Lue keskustelun säännöt.
Voiko työkaveriin ihastumisesta päästä irti?
11.12.2024 |
Onko kukaan onnistunut pääsemään eroon liian lämpimistä tunteista kollegaa kohtaan?
Tuntuu jotenkin itsekidutukselta joutua joka päivä olemaan tekemisissä ihmisen kanssa jonka kanssa kemiat vaan ihan omituisesti sopii yhteen mutta jota en voi koskaan saada. Pohdin tässä vaihtoehtojani, ja niitä tuntuu olevan kolme:
1. Vaihdan työpaikkaa
2. Jatkan itsekidutusta
3. Pääsen näistä tunteista yli
Voiko nämä tällaiset vain mennä ohi? Olen jopa leikitellyt ajatuksella että kertoisin työkaverille tunteistani, koska jopa se pakkien saaminen tuntuu välillä inhimillisemmältä vaihtoehdolta kuin tämä jatkuva kaipaus.
Kommentit (73)
Ei kai siinäomasta mielestäni ei kannata paskoa siellä missä syö, mutta muut elää tavallaan.
Suoraan sanottuna kuulostaa siltä, että olet rakastunut siihen haaveeseesi, et tähän ihmiseen. Sitä ihastusta ei tarvitse erikseen sanoa, jos olisi molemminpuolista, kyllä se tulisi kaikessa ilmi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kannattaa tahollaan pohtia, miksi se keskittymiskyky niin täysin menee. Olen kuten #4, nautin niistä ihastuksista ja siitä että saan tehdä töitä joka päivä ihanan ihmisen kanssa. Jos vapaa-aika kun menee ihastusta miettiessä, kannattaa pohtia puuttuuko omasta elämästä sisältöä. Monesti nuo pakonomaiset tunteet liittyvät esimerkiksi tyhjyyden tunteen täyttämiseen sen ihastuksen avulla.
Ihmiset tyyppiä A esittämässä neuvoja miten kannattaa toimia ollessaan tyyppiä B, tyypillisesti neuvot vielä tyyliä "jospa sinäkin vain muuttuisit tyypiksi A", ymmärtämättä hölkäsen pöläystä muiden ihmisten sielunmaailmasta.
Limerenssi on käsite psykologiassa, toki tietty ihmistyyppi on sille toista alttiimpi, mutta ei ei tarkoita etteikö sitä omaa tunne-elämää kannattaisi opetella tarkastelemaan kriitti
Itselle tuli myös tuo limerenssi ensimmäisenä mieleen aloituksesta.
Ot : Miten ihmeessä kykenette olemaan hetken tai kauan ihastuneita varattuun? Minä kun saan tietää että ihastukseni kohteena oleva mies on varattu niin se on todella TODELLA iso turn off. Tunteet loppuvat heti kuin veitsellä leikaten.
Puuttuko multa joku huurageeni ku varatut ei napostele yhtään?
Kuulostaa ihan siltä, että jos tyyppi olisi sinkku, niin sinua ei kiinnostaisi pätkääkään. Ei olisi tarpeeksi draamaa revittäväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei ole tuollaista vastenmielisyyttä veitsellä leikaten kiinnostus pois jos joku varattu, en mahda tunteille mitään jos välit on edenneet lämpimiksi, katseita vaihdettu jne olen ihastunut. Mutta sitten odotan että mies tekee jotain. Yleensä ei koskaan tee. Siis isompaa liikettä. Koska siinä menee rajani etten aktiivisesti pysty yrittämään varattua vaikka onnistuisin. Yleensä tuntuu että nämä varatut lähtee flirttailemaan, ehkä he eivät sitten hae muuta, TAI sitten odottavat toisen aloitetta jolloin syyn saisi vierittettyä tälle tai kieltäydyttyä, ehkä heidän joku saalistusvietti täyttyy siinä?
Kiitos tästä vertaistukiketjusta! Ihastuin kertaheitolla tuttujen kautta tapaamaani mieheen, joka kuitenkin on naimisissa. Ei edes tunneta kovin hyvin, nähty sen yhden ainoan kerran(!) eräässä tapahtumassa, mutta keskustelut olivat mahtavia ja kemia, ai että sitä oli. Ja nyt olen sitten viikon haaveillut tästä miehestä, tyylillä sisälläni on sulaa vahaa ja sukat pyörii jalassa. Mutta tuskin edes ikinä nähdään enää, joten pidän tätä varmaan sellaisena 'ihanaa kun näköjään saan kokea tällaisia tunteitakin vielä' -kokemuksena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ihastunut yhteen todella ihanaan naiseen töissä.
Oletko mies? Mikä siinä ihmisessä sinua viehättää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kannattaa tahollaan pohtia, miksi se keskittymiskyky niin täysin menee. Olen kuten #4, nautin niistä ihastuksista ja siitä että saan tehdä töitä joka päivä ihanan ihmisen kanssa. Jos vapaa-aika kun menee ihastusta miettiessä, kannattaa pohtia puuttuuko omasta elämästä sisältöä. Monesti nuo pakonomaiset tunteet liittyvät esimerkiksi tyhjyyden tunteen täyttämiseen sen ihastuksen avulla.
Kiitos sinulle tästä vastauksesta kuka sitten lienetkään. Tämä juuri on parasta AVlla, täältä voi parhaimmillaan saada hyvä näkökulmia tai vähän realitychekkiä.
En ole AP.
Kyllä tuossa viestissä on tietämättömyyttä eikä mitään reality checkiä. Ihastuminen on tahdonalaista siinä mielessä, että sen pystyy kyllä aina torppaamaan heti alkuunsa jos haluaa. Ei kukaan tervepäinen anna itsensä ihastua ystävän tai lähisukulaisen kumppaniin! Se tunne vain voi houkuttaa liikaa, aletaan fantasioimaan ja sitten hormonit ottavat vallan.
Ja nämä hormonit ovat mm. dopamiini, joka aiheuttaa sen koukun. Mutta tottakai siitä pääsee eroon, JOS HALUAA. Joskus pitää saada näpeilleen ennenkuin havahtuu hormonihöyryistä, joskus jotain muuta. Ihastuksesta luopuminen on kuitenkin sitä vaikeampaa mitä syvemmälle pakkomielteen antaa mennä ruokkimalla sitä haaveilemalla.
Eli kokemuksesta ja vähän elämää jo nähneenä sanon: typerä ap. Lopeta ennenkuin olet täysin sekaisin ja satutat lopussa itsesi, tai pahimmillaan satutat miehen perhettä, etenkin hänen lapsiaan. Sinun ei tarvitse juuri sitä miestä saada tai hänestä haaveilla. Etsi toinen kiinnostuksen kohde.
Jos ihastus on sitkeää laatua, ei se ajan kanssa välttämättä häviä. Mutta saa sen loppumaan tietyillä keinoilla.
Etsit tilalle oikean ihanan ihmisen, jonka voit saada.
Kerrot tunteista ja saat pakit. Tässä tapauksessa täytyy kuitenkin olla aika varma siitä, että ihastus on sellaista sorttia, että pärjää tuon tiedon kanssa eikä työpaikalla tule hankalia hetkiä.
Vaihdat työpaikkaa. Jos työpaikkasi ei ole sinulle muuten tärkeä, tämähän voi olla kivakin uusi alku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kannattaa tahollaan pohtia, miksi se keskittymiskyky niin täysin menee. Olen kuten #4, nautin niistä ihastuksista ja siitä että saan tehdä töitä joka päivä ihanan ihmisen kanssa. Jos vapaa-aika kun menee ihastusta miettiessä, kannattaa pohtia puuttuuko omasta elämästä sisältöä. Monesti nuo pakonomaiset tunteet liittyvät esimerkiksi tyhjyyden tunteen täyttämiseen sen ihastuksen avulla.
Kiitos sinulle tästä vastauksesta kuka sitten lienetkään. Tämä juuri on parasta AVlla, täältä voi parhaimmillaan saada hyvä näkökulmia tai vähän realitychekkiä.
En ole AP.
Kyllä tuossa viestissä on tietämättömyyttä eikä mitään reality checkiä. Ihastuminen on tahdonalaista siinä mielessä, että sen pystyy kyllä aina torppaamaan heti alkuunsa jos haluaa. Ei kukaan terv
Ei sitä ihastusta noin vain torpata, jos on kyse esim. edellä mainitusta limerenssistä. Ihminen voi kuitenkin valita olla edistämättä ihastusta.
Olen itsekin ollut ihastunut yksipuolisesti, eikä sitä ihastumisen tunnetta saa järjellä katoamaan. Se haalistuu ajan kanssa ja sillä välillä voi nauttia ihastuksen tuomasta nosteesta tai jos ihastus on todella vaikea (limerenssi) kannattaa hillitä omia toimiaan ihastusta kohtaan.
Ihminen voi olla ihastunut tuomatta tunteitaan mitenkään julki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko kysyä miksi et voi ikinä saada?
Hän on naimisissa
Tottakai.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli tuollainen tilanne 4 vuotta. Minusta se oli IHANAA. Se mies oli varattu, ja pieniä lapsiakin, joten en todellakaan koskaan edes ajatellut kertoa hänelle tunteistani. Mulle riitti että fantasioin hänestä, seksistä, yhteisestä ajanvietosta jne. Olipa se töihinmeno ihanaa, kun siellä oli se ihastus paikalla, jonka näkeminenkin sai sukat pyörimään jaloissa. Saati juttelu. Oikein odotin jokaista työpäivää, vaikken sinänsä edes työstäni pidä.
Lopulta mies muutti toiselle paikkakunnalle vaimon työn perässä, ja siinähän se sitten vähitellen se ihastus loppui kun ei enää nähty. Mutta ei mua olisi yhtään haitannut, vaikka olisin eläkeikään asti ollut häneen ihastunut ja nähnyt joka arkipäivä. Ihanaahan se vain oli, kun ei edes olettanut että siitä pitäisi tulla tosielämässä jotain muuta kuin ihastus.
Niin, tätä oon myös tosiaan pohtinut, että
Ota tunteesi haltuun ja mene eteenpäin.
Kertomalla oksennat vain omat ongelmasi tämän ihastuksesi niskaan.
Kaiken lisäksi ihastuminen ei välttämättä edes lopu siihen ja tilalle tulee joskus epätoivo ja vähintään häpeä.
Pyydä sitä kahville. Et periaatteessa tunnusta tunteitasi, mutta varattu tietenkin kieltäytyy kohteliaasti kutsusta. Näin olet saanut eräänlaiset pakit ja ihastuminen taatusti lievenee.
Jos mies vaikuttaa häntäheikiltä, älä tee tätä. Silloin voi suostuakin ja päädytte sänkyyn eikä varattuun sekaantumisesta tule kiva olo.
Jotkut ovat joutuneet ympäristön paineesta johtuen muuttamaan häpeissään toiselle paikkakunnalle. Asia oli tullut ilmiselväksi muille, ja ystävät ja perhe puhuivat järkeä päähän. Nolo loppu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kannattaa tahollaan pohtia, miksi se keskittymiskyky niin täysin menee. Olen kuten #4, nautin niistä ihastuksista ja siitä että saan tehdä töitä joka päivä ihanan ihmisen kanssa. Jos vapaa-aika kun menee ihastusta miettiessä, kannattaa pohtia puuttuuko omasta elämästä sisältöä. Monesti nuo pakonomaiset tunteet liittyvät esimerkiksi tyhjyyden tunteen täyttämiseen sen ihastuksen avulla.
Kiitos sinulle tästä vastauksesta kuka sitten lienetkään. Tämä juuri on parasta AVlla, täältä voi parhaimmillaan saada hyvä näkökulmia tai vähän realitychekkiä.
En ole AP.
Kyllä tuossa viestissä on tietämättömyyttä eikä mitään reality checkiä. Ihastuminen on tahdonalaista siinä mielessä, että sen pystyy kyllä aina torppaamaan heti
Niin. Kyllä ihminen pystyy estämään ihastumisen, joka taas ei voimistu limerenssiksi mitenkään taivaasta tipahtaen ja taianomaisesti, vaan tunteelle pitää antautua ja sitä pitää ruokkia itse fantasioimalla. Turha selittää, että limerenssi ottaa vallan vaikkei suostu haaveilemaan jostain tyypistä!
Voin antaa ohjeen, jos haluatte, mutta selvästi osa ei halua edes kuulla sellaisia. Jokaikinen kyllä tietää sen jo valmiiksi itsekin, että ette te anna itsenne ihastua ihan keneen tahansa. Kyllä siinä on aina sensuuri mukana. Tai sitten ihminen kärsii impulssikontrollin häiriöstä.
Päätös tapahtuu siinä kohdassa, kun tapaa kiinnostavan ihmisen ja antaa itselleen luvan alkaa haaveilla tästä romanttisessa mielessä. Kun nämä ajatukset: mitä jos? Onkohan se minusta kiinnostunut? jne. pysäyttää alkuunsa eikä anna itsensä alkaa haaveilla ihmisestä, ei mitään limerenssejä ala muodostua.
Pääsin tunteista eroon, kun vaihdoin eri toimipaikkaan. Näin jälkikäteen ajateltuna se oli voimakas ihastuminen ja hyvä oli ettei sen enempää muodostunut.
Voi kääk, monella tuntuu juuri nyt olevan työpaikkaihastumisia.
Mun työpaikkaihastus tulee nykyään mun työpisteelle ja on kirjaimellisesti koko 8h päivän siinä yrittäen viihdyttää mua ellei välissä tee jotain akuutteja työtehtäviä pois. Ko. Henkilöllä ei ole aikaisempaa kokemusta parisuhteista. Hän siis miespuolinen ja mä nainen ja koko firmassa ainoastaan mun ja hänen työnkuva on sama. Olen koittanut antaa vähän merkkiä, että olen kiinnostunut, mutta odotan hänen vastareaktiota. Pääosin me vaan puhutaan yhteisistä mielenkiinnonkohteista ja hän kertoo mulle hauskoja juttuja. Työteho ei kärsi, koska työmme on päivystysluontoista eli kun keikkaa pukkaa, keikka mennään tekemään ja sit taas vetämään lepiä.
Odotan häneltä seuraavana askeleena sitä, että tulisi jonkinlaisia kaverillisia pieniä kosketuksia vaikka huumorin varjolla.