Anteeksi että kysyn. Lapsettomuudesta ja transsukupuolisuudesta

Vierailija kirjoitti:

Ap:n ei hoitoja tarvitse itse ottaa. Mitä väliä sillä on sulle, että mitä hoitoja muilla ihmisillä? Ja se on sukupuolen korjaus, ei vaihto. 

Etkö huomannut, että ap puhui hormonisaasteista. Trans-hoitoihin kuuluu elinikäinen hormonien syöminen, jäämät menevät vesistöön.

Sillä on ainakin minulle väliä. Mutta ei ehkä omaan napansa tuijotteluun keskittyneelle trans-ihmiselle.

Transsukupuolisuus ei ole sairaus, mutta sukupuolidysforia on. Transitiohoidot eivät ole transsukupuolisuuden vaan sukupuolidysforian hoitoa.Ei sillä, ettäkö pitäisin mahdottomana, että tässä ruvetaan sääntelemään lääketieteellistä hoitoa puhtaasti poliittisin perustein.

Sitä en ole vielä tähän mennessä onnistunut ymmärtämään, että jos kokee niin pahaa sukupuolidysforiaa että kokee pakottavaa tarvetta esimerkiksi hankkiutua eroon rinnoistaan, niin miten se sama ihminen voi olla ihan sujut sen kanssa että tulee raskaaksi ja synnyttää lapsen? Eikö siinä nyt ole melko paha ristiriita?

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa tuo, että transhoidoista olisi olemassa vahva tieteellinen näyttö, ei pidä ollenkaan paikkaansa. Transhoitojen läpi käyneistä ihmisistä on olemassa hyvin vähän pitkäaikaisia seurantatutkimuksia, ja ne, joita nyt viime aikoina on julkaistu, eivät tue sitä, että transhoidot olisivat kovin toimivia. Ruotsissa on ainakin julkaistu tällainen tukimus.

Aina se ruotsalaistutkimus, ja ei edes linkkiä. Herättää luottamusta.

Sinä ajattelet, että se selvitti transitiohoitojen vaikutuksia terveyteen, eikö niin? Jos halutaan tutkia transitiohoitojen vaikutusta sukupuolidysforiasta kärsivien terveyteen, niin silloin meillä pitäisi olla vertailtavana - mitkä ryhmät? Sukupuolidysforiasta kärsivät, jotka saivat transitiohoitoa, luonnollisesti. Mikä muu? Sukupuolidysforiasta kärsivät, jotka eivät saaneet transitiohoitoa, eikö vain? Tällöinhän nähdään, mikä oli näiden hoitojen vaikutus verrattuna siihen, että näitä hoitoja ei olisi annettu ja/tai olisi annettu muuta hoitoa.

Ja mikä on sukupuolidysforiasta kärsineiden ja transitiohoitoa saaneiden verrokkiryhmä tutkimuksessa? Cis-sukupuoliset, jotka eivät ole koskaan raportoineet kärsivänsä sukupuolidysforiasta! Todistusvoima sen osalta, mikä on transitiohoitojen terveydellinen hyöty ei ole edes pieni, vaan täysi nolla.

https://journals.plos.org/plosone/article?id=10.1371/journal.pone.00168…

"All 324 sex-reassigned persons (191 male-to-females, 133 female-to-males) in Sweden, 19732003. Random population controls (101) were matched by birth year and birth sex or reassigned (final) sex, respectively."

Koko hulabaloo tämän tutkimuksen ympärillä perustuu siihen, että sukupuolidysforiasta kärsivien ryhmässä erilaiset huonot terveyslopputulemat, etenkin its emu rhat ja niiden yritykset, olivat huomattavasti korkeammalla tasolla kuin verrokkiryhmässä. Mutta koska verrokkiryhmä ei ollut "sukupuolidysforiasta kärsivät, jotka eivät saaneet transitiohoitoa" vaan "sukupuolidysforiasta kärsimättömät", tutkimus todistaa sen, että sukupuolidysforiasta kärsivät henkilöt, jotka olivat saaneet transitiohoitoa tekivät ja yrittivät enemmän it sem urhia kuin cis-sukupuoliset. Tämä ei kerro yhtään mitään siitä, onko transitio hyvä hoitotapa vai ei, ei yhtään mitään siitä, olisiko terapia parempi hoitotapa vai ei, olisiko parasta vain antaa olla vai ei - ei niin kerrassaan mitään.

Tutkimuksen oma johtopäätös kuuluu näin:

"Persons with transsexualism, after sex reassignment, have considerably higher risks for mortality, suicidal behaviour, and psychiatric morbidity than the general population. Our findings suggest that sex reassignment, although alleviating gender dysphoria, may not suffice as treatment for transsexualism, and should inspire improved psychiatric and somatic care after sex reassignment for this patient group."

Väite, että tämä tutkimus osoittaisi tai edes vihjaisi, että transitiohoidoista ei ole hyötyä on puhdasta hölynpölyä.

Vierailija kirjoitti:

Kysymyshän on koko lääketieteen virheellisestä ihmiskäsityksestä.

Etkö itse näe mitään ongelmaa siinä, että objektiivisesti syntymistä väärään sukupuoleen ei voi todentaa? Milloin tämä sukupuolitietoisuus lapseen laskeutuu? Jo kohdussa? Vasta synnyttyä?

Minusta idea "väärään sukupuoleen syntymisestä" kuulostaa ihan huuhaalta.

Koska kysymys ei ole "väärään sukupuoleen syntymisestä". Ihmisellä on biologinen sukupuoli, ja ihmisellä on sukupuoli-identiteetti. Ylivoimaisella enemmistöllä ihmisistä (heitetään nyt vaikka, että 90-99% haarukassa niin menne kauheasti pieleen) nämä ovat harmoniassa. Pienellä vähemmistöllä ihmisiä ne eivät ole harmoniassa, vaan ne ovat ristiriidassa. Syytä tähän ei ainakaan toistaiseksi tiedetä, mutta ilmiö on selvästi olemassa.

Puhuminen "väärään sukupuoleen syntymisestä" implikoi, että "minä" olisin voinut "syntyä toiseen sukupuoleen". Jos ei olisi minun kehoani vaan olisi joku toinen keho, ei olisi minuakaan vaan olisi joku toinen.

Yhden yksittäisen ihmisen kohdalla ei voida ainakaan vielä objektiivisesti todentaa sukupuolidysforiaa samalla tavalla kuin vaikka katkennut luu voitaisiin todentaa. Mutta väestötasolla ilmiö voidaan ilman muuta objektiivisesti todentaa: on olemassa joukko ihmisiä, jotka raportoivat tällaisen kokemuksen, heillä on taipumus toimia tietyllä tavalla, heillä on taipumus kärsiä tällaisista ongelmista jne. Koska tiedämme, että tämä joukko on olemassa, voidaan yksittäisen henkilön päätellä kuuluvan tähän ryhmään kun tietyt edellytykset täyttyvät.

Haluatko kuulla salaisuuden? Heteroseksuaalisuutta ei voida todentaa yksilöstä objektiivisesti. Väestötasolla tiedämme ilmiön olevan totta, ja koska tiedämme että ilmiö on totta, voi yksittäisen henkilön päätellä kuuluvan tähän ryhmään kun tietyt edellytykset täyttyvät.

Sukupuolitietoisuuden laskeutumisesta puhuminen implikoi, että se tulee ihmiseen jostain ulkopuolelta - ei tule, vaan se on tietenkin aivoissa tavalla tai toisella. Ovatko sen tekijät läsnä jo syntymässä, vaikuttaako asiaan esim. raskaudenaikainen hormonitoiminta, mikä mahdollisesti on ympäristön vaikutus vai onko sitä lainkaan, nämä ovat toistaiseksi kysymyksiä vailla varmoja vastauksia. En tiedä, mitä nämä vastaamattomat kysymykset mielestäsi todistavat, mutta minäpä kerron mitä ne eivät todista: ne eivät todista, että transsukupuolisuus ei ole validia saati sitä, että jonkinlaisin filosofis-ontologisin perustein olisimme oikeutettuja kieltämään toimivaksi todetun lääketieteellisen hoidon sitä tarvitsevilta ihmisiltä.

Minua saattaa joku luulla transseksuaaliksi joidenkin ominaisuuksien ja suurentuneen kilpirauhasen vuoksi (kaula)  EN OLE :))

Vierailija kirjoitti:

Minua saattaa joku luulla transseksuaaliksi joidenkin ominaisuuksien ja suurentuneen kilpirauhasen vuoksi (kaula)  EN OLE :))

Tämä selvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:n ei hoitoja tarvitse itse ottaa. Mitä väliä sillä on sulle, että mitä hoitoja muilla ihmisillä? Ja se on sukupuolen korjaus, ei vaihto. 

Etkö huomannut, että ap puhui hormonisaasteista. Trans-hoitoihin kuuluu elinikäinen hormonien syöminen, jäämät menevät vesistöön.

Sillä on ainakin minulle väliä. Mutta ei ehkä omaan napansa tuijotteluun keskittyneelle trans-ihmiselle.

 

Entäs e-pillerit??? Paljon yleisempiä, vaan eipä ne huoleta.

Vierailija kirjoitti:

Oletko sinä nyt ihan tosissasi sitä mieltä, että transseksuaalit tai sukupuolidysmorfiasta kärsivät ovat 100 vuotta eläneet sellaisessa kontekstissa, jossa asia on ollut ihan ok ja siitä on avoimesti puhuttu? Mielestäni asia on oikeasti ollut tapetilla sunnilleen 15 vuotta, ja se ok todella lyhyt aika. Ei ympäröivän yhteiskunta ole vielä sinut asian kanssa, miten yksilötkään voisivat olla?

Ap

Onko sinulla esimerkkiä jostakin vastaavanlaisesta terveysongelmasta, joka on korjaantunut sillä, että yhteiskunta hyväksyy? Edelleen, sukupuolidysforian (ei siis dysmorfian) ytimessä ei ole se, että ympäristö valittaa sinun olevan vääränlainen tai pakottaa sinut johonkin tiettyyn muottiin, vaan sen ytimessä on ihmisen oman biologisen sukupuolen ja ihmisen oman sukupuoli-identiteetin ristiriita. Mitä syitä meillä on olettaa, että tällaisen juurisyyn omaava häiriö voisi edes periaatteessa korjaantua yhteiskunnan hyväksynnällä?

Vaikka vastoin kaikkia järjellisiä odotuksia olisikin niin, että sukupuolidysforiaa voidaan onnistuneesti hoitaa sillä, että henkilö ei saa osakseen lainkaan vihaa ympäröivästä yhteiskunnasta, niin tuollaisen tilan saavuttaminen on mahdotonta vähintään käytännössä, jos ei periaatteessakin. Sanoisin, että on vähintään n. 10% osuus väestöstä, joka ei tule missään olosuhteissa hyväksymään homoseksuaaleja täsmälleen samanarvoiseksi ja täsmälleen samat oikeudet ansaitsevaksi ihmisryhmäksi kuin heteroseksuaalit. Vähintään yhtä suuri osa väestöstä ei tule missään olosuhteissa hyväksymään transsukupuolisia. Lisäksi meillä on poliittisia voimia, jotka ovat tehneet transsukupuolisuuden kieltämisestä poliittisen markkinointikeinon. Ainakaan toistaiseksi ei ole näköpiirissä, että nämä tahot olisivat tätä markkinointia lopettamassa. Ja niin kauan kun tätä markkinointia tehdään sillä aggression tasolla, jolla sitä tällä hetkellä tehdään, se saavuttaa myös tuloksia, so. transsukupuolisiin kohdistuvan negatiivisuuden ylläpitäminen tai lisääminen.

Vaikka transsukupuoliset ovat hyvin pieni vähemmistö ihmisistä, puhutaan Suomenkin mitassa kymmenistä tuhansista ihmisistä. Kuinka kauan olisi mielestäsi kohtuullista pidättää lääketieteellisesti toimivaksi osoitettu hoitokeino heidän saatavillaan siinä toivossa, että a) (lähes) kaikki negatiivisuus heitä kohtaan häviää yhteiskunnasta ja b) tämän negatiivisuuden häviäminen johtaa heidän sukupuolidysforiansa parantumiseen, vaikka vastaavanlaista parannusmekanismia ei (tietääkseni) ole koko ihmiskunnan historiassa koskaan havaittu?

Oma vastaukseni kysymykseen on nolla sekuntia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko sinä nyt ihan tosissasi sitä mieltä, että transseksuaalit tai sukupuolidysmorfiasta kärsivät ovat 100 vuotta eläneet sellaisessa kontekstissa, jossa asia on ollut ihan ok ja siitä on avoimesti puhuttu? Mielestäni asia on oikeasti ollut tapetilla sunnilleen 15 vuotta, ja se ok todella lyhyt aika. Ei ympäröivän yhteiskunta ole vielä sinut asian kanssa, miten yksilötkään voisivat olla?

Ap

Onko sinulla esimerkkiä jostakin vastaavanlaisesta terveysongelmasta, joka on korjaantunut sillä, että yhteiskunta hyväksyy? Edelleen, sukupuolidysforian (ei siis dysmorfian) ytimessä ei ole se, että ympäristö valittaa sinun olevan vääränlainen tai pakottaa sinut johonkin tiettyyn muottiin, vaan sen ytimessä on ihmisen oman biologisen sukupuolen ja ihmisen oman sukupuoli-identiteetin ristiriita. Mitä syitä meillä on olettaa, että tällaisen juurisyyn omaava hä

Nyt kun mainitset homoseksuaalit, niin eihän siitäkään tosiaan ole kovin montaa vuotta aikaa kun se Suomessa oli vielä luokiteltu sairaudeksi ja sitä yritettiin hoitaa sopeuttamalla heitä johonkin toiseen muottiin. Eikö se ole ihan samaa mitä nyt yritetään tehdä transsukupuolisille, ainoastaan vielä väkivaltaisemmilla hoidoilla? Miksi ei sen sijaan hyväksyttäisi, he itse etunenässä, että he eivät ehkä sovi biologisen sukupuolensa muottiin, mutta se nyt vaan on heidän ominaisuutensa eikä mikään hoidettava sairaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla esimerkkiä jostakin vastaavanlaisesta terveysongelmasta, joka on korjaantunut sillä, että yhteiskunta hyväksyy? Edelleen, sukupuolidysforian (ei siis dysmorfian) ytimessä ei ole se, että ympäristö valittaa sinun olevan vääränlainen tai pakottaa sinut johonkin tiettyyn muottiin, vaan sen ytimessä on ihmisen oman biologisen sukupuolen ja ihmisen oman sukupuoli-identiteetin ristiriita. Mitä syitä meill

Nyt kun mainitset homoseksuaalit, niin eihän siitäkään tosiaan ole kovin montaa vuotta aikaa kun se Suomessa oli vielä luokiteltu sairaudeksi ja sitä yritettiin hoitaa sopeuttamalla heitä johonkin toiseen muottiin. Eikö se ole ihan samaa mitä nyt yritetään tehdä transsukupuolisille, ainoastaan vielä väkivaltaisemmilla hoidoilla? Miksi ei sen sijaan hyväksyttäisi, he itse etunenässä, että he eivät ehkä sovi biologisen sukupuolensa muottiin, mutta se nyt vaan on heidän ominaisuutensa eikä mikään hoidettava sairaus.

Homoseksuaalisuus ei sisällä samanlaista ytimeltääni sisäisistä ominaisuuksista kumpuavaa ristiriitaa kuin transsukupuolisuus. Niiltä osin kuin homoseksuaalisuuteen jotain vastaavaa ristiriitaa liittyy, se tulee nimenomaan sisäisten ominaisuuksien ja ympäristön odotusten ristiriidasta. Kuten olen jankuttanut ad nauseam, transsukupuolisen kokema sukupuolidysforia on ytimeltään sisäisten ominaisuuksien ristiriita, joka olisi olemassa, vaikka siitä kärsivä asuisi autiolla saarella.

Eniten olisin kaivannut vastausta tähän:

Vaikka transsukupuoliset ovat hyvin pieni vähemmistö ihmisistä, puhutaan Suomenkin mitassa kymmenistä tuhansista ihmisistä. Kuinka kauan olisi mielestäsi kohtuullista pidättää lääketieteellisesti toimivaksi osoitettu hoitokeino heidän saatavillaan siinä toivossa, että a) (lähes) kaikki negatiivisuus heitä kohtaan häviää yhteiskunnasta ja b) tämän negatiivisuuden häviäminen johtaa heidän sukupuolidysforiansa parantumiseen, vaikka vastaavanlaista parannusmekanismia ei (tietääkseni) ole koko ihmiskunnan historiassa koskaan havaittu?

Kysymys ei ole "väärään sukupuoleen syntymisestä".

No en minä tätä ole keksinyt, vaan transsukupuoliset ovat viimeiset  viisi vuotta puhuneet tästä "väärään sukupuoleen" syntymisestä. Esim. Seura-lehden haastattelu vuodelta 2021:

"Anton: Koin olevani poika, vaikka lapsi ei osaa tietoisesti miettiä sitä. Tuntui vieraalta pukeutua tytön vaatteisiin. Sain pukeutua kuten halusin, mutta äiti aina ehdotti tyttöjen vaatteitakin eli ohjasi minua sukupuolirooliin. Kaikki vanhemmat olisivat varmaan toimineet näin, sillä 1015 vuotta sitten ei puhuttu väärään sukupuoleen syntymisestä."

https://seura.fi/ilmiot/tarinat/tyttaren-sukupuolen-korjaus-menetin-ali…

Koettakaa nyt edes päästä yksimielisyyteen termeistä, jos haluatte, että joku ymmärtäisi teitä!

Matti syntyi väärään kehoon näin transnaisesta tuli lopulta Maritta

https://seura.fi/ilmiot/tarinat/transnainen-muutti-sukupuoltaan-nain-ha…

Ilmeisesti trans-liike on muuttanut termejään, koska on todella vaikeaa tieteellisesti perustella tai edes tutkia tuota "väärään sukupuoleen syntymistä".

Myös biologisen ja sosiaalisen sukupuolen tarkoituksellinen sekoittaminen on osa trans-aatteen toimintatapaa. Jos ne pidettäisiin erillään, riitelyä olisi vähemmän.

Transhoidot ovat todella jotain aivan muuta kuin lapsettomuus. Nykyisin kyse on vakavasta psyykkisestä epidemiasta, minkä vuoksi hoitoja pitäisi rajoittaa mahdollisimman vähiin tai ne pitäisi lopettaa kokonaan.

Vielä parikymmentä vuotta sitten sukupuolen korjausta hakevia henkilöitä oli hyvin pieni joukko. Nämä kärsivät niin vakavasta sukupuolidysforiasta, että hormoni- ja leikkaushoito katsottiin välttämättömäksi itsemurhan estämiseksi. Vuonna 2004 Suomessa oli noin 50 transitiota hakenutta henkilöä (Mediuutiset 12.8.2005): Vuonna 2020 heitä oli noin 950 (ylilääkäri Riittakerttu Kaltialan haastattelu, Ilta-Sanomat 3.7.2021). Transsukupuoliseksi itsensä kokevien määrä on siten kasvanut 19-kertaiseksi vajaassa 20 vuodessa. Yhtä nopea tai vieläkin nopeampi kasvu on tapahtunut muissakin länsimaissa.

Kaikkein nopeimmin kasvava alaryhmä sukupuolikorjauksen hakijoissa ovat psyykkisistä kasvuongelmista kärsivät lapset ja nuoret, joista suurin osa on tyttöjä. Heidän kohdallaan on vaarana ajautuminen hormonihoitoihin ja leikkauksiin, jotka olisivat peruuttamattomia ja johtaisivat vakaviin ongelmiin kuten hedelmättömyyteen. Tutkimusten mukaan nuorten kokema sukupuolidysforia menee 90 %:lla tapauksista itsestään ohi, jos heidän annetaan kasvaa rauhassa ilman painostusta. Uusi transliike, joka on eräänlainen uskonnollinen kultti, on koonnut näitä nuoria siipiensä suojaan, ja luvannut kaikkien heidän ongelmiensa ratkeavan hormonihoitojen ja sukupuolielinten leikkausten seurauksena. Tämä kehitys pitäisi saada ehdottomasti pysäytettyä noiden nuorten terveyden ja tulevaisuuden tähden.

Vierailija kirjoitti:

Kysymys ei ole "väärään sukupuoleen syntymisestä".

No en minä tätä ole keksinyt, vaan transsukupuoliset ovat viimeiset  viisi vuotta puhuneet tästä "väärään sukupuoleen" syntymisestä. Esim. Seura-lehden haastattelu vuodelta 2021:

"Anton: Koin olevani poika, vaikka lapsi ei osaa tietoisesti miettiä sitä. Tuntui vieraalta pukeutua tytön vaatteisiin. Sain pukeutua kuten halusin, mutta äiti aina ehdotti tyttöjen vaatteitakin eli ohjasi minua sukupuolirooliin. Kaikki vanhemmat olisivat varmaan toimineet näin, sillä 1015 vuotta sitten ei puhuttu väärään sukupuoleen syntymisestä."

https://seura.fi/ilmiot/tarinat/tyttaren-sukupuolen-korjaus-menetin-ali…

Koettakaa nyt edes päästä yksimielisyyteen termeistä, jos haluatte, että joku ymmärtäisi teitä!

Se voi olla arkisessa keskustelussa mielekäs tapa kuvata asiaa, koska ihmisen luontaisen dualismin (keho-mieli-distinktio) johdosta monille asia voi tuota kautta hahmottua. Minulle ei, koska olen järjestelmällisesti pyrkinyt pääsemään eroon luontaisesta dualismista. (Lääke)Tieteellisesti se on joka tapauksessa täyttä hölynpölyä, eikä tämän keskustelun kontekstissa millään muulla ole merkitystä.

Anti-trans/GC-porukat tykkäävät vedota juuri tähän kielenkäyttöön mahdollisimman paljon, koska ihmisissä aiheuttaa hämmennystä kuulla, että joku sana ei enää tarkoittaisikaan sitä, mitä he ovat oppineet sen tarkoittavan. Kieli ei kuitenkaan ole preskriptiivistä vaan deskriptiivistä, ja kaikki merkitykset lopulta sopimuksenvaraisia. Sana "nainen" ei tarkoita sitä mitä se tarkoittaa siksi, että se on jonkinlaisessa ontologisessa suhteessa siihen tosimaailman asiaan johon se viittaa, vaan se tarkoittaa sitä mitä se tarkoittaa siksi, että sitä käytetään niin.

Ainoat asiat, mitkä ovat oleellisia:

Ovatko biologinen sukupuoli ja sukupuoli-identiteetti erillisiä ilmiöitä? Kyllä.

Voivatko biologinen sukupuoli ja sukupuoli-identiteetti olla ristiriidassa? Kyllä.

Voiko tällainen ristiriita aiheuttaa ahdistusta ym. psykologisia ongelmia? Kyllä.

Voiko ympäristö pahentaa tätä ahdistusta kieltäytymällä hyväksymästä transsukupuolisen identiteettiä validiksi? Kyllä.

Voiko tätä ahdistusta lievittää transitiohoidolla? Kyllä.

Voiko tätä ahdistusta lievittää yhtä tehokkaasti jollain muulla keinolla? Jos voi, niin tämä keino on toistaiseksi tuntematon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys ei ole "väärään sukupuoleen syntymisestä".

No en minä tätä ole keksinyt, vaan transsukupuoliset ovat viimeiset  viisi vuotta puhuneet tästä "väärään sukupuoleen" syntymisestä. Esim. Seura-lehden haastattelu vuodelta 2021:

"Anton: Koin olevani poika, vaikka lapsi ei osaa tietoisesti miettiä sitä. Tuntui vieraalta pukeutua tytön vaatteisiin. Sain pukeutua kuten halusin, mutta äiti aina ehdotti tyttöjen vaatteitakin eli ohjasi minua sukupuolirooliin. Kaikki vanhemmat olisivat varmaan toimineet näin, sillä 1015 vuotta sitten ei puhuttu väärään sukupuoleen syntymisestä."

https://seura.fi/ilmiot/tarinat/tyttaren-sukupuolen-korjaus-menetin-ali…

Koettakaa nyt edes päästä yksimielisyyteen termeistä, jos haluatte, että joku ymmärtäisi teitä!

Se voi olla arkisessa kes

Miksi silloin pyritään muuttamaan sitä biologista sukupuolta eikä sukupuoli-identiteettiä, jotta sitä ristiriitaa ei enää olisi? Sama asia kuin anorektikon kehonkuvahäiriötä pyrittäisiin korjaamaan tekemällä hänelle rasvaimu hoitamaan sitä että hän kokee itsensä liian lihavaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Transhoidot ovat todella jotain aivan muuta kuin lapsettomuus. Nykyisin kyse on vakavasta psyykkisestä epidemiasta, minkä vuoksi hoitoja pitäisi rajoittaa mahdollisimman vähiin tai ne pitäisi lopettaa kokonaan.

Vielä parikymmentä vuotta sitten sukupuolen korjausta hakevia henkilöitä oli hyvin pieni joukko. Nämä kärsivät niin vakavasta sukupuolidysforiasta, että hormoni- ja leikkaushoito katsottiin välttämättömäksi itsemurhan estämiseksi. Vuonna 2004 Suomessa oli noin 50 transitiota hakenutta henkilöä (Mediuutiset 12.8.2005): Vuonna 2020 heitä oli noin 950 (ylilääkäri Riittakerttu Kaltialan haastattelu, Ilta-Sanomat 3.7.2021). Transsukupuoliseksi itsensä kokevien määrä on siten kasvanut 19-kertaiseksi vajaassa 20 vuodessa. Yhtä nopea tai vieläkin nopeampi kasvu on tapahtunut muissakin länsimaissa.

Kaikkein nopeimmin kasvava alaryhmä sukupuolikorjauksen hakijoissa ovat psyykkisistä kasvuongelmista kärsivät lapset ja nuoret, jois

Lähde tälle väitteelle, kiitos:

"Tutkimusten mukaan nuorten kokema sukupuolidysforia menee 90 %:lla tapauksista itsestään ohi, jos heidän annetaan kasvaa rauhassa ilman painostusta."

Korjaus tähän väitteeseen:

"Vuonna 2004 Suomessa oli noin 50 transitiota hakenutta henkilöä (Mediuutiset 12.8.2005): Vuonna 2020 heitä oli noin 950 (ylilääkäri Riittakerttu Kaltialan haastattelu, Ilta-Sanomat 3.7.2021). Transsukupuoliseksi itsensä kokevien määrä on siten kasvanut 19-kertaiseksi vajaassa 20 vuodessa."

Tiedät itsekin, että noista luvuista ei voi tuota päätellä, koska niissä puhutaan transitiota hakeneista henkilöistä, ei identiteeteistä. Transitioon hakeneiden määrä on kasvanut tuon verran.

https://i0.wp.com/slowrevealgraphs.com/wp-content/uploads/2021/11/scree…

Katsopa linkin takaa löytyvää käyrää, ja kerro mitä ajatuksia se herättää.

Ensimmäisenä kannattaa varmaan tosiaan taistella hormonaalista ehkäisyä vastaan, koska se on hyvin paljon yleisempää ja todella paljon pitkäkestoisempaa kuin lapsettomuushoidot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:n ei hoitoja tarvitse itse ottaa. Mitä väliä sillä on sulle, että mitä hoitoja muilla ihmisillä? Ja se on sukupuolen korjaus, ei vaihto. 

Etkö huomannut, että ap puhui hormonisaasteista. Trans-hoitoihin kuuluu elinikäinen hormonien syöminen, jäämät menevät vesistöön.

Sillä on ainakin minulle väliä. Mutta ei ehkä omaan napansa tuijotteluun keskittyneelle trans-ihmiselle.

Suomessa ei anneta suun kautta otettavia. Testosteroni on piikkeinä, estrogeeni ensisijaisesti laastarina. Toisekseen, myös esim vaihdevuosiin on ne täsmälleen samat lääkkeet. Ulisetko niistäkin että saastuttaa?

Vierailija kirjoitti:

Miksi silloin pyritään muuttamaan sitä biologista sukupuolta eikä sukupuoli-identiteettiä, jotta sitä ristiriitaa ei enää olisi? Sama asia kuin anorektikon kehonkuvahäiriötä pyrittäisiin korjaamaan tekemällä hänelle rasvaimu hoitamaan sitä että hän kokee itsensä liian lihavaksi. 

No kun sitä on yritetty terapian keinoin muuttaa eikä se onnistu. Jos joku keksii keinon muuttaa sitä ja pystyy tutkimuksin osoittamaan keinon toimivaksi, niin mikäs sen hienompaa. Niin kauan kun tuota ei ole tapahtunut, ei voida elää jonkun kuvitteellisen hoitokeinon varassa.

Eikä biologista sukupuolta yritetä muuttaa koska sitäkään ei voi muuttaa - sehän edellyttäisi perimän muuttamista. Se, mitä voidaan muuttaa on sukupuolielimet sekä sekundääriset sukupuoliominaisuudet, jotka ovat niitä, joiden perusteella ihmiset yhteiskunnassa normaaleissa tilanteissa kategorisoidaan.