Mikä on ns henkinen kotimaasi/maanosasi?
Kommentit (44)
Britteinsaarilla tunnen oloni aika kotoisaksi, mutta toisaalta niin Suomessakin.
Hassua kun kysyit tätä.
Lapsena mulla oli omituinen tarve vielä joskus suunnata Suomen länsirannikolle.
Nyt on Britannia sekä Afrikka alkaneet omituisesti polttelemaan.
Yritin joskus googlettaa itselleni uutta kotimaata, jossa olisi mahdollisimman introvertteja ihmisiä. Mikäs siinä, mutta kun joka paikasta tuli vastaukseksi Suomi. Eli lienen ihan oikeassa paikassa. Suomessa on kyllä makuuni liian pitkä lämmin aika, eli jos jossakin olisi vielä vähän pidemmät koleat kelit ja lyhyempi kesä. Hirmupakkasia ei tarvitse olla enempää.
Savo. Muukin Järvi-Suomi käy jos ei tarvitse olla ihmisten kanssa tekemisissä.
Minulla Skandinavia, myös viihdyin hyvin Thaimaassa, se on lempikohteeni. Minua kiehtoo Aasia. Ja minua kiehtoo koko Eurooppa varsinkin kaupungit, haluaisin käydä niin monessa paikassa.
En ole koskaan vieraillut millään Amerikan mantereella, eikä minua paljon kiinnostakaan. Latinalainen Amerikka: siellä on huumeita ja aseita. USAssa isot varallisuuserot ja he vain ovat hulluja, mutta voisin käydä siellä kuitenkin.
Lähi-Idässä (lentokentillä) olen kokenut oloni hmmm ei-kotoisaksi, ja siellä on liian rahaa ja botoxia, kaikilla kaavut päällä, pelotti jopa vähän, ja tällaista. Australiassa kävin, mutta en tiedä, ihan kiva paikka mutta nähty. Afrikassa olen käynyt, luonto on upea ja ihmisten luonne, mutta siellä on trooppisia tauteja, joita pelkään.
En edes tiedä vastasiko kysymykseen.
Singapore. Ahkeruudesta palkitaan eikä sakoteta (verotus), välttämätön terveydenhuolto maksetaan verorahoista köyhille mutta se on tarkkaan rajattua eikä avoin piikki, jos riehuu tai vandalisoi yhteistä tai muiden omaisuutta annetaan keppiä - ihan oikeasti eikä laiteta avovankilaan pelaamaan pleikkaria.
Juuret Suomessa, mutta henkisesti resonoi suuresti Kaakkois-Aasia, Thaimaa ja Laos erityisesti.
Minun on Eurooppa ja Suomi.
En voisi kuvitella eläväni muualla. Siis pysyvästi.
Olen työni takia joutunut olemaan komennuksella useissa maissa, aikoinaan.
Suomi ompi kotimaani. Tänne jään.
Olen miettinyt jo pitkään asiaa. Teininä tykkäsin hakea kirjastosta eri kulttuureita käsitteleviä kirjoja. Pohjois-Amerikan intiaanit, Maya-kulttuuri, Atsteekit, Romanit, Irlanti, Intia, ja myöhemmin Afrikka. Istuin usein autossa odottelemassa kun äiti kävi kaupassa ja muualla. Näin usein torinkulmalla eksoottisempaa porukkaa ja olisin halunnut kysellä kaikkea.
Myöhemmin olen ajatellut että elämässä on tullut vastaan paljon ei-niin-kokonaan-suomalaisia ihmisiä, ja heidän kanssaan on ollut helpompi kommunikoida.
Luontokin on niin älyttömän hienoa ja ihmeellistä, on paikkoja joista en ole tiennytkään. Ja että ihmiset asuu jossain linnoissa tosi korkeilla paikoilla.
Tai että on eläimiä joista ei oikein tiedä että mitä ne on.
Britit on kiinnostava paikka myös. Rakastin lapsena lukea kummituskirjoja, ja katsoa brittisarjoja. Myöskin olen teenjuoja, ja kahvi ei ole mulle pakollinen juttu.
Kaikkein fiksuinta on tietty keskustella ihmisten kanssa, niin löytyy ne oikeat tyypitkin.
Kiitos vastailijoille.
Egypti, tiedän että se ei ole maa vaan valtio, vastaan sen kuitenkin koska jo ihan pikkulapsesta asti tuntenut siihen vetoa ja yhteenkuuluvuutta jostain syystä.
Etelä-Amerikka tai Afrikka, kiinnostaa alkuperäiskulttuurit ja askeettinen elämä, silpomisia tai verenjuonteja yms.lukuun ottamatta.
Monaco, Luxemburg, Liechtenstein. Minulle sopii hiljainen ylellisyys.