Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 2.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hääriikö siellä keittiötalkoissa pajonkin miehiä?

Jonkun verran

Eli selkeä vähemmistö? Naisten osa on leipoa ja laittaa. Kyllähän kyseessä vaikuttaa olevan nimenomaan naisiin kohdistuva velvoite. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hääriikö siellä keittiötalkoissa pajonkin miehiä?

Jonkun verran

Eli selkeä vähemmistö? Naisten osa on leipoa ja laittaa. Kyllähän kyseessä vaikuttaa olevan nimenomaan naisiin kohdistuva velvoite. 

Johan tuossa äsken sanottiin että jossain yksi kolmasosa. En osaa tarkemmin kertoa kun en kuulu mihinkään keittiöryhmään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hääriikö siellä keittiötalkoissa pajonkin miehiä?

Jonkun verran

Eli selkeä vähemmistö? Naisten osa on leipoa ja laittaa. Kyllähän kyseessä vaikuttaa olevan nimenomaan naisiin kohdistuva velvoite. 

Johan tuossa äsken sanottiin että jossain yksi kolmasosa. En osaa tarkemmin kertoa kun en kuulu mihinkään keittiöryhmään.

Voiko nainen olla kuulumatta keittiöryhmään? Eli että ei tee keittiövuoroja kuten ilmeisesti suuri osa miehistä? 

Jos miehiä on niissä hommissa niin vähän, miksi ei vastuuta jaeta enemmän heille? Ymmärsin tuosta ex-vl:n aiemmasta kommentista (oletan, että naispuolisen), että naiselle osallistuminen on oletusasia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hääriikö siellä keittiötalkoissa pajonkin miehiä?

Jonkun verran

Eli selkeä vähemmistö? Naisten osa on leipoa ja laittaa. Kyllähän kyseessä vaikuttaa olevan nimenomaan naisiin kohdistuva velvoite. 

Johan tuossa äsken sanottiin että jossain yksi kolmasosa. En osaa tarkemmin kertoa kun en kuulu mihinkään keittiöryhmään.

Voiko nainen olla kuulumatta keittiöryhmään? Eli että ei tee keittiövuoroja kuten ilmeisesti suuri osa miehistä? 

Jos miehiä on niissä hommissa niin vähän, miksi ei vastuuta jaeta enemmän heille? Ymmärsin tuosta ex-vl:n aiemmasta kommentista (oletan, että naispuolisen), että naiselle osallistuminen on oletusasia.

Voi olla kuulumatta. En kuulu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hääriikö siellä keittiötalkoissa pajonkin miehiä?

Jonkun verran

Eli selkeä vähemmistö? Naisten osa on leipoa ja laittaa. Kyllähän kyseessä vaikuttaa olevan nimenomaan naisiin kohdistuva velvoite. 

Kenen arvelet pääasiassa huolehtivan seuraisännän tehtävistä, esilaulajana olemisesta, kolehdin kantamisesta, kahvion kassalla olemisesta, lumitöistä ja vaikkapa kiinteistöhuollosta? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hääriikö siellä keittiötalkoissa pajonkin miehiä?

Jonkun verran

Eli selkeä vähemmistö? Naisten osa on leipoa ja laittaa. Kyllähän kyseessä vaikuttaa olevan nimenomaan naisiin kohdistuva velvoite. 

Kenen arvelet pääasiassa huolehtivan seuraisännän tehtävistä, esilaulajana olemisesta, kolehdin kantamisesta, kahvion kassalla olemisesta, lumitöistä ja vaikkapa kiinteistöhuollosta? 

Mies ilmestyy paikalle hoitamaan hommansa ja se oli siinä, nainen passaa koko seurakuntaväkeäkin omalla ajallaan pullia paistellen samalla kun pitäisi huolehtia (passata, alistua osaansa) lapsistaan ja perheestään (miehestään), samalla kun mies elää omaa elämäänsä ja toteuttaa kiinnostuksenkohteitaan kodin ulkopuolella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hääriikö siellä keittiötalkoissa pajonkin miehiä?

Jonkun verran

Eli selkeä vähemmistö? Naisten osa on leipoa ja laittaa. Kyllähän kyseessä vaikuttaa olevan nimenomaan naisiin kohdistuva velvoite. 

Kenen arvelet pääasiassa huolehtivan seuraisännän tehtävistä, esilaulajana olemisesta, kolehdin kantamisesta, kahvion kassalla olemisesta, lumitöistä ja vaikkapa kiinteistöhuollosta? 

 

Mies ilmestyy paikalle hoitamaan hommansa ja se oli siinä, nainen passaa koko seurakuntaväkeäkin omalla ajallaan pullia paistellen samalla kun pitäisi huolehtia (passata, alistua osaansa) lapsistaan ja perheestään (miehestään), samalla kun mies el

Mies huolehtii perheestä yhtälailla ja nainen pystyy yhtälailla toteuttamaan kiinnostuksen kohteitaan kodin ulkopuolella. Ihan kuin ei-vl lapsiperheissäkin.

Ja joo, nainen joutuu tulemaan tunnin aiemmin leipomaan keittiölle tai valmistelemaan kahvitusta, mutta niin joutuu seuraisäntänä oleva mieskin tulemaan ottamaan puhujat vastaan, tekemään ne lumityöt tai katsomaan laulut ja virret valmiiksi jota esilauluvuorossa laulaa. Entä sitten ne puhujat jotka valmistelevat puheensa omalla vapaa-ajalla käyttäen siihen monia tunteja? Jokaiselle on oma hommansa, niin miehelle kuin naiselle. 

Vierailija kirjoitti:

Hääriikö siellä keittiötalkoissa pajonkin miehiä?

Meillä listassa on sekä miehen että vaimon nimi joka perheestä. Jos ei oo pieniä lapsia vahdittavana niin molemmat tulee, muuten vain toinen aikuinen pääsee (välillä mies välillä vaimo) kun toinen vahtii pienempiä.

Eli tasapuolisesti. Ja puhujat tiskaa siinä missä muutkin, jos joku miettii

Vierailija kirjoitti:

Onko vl-perheissä muuten lapsilla usein paljon kummeja?

Meillä kaksi lasta ja vanhemmalla lapsella kummeina yksi pariskunta (mun sisko miehineen) ja miehen sisko. Eli yhteensä kolme henkilöä kummeina. Toisella lapsella vain mun sisko ja mun siskon tyttö kummeina. Itse olen "vain" kolmen lapsen kummi (siskojeni lapsia) ja mieheni kahden lapsen kummi (hänen veljien lapset) eikä olla pariskuntana kenenkään kummeja. 



Luulen et ollaan aika epätyypillisiä; yleensä vl-pariskunnilla on paljon yhteisiäkin kummilapsia ja sitten erikseenkin. Ja yleensä vl pariskunnat (kuten varmaan muutin kuin vl:t) antaa kummeiksi enemmän kuin esim. kaksi kummia, jos on mistä antaa. Toki vl-perheissä on paljon lapsia, niin voi olla vaikea "keksiä", mut taas kun on paljon sisaruksia ja ystäviä monilla keitä laittaa kummeiksi niin ei yleensä kai ongelma keksiä. Itse olen ns. epätyypillinen vl, kun olen aika "erakko" enkä jaksa yhtään mitään kummijuttuja eikä ole juurikaan ystäviä (jos ei lähisukua lasketa) tms. nykyään ainakaan (nuorena oli, mut en ole enää tekemisissä niiden kanssa) enkä liiku piireissä. Pidettiin toisen lapsen ristiäisetkin yleisenä kastepäivänä seurakuntatalolla ja sekin oli joku random, ei oman seurakunnan seurakuntatalo enkä ollut ikinä aiemmin siellä käynyt enkä nähnyt pappia (oli muuten naispappi) ja kahvit oli seurakunnalta valmiina (joku täytekakku, pullaa ja pikkuleipiä, enkä niitäkään tiennyt etukäteen millaisia tulee olemaan). Mentiin vain paikanpäälle. Samana päivänä kastettiin siis muitakin, mutta ei yhtäaikaa ollut ketään muita siellä. Vieraina oli vain mummut ja ukit sekä kummit. Käytiin siellä kastamassa, juotiin kahvit ja lähdettiin kotiin. 



Eka lapsen ristiäiset pidettiin meidän "kämpällä" eli eka asunnossamme pikku kerrostalokaksiossa, jossa oli mummut, ukit, kummit ja sukulaispappi vaimoineen. Ei siis tätejä, setiä, enoja, serkkuja jne enkä itse ole ollut kenenkään ristiäisissä paitsi jos olen ollut kummi.

Vierailija kirjoitti:

Jos ihmisestä tulee vl niin onko pakko "alistua" siihen että sanoo toisille Jumalan terve tai että se sanotaan itselle? En haluaisi ryhtyä erottelemaan ihmisiä kun tähänkin asti olen tervehtinyt kaikkia samalla tavalla. Enkä haluaisi että se sanotaan minulle.

No ehkä tämä olisi pienimmästä päästä murheita kun tiellä siihen että voisin olla vl on varmasti isompiakin kompastuskiviä. Kunhan tuli mieleen.

Juu tuo erottelu on ärsyttävää. Ainakin ennen oli yleistä, et jos meni jonnekin vl-perheeseen juhliin/synttäreille/vain kylään ja siellä oli siis muitakin keitä ei itse niin tuntenut, niin  etukäteen tuli varmistettua vaikka siellä eteisessä supisten, et onko siellä nyt joitain epäuskoisia vieraina vai onko kaikki uskovaisia. Et siis miten nyt sitten tervehditään ketäkin. Halus tietää etukäteen ettei tule noloa tilannetta, et sanoo jollekin epäuskoiselle Jumalan terve tai uskovaiselle moi. Oon niin aina inhonnut tätä jumalan terve asiaa; miksi pitää erotella ihmisiä. Ja just sit puhutaan, et kun se ja se ei sano jumalan terve et onkohan kieltänyt uskon tai sillä tiellä ainakin jos ei vielä kokonaan "tieltä poikennut". Ja muutenkin mitä haittaa jos sanoo jollekin Jumalan terve ja se vastaakin takaisin hei/moi/terve?? Oon mäkin sanonu ajatuksissani vaikka tiesin, ettei ole uskovaisia (vl). Nykyään moni vl sanoo toisillekin vaan et moi, riippuu perheestä et miten on kasvatettu. Ja muutenkin kaverit/hyvät tutut sanoo toisille vaan moikka, mut taas vieraammat Jumalan terve. Mut toisissa perheissä sanotaan kotiväellekin Jumalan terve, ainakin jos näkee pitkästä aikaa eikä esim päivittäin. Jossain kadulla vaan nyökätään tai mumistaan huulien välistä jumalan terve, ettei vaan kukaan kuule. 



 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

- Siksi ärsyttää se, että persoona ei saisi näkyä ulkomuodosta vaan kaikkien pitäisi olla harmaita hiirulaisia.

 

Huomaatko kuinka epäystävällisesti kuvailet meitä? 

Kertoisitko mihin tuo käsityksesi perustuu?

Kun istun seurapenkissä, näen ympärilläni monenlaisia ihmisiä. Ketään en kuvailisi hiirulaiseksi.

 

Niin no näetkö siellä penkissä paljonkin eri värisiä hiuksia, tatuointeja, lävistyksiä, sitä kaikkea, mikä on nykyään ihmisille luonnollinen ja oleellinen osa ulkonäkökirjon moninaisuutta? En tiedä, ehkä jos asut esim pääkaupunkiseudulla niin voit nähdäkin, en väitä vastaan, mutta täällä maalla ei puhettakaan että siellä näkyisi minkäänlaista moninaisuutta tuossa suhteessa.

Erivärisiä hiuksia kyllä. Lävistyksi

Tosin vl-piireissä ajatellaan (ts. puhujat puhuu), et se asia "kirkastuu" myöhemmin tälle tatuoidulle parannuksen tehneelle ihmiselle, ettei haluaa enää tatuointeja kun on usko sydämellä. Et ensin sydämen usko ja se "kirkastaa" (kuten puhujat sanoo) monen asian, ettei sitten enää "halua" käydä baareissa, pitää korviksia, meikata, haluaa ehkä poistaa/peittää tatuoinnit, ei halua värjätä tukkaa ja kunnella maallista musiikkia jne jne. :D 

Kuulostaa kyllä fiksulle tavalle viettää ristiäisiä pienellä porukalla.

Itse olen ollut vain ei-lestadiolaisten ristiäisissä ja monissa varsinkin äiti on yleensä stressannut. 

Tarjoilujenkin pitää olla jotenkin extraa, esim. kakku muuta kuin joku tavallinen. Ymmärrettävää, mutta pikkuvauvaperheessä aika rankkaa.

Tuollainen pieni vierasmäärä ja muu vaikuttaa paremmalta.

Aika tavallista on että lestadiolaisten ristiäisissä on vieraina vain mummit ja ukit, kummit ja pappi. Tulisi aika isot pippalot jos alkais kaikki tädit ja sedät ja serkut kutsumaan. 

Kyllähän tuo "vl-kuvion," pyöritys vaikuttaa aika hurjalta siltä kannalta ajatellen, että miten kauan ihmisillä oikeasti riittää jaksaminen ja/ tai rahat ylläpitämään järjestelmää.

Varsinkin maalla kun väki vähenee niin eihän se voi olla hyväksi että sekä pullien leipominen että niiden ostaminen on aina vaan pienemmän porukan harteilla. Sitten jos homma alkaa oikeasti säröillä niin isoja mullistuksia voi tapahtua nopeastikin. Eli ns ketjureaktio. Vähän periaatteessa hirvittää vaikka asia ei omakohtaisesti kosketakaan.

Tuskinpa pullat muodostuvat oikeaksi ongelmaksi.

Suurempi haaste on pienenevät perheet, joka on merkittävä muutos entiseen. 

Toinen haaste on se, että niin moni nuori jättää vl-kuviot ja se osuus vaikuttaa kasvavan. 

Vierailija kirjoitti:

Tuskinpa pullat muodostuvat oikeaksi ongelmaksi.

Suurempi haaste on pienenevät perheet, joka on merkittävä muutos entiseen. 

Toinen haaste on se, että niin moni nuori jättää vl-kuviot ja se osuus vaikuttaa kasvavan. 

Millaista haastetta tarkoitat? Emme pyri olemaan yhteiskunnallinen vaikuttajaryhmä, jossa jäsenmäärällä olisi mitään merkitystä.

Jokaisen pitäisi huolehtia ennen kaikkea siitä että on omat synnit anteeksi ja elävä usko sydämellä. Siihen ei jäsenmäärä eikä perhriden lapsimäärä vaikuta mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän tuo "vl-kuvion," pyöritys vaikuttaa aika hurjalta siltä kannalta ajatellen, että miten kauan ihmisillä oikeasti riittää jaksaminen ja/ tai rahat ylläpitämään järjestelmää.

Varsinkin maalla kun väki vähenee niin eihän se voi olla hyväksi että sekä pullien leipominen että niiden ostaminen on aina vaan pienemmän porukan harteilla. Sitten jos homma alkaa oikeasti säröillä niin isoja mullistuksia voi tapahtua nopeastikin. Eli ns ketjureaktio. Vähän periaatteessa hirvittää vaikka asia ei omakohtaisesti kosketakaan.

Jos on vähän väkeä, ei tarvi montaa pullaakaan. Kysynnän ja tarjonnan laki. Eikö niin?

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän tuo "vl-kuvion," pyöritys vaikuttaa aika hurjalta siltä kannalta ajatellen, että miten kauan ihmisillä oikeasti riittää jaksaminen ja/ tai rahat ylläpitämään järjestelmää.

Varsinkin maalla kun väki vähenee niin eihän se voi olla hyväksi että sekä pullien leipominen että niiden ostaminen on aina vaan pienemmän porukan harteilla. Sitten jos homma alkaa oikeasti säröillä niin isoja mullistuksia voi tapahtua nopeastikin. Eli ns ketjureaktio. Vähän periaatteessa hirvittää vaikka asia ei omakohtaisesti kosketakaan.

https://www.paivamies.fi/puhutaan-maasta-ja-taivaasta/kotoinen-pirtti-m…

Aika sopuisaltahan tuo porukka jutussa kuvatulla rauhanyhdistyksellä vaikuttaa, vaikka väki on käynyt vähiin. Ei ole ketjureaktiota näkyvillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskinpa pullat muodostuvat oikeaksi ongelmaksi.

Suurempi haaste on pienenevät perheet, joka on merkittävä muutos entiseen. 

Toinen haaste on se, että niin moni nuori jättää vl-kuviot ja se osuus vaikuttaa kasvavan. 

Millaista haastetta tarkoitat? Emme pyri olemaan yhteiskunnallinen vaikuttajaryhmä, jossa jäsenmäärällä olisi mitään merkitystä.

Jokaisen pitäisi huolehtia ennen kaikkea siitä että on omat synnit anteeksi ja elävä usko sydämellä. Siihen ei jäsenmäärä eikä perhriden lapsimäärä vaikuta mitenkään.

Pienenevä yhteisö on haaste. Sitä tarkoitan. Vanhoillislestadiolaiset itsekin korostavat yhteisön merkitystä. Jopa liikkeen ulkopuolista puolisovalintaa pidetään huonona, koska oma usko on silloin vaarassa. 

Lisäksi eroamiset on ketjureaktio. On tyypillistä, että kun vanhimmasta päästä yksi sisarus lähtee, nuorempien kynnys lähteä madaltuu. Sama toimii myös kaveripiirissä.