Jos teini joutuu hetkeksi psykiatriselle osastolle - niin mitä se ennakoi?

Vierailija kirjoitti:

Mulla se auttoi. Olin ensin muutaman pv, parin vuoden päästä muutaman kk. Oli ihan ehdoton käännekohta elämässä, ja kokeilin monenlaista terapiaa osastojaksolla. Noiden jälkeen kävin psykologilla 20-vuotiaaksi ja se oikeasti auttoi, nyt oon melkein 40v.

Opin siellä keinoja hallita ahdistusta ja selviytyä. Sain myös ymmärrystä omalle herkälle luonteelleni. Samalla myös todettiin yksi elinikäinen diagnoosi, ja sain välineet selviytyä sen kanssa.

Suosittelisin antamaan nuorelle aikaa ja olkapäätä. Jos ei halua jutella niin ei kannata pakottaa, mutta jos haluaa niin silloin on oltava läsnä vaikka olisi mikä itsellä kesken. Arjessa olisi hyvä tehdä asioita mitkä tuottavat nuorelle iloa, oli se sitten mitä hyvänsä, esim. yhteinen kokkailu, leffailu, harrastukset, reissaaminen. Itse suosittelisin myös eläintä, esim. koiraa, ovat todella tärkeitä hyvän olon lähteitä.

Nuoruus on tosi hauras elämänvaihe. Osa selviää si

Ei sinullakaan auttanut tuomparin päivän jakso. Siitähän aloituksessa oli kyse.

Vierailija kirjoitti:

Aina kotielämä ei auta, sillä monilla heistä on toksiset vuorovaikutussuhteet nimenomaan huoltajien kanssa. Muistan psykiatrin kommentin siitä, että osastoilla tapaa eniten potilaiden huoltajia, joissa "ei ole mitään vikaa" tai he eivät ole "tehneet mitään väärin". Monella on persoonallisuushäiriöitä, joihin kuuluu se, että omaa osuutta vuorovaikutuksen ongelmissa ei nähdä eikä tunnusteta. "Syy " jää tavallaan lapseen. Toki sitten on muitakin syitä sairastua, mutta otin vain kantaa tuhon lepoon kotona. 

Noinhan se mullakin meni, oli kyllä koulukiusaamistakin ja usein ne vaikeimmin oireilevat ovat niitä joilla on molemmat traumatisoivat tekijät taustalla. Oma äiti täyttää epävakaan persoonallisuushäiriön kriteerit heittämällä, isällä vaativasta vahvasti piirteitä. Kulissit oli kunnossa, aineellisesti kaikki ok. Minä olin se ongelma jolle alettiin syöttää mielialalääkkeitä 14-vuotiaana. Kolmekymppisenä aloin toipua kun uskalsin jättää psykiatrian entisestään traumatisoivan rattaiston ja lääkkeet. Nyt ikää 41v ja olen jopa työelämässä.

Tiedän nuoren, jolla oli ongelmia. Hän toipui ja työskentelee nykyisin taiteilijana. 

Onneksi hänellä on huolehtivat vanhemmat.

Eipä siinä osastot auta jos on ympäristön sairastuttama tapaus, päälle vielä kaikki someshitti millä nuoria aivopestään niin siinä sitä sitten ollaan aika hemmetin huonoissa lähtökohdissa

Vierailija kirjoitti:

Kaikki osastopotilaat mitä tiedän ovat olleet vieraannuttavien äitien lapsia.

Ja nuoren jatkot riippuvat lähinnä siitä kuinka tiukalla äidit ovat saaneet/halunneet pitää ohjaksia tuon jälkeen.

Harmi, sillä lapseni on vieraannuttavan äidin lapsi, ja häntä on alkanut ahdistaa. Oikeaa syytä ei hoideta. 

Vierailija kirjoitti:

Eipä siinä osastot auta jos on ympäristön sairastuttama tapaus, päälle vielä kaikki someshitti millä nuoria aivopestään niin siinä sitä sitten ollaan aika hemmetin huonoissa lähtökohdissa

varsinkin tytöille suunnattu Some on saatanasta

Näille muodostuu mielenterveysongelmaisen identiteetti,  lääkkeet eivät auta vaan pahentavat tilannetta kun hyviäkään tunteita ei oikein pysty tuntemaan, riski päihderiippuvuudelle kasvaa siksikin huomattavasti, kukaan ei tee oireilun _syille_ mitään 👌 Psykiatrian ihmiskuva ei ole kovin kokonaisvaltainen, ihmistä tarkistellaan liian usein kliinisesti ja pelkkien oireiden kautta

Jos kyse psykooseista, niin yleensä iän myötä nämä vain pahenevat. 

Tällöin se ennakoi palveluasumista ja edunvalvontaa, koska eihän se tulevaisuudessa kykene huolehtimaan mistään.

Minun nuoreni on vieraannuttavan isän uhri. Ja alkanut oirehtimaan.

Mutta, ei kai kukaan voi ennustaa kenenkään tulevaisuutta? Jos nuori tarvitsee tällä hetkellä osastoa, on se silloin hänelle nyt paras paikka. Jatkoon vaikuttaa varmasti niin moni asia. 

Voimia kovasti teille. Toivon nuorellenne kaikkea hyvää. 

Omani kanssa ollaan vielä täysin kaiken avun ulkopuolella ja koitan häntä pitää kasassa. Hiljalleen luisuu aina vain haitallisempiin ahdistuksen lieventämis keinoihin. Nähdään vain seuraus, ei syytä sille miksi toimii kuten toimii.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki osastopotilaat mitä tiedän ovat olleet vieraannuttavien äitien lapsia.

Ja nuoren jatkot riippuvat lähinnä siitä kuinka tiukalla äidit ovat saaneet/halunneet pitää ohjaksia tuon jälkeen.

Minä en oikein usko, että tilanne on noin yksiselitteinen. Oikeasti vieraannuttava äiti tai isä ei ole päästään terve. Vieraannuttaminen on vain yksi oire kaikesta. Näiden henkilöiden kohdalla syy on vanhemmat omat ongelmat.

Sitten on näitä, joita syytetään vieraannuttajiksi, vaikka oikea syy on se, että lapsi itse ei halua toisen vanhemman luo. Sopii miettiä, onko tuo etävanhempi silloin ihan tasapainoinen yksilö.

Fakta myös on, että tasapainoisten ja hyvien perheiden lapsilla voi olla ongelmia.

Tällaisten nuorten pitäisi saada positiivisen elämänasenteen aivopesu.

Heidän tulisi opiskella positiivisuutta joka päivä, kirjasta lukemalla tai kuuntelemalla.

Ja pysyä kaukana negatiivisista lannistavista ihmisistä, vaikka omista vanhemmistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki osastopotilaat mitä tiedän ovat olleet vieraannuttavien äitien lapsia.

Ja nuoren jatkot riippuvat lähinnä siitä kuinka tiukalla äidit ovat saaneet/halunneet pitää ohjaksia tuon jälkeen.

Minä en oikein usko, että tilanne on noin yksiselitteinen. Oikeasti vieraannuttava äiti tai isä ei ole päästään terve. Vieraannuttaminen on vain yksi oire kaikesta. Näiden henkilöiden kohdalla syy on vanhemmat omat ongelmat.

Sitten on näitä, joita syytetään vieraannuttajiksi, vaikka oikea syy on se, että lapsi itse ei halua toisen vanhemman luo. Sopii miettiä, onko tuo etävanhempi silloin ihan tasapainoinen yksilö.

Fakta myös on, että tasapainoisten ja hyvien perheiden lapsilla voi olla ongelmia.

 

Vieraannuttaminen nimenomaan johtaa siihen, että lapsi ei itse halua toisen vanhemman luo. Silloin vieraannuttaja on onnistunut. Kumma, miten tätä ei ymmärretä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se menee joskus ohi. Se on yleistä teineillä. En usko osaston tekevän hyvää. Pitäisi lohduttaa ja ymmärtää nuorta. Joskus kotielämä ja lepo auttaa, tuttu ympäristö. Liikaa draamaa ollut? Alkoholikokeilu tai laihdutus vaikuttaa, murrosiän lisäksi? Koulut vaativat liikaa. Osa ihmissuhteista ei toimi siinä vaiheessa. 

Meidän tytär oli 21v, kun päätti, että se on nyt ohi. Otti yliannostuksen. 

Otan osaa. Minkä ikäisenä ongelmat alkoivat? 

13v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki osastopotilaat mitä tiedän ovat olleet vieraannuttavien äitien lapsia.

Ja nuoren jatkot riippuvat lähinnä siitä kuinka tiukalla äidit ovat saaneet/halunneet pitää ohjaksia tuon jälkeen.

Minä en oikein usko, että tilanne on noin yksiselitteinen. Oikeasti vieraannuttava äiti tai isä ei ole päästään terve. Vieraannuttaminen on vain yksi oire kaikesta. Näiden henkilöiden kohdalla syy on vanhemmat omat ongelmat.

Sitten on näitä, joita syytetään vieraannuttajiksi, vaikka oikea syy on se, että lapsi itse ei halua toisen vanhemman luo. Sopii miettiä, onko tuo etävanhempi silloin ihan tasapainoinen yksilö.

Fakta myös on, että tasapainoisten ja hyvien perheiden lapsilla voi olla ongelmia.

 

Vieraannuttaminen nimenomaan johtaa siihen, että lapsi ei itse

Paskat. Minun lapseni olivat aikanaan usemman vuoden vuoroviikkolapsia. Teiniksi tultuaan molemmat halusivat lopettaa vuoroviikkoilun ja muuttaa minun luokseni. Toinen tuli isänsä luota itkien aina pois. Isä ei suostunut, jonka jälkeen teinit yksinkertaisesti kieltäytyivät menemästä isäsn luokse. Isänsä syytti minua vieraannuttamisesta. Aivan järjetön ajatus: en koskaan, en kertaakaan puhunut pahaa isästä. Ja vuoroviikkoilu olisi ollut minun etujeni mukaista.

Osastohoidon päättyessä aina järjestetään jatko avohoidossa. Eri asia on, ottaako vastaan. Toivoa on.

Ainoa mitä tuosta tilanteesta voisi ennakoida, on se, että jossain vaiheessa hän pääsee sieltä pois.

Hyvä että teini saa hoitoa.

Kaikki eivät saa.  

Nuori tarvitsee ymmärrystä ja kannustavan ilmapiirin.Ihmisen joka valaa uskoa häneen itseensä ja elämään.

Elämä on hyvä ja se kantaa.

"Paskat. Minun lapseni olivat aikanaan usemman vuoden vuoroviikkolapsia. Teiniksi tultuaan molemmat halusivat lopettaa vuoroviikkoilun ja muuttaa minun luokseni. Toinen tuli isänsä luota itkien aina pois. Isä ei suostunut, jonka jälkeen teinit yksinkertaisesti kieltäytyivät menemästä isäsn luokse. Isänsä syytti minua vieraannuttamisesta. Aivan järjetön ajatus: en koskaan, en kertaakaan puhunut pahaa isästä. Ja vuoroviikkoilu olisi ollut minun etujeni mukaista."

Kuka tässä sinusta on puhunt? Sinun tilannettasi ei voi yleistää muiden tilanteeksi. Vieraannuttamiseen kuuluu olennaisesti se, että lapsi ei itse halua tavata. Sinun tilanteesi ei muuta sitä miksikään.

Vierailija kirjoitti:

Nuori tarvitsee ymmärrystä ja kannustavan ilmapiirin.Ihmisen joka valaa uskoa häneen itseensä ja elämään.

Elämä on hyvä ja se kantaa.

Tunnen neljä nuorta, jotka ovat ns päästään sekaisin. Kaikki he ovat perheistä, jotka ovat kannustaneet ja ymmärtäneet ja luoneet uskoa.