Aina jos sanon miehelle että en arvosta jotain mitä hän tekee
Esim jättää siivoamisen minulla, lasten nukkumaanlaiton jne. Niin hän kääntää keskustelun kysymykseen, että mitä oikeastaan arvostat minussa? Jos jotain kritiikkiä sanon jostain niin hän pyytää saada kuulla jotain positiivista? Minusta tämä on todella turhauttavaa. Miksi hän tekee tätä ja mitä minun kannattaisi sanoa hänelle?
Kommentit (93)
Vierailija kirjoitti:
Juuri eilen mies oli jättänyt jotain öljyisiä muttereita ja muita pyöränrassausjuttuja eteiseen lojumaan ja kerroin hänelle että en nyt oikein arvosta niitä.
Ei suuttunut, korjasi pois, sanoi sori ja pussasi.
Toisen reagointi onkin hyvä mittari siitä, kokeeko hän itsensä arvostetuksi vai arvostelluksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä loukkaantuisin, jos puolisoni alkaisi puhua toimintani arvostamisesta. En arvostaisi tuollaista.
Siis pitäisikö puolison aina hihkua onnesta jos jätät sotkujasi lojumaan? Vai miksi sitä ei saisi olla arvostamatta?
Voi kyllä sanoa, että ei pidä siitä, että jätän sotkuja tai toivoo, että siivoan. Arvostamisella ei tässä ole mitään tekemistä asian kanssa.
Se miten sanoo, kertoo sen arvostaako puolisoaan vai halveksiiko. Jos puoliso katsoo kuin rottaa ja sanoo, että aina sä jätät noi kuin koira paskansa, se ei ole merkki arvostuksesta.
Se, ettei arvosta sitä, jos toinen ei siivoa sotkujaan, ei tarkoita sitä etteikö arvostaisi sitä ihmistä.
Minä arvostan miestäni paljon, ja myös näytän sen. Mutta kerron myös arvostuksen puutteestani leikkuulaudalle kiinni kuivahtanutta kurkkuviipaletta kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Käännä asia toisinpäin: Arvostan sitä, että siivoat täällä. Älä aina aloita moittimalla.
Ymmärrän tämän pikkulasten kohdalla, joita pitää opettaa, eikä siivoamisesta saa tehdä mörköä. Mutta että myös aikuisten kesken? Eikö voi vain todeta, että nyt ei ole osallistunut siivoamiseen tarpeeksi, ja sitten korjata tapansa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä loukkaantuisin, jos puolisoni alkaisi puhua toimintani arvostamisesta. En arvostaisi tuollaista.
Siis pitäisikö puolison aina hihkua onnesta jos jätät sotkujasi lojumaan? Vai miksi sitä ei saisi olla arvostamatta?
Voi kyllä sanoa, että ei pidä siitä, että jätän sotkuja tai toivoo, että siivoan. Arvostamisella ei tässä ole mitään tekemistä asian kanssa.
Se miten sanoo, kertoo sen arvostaako puolisoaan vai halveksiiko. Jos puoliso katsoo kuin rottaa ja sanoo, että aina sä jätät noi kuin koira paskansa, se ei ole merkki arvostuksesta.
Parisuhteessa tulisi välttää sellaisia sanoja kuten aina ja ikinä, kun kritisoi toisen toimintaa. Muuten tuo on ihan ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän pyytää sanomaan mitä arvostat, ja sinä annat pelkkää kritiikkiä? Nalkutat.
Jos vaimo kesken seksin heittää sinut päältään ja pyytää sinua lähtemään tekemään itselleen iltaleipiä, se on sinusta ok toimintaa ja olet ikävä ihminen, jos harmistut siitä?
En pysty oikein samaistumaan tilanteeseen, sattuneesta syystä.
En kyllä ymmärrä yhteyttä aloitukseenkaan, sori siitä. Onko se joku oma kokemus? Tekeekö hän useinkin noin? Pahoittelen tilannettasi.
Perinteistä.
Nainen siivoaa koko talon ja mies vie roskat. Mies vaatii kunnioitusta naiselta siitä, että hän vie roskat.
Surkuhupaisaa.
Vierailija kirjoitti:
Se, ettei arvosta sitä, jos toinen ei siivoa sotkujaan, ei tarkoita sitä etteikö arvostaisi sitä ihmistä.
Minä arvostan miestäni paljon, ja myös näytän sen. Mutta kerron myös arvostuksen puutteestani leikkuulaudalle kiinni kuivahtanutta kurkkuviipaletta kohtaan.
Niin, arvostuksen puutetta tekoa kohtaan. Sehän on ihan eri asia, eikä kaikki tajua eroa. Sinä tajuat, eikä miehesi ilmeisesti ota sitä niin, että pitäisit häntä huonona?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä loukkaantuisin, jos puolisoni alkaisi puhua toimintani arvostamisesta. En arvostaisi tuollaista.
Siis pitäisikö puolison aina hihkua onnesta jos jätät sotkujasi lojumaan? Vai miksi sitä ei saisi olla arvostamatta?
Voi kyllä sanoa, että ei pidä siitä, että jätän sotkuja tai toivoo, että siivoan. Arvostamisella ei tässä ole mitään tekemistä asian kanssa.
Se miten sanoo, kertoo sen arvostaako puolisoaan vai halveksiiko. Jos puoliso katsoo kuin rottaa ja sanoo, että aina sä jätät noi kuin koira paskansa, se ei ole merkki arvostuksesta.
Parisuhteessa tulisi välttää sellaisia sanoja kuten aina ja ikinä, kun kritisoi toisen t
Ymmärsit pointin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsistit ja muut "toksiset" tyypit antavat aihetta tuollaisille keskusteluille ja sitten kaasuvalottavat, vaihtavat puheenaihetta, sekoittavat pakkaa jne. Mitään ei saada keskusteltua eikä mikään muutu.
Kaiva esiin ketju Narsistin keskustelutyyli. Se on pitkä kuin mikä, mutta sieltä löytyy paljon tuttua.
Tämä on niin totta. Yritä olla armollinen, en usko että naiset ymmärtävät näitä piirteitä olevan heissäkin. Jokaisessa on, sinussakin.
Yritä vain itse olla tarkka ja tehdä velvollisuutesi, siinä määrin kuin se on kohtuullista. Tässä älä luota vain omaan arvostelukykyysi, äläkä kysy kavereiltasi. Ymmärrät varmaan itsekin, miksi se ei kannata. Kuuntele vaimoasi, odota häneltä kunnioitusta itseäsi kohtaan. Käyttäydy harkiten, että olisit kunnioituksen arvoinen.
On aina vaikea tunnistaa omia virheitään. Usein näemme ensin toisten vi
Kaikki eivät ole voitettavissa hyvyydellä ja näin uskovat ovat tilanteessa, jossa ovat rapaa täynnä olevia kynnysmattoja ja tyhjiin väännettyjä tiskirättejä.
Been there done that.
Jos hyvyydellä voittaminen ei tuota tulosta erittäin nopeasti, vaihda taktiikkaa ja maisemaa, koska kyseessä on ihminen, joka tulee ratsastamaan hyvyydelläsi ja sovittelunhalullasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän pyytää sanomaan mitä arvostat, ja sinä annat pelkkää kritiikkiä? Nalkutat.
Jos vaimo kesken seksin heittää sinut päältään ja pyytää sinua lähtemään tekemään itselleen iltaleipiä, se on sinusta ok toimintaa ja olet ikävä ihminen, jos harmistut siitä?
En pysty oikein samaistumaan tilanteeseen, sattuneesta syystä.
En kyllä ymmärrä yhteyttä aloitukseenkaan, sori siitä. Onko se joku oma kokemus? Tekeekö hän useinkin noin? Pahoittelen tilannettasi.
Puolisolla on jotain tärkeää meneillään kanssasi, sinä keskeytät sen ja lisäksi alat vaatia itsellesi jotain ja syytät toista itsekkääksi, jos hän ärsyyntyy siitä, että nostat omaa juttuasi esille ihan väärään aikaan.
Mies tietää että on tässä asiassa väärässä ja vaihtaa aihetta. Ihan normaali taktiikka. Alkuperäinen asia unohtuu ja kohta sinä olet syyllinen johonkin. Älä anna muuttaa puheenaihetta.
Toinen klassinen taktiikka: vastapuoli alkaa puhumaan niistä hetkistä jolloin sinä teit jotain väärin. Eli kun kerran jätit toissaviikolla ulko-oven auki niin mä en nyt siivoa. Tai laita lapsia nukkumaan.
Vierailija kirjoitti:
Se on sitö kaasuvalottamista. Sanot vaan että mitä jos pysyttäisiin tässä minun aiheessa
Tämä
Mua kyllä rasittaa monien miesten tarve saada julkinen palkinto kun tekevät jotain ihan normaalia. Siivous on normaalia. Mutta että mies tulee ja sanoo että katsokaa kuinka puhdas uuni on! Putsasin sen! Hakee vielä lapset ihailemaan.
Kyllä mä voin sanoa että onpas meillänyt ihanan puhdasta kun on yhdessä siivottu. Mutta en odota mitään seppeleitä ja palkintoja. Enkä hae lapsia ihailemaan sitä vessanpönttöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n aloituksen mukaan mies kokee, ettei ap arvosta häntä. Emme voi tietää, miksi näin on. Mutta jos ap voisi antaa miehelleen myös arvostuksen tunnetta, nijn kotityötkin voisivat sujua paremmin. Ainakin itsellä positiivinen palaute innostaa tekemään. Negatiivinen palaute toimii hetkellisesti, mutta pitemmän päälle sen vaikuttavuus heikkenee olemattomiin.
Ap:n aloituksen mukaan miehen kanssa ei voi keskistella ap:lle tärkeästä aiheesta. Miten sinäkin käänsit tämän ihan joksikin muuksi. Mehön emme tiedä, mitä ap sanoo miehelleen muulloin. Läheskään kaikilla positiivinen palaute ei innosta tekemään ja voisi kuvitella ap:n joskus toimineen miehen pyytämällä tavalla, eikä asia ole siltikään ratkennut.
Nimenomaan ap kertoo, ettei voi keskustella, vaan mies kääntää asian arvostuksen puutteeseen. Toki ap voi jatkaa samaan tyyliin kuin nykyisin, mutta vaihtamalla fiksumpaan taktiikkaan tilannetta voisi saada paremmaksi. Sekin kannattaa muistaa, ettei muutos tapahdu hetkessä, vaan positiivista palautetta tarvitsee pitemmän ajan ennenkuin se alkaa vaikuttaa vähitellen.
Totta sekin, ettei positiivinen palaute toimi aina, mutta ainakin sitä voisi kokeilla, kun nykytilanne ei ole sen parempi. Jos positiivisuus ei toimi, niin mikään estä palaamaan entiseen.
Vierailija kirjoitti:
Mies tietää että on tässä asiassa väärässä ja vaihtaa aihetta. Ihan normaali taktiikka. Alkuperäinen asia unohtuu ja kohta sinä olet syyllinen johonkin. Älä anna muuttaa puheenaihetta.
Toinen klassinen taktiikka: vastapuoli alkaa puhumaan niistä hetkistä jolloin sinä teit jotain väärin. Eli kun kerran jätit toissaviikolla ulko-oven auki niin mä en nyt siivoa. Tai laita lapsia nukkumaan.
Normaali reaktio itse kullekin, jos saa moitteita. Aika usein etsitään selityksiä, jos jokin asia on jäänyt tekemättä tai on tehty huonosti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä loukkaantuisin, jos puolisoni alkaisi puhua toimintani arvostamisesta. En arvostaisi tuollaista.
Siis pitäisikö puolison aina hihkua onnesta jos jätät sotkujasi lojumaan? Vai miksi sitä ei saisi olla arvostamatta?
Voi kyllä sanoa, että ei pidä siitä, että jätän sotkuja tai toivoo, että siivoan. Arvostamisella ei tässä ole mitään tekemistä asian kanssa.
Se miten sanoo, kertoo sen arvostaako puolisoaan vai halveksiiko. Jos puoliso katsoo kuin rottaa ja sanoo, että aina sä jätät noi kuin koira paskansa, se ei ole merkki arvostuksesta.
Pitäisikö arvostaa kun 100. kerran sanoo samasta asiasta? Kyllähän asia on niin että mies ei silloin itse arvosta vaimoaan sen vertaa että likaiset, öljyiset työkalunsa ja ruuvinsa veisi pois eteisen juuri imuroidulta matolta, jos ei sanomisesta huolimatta niitä vie, tai tekee vaimon sanomisesta ongelman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n aloituksen mukaan mies kokee, ettei ap arvosta häntä. Emme voi tietää, miksi näin on. Mutta jos ap voisi antaa miehelleen myös arvostuksen tunnetta, nijn kotityötkin voisivat sujua paremmin. Ainakin itsellä positiivinen palaute innostaa tekemään. Negatiivinen palaute toimii hetkellisesti, mutta pitemmän päälle sen vaikuttavuus heikkenee olemattomiin.
Ap:n aloituksen mukaan miehen kanssa ei voi keskistella ap:lle tärkeästä aiheesta. Miten sinäkin käänsit tämän ihan joksikin muuksi. Mehön emme tiedä, mitä ap sanoo miehelleen muulloin. Läheskään kaikilla positiivinen palaute ei innosta tekemään ja voisi kuvitella ap:n joskus toimineen miehen pyytämällä tavalla, eikä asia ole siltikään ratkennut.
Nimenomaan ap kertoo, ettei voi keskustella, vaan mies kääntää asian arvostuksen
Ap ei nimenomaan sanonut, onko hän toiminut pyydetyllä tavalla. Luulisi, että on, koska muuten on aika turha valittaa.
Itselle kuitenkin on niin iso red flag, että mies jättää siivoamatta ja laittamatta lapset nukkumaan ja kiemurtelee ulos keskustelusta, että pidän häntä automaattisesti manipulatiivisena henkilönä. Normaali ihminen tajuaa tuossa vaiheessa, että hups eikä ala vääntämään aihetta jonnekin muualle.
Kuulostaa siltä, että ap ei arvosta miestä, ja mies ei arvosta koko ap:ta.
Ei kuulosta aivan terveeltä reaktiolta tuollainen.
Tämä on niin totta. Yritä olla armollinen, en usko että naiset ymmärtävät näitä piirteitä olevan heissäkin. Jokaisessa on, sinussakin.
Yritä vain itse olla tarkka ja tehdä velvollisuutesi, siinä määrin kuin se on kohtuullista. Tässä älä luota vain omaan arvostelukykyysi, äläkä kysy kavereiltasi. Ymmärrät varmaan itsekin, miksi se ei kannata. Kuuntele vaimoasi, odota häneltä kunnioitusta itseäsi kohtaan. Käyttäydy harkiten, että olisit kunnioituksen arvoinen.
On aina vaikea tunnistaa omia virheitään. Usein näemme ensin toisten virheet ja sanomme, että minä en korjaa käytöstäni, jos hän ei korjaa ENSIN. Se on väärä toimintatapa. Me olemme jokainen vastuussa omasta käytöksestämme. Riitelynhalu tarttuu nopeasti, sopuisuus ja yhteistyöhalu hitaammin. Pidä huolta siitä, että käyttäydyt itse hyvin, kaikin tavoin!
Pyri näyttämään vaimollesi hyvää esimerkkiä. Muista ettet ole kynnysmatto, mutta valitse taistelusi. Hän voi olla ärsyttävä, nalkuttava ja ilkeä. Jotain hyvää hänessä varmasti on, koska valitsit hänet. Sinun velvollisuutesi on rakastaa häntä silloinkin, kun hän on väsynyt ja siksi ärsyttävä.
Voita hänet puoleesi hyvyydellä ja sävyisyydellä. Auta tarvittaessa, jos hän ei pärjää itse. Tee kuitenkin selväksi, että autat vain kun hän pyytää kauniisti, vilpittömästi ja manipuloimatta sinua. Tee itse samoin hänelle. Joka ikinen kerta pyydä kauniisti. Räjähtäminen on ok vain, jos olet sanonut nätisti kymmenen vuotta, eikä mitään tapahdu. Älä nalkuta, älä mykkäkouluile, älä nimittele, älä riitele äläkä ole inhottava puheissasi.
Arvosta ja kunnioita puolisoasi, odota samaa häneltä. Täysin riippumatta siitä ansaitseeko vaimosi sen. Niin kauan kuin samassa kodissa asutte ja sopimuksenne on voimassa, pidä se. Myötä- ja vastoinkäymisissä. Älä aina ajattele hänestä pahaa, äläkä kehittele mitään narsistitarinoita päässäsi. Muuten saatat itse manifestoida asiat menemään huonosti.
Yrittäkää viettää mukavaakin aikaa yhdessä. Sitoudu omalta osaltasi siihen. Keksit varmasti miten. Oletus on, että olette rakastavaisia, ette vihollisia. Miksi siis käyttäytyisit kuin hän olisi vihollisesi? Saat sen mitä tilaat. Älä tilaa sitä, mitä et halua.
Voi lukea ihan kumpana tahtoo, vaihtaen vain vaimon ja miehen paikkaa.