleekin tekevänsä sitten kun lapsi on 18v.
No, isän itkut ei ole ap ongelma.
Menetetty isäsuhde on ap:n lapsen tragedia, mutta eihän sekään tietenkään ole ap:n ongelma.
Siksi ap pitääkin keskittyä olemaan psyykkisesti saatavilla lapselleen, eikä tuhlata aikaansa
Mitenkäs tämä palsta, eikö sekin vie aikaa psyykkiseltä saatavuudelta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi saattaa olla eri mieltä kun iskä palaa aikanaan ja haluaa tavata.
Todennäköisesti äiti ehtii aivopesemään lapsen vihaamaan isäänsä, joten miehen kannattaa keskittyä uuden naisensa lapsiin tai hankkia uuden lapsen uuden naisen kanssa
Eiköhän lapsi ihan oma-aloitteisesti vihaa miestä, joka on mistä tahansa syystä valmis hylkäämään oman lapsensa.
Enkä toisaalta ymmärrä, miksi kukaan nainen suostuisi tuollaiseen mieheen koskemaan, saati lapsia tekemään. Aika harvinaisen hirveä tyyppi.
Minä elin koko lapsuuteni äitini kanssa ja ymmärsin vast
Olen myös saanut käsiini myöhemmin sekä lastensuojelun, että oikeudenkäyntien paperit. Äitini myös väitti joissain vaiheessa isäkseni ihan eri tyyppiä kuin isääni. #ällöäitimyytti
Yhdyn myös tähän nimimerkkiin, ällöäitimyytti. Olin 19v, kun sain tietää kuka oli oikea isäni. Siihen asti se oli ollut eräs Matti, joka teki äitini sekä minun elämästä ihan helvettiä.
Vierailija kirjoitti:
Yritä kuitenkin pitää lapsen sidettä isän puolen sukuun voimassa, äläkä puhu isästä pahaa, vaikka mieli tekisi.
Älä pidä, raskasta se on hankalan ihmsen kanssa meille isän sukulaisillekin. Likasankona, lahja-automaattina ja lapsenvahtina sai olla ja haukut päälle.
Miksi hankit lapsen selvästi epäkypsän ikiteinin kanssa? Äidilläkin on vastuunsa, kenen kanssa lapsia hankkii. No, onneksi lapsella on sentään äiti ja äidin suku.
En ymmärrä miksi oikeuslaitos, sossu jne edes hyväksyy tuommoisen käytöksen, että isä joutuu oikeuden kautta hakemaan lapseensa oikeudet. Olen lähipiirissä nähnyt, että kuinka naiset käyttää valtaansa.. Esim oma äiti savusti isän pois meidän lasten elämästä. Muoripa yllätty kuinka paljon me veljen kanssa oikeasti muistetaan niitä keskusteluita ja kohtaamisia vielä aikuisiällä. Äiti yritti laittaa silloisen miehensä syyksi, mutta aikajana kertoi muuta. Sitä miestä ei oltut meidän elämässä. Hän kyllä sai sitten isän häipymään pitkäksikin aikaa, väkivallan uhalla. :( Isään tutustuttiin aikuisiällä sitten paremmin. Aika vaan jäi lyhyeksi, kun tämä sairaustui ja kuoli.
Voimia teille kaikille isille, jotka oikeasti haluatte olla lastenne elämässä! Osa naisista on kyllä itse piruja.