Lue keskustelun säännöt.
Mies ei edes huomioi kotitöiden hoitumista
10.12.2024 |
Muilla samaa?
Yhtäkkiä tänään tajusin ettei hän koskaan edes kiitä esim. puhtaista lakanoista, siivouksesta, kaupassa käymisestä, lasten asioiden hoitamisesta.
Milloin tähän on tultu, ajattelen. Tunnen suurta arvottomuutta ja vihaakin. Kuinka joku voi pitää toista noin itsestään selvyytenä.
Välillä olen kysellyt siivoushaluista tai kaupassa käymisestä, mutta siitä tulee karmea riita vain.
Onko ainoa vaihtoehto ero? Ja ei. En ole mikään siivellä elelijä. Maksan kaikesta osuuteni jopa liikaa ja käyn kyllä töissäkin.
Jätä se sika-kommentit voi unohtaa. Olisi kiva saada vertaistukea eikä mitään paskaa niskaan lisää vaan.
Kommentit (115)
yli 20v. yhteistä elämää . . . Olet yli 20v mahdollistanut tämän kaiken? Ja nyt olet hämmentynyt kun mies ei olekaan valkoisella ratsulla ratsasta prinssi joka toteuttaa kaikki sinun toiveet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aivan sama tuleeko karmea riita. Teet sille selväksi, että kotitöistä on hoidettava oma osuus. Minä olisin niin vittumainen, että taatusti alkaisi imuri ja moppi löytyä miehenkin kädestä ihan oma-aloitteisesti.
Niinpä. Mies käyttäytyy ihan tietoisesti törkeästi, joten mitkään lässytykset keskusteluista ei auta. Kova kovaa vastaan. Pitää näyttää, että on tosissaan ja tätä asiaa ei unohdeta eikä paineta villaisella ennen kuin miehen käytös muuttuu.
Itse vaihdan lakanat seuraavasti: laitan likaiset pyykkiin ja sitten sanon että tarvitsen apua lakanoiden sänkyyn laittamisessa. Yhdessä laitetaan aluslakana ja kumpikin laittaa omat pussilakanat/tyynyliinat. En tee kaikkea valmiiksi.
Mekin ollaan oltu yhdessä yli 20 v, aikuinen lapsi maailmalla. Aikanaan kun mentiin yhteen, otettiin sellainen asenne, että yhdessä tehdään ja apua saa aina. Tästä on pidetty kiinni, se on periaate. Puolison ja perheen hyvinvointi on ollut priolistalla ykkösenä, molemmilla, jäänteenä ajoista jolloin molemmat sairastuttiin vakavasti. Edelleen kiitetään ja arvostetaan toista ja toisen työpanosta. Parisuhde ja seksielämä ovat mutkattoman hyviä. Me ollaan kaksin enemmän kuin yksin.
Kuten mun mieheni sanoo, "Mä pidän sua hyvänä ja sä pidät mua hyvänä", siitä se hyvän kierre alkaa. Onnellisen liiton ohje on ihan hirveän yksinkertainen. "Toistenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne." En sitten tiedä, jos lähtökohdat ovat toiswt ja väärillä raiteilla oltu jo kauan, että voiko sen saada takaisin. Mutta ehkä joku osaa olla lähtemättä niille väärille raiteille. Me ei kumpikaan olla ensi kertaa pappia kyydissä, sen voi myös oppia.
Luetun ymmärtäminen ois kätevä juttu. Eli muutama viime vuosi mennyt näin.
En kai sentään kynnysmatto ole. Korkeakoulutettu, kiltti nainen, joka haluaa uskoa hyvään. Mutta rajansa silläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan sama tuleeko karmea riita. Teet sille selväksi, että kotitöistä on hoidettava oma osuus. Minä olisin niin vittumainen, että taatusti alkaisi imuri ja moppi löytyä miehenkin kädestä ihan oma-aloitteisesti.
Niinpä. Mies käyttäytyy ihan tietoisesti törkeästi, joten mitkään lässytykset keskusteluista ei auta. Kova kovaa vastaan. Pitää näyttää, että on tosissaan ja tätä asiaa ei unohdeta eikä paineta villaisella ennen kuin miehen käytös muuttuu.
Tunnetko Apn miehen vai kuvitteletko hänen persoonansa omassa päässäsi?
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies ei myöskään tee kotitöitä, eikä huomio niitä kuin jos ne jättää tekemättä. Silloin alkaa järjetön raivoaminen ja huutaminen, että kukaan ei voi elää näin. Sitten se odottaa että joku muu (minä) siivoan. Eli vaikka jättäisi siivoamatta ja miestä se häiritsisi niin on aivan turha odottaa, että itse tekisi asian eteen mitään. Viime vuonna mies osallistui kaksi kertaa viemällä roskat, kun erikseen pyysin. Ei tuo tee kyllä sen enempää mitään "miesten töitäkään", autoon varaa ajan renkaiden vaihtoon silloin kun lumet on jo maassa ja yleensä käskee vielä minun viedä hänen autonsa sinne. Nurmikkoa ei leikkaa, mutta minulle jaksaa kiukutella jos pääsee pitkäksi. Myös kaikki remppahommat jää minulle, samoin kaikki asioiden hoitamiseen laskujen maksusta sähkösopimusten kilpailutuksiin. Jos olen viikon poissa kotoa, saan parhaimmillaan palata kotiin missä on vino pino noutopizzalaatikoita pitkin lattioita, tasoja ja sohvia....
Hyi hemmetti, mikä miehen irvikuva. Yök.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap vastaa. Olemme jo keski-iässä . 3 yhteistä lasta, joista 1 enää kotona.
Meitä yhdistää yli 20v. yhteistä elämää, lapset, omaisuus ja ehkä rakkaus (Huom. ehkä).
Muutaman viime vuoden aikana tilanne eskaloitunut näin. Kun puheeksi ottaa, niin nousee hirvee huuto ja haloo. Kuinka hän maksaa ja huoltaa autoja ja nikkaroi. Käskee painumaan v.ttuun, jos kotihommat ei kiinnosta.
Kaikki menot jaetaan puoliksi, paitsi nykyään ruoka, koska se hänen mielestä kai on ilmaista.
Ukko on jotenkin aivan tärähtänyt ja jopa vaarallisen aggresiivinen, kun häntä kritisoi.
Säälittää lähteä, vaikka haluaisinkin. Onko meidän kummankaan elämä sen jälkeen parempi? Rikon perheen siivoaminen ja ruokaostosten takia.
Ja niille, jotka nillittää, että jätä tekemättä. Niin millaisessa saastassa te eläisitte? Ja ostanko oman jääkaapin lapselle ja minulle ja munalukko siihen?
Huoh, rikot perheen siivoaminen ja ruokaostosten takia?! Valoja päälle nyt nainen ja ole rehellinen itsellesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan sama tuleeko karmea riita. Teet sille selväksi, että kotitöistä on hoidettava oma osuus. Minä olisin niin vittumainen, että taatusti alkaisi imuri ja moppi löytyä miehenkin kädestä ihan oma-aloitteisesti.
Niinpä. Mies käyttäytyy ihan tietoisesti törkeästi, joten mitkään lässytykset keskusteluista ei auta. Kova kovaa vastaan. Pitää näyttää, että on tosissaan ja tätä asiaa ei unohdeta eikä paineta villaisella ennen kuin miehen käytös muuttuu.
Tunnetko Apn miehen vai kuvitteletko hänen persoonansa omassa päässäsi?
Jos mies pitää vaimoaan palvelijanaan, se on todella törkeää käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap vastaa. Olemme jo keski-iässä . 3 yhteistä lasta, joista 1 enää kotona.
Meitä yhdistää yli 20v. yhteistä elämää, lapset, omaisuus ja ehkä rakkaus (Huom. ehkä).
Muutaman viime vuoden aikana tilanne eskaloitunut näin. Kun puheeksi ottaa, niin nousee hirvee huuto ja haloo. Kuinka hän maksaa ja huoltaa autoja ja nikkaroi. Käskee painumaan v.ttuun, jos kotihommat ei kiinnosta.
Kaikki menot jaetaan puoliksi, paitsi nykyään ruoka, koska se hänen mielestä kai on ilmaista.
Ukko on jotenkin aivan tärähtänyt ja jopa vaarallisen aggresiivinen, kun häntä kritisoi.
Säälittää lähteä, vaikka haluaisinkin. Onko meidän kummankaan elämä sen jälkeen parempi? Rikon perheen siivoaminen ja ruokaostosten takia.
Ja niille, jotka nillittää, että jätä tekemättä. Niin millaisessa saastassa te eläisitte? Ja ostanko oman jääkaapin lapselle ja minul
Huoh, rikot perheen siivoaminen ja ruokaostosten takia?! Valoja päälle nyt nainen ja ole rehellinen itsellesi.
Jos ap on rehellinen itselleen niin hän myöntää olevansa 23v poika joka ei keksi iltaisin muuta tekemistä kuin provoilla palstalla.
Vierailija kirjoitti:
Luetun ymmärtäminen ois kätevä juttu. Eli muutama viime vuosi mennyt näin.
En kai sentään kynnysmatto ole. Korkeakoulutettu, kiltti nainen, joka haluaa uskoa hyvään. Mutta rajansa silläkin.
Piilonarsti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan sama tuleeko karmea riita. Teet sille selväksi, että kotitöistä on hoidettava oma osuus. Minä olisin niin vittumainen, että taatusti alkaisi imuri ja moppi löytyä miehenkin kädestä ihan oma-aloitteisesti.
Niinpä. Mies käyttäytyy ihan tietoisesti törkeästi, joten mitkään lässytykset keskusteluista ei auta. Kova kovaa vastaan. Pitää näyttää, että on tosissaan ja tätä asiaa ei unohdeta eikä paineta villaisella ennen kuin miehen käytös muuttuu.
Tunnetko Apn miehen vai kuvitteletko hänen persoonansa omassa päässäsi?
Jos mies pitää vaimoaan palvelijanaan, se on todella törkeää käytöstä.
Tunnetko sinä tämän pariskunnan? Olemme lukeneet vain aloittajan version tapahtumista. Entä jos hän liioittelee tai on jopa keksinyt kaiken? Entä jos mies ei olekaan niin laiska kuin hän kertoo? Eikö ennen tuomitsemista pitäisi kuulla molempien versio aiheesta?
"Tunnetko sinä tämän pariskunnan? Olemme lukeneet vain aloittajan version tapahtumista. Entä jos hän liioittelee tai on jopa keksinyt kaiken? Entä jos mies ei olekaan niin laiska kuin hän kertoo? Eikö ennen tuomitsemista pitäisi kuulla molempien versio aiheesta?"
Niin. Me voimme kommentoida vain sitä, mitä meille on kerrottu. Ihan kuten teinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap vastaa.
Tämä ei ole provo, vaikka toivonkin ettei totta. Kyllä, palvelija minusta on tullut nyt ja tuntuu hirveältä. Näin siis ei ole ollut aina. Vaan viimeiset pari vuotta.
Haluaisin yrittää ymmärtää mitä miehen päässä liikkuu. Ja todellakin, käytös on karmeaa, jos asetun poikkiteloin. Kaikki tuntuu liian karmealta ollakseen totta. Mutta totta se on.
Jos jätän hänet, tuleeko minusta onnellisempi? Kaksin vaikean nepsy nuoren aikuisen kanssa kerrostalo kolmiossa. Pennejä lasketaan, mutta toisaalta niin teen nytkin.
Muutos pelottaa. Yrittäkää ymmärtää. Miksi aina pitää tuomita ja moittia? Ei kaikki meistä ole vahvoja pärjääjiä.
Vierailija kirjoitti:
Tänään taas ollu sikamiehiä eukkoloilla. Mutta on se kikkeli ollut hyvää, kun pitänyt riesaksi ottaa.
Sano muuta. Onhan se hyvää, kunnes tajuaa, ettei ole arvostettu. Komea, huumorintajuinen ja hyvinvarusteltu mies, joka antoi ymmärtää olevansa empaattinen ja vastuullinen. Vei jalat alta. (Eikö kilttimiehelle muka pikkusen jännä kurvikuningatar kelpaisi?) Olikin täysi laiskamato kotona ja lisäksi petollinen. On nyt syystä ex. Eipä ne taida arvostaa naisia sen paremmin kiltit kuin jännätkään miehet...ei oikein ole enää uskallusta kokeilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Meillä kasvoi 2 poikaa, ihan hyvin ovat oppineet oman huushollinsa hoitamaan. Toisella nyt avopuoliso ja todellakin muistutan säännöllisesti ettei avopuoliso ole hänen äitinsä."
Kasvatat aikuista lasta kuin jotain viisivuotiasta?
Pojan pitää käydä syömässä äidin luona kun ei se tyttö osaa tehdä oikeaa ruokaa. Samalla voi muistuttaa ettei tyttö ole koskaan niin hyvä kuin äiti ja miksi sellaisen hupakon kanssa pitää edes olla. Äiti kyllä huolehtii kaikesta. Pojan huonekin on säilytetty samanlaisena kuin pois muuttaessa. On turvallista palata kotiin missä kaikki on ennallaan.
Ja pitää sen pojan päästä äitylin tissillekin että saa kaikki ravintoaineet ja äidinrakkautta. Mikään ei ole elämässä tärkeämpää.
Vierailija kirjoitti:
Ap vastaa.
Tämä ei ole provo, vaikka toivonkin ettei totta. Kyllä, palvelija minusta on tullut nyt ja tuntuu hirveältä. Näin siis ei ole ollut aina. Vaan viimeiset pari vuotta.
Haluaisin yrittää ymmärtää mitä miehen päässä liikkuu. Ja todellakin, käytös on karmeaa, jos asetun poikkiteloin. Kaikki tuntuu liian karmealta ollakseen totta. Mutta totta se on.
Jos jätän hänet, tuleeko minusta onnellisempi? Kaksin vaikean nepsy nuoren aikuisen kanssa kerrostalo kolmiossa. Pennejä lasketaan, mutta toisaalta niin teen nytkin.
Muutos pelottaa. Yrittäkää ymmärtää. Miksi aina pitää tuomita ja moittia? Ei kaikki meistä ole vahvoja pärjääjiä.
Jos jätät miehesi, sinusta tulee onnellisempi. Sinun tai nuoren nepsyaikuisen ei enää tarvitse kuunnella huutoa ja kulkea miinoja väistellen. Taloudellinen tilanne ei välttämättä muutu huonommaksi, sillä sinun ei tarvitse ruokkia miestäsi.
Muutos pelottaa, se on selvä. Pitkässä parisuhteessa on kuitenkin kiintymystä, vaikka olisi vaikeuksia. Moni asia elämässä muuttuu eron myötä. Tutuillani kävi niin, että eron myötä lapsen ylivilkkaus tasaantui ja vakava perussairaus muuttui lievemmäksi. Sairaanhoitaja oli sanonut äidille ihan suoraan, että stressin poistuminen vaikutti molempiin sairauksiin. Kyseessä oli tuolloin pieni koululainen. Olen kyllä aika varma, että rauhallinen kotielämä vaikuttaa myös nuoreen aikuiseen positiivisesti.
Pohdi tarkkaan, miten aiot viettää loppuelämäsi. Yritä säästää rahaa jemmaan ( mieheltä salaa), niin voit tarvittaessa muuttaa nopeasti omaan asuntoon.
Vierailija kirjoitti:
Ap vastaa.
Tämä ei ole provo, vaikka toivonkin ettei totta. Kyllä, palvelija minusta on tullut nyt ja tuntuu hirveältä. Näin siis ei ole ollut aina. Vaan viimeiset pari vuotta.
Haluaisin yrittää ymmärtää mitä miehen päässä liikkuu. Ja todellakin, käytös on karmeaa, jos asetun poikkiteloin. Kaikki tuntuu liian karmealta ollakseen totta. Mutta totta se on.
Jos jätän hänet, tuleeko minusta onnellisempi? Kaksin vaikean nepsy nuoren aikuisen kanssa kerrostalo kolmiossa. Pennejä lasketaan, mutta toisaalta niin teen nytkin.
Muutos pelottaa. Yrittäkää ymmärtää. Miksi aina pitää tuomita ja moittia? Ei kaikki meistä ole vahvoja pärjääjiä.
testosteroni
Hei ap, osaan samaistua! Tuomitsemista ja moittimista tulee ihan varmasti mieheltä tarpeeksi, nämä kommentoijat eivät kykene ymmärtämään. Elämä ei aina ole niin helppoa: jätä se, eroa. On terveysongelmaa, yksinpärjäämisen ongelmaa ym. Silti kilttinä toivoo ja odottaa, että mieskin alkaisi tehdä ja huomioida.
Alkujaan sitä itse halusi olla ihana puoliso, huomioiden ja tehden yllätyksiä makuuhuoneessa ja muutoinkin. Toivoi yhteistä ihanaa elämää, jossa molemmat osaisi arvostaa toisiaan ja perhettä.
Kunnes kiireisten vuosien jälkeen alkaisi olla aikaa muuhunkin, huomaa että mies menee pahempaan suuntaan? Miestä ei kiinnosta sinun ajatukset tai tunteet, ei kiinnosta mikään mitä ehdotat. Mies alkaa määräillä ja laiskotella.
Sitten pitäisi koko elämä tuhota? Ei ole helppoja asioita.
Anna miehen hoitaa omat pyykkinsä. Käytät vaan jotain lyhennettynä ohjelmaa tms jos et saa omista vaatteista konetta täyteen. Vähimmäisvaatimus on hoitaa oma vaatepyykkihuolto. Loput kotityöt laitatte paperille ja sovitte kuka hoitaa minkäkin asian.