Sijaisperheitä tai päivystysperheitä paikalla? Kova tarve mutta kuinka raskasta työtä?

Tuskin täällä kauheasti asiaan saa vastauksia. 

Päivystys on rankkaa, sulla ei käytännössä työntakia oo omaa aikaa, kun puhelin soi sä sitoudut ottamaan lapsen sun luo. 

Hep, olen tehnyt tuota. 

Se on rankkaa ja toisaalta ei yhtään rankkaa. Lisäksi riippuu ihan tosi paljon sun omista ominaisuuksista että kuinka rankkaa se on. 

Lasten vaihtuminen on rankkaa, joskus sydän verellä luovuttaa lapsen eteenpäin. Joskus taas vaan odottaa, että sijoitus päättyy, jotta pääsee lomalle. Jotkut lapset on tosi pahoin voivia ja reagoivat vahvasti käytöksen ongelmilla. Toiset taas on kun yökyläileviä tuttavalapsia. Jotkut vauvat on helppoja, jotkut juuri opiaattivieroitettyja hermokimppuja. Jotkut vanhemmat ei tule tapaamisiin ikinä ja jotkut soittelee tuntitolkulla. Joskus yhteistyö sijoittavan sossun kanssa on helppoa, joskus olet ihan eri mieltä sijoituksesta ja joudut toimimaan vastoin omaa etiikkaasi. 

Tavallaan tää on työtä ja tavallaan omaa elämää. Mutta tätä täytyy haluta itsensä vuoksi, muuten on liian rankkaa. Että ei kannata aloittaa vain siksi, että näistä on pulaa ja haluat olla hyväntekijä. 

Kun sulla on normaalia sijaisperhe toimintaa sä voit pitää lomaa, lapset voivat lomailla mukana tai olla hoidossa. Muutenkin sijaisperhe pyrkii elämään mahdollisimman normaalia arkea, harrastaa ja tehdä työtä, lapset käy koulussa ja päiväkodissa. 

Hakeudu valmennukseen. Se ei sido mihinkään, mutta saat tietoa.

Vierailija kirjoitti:

Päivystys on rankkaa, sulla ei käytännössä työntakia oo omaa aikaa, kun puhelin soi sä sitoudut ottamaan lapsen sun luo. 

Ei se niin ole. Aina voi kieltäytyä, jos juuri silloin ei käy. Kaikki sairastavat joskus, tai voi olla joku leikkaus, ja matkoillakin saa käydä. 

Ei minusta vaan olis, kun miettii mitä kaikkee ne lapset on mahdollisesti joutuneet kokemaan ja millasista oloista ne sulle tulee. Mä varmaan tappaisin itseni silkasta surusta, jos joutuisin kohtaamaan kaiken sen. Pelkkä ajatuskin tuntuu pahalta ja saa kyynelet silmiin... mutta te jotka teette tuota olette hirveän tärkeitä ja käsittämättömän vahvoja ihmisiä.

https://www.varha.fi/fi/palvelut/lasten-nuorten-ja-perheiden-palvelut/s…

Päivystysperhe on valmiudessa ottamaan lapsen tai lapset luokseen välittömästi vuorokauden ajasta riippumatta. Päivystysperhe sitoutuu hoitamaan lasta sijoituksen ajan siihen asti, kunnes lapsi palaa kotiinsa, siirtyy pitkäaikaiseen sijaisperheeseen tai siirtyy esim. kuntoutukseen yhdessä vanhempiensa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Ei minusta vaan olis, kun miettii mitä kaikkee ne lapset on mahdollisesti joutuneet kokemaan ja millasista oloista ne sulle tulee. Mä varmaan tappaisin itseni silkasta surusta, jos joutuisin kohtaamaan kaiken sen. Pelkkä ajatuskin tuntuu pahalta ja saa kyynelet silmiin... mutta te jotka teette tuota olette hirveän tärkeitä ja käsittämättömän vahvoja ihmisiä.

Hei, maailma on paha. Deal with it.😎

Täällä yksi päivystysperhe - ollaan nyt oltu pari vuotta. Ja onhan tuo rankkaa hommaa, mutta kyllä siitä ihan normi-ihminen selviää, ei tarvitse olla yli-ihminen. Eikä sitä tehdä ihan yksin, siihen on omaohjaajat, jotka pitää säännöllistä yhteyttä ja tulee kotikäynneille yms. 

Raskainta mun mielestä on se, että sitten kun tuollainen lapsi sulla on niin sitä ei pääse "pakoon" mihinkään, se oma koti on se työpaikka eikä enää se lepopaikka. Riippuu tietysti täysin siitä lapsesta, että miten rankka tapaus on. Toiset on helppoja, toisen vaikeampia. Ja mun mielestä sisarukset on helpompia, kun heillä on toisistaan seuraa. 

Kannattaa huomioida, että sijaislapsilla on lain mukaan fyysinen koskemattomuus. Et siis sijaisvanhempana saa pakottaa heitä fyysisesti. Jos sijaislapsi ottaa hatkat tai ei vaikka halua tulla illalla sänkyyn, niin et voi hakea häntä väkisin. Tämä tekee arjesta usein todella hankalaa, ja joudut anomaan ja rukoilemaan lasta, että hän tottelisi, ja silti viimeinen päätös asiassa jää aina lapselle.

Juuri näin kuten ylläoleva kirjoitti - laki rajoittaa sellaisia asioita, joita ei perheessä muuten tarvitse niin huomioida. Esim. huostaanotetulla lapselle jolla on biovanhempien hankkima puhelin on täysi valta tuohon puhelimeen ja sen käyttöön, sitä ei voi mitenkään rajoittaa. Omiltaan tietysti ottaisi puhelimen pois jos lapsi ei muuta tekisi kuin olisi puhelimella. Mutta huostaanotetulta sitä ei saa ottaa pois, vaan asiasta on neuvoteltava lapsen kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Juuri näin kuten ylläoleva kirjoitti - laki rajoittaa sellaisia asioita, joita ei perheessä muuten tarvitse niin huomioida. Esim. huostaanotetulla lapselle jolla on biovanhempien hankkima puhelin on täysi valta tuohon puhelimeen ja sen käyttöön, sitä ei voi mitenkään rajoittaa. Omiltaan tietysti ottaisi puhelimen pois jos lapsi ei muuta tekisi kuin olisi puhelimella. Mutta huostaanotetulta sitä ei saa ottaa pois, vaan asiasta on neuvoteltava lapsen kanssa. 

Jos huostaanotetulla taaperolla on biovanhempien hankkima puuvasara niin saako sijaisvanhempi ottaa sen pois jos taapero hakkaa sillä patteria? Vai pitääkö kutsua poliisi paikalle ottamaan se pois?

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa huomioida, että sijaislapsilla on lain mukaan fyysinen koskemattomuus. Et siis sijaisvanhempana saa pakottaa heitä fyysisesti. Jos sijaislapsi ottaa hatkat tai ei vaikka halua tulla illalla sänkyyn, niin et voi hakea häntä väkisin. Tämä tekee arjesta usein todella hankalaa, ja joudut anomaan ja rukoilemaan lasta, että hän tottelisi, ja silti viimeinen päätös asiassa jää aina lapselle.

Jos vauva itkee niin saako sen ottaa syliin vaikka ei olla varmoja että onko syliinotolle saatu vauvan suostumus?

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa huomioida, että sijaislapsilla on lain mukaan fyysinen koskemattomuus. Et siis sijaisvanhempana saa pakottaa heitä fyysisesti. Jos sijaislapsi ottaa hatkat tai ei vaikka halua tulla illalla sänkyyn, niin et voi hakea häntä väkisin. Tämä tekee arjesta usein todella hankalaa, ja joudut anomaan ja rukoilemaan lasta, että hän tottelisi, ja silti viimeinen päätös asiassa jää aina lapselle.

Höpöjuttu. Kyllä saa toimia ihan niin kuin omien lasten kanssa. Sijaislapi on väärä termi. Lapsi ei ole sijainen.

Pahimpia on ollu lapset jotka heittää täyden härdellin päälle koska olisivat mielummin kotona.

Näkee selvästi että ovat syöneet monipuolisesti, puhtaita ja terveitä mutta sosiaalitäti selittää huolestaan. Olet siinä puun ja kuoren välissä kun minkäs teet.

Se on kauheaa lapselle ja itselle. Niitä tilanteita kiireellisessä sijotuksessa on aivan liikaa.

Sijoitus. Ei huostaanotto. Varmaan ihan mielenkiintoista. Jos tekisin, niin omista kriteereistä käsin, joten omalla kohdalla poissuljettava asia.

T. Joku vaan

Vierailija kirjoitti:

Pahimpia on ollu lapset jotka heittää täyden härdellin päälle koska olisivat mielummin kotona.

Näkee selvästi että ovat syöneet monipuolisesti, puhtaita ja terveitä mutta sosiaalitäti selittää huolestaan. Olet siinä puun ja kuoren välissä kun minkäs teet.

Se on kauheaa lapselle ja itselle. Niitä tilanteita kiireellisessä sijotuksessa on aivan liikaa.

Nuo huolet ovat täyttä mielivaltaa. Pitäisi olla säädös, ettei lasta saa ottaa huostaan paitsi silloin jos lapsen vanhemmat ovat todistetusti rikkoneet lakia.

Sijaisperheen on syytä säilyttää kaikki rikkimenevä tavara kaapeissa lukittuna. Eikä panssaritakkikaan tekisi pahaa (samanlainen kuin mikä on päiväkodintädeillä).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa huomioida, että sijaislapsilla on lain mukaan fyysinen koskemattomuus. Et siis sijaisvanhempana saa pakottaa heitä fyysisesti. Jos sijaislapsi ottaa hatkat tai ei vaikka halua tulla illalla sänkyyn, niin et voi hakea häntä väkisin. Tämä tekee arjesta usein todella hankalaa, ja joudut anomaan ja rukoilemaan lasta, että hän tottelisi, ja silti viimeinen päätös asiassa jää aina lapselle.

Höpöjuttu. Kyllä saa toimia ihan niin kuin omien lasten kanssa. Sijaislapi on väärä termi. Lapsi ei ole sijainen.

Luepa lastensuojelulaki.