Lue keskustelun säännöt.
Voiko työkaveriin ihastumisesta päästä irti?
11.12.2024 |
Onko kukaan onnistunut pääsemään eroon liian lämpimistä tunteista kollegaa kohtaan?
Tuntuu jotenkin itsekidutukselta joutua joka päivä olemaan tekemisissä ihmisen kanssa jonka kanssa kemiat vaan ihan omituisesti sopii yhteen mutta jota en voi koskaan saada. Pohdin tässä vaihtoehtojani, ja niitä tuntuu olevan kolme:
1. Vaihdan työpaikkaa
2. Jatkan itsekidutusta
3. Pääsen näistä tunteista yli
Voiko nämä tällaiset vain mennä ohi? Olen jopa leikitellyt ajatuksella että kertoisin työkaverille tunteistani, koska jopa se pakkien saaminen tuntuu välillä inhimillisemmältä vaihtoehdolta kuin tämä jatkuva kaipaus.
Kommentit (73)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko kysyä miksi et voi ikinä saada?
Hän on naimisissa
Tuo ei ole este. Parhaat on jo naimisissa joten sieltä aviovuoteesta kumppani pitää napata.
"Parhaat on jo naimisissa" eli sinun logiikalla ne parhaat ovat pettäjiä automaattisesti? Ne vaan napataan aviovuoteesta..kuinka kätevää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko kysyä miksi et voi ikinä saada?
Hän on naimisissa
No eikös tämä ole jo oikein pätevä syy päästää irti?
Ei! Ihmiset eroaa, rakkaus häviää tai muuttaa muotoaan ja ihminen voi kasvaessaan ja muuttuessaan rakastua uudelleen eri ihmiseen. Ei naimisissa olo ole mikään loppuelämän pakollinen riippakivi, joillekin se sopii, osalle ei.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei mitään ikinä yritä, niin ei mitään kyllä saakaan.
Tuolla tavalla saat paikkakunnalla h*oran maineen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko kysyä miksi et voi ikinä saada?
Hän on naimisissa
No eikös tämä ole jo oikein pätevä syy päästää irti?
Tuota... eihän tässä aloituksessa oltu syytä vailla, vaan keinoa.
Helpommin sanottu kuin tehty.
Mielenkiintoista, että täältä löytyy muitakin limerenssin kokeneita. Itse olin sen pauloissa seitsemän VUOTTA ja tarvittiin ihastuksen kohteen työpaikan vaihto, että pääsin vihdoin irti (vieroitusoireet toki vielä päälle). Olen yleisesti ottaen järkevä ja tasapainoinen keski-ikäinen nainen - ja silti olin täysin kyvytön vastustamaan tapahtunutta. Veikkaisin, että kokemustasolla tuossa on jotain samaa kuin pakko-oireista kärsivillä, tunne on niin all-consuming ja kaikki tapahtuu oman pään sisällä työntäen sivyuun reaalimaailman. Kuulostaa varmasti täysin uskomattomalta sellaisesta, joka ei ole limerenssiä kokenut. Luojan kiitos pääsin takaisin arkisen harmaaseen, normaaliin ja tylsään elämääni! Ap:lle vinkkinä: panosta merkityksellisiin ja mielekkäisiin asioihin, elämä on liian lyhyt hukattavaksi moiseen hullutukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, millä alalla olet? Olen vaimo ja tuo on pahin pelkoni, että joku ihastuu tai rakastuu mieheeni. En pelkää pettämistä, koska jos on niin tyhmä, menetän myös tunteeni samantien. En myöskään usko, että mieheni tekisi mulle niin. Mutta en myöskään haluaisi, että joku nainen ajattelee mun rakasta iltaisin.
Olisiko se ihan oikeasti sulta pois että joku nainen ajattelee miestäsi iltaisin? Usein nämä hullaantujat ovat vielä sellaisia joista pakkomielteen kohde ei ole pätkääkään kiinnostunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei mitään ikinä yritä, niin ei mitään kyllä saakaan.
Mitkähän ovat onnellisen lopun todennäköisyydet kun lähtee iskemään perheellistä työkaveria? Nolla.
Lopputulos on joka tapauksessa katastrofi, tavalla tai toisella. Miehistä 1% jättää perheensä, mutta ehkä 20 % tarttuu tilaisuuteen poimia rusinat pullasta ja lopputulos on yksin katkerana ruikuttava ap, jota mies käytti ja joka jäi silti ilman rakkautta ja yksin.
Liitoista puolet päättyy eroon, joten olet väärässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista, että täältä löytyy muitakin limerenssin kokeneita. Itse olin sen pauloissa seitsemän VUOTTA ja tarvittiin ihastuksen kohteen työpaikan vaihto, että pääsin vihdoin irti (vieroitusoireet toki vielä päälle). Olen yleisesti ottaen järkevä ja tasapainoinen keski-ikäinen nainen - ja silti olin täysin kyvytön vastustamaan tapahtunutta. Veikkaisin, että kokemustasolla tuossa on jotain samaa kuin pakko-oireista kärsivillä, tunne on niin all-consuming ja kaikki tapahtuu oman pään sisällä työntäen sivyuun reaalimaailman. Kuulostaa varmasti täysin uskomattomalta sellaisesta, joka ei ole limerenssiä kokenut. Luojan kiitos pääsin takaisin arkisen harmaaseen, normaaliin ja tylsään elämääni! Ap:lle vinkkinä: panosta merkityksellisiin ja mielekkäisiin asioihin, elämä on liian lyhyt hukattavaksi moiseen hullutukseen.
Tämä limerenssi määritellään niin, että siinä ei tunne oikeasti kohdetta, ja limerinssin pitäisi haihtua, kun tutustuu oikeasti. Varmaan tämmöistäkin on, mutta minusta ei oikein osu oikeaan elämään. Ensinnäkin moni on ihastunut aviopuolisoonkin ennen kuin tuntee tämän. Esimerkiksi Kaarle Kustaan päässä kuului klik kun näki Silvian.
Itsekin olen ollut vähän pakkomielteisesti yksipuolisesti ihastunut lähes tuntemattomaan, motiivina yksinäinen elämäntilanne. Se johti kuitenkin tapailuun, eikä tunne haihtunut tutustumiseen. Ero tuntui siihen nähden kohtuuttoman pahalta, että suhde ei ollut kaksinen parisuhdemielessä, vaikka ihan kivaa seuraa kaverimielessä. Oliko tuo siis limerinssiä vai mitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei mitään ikinä yritä, niin ei mitään kyllä saakaan.
Mitkähän ovat onnellisen lopun todennäköisyydet kun lähtee iskemään perheellistä työkaveria? Nolla.
Lopputulos on joka tapauksessa katastrofi, tavalla tai toisella. Miehistä 1% jättää perheensä, mutta ehkä 20 % tarttuu tilaisuuteen poimia rusinat pullasta ja lopputulos on yksin katkerana ruikuttava ap, jota mies käytti ja joka jäi silti ilman rakkautta ja yksin.
Liitoista puolet päättyy eroon, joten olet väärässä.
Ekoista liitoista kuitenkin huomattavasti vähemmän, alle 40 %.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuota limerenssia tuupataan selitykseksi joka asiaan. On normaalia ihastua ihmiseen, jonka kanssa viettää parhaimmillaan 8 tuntia päivässä. Ei se mitään limerenssiä ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei mitään ikinä yritä, niin ei mitään kyllä saakaan.
Mitkähän ovat onnellisen lopun todennäköisyydet kun lähtee iskemään perheellistä työkaveria? Nolla.
Lopputulos on joka tapauksessa katastrofi, tavalla tai toisella. Miehistä 1% jättää perheensä, mutta ehkä 20 % tarttuu tilaisuuteen poimia rusinat pullasta ja lopputulos on yksin katkerana ruikuttava ap, jota mies käytti ja joka jäi silti ilman rakkautta ja yksin.
Liitoista puolet päättyy eroon, joten olet väärässä.
Ekoista liitoista kuitenkin huomattavasti vähemmän, alle 40 %.
Tuoko ei sinun mielestä ole paljon? Melkein puolet joka tapauksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei mitään ikinä yritä, niin ei mitään kyllä saakaan.
Mitkähän ovat onnellisen lopun todennäköisyydet kun lähtee iskemään perheellistä työkaveria? Nolla.
Lopputulos on joka tapauksessa katastrofi, tavalla tai toisella. Miehistä 1% jättää perheensä, mutta ehkä 20 % tarttuu tilaisuuteen poimia rusinat pullasta ja lopputulos on yksin katkerana ruikuttava ap, jota mies käytti ja joka jäi silti ilman rakkautta ja yksin.
Liitoista puolet päättyy eroon, joten olet väärässä.
Ekoista liitoista kuitenkin huomattavasti vähemmän, alle 40 %.
Tuoko ei sinun mielestä ole paljon? Melkein puolet joka tapauksessa.
Hieman yli joka kolmas. Onhan se paljon.
No eikös tämä ole jo oikein pätevä syy päästää irti?