Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 2.

Vl-liikkeen ongelma on, että otetaan Raamatusta joku kohta ja sillä  hallitaan ja tuomitaan ihmisiä. Maallikkosaarnaajat ovat pahimpia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyin tekoälyltä "onko vanhoillislestadiolaisuus lahko?" Tässä vastaus:

!Vanhoillislestadiolaisuus on uskonnollinen yhteisö, jota pidetään lahkolaisena, ei perinteisenä herätysliikkeenä. Lähdekirjoituksissa todetaan, että vanhoillislestadiolaisuus on lahko, joka erottaa sen perinteisestä herätysliike-käsityksestä. 

Termi "lahko" viittaa eristäytyneempään uskonnolliseen ryhmään. 

Vanhoillislestadiolaisuuden erottaa useista muista lestadiolaisista ryhmistä sen tiukemmista säännöistä, jotka koskevat esimerkiksi alkoholin käyttöä, pelikorttien pelaamista ja urheilua."

Minä kirjoitin tuon ja hämmästyin tuota yksityiskohtaa pelikorttien pelaamisesta ja kysyn, kun eihän tekoälyyn voi luottaa: pitääkö tuo paikkansa?  Ja mitä tarkoittavat urheiluun liittyvät säännöt? 

Urheilu myös, kun on yleensä sunnuntaisin kisoja, pelejä yms. niin jää seuroihin menemättä, kun menee urheilutapahtumiin joko itse osallistuvana tai katsojana. Joten siitä tulee tärkeämpää kuin usko eli tässä tapauksessa seurat. Yleensäkin ainakin ennen oli sellainen käsitys, ettei (sunnuntain) seurojen aikaan mennä muualle, menipä seuroihin tai ei. Eli ei esim. lähdetä vaikka retkelle, lenkille, kylään, shoppailemaan tms. seurojen aikana. Nykyään maailma muuttunut, eiklä ihmiset niin vahtaa eikä muutenkaan käy säännöllisesti seuroissa, mut esim. 80-90 ja vielä 2000-luvun alkupuolellakin sunnuntaina mentiin seuroihin eikä muualle ellei ollut joku pätevä syy.. reissu, sairas, kokeisiin luku, töissä.. Et tiedän et ihmiset jopa puhui, et se ja se oli seurojen aikaan juoksulenkillä, et miten se nyt kehtaa, et olis jonkun muun ajankohdan valinnut.. siis kun olivat nähneet seuroihin mennessä jonku vl-miehen juoksulenkillä. 

Ulkopuoliselle hiusväri- ja vastaavat kiellot tuntuu vähän erikoisille, kun samaan aikaan näyttää, miten muotivaatteilla näyttää olevan iso merkitys.

Kallis auto ja sisustus on myös suosittuja tapoja näyttää hyvältä ulospäin.

Kiitos asiallisesta, tarkasta ja kivasta vastauksesta. En ehtinyt vastaamaan tähän eilen ja keskustelu näkyy jatkuneen, toivottavasti viestini tavoittaa sinut. :) 

Yritän vastailla tänne väleihin, lainaus ei onnistunut.

Jäin miettimään, että ehkä näistä keskustelun viesteistä tai yhteisöstä eronneiden kokemuksista tulee semmoinen käsitys, että kyse on hyvinkin keskeisestä asiasta, vaikka ilmeisesti ei olekaan. Näin helposti syntyy vääriä käsityksiä, vähän pelottavaakin jopa! Ja noista erkaantuneista tuli mieleen, että voiko tuo olla heille niin iso asia, että se siksi tuntuu korostuvan. 



Olen ihan samaa mieltä tästä. Keskustelupalstojen kuvauksista en todellakaan tunnista meidän porukkaa.

Haluaisin vielä tähän liittyen kysyisin vielä, että mitähän tapahtuisi, jos joku päättäisi vaikka värjätä hiuksensa/tehdä jotain muuta vastaavanlaista? Voisiko hän edelleen kuulua yhteisöön tästä huolimatta, vai onko tuo tulkittavissa haluksi erkaantua, tai että sydän olisi kiinnittynyt johonkin muualle? 

Ilman muuta voisi. 

Jos joku värjäisi tukkansa kovin näkyvästi (esim harmaita osa värjää selvästi, ei ole mikään juttu), niin luulisin että kukaan ei sanoisi hänelle mitään. Ajatuksen tasolla tulisi monelle ajatus että: voi, toivottavasti tuo ihminen ei aio kieltää uskoaan. Usein nimittäin uskon kieltäminen halutaan sanattomasti ilmaista just korviksilla, meikillä, hiusvärillä (= huomatkaa, haluan olla erilainen kuin te).

Jos sinulla olisi joku hyvä uskovainen ystävä, niin hän ehkä uskaltaisi kysyä tuon ajatuksen sulta ihan ääneen: ethän rakas ystävä aio kieltää uskoa! Sitten kun juttelisitte ja sanoisit ehkä että ei, halusin vaan testata eri hiusväriä, ei hätää, niin asia selviäisi ja ystävällä olis huoli pois.

Kiitos kun jaksat vastailla. 

 

Kiitos sulle ystävällisistä viesteistä. Mene vaan rohkeasti käymään teidän paikkakunnan rauhanyhdistyksellä. Lupaan että et näe siellä vakavaa ja ankaraa merkkivaatekansaa, vaan ihan monenlaisia ihmisiä. Samanlaisia syntisiä kuin me kaikki, mutta onnellisia siitä, että synnit on anteeksi. Joit jutella ihan kenen kanssa vasn. Jos osut jutille hyvin ujon kanssa, niin ehkä hän osaa ohjata sinut puheliaamman/rohkeamman tyypin luo.

Kaikkea hyvää sulle!

Vierailija kirjoitti:

Vl-liikkeen ongelma on, että otetaan Raamatusta joku kohta 

Kyllä meillä yritetään ottaa huomioon ihan koko raamattu, ei vain joku kohta. Toki UT on se tärkein osa. 

Kun meillä ei ole muuta tietoa Jumalan tahdosta kuin raamattu.

Opettajana haluan tuoda hieman realismia tähän pukeutumiskeskusteluun. Eivät ne valkoiset Air Forcet - tai mikä milloinkin - ole mikään lestadiolaisilmiö vaan yleinen ilmiö nuorten keskuudessa. Tulkaapa joskus katsomaan kenkävalikoimaa esim. liikuntasalin ulkopuolelle, kun oppilaiden on pitänyt riisua kengät. 

Nuorille - siis kaikille - vaatteet ovat tärkeä asia. Yksi surullinen syy siihen on myös se, että vaatteiden vuoksi yhä vieläkin joutuu helposti kiusatuksi. Moni nykyinen aikuinen on kertonut, että häntä kiusattiin yläkoulussa, kun hän alkoi ilmentää persoonallisuuttaan erilaisella/erikoisella pukeutumisella. Nuorilla on tarve kuulua joukkoon. 

Joissakin yläkouluissa ysiluokkalaisten on tapana jakaa koulun päätteeksi erilaisia diplomeja opettajille. Yksi peruste on monena vuonna ollut parhaiten pukeutuva opettaja. Sen on yleensä saanut nuorekkaasti pukeutuva opettaja, emme me keski-ikäiset tantat, vaikka meillä kuinka olisi Vuokkoa tai Marimekkoa päällä. Nuoret arvostavat opettajissaan massasta poikkeamista vaikka eivät siihen itse välttämättä vielä uskaltaudu.

Näitä kommentteja lukiessa tuli mieleen, että mistä sitten keskusteltaisiin, jos joku ison perheen lapsi tulisi kouluun huonosti pukeutuneena?

Annetaan nuorille kasvurauha. Ja toivon myös sitä, että varsinkaan me äidit emme arvostelisi lasten koulukavereiden pukeutumista ainakaan omien lastemme kuullen. Kaikki nuoret tarvitsevat tukea omilta ja myös muilta vanhemmilta.

Vierailija kirjoitti:

Vl-liikkeen ongelma on, että otetaan Raamatusta joku kohta ja sillä  hallitaan ja tuomitaan ihmisiä. Maallikkosaarnaajat ovat pahimpia

Pakko kommentoida tähän, että en halua moittia maallikkosaarnaajia, mutta ainakin jollain tasolla tämä havainto Raamatun lukemisesta on mielestäni totta. Huomatkaa että käytän nyt sanoja jollain tasolla. Ehkä on niin, että tavat Raamatun lukemisesta vaihtelevat ihmiskohtaisesti, enkä voi sanoa että noin olisi kaikilla puhujilla.

Mut huomasin joskus Raamatun lukua aloitellessani, että omakin tapa lukea Raamattua tulee tuolta. Siis että mä olen ottanut Raamatusta vain jonkun kappaleen, pienen osion, ja katsellut asioita sen valossa. Toki se on Jumalan sanaa joka tapauksessa, ja voi kertoa meille tärkeitä asioita.

Mä ymmärsin, (en edes omin avuin) että Raamattua tulee lukea kokonaisuutena. Eli ei niin, että otetaan joku jae ja sitten pohjaltaan koko katsomus siihen, vaan jakeita on tarkasteltava oikeassa kontekstissa. Siis että luetaan esimerkiksi koko luku, tai koko kyseessä oleva osio. Sanoma voi saada uusia merkityksiä ja muuttua hyvinkin oleellisesti siitä, mitä se yhtä jättää tarkastellen olisi ollut.

Vierailija kirjoitti:

Opettajana haluan tuoda hieman realismia tähän pukeutumiskeskusteluun. Eivät ne valkoiset Air Forcet - tai mikä milloinkin - ole mikään lestadiolaisilmiö vaan yleinen ilmiö nuorten keskuudessa. Tulkaapa joskus katsomaan kenkävalikoimaa esim. liikuntasalin ulkopuolelle, kun oppilaiden on pitänyt riisua kengät. 

Nuorille - siis kaikille - vaatteet ovat tärkeä asia. Yksi surullinen syy siihen on myös se, että vaatteiden vuoksi yhä vieläkin joutuu helposti kiusatuksi. Moni nykyinen aikuinen on kertonut, että häntä kiusattiin yläkoulussa, kun hän alkoi ilmentää persoonallisuuttaan erilaisella/erikoisella pukeutumisella. Nuorilla on tarve kuulua joukkoon. 

Joissakin yläkouluissa ysiluokkalaisten on tapana jakaa koulun päätteeksi erilaisia diplomeja opettajille. Yksi peruste on monena vuonna ollut parhaiten pukeutuva opettaja. Sen on yleensä saanut nuorekkaasti pukeutuva opettaja, emme me keski-ikäiset tantat, vaikka meillä kuinka olisi

Äidit eivät saisi arvostella lastensa koulutovereiden pukeutumista, mutta sinä saat nimitellä toisia naisia keski-ikäisiksi tantoiksi?

-vaan jakeita on tarkasteltava oikeassa kontekstissa. Siis että luetaan esimerkiksi koko luku, tai koko kyseessä oleva osio. Sanoma voi saada uusia merkityksiä ja muuttua hyvinkin oleellisesti siitä, mitä se yhtä jättää tarkastellen olisi ollut.

Tästä olen samaa mieltä!

Seuroissa saarnat ovat aika samalla tavalla rakentuneita kuin jumalanpalveluksissa. Luetaan sen pyhän (tai jokin muu) teksti jota selitetään ja viittaillaan muihin raamatunkohtiin.

Vaikka tuo pitkän pätkän (esim koko luvun) lukeminen olisi hyvä, niin kuulijoille se voisi olla liian rankkaa, varsinkin meidän seuroissa, kun kuulijoista suuri osa on lapsia.

-vaan jakeita on tarkasteltava oikeassa kontekstissa. Siis että luetaan esimerkiksi koko luku, tai koko kyseessä oleva osio. Sanoma voi saada uusia merkityksiä ja muuttua hyvinkin oleellisesti siitä, mitä se yhtä jättää tarkastellen olisi ollut.

Tästä olen samaa mieltä!

Seuroissa saarnat ovat aika samalla tavalla rakentuneita kuin jumalanpalveluksissa. Luetaan sen pyhän (tai jokin muu) teksti jota selitetään ja viittaillaan muihin raamatunkohtiin.

Vaikka tuo pitkän pätkän (esim koko luvun) lukeminen olisi hyvä, niin kuulijoille se voisi olla liian rankkaa, varsinkin meidän seuroissa, kun kuulijoista suuri osa on lapsia.

Kotona tai Raamattukursseilla (niitä järjestetään esim. meidän opistoilla) toki voi lukea niin pitkään kuin jaksaa :)

No sepäs tuli hassusti kahteen kertaan, kun jumitti. Sorry

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettajana haluan tuoda hieman realismia tähän pukeutumiskeskusteluun. Eivät ne valkoiset Air Forcet - tai mikä milloinkin - ole mikään lestadiolaisilmiö vaan yleinen ilmiö nuorten keskuudessa. Tulkaapa joskus katsomaan kenkävalikoimaa esim. liikuntasalin ulkopuolelle, kun oppilaiden on pitänyt riisua kengät. 

Nuorille - siis kaikille - vaatteet ovat tärkeä asia. Yksi surullinen syy siihen on myös se, että vaatteiden vuoksi yhä vieläkin joutuu helposti kiusatuksi. Moni nykyinen aikuinen on kertonut, että häntä kiusattiin yläkoulussa, kun hän alkoi ilmentää persoonallisuuttaan erilaisella/erikoisella pukeutumisella. Nuorilla on tarve kuulua joukkoon. 

Joissakin yläkouluissa ysiluokkalaisten on tapana jakaa koulun päätteeksi erilaisia diplomeja opettajille. Yksi peruste on monena vuonna ollut parhaiten pukeutuva opettaja. Sen on yleensä saanut nuorekkaasti pukeutuva opettaja, emme m

Huomasithan sanan *me* siinä edessä? Laskin siis myös itseni joukkoon, sillä 50+ on auttamattoman vanha yläkoululaisen silmissä.

Ja vielä jatkoa tuohon tantta-asiaan (lainaus ei taaskaan toimi): on eri asia, mitä puhumme nuorille kuin mitä aikuiset puhuvat keskenään.

Vierailija kirjoitti:

Opettajana haluan tuoda hieman realismia tähän pukeutumiskeskusteluun. Eivät ne valkoiset Air Forcet - tai mikä milloinkin - ole mikään lestadiolaisilmiö vaan yleinen ilmiö nuorten keskuudessa. Tulkaapa joskus katsomaan kenkävalikoimaa esim. liikuntasalin ulkopuolelle, kun oppilaiden on pitänyt riisua kengät. 

Nuorille - siis kaikille - vaatteet ovat tärkeä asia. Yksi surullinen syy siihen on myös se, että vaatteiden vuoksi yhä vieläkin joutuu helposti kiusatuksi. Moni nykyinen aikuinen on kertonut, että häntä kiusattiin yläkoulussa, kun hän alkoi ilmentää persoonallisuuttaan erilaisella/erikoisella pukeutumisella. Nuorilla on tarve kuulua joukkoon. 

Joissakin yläkouluissa ysiluokkalaisten on tapana jakaa koulun päätteeksi erilaisia diplomeja opettajille. Yksi peruste on monena vuonna ollut parhaiten pukeutuva opettaja. Sen on yleensä saanut nuorekkaasti pukeutuva opettaja, emme me keski-ikäiset tantat, vaikka meillä kuinka olisi

Itse kyllä katson, että tämä muodikkuusasia koskee myös aikuisia. Eikä kukaan ole nostanut yksittäisiä henkilöitä esille. Kyllä keskustelussa voi ottaa esille nuoret, lapset tai vaikkapa perheenisät ilman että kenenkään rauha vaarantuu.

Moni on tässä keskustelussa maininnut, että se muodinmukaisuuden tarve tulee esille myös (tai peräti erityisesti) liikkeen omissa tapahtumissa. Sillä on siis yhteisön sisällä merkitystä, eikä vain siinä että ei haluta erottua valtaväestöstä.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos asiallisesta, tarkasta ja kivasta vastauksesta. En ehtinyt vastaamaan tähän eilen ja keskustelu näkyy jatkuneen, toivottavasti viestini tavoittaa sinut. :) 

Yritän vastailla tänne väleihin, lainaus ei onnistunut.

Jäin miettimään, että ehkä näistä keskustelun viesteistä tai yhteisöstä eronneiden kokemuksista tulee semmoinen käsitys, että kyse on hyvinkin keskeisestä asiasta, vaikka ilmeisesti ei olekaan. Näin helposti syntyy vääriä käsityksiä, vähän pelottavaakin jopa! Ja noista erkaantuneista tuli mieleen, että voiko tuo olla heille niin iso asia, että se siksi tuntuu korostuvan. 



Olen ihan samaa mieltä tästä. Keskustelupalstojen kuvauksista en todellakaan tunnista meidän porukkaa.

Haluaisin vielä tähän liittyen kysyisin vielä, että mitähän tapahtuisi, jos joku päättäisi vaikka värjätä hiuksensa/tehdä jotain muuta vastaavanlaista? Voisiko hän edell

Voi kiitos, hyvää jatkoa sinullekin! 

Pohdintaa vielä: 

Voisin kyllä oikeasti mennäkin käymään rauhanyhdistyksellä, katsoin että täällä on useampana päivänä seuroja eli ilmeisen aktiivista toimintaa on.

Tässä vähän etsiskelevänä oikeastaan olenkin, olisi kyllä tarve hakeutua lähemmäksi Jumalaa, mutta paikkoja on niin monia. On rauhanyhdistys, vapaaseurakunta, ihan kirkko, helluntaiseurakunta, ja ties mitä muita. Kirkon lisäksi en ole muualla käynyt, enkä halua mitenkään seurakuntashoppailla. Toivoisin löytäväni sellaisen paikan, joka voisi olla minun NS. hengellinen koti, ja joka tukisi osallisuutta Jumalan armosta. 

Kirkossa on ihana tunnelma ja kirkkoon kuulun, mutta kaikki asiat ei puhuttele minua/en ole kaikesta samaa mieltä. Olen myös huolestunut siitä, että kirkko pyrkii mielestäni liiaksi mukautumaan nykyaikaan ja sen ilmiöihin. En ole mikään Raamatun tutkija tai väitä tuntevani sitä lainkaan hyvin, mutta jos Raamattu selkeästi kieltää joitain asioita, on hyvin hämmentävää että kirkko yhtäältä suhtautuu niihin sallien. Ehkä myös kaipaan jotain syvempää yhteyttä seurakuntaan, siis sellaista että en vain käy kuuntelemassa jumalanpalvelusta, vaan olen oikeasti osa seurakuntaa. Jos joku ymmärtää, mitä tarkoitan.

Oikeastaan mietin, että jos menen tutustumaan johonkin, niin mistä tiedän, että paikka on "oikea", tai että minun kuuluu olla siellä? Tai mistä tiedän, että ei kuulu? Ehkä tässä jälkimmäisessä voi olla se, että Jumalan sana ei ole niin sanotusti puhdasta, mutta en tiedä, onko jotain muutakin. Olen hyvin pitkään rukoillutkin tätä asiaa, mutta asia ei ole vielä avautunut, tai ehkä vain ymmärrä.

Meni vähän syvälliseksi, mutta tällaisia mietteitä perjantain sairastuvalta.

Täällä puhuttiin vasta parannuksen tekemisestä. Minusta Päivämiehen pääkirjoituksessa on hyvin siitä kirjoitettu:

https://www.paivamies.fi/paakirjoitukset/kutsu-parannukseen-tulee-jumal…

 

Tykkään niistä keskustelunavauksista, joissa on nostettu esim. juuri Päivämiehen kirjoituksia ja kysytty niihin tarkennusta :)

-Oikeastaan mietin, että jos menen tutustumaan johonkin, niin mistä tiedän, että paikka on "oikea", tai että minun kuuluu olla siellä? Tai mistä tiedän, että ei kuulu?

Kun käyt jossain paikassa useamman kerran ja kuulet saarnat ja juttelet ihmisille niin luulen että sun sydän tietää onko paikka oikea <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos asiallisesta, tarkasta ja kivasta vastauksesta. En ehtinyt vastaamaan tähän eilen ja keskustelu näkyy jatkuneen, toivottavasti viestini tavoittaa sinut. :) 

Yritän vastailla tänne väleihin, lainaus ei onnistunut.

Jäin miettimään, että ehkä näistä keskustelun viesteistä tai yhteisöstä eronneiden kokemuksista tulee semmoinen käsitys, että kyse on hyvinkin keskeisestä asiasta, vaikka ilmeisesti ei olekaan. Näin helposti syntyy vääriä käsityksiä, vähän pelottavaakin jopa! Ja noista erkaantuneista tuli mieleen, että voiko tuo olla heille niin iso asia, että se siksi tuntuu korostuvan. 



Olen ihan samaa mieltä tästä. Keskustelupalstojen kuvauksista en todellakaan tunnista meidän porukkaa.

Haluaisin vielä tähän liittyen kysyisin vielä, että mitähän tapahtuisi, jos joku päättäisi vaikka värjätä hiuksensa/teh

"Raamattu selkeästi kieltää" vaatii kyllä tulkintaa. Raamatussa on paljon kieltoja ja toisaalta käskyjä, joita harva kristitty yhteisö noudattaa ihan kielletystä ruuasta lähtien. 

Siksi meillä on uskonnollisia yhteisöjä, että valitaan se tapa ja traditio, johon nojaamme. Muuten jokainen voisi vain lueskella Raamattua itsekseen eikä mitään seurakuntaa tarvittaisi.

Mitä tulee uskonnon muuttumiseen, sellaista uskontoa tuskin on joka ei muutu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos asiallisesta, tarkasta ja kivasta vastauksesta. En ehtinyt vastaamaan tähän eilen ja keskustelu näkyy jatkuneen, toivottavasti viestini tavoittaa sinut. :) 

Yritän vastailla tänne väleihin, lainaus ei onnistunut.

Jäin miettimään, että ehkä näistä keskustelun viesteistä tai yhteisöstä eronneiden kokemuksista tulee semmoinen käsitys, että kyse on hyvinkin keskeisestä asiasta, vaikka ilmeisesti ei olekaan. Näin helposti syntyy vääriä käsityksiä, vähän pelottavaakin jopa! Ja noista erkaantuneista tuli mieleen, että voiko tuo olla heille niin iso asia, että se siksi tuntuu korostuvan. 



Olen ihan samaa mieltä tästä. Keskustelupalstojen kuvauksista en todellakaan tunnista meidän porukkaa.

Haluaisin vielä tähän liittyen kysyisin vielä, että mitähän tapahtuisi, jos joku päättäisi vaikka värjätä hiuksensa/teh

 

Juuri sinunkaltaistesi vuoksi yritän jaksaa käydä täällä vastailemassa, vaikka välillä tulee ihan huolella kuraa niskaan. Jos voisin edes vähän auttaa jotakin löytämään Jumalan valtakunnan <3

Mitä ajattelette lähetyskäskystä ja miten toimitte asiassa?