Haluatteko, että kehitysvammainen lapsi aikuistuttuaan asuu kotona luonanne vai muuttaa hoitokotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Serkkuni oli Down, 70 luvulta asti hänet muistan. Kun suvussa totuttiin erilaiseen, oppi suhtautumaan muihinkin luontevasti. Serkku asui kotona niin kauan, kun vanhemmat oli elossa. Oli kuitenkin kerhotoimintaa, matkoja yms.

Kun vanhemat kuolivat serkku muutti ryhmäkotiin. Kävin vuosittain kylässä, kiva oli paikka, sain kaffet minäkin. Kiva oli serkun huone, oli kotoa tavaroita, valokuvia yms. Serkku eli liki 70v, arveltiin aiemmin, et lyhyempi olisi aika hällä.

En saata ymmärtää, että maailma olisi parempi ilman häntä. Oli hyväntahtoisin, ystävällisin ihminen ikinä, kukapa meistä olisi virheetön???

Miettimisen aihetta :)

 

Miten usein näit häntä? Moni joka kertoo kehitysvammaisten olevan kultaisia, rauhallisia eikä heistä ole mitään rasitetta, näkevät heidät vain silloin kun he ovat hyvällä päällä. Normaalisti heidän kanssaan

Muutaman kerran vuodessa kävin. Serkku oli aina todella siististi pukeutunut ja tyytyväisen oloinen. Kiinnostunut mm autoista, retkistä ja sukulaisista. Kun olin serkkuni lapsesta asti tuntenut, ei eroa entiseen ollut. Ehkä olikin aika lievä kehityshäiriö.

Kehitysvammaisille paras paikka on oma koti. Vanhempien on saatava apua kehitysvammaisen hoitoon ammattiauttajilta. Äidin ja isän läsnäolo tuo turvaa kehitysvammaiselle.

Meidän kehitysvammainen lapsi ei suostunut olemaan hoitokodissa. Otimme sen takaisin kotiin. Nyt tuntuu, että hänellä on hyvä olla.

En pystynyt vastustamaan mieheni tahtoa. Hän vaati, että kehitysvammainen lapsemme laitetaam hoitokotiin. Minua ahdistaa, kun hän ei ole enää luonamme.

Vierailija kirjoitti:

Vihreiden esikuva Linkola olisi poistanut lähes kaikki ihmiset muonavahvuudesta, eli ikä, sairaudet, kehitysvammaisuus jne. olisivat olleet riittävä syy poistoon.

Heitä ennen Linkola olisi kyllä poistanut metsätalousinsinöörit, ralliautoilijat ja ydinfyysikot. Tiedän, koska tunsin hänet. :)

Muuttaa omaan kotiin, lähelle meitä. 

sitten alkaa meilläkin jonkinlainen elämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vammaaset pitääs poistaa vahvuudesta jo heti synnyttyä. Olisivt sitten pois syömästä. Ja vammautuneet kans. Se on luonnonlaki. Ei vammaanen elukkakaan kauvaa elos pysy.

Kerros nyt alkuun vaikka mitä merkittävää olet tehnyt omassa elämässäsi, kun kirjoittaminenkin tekee noin tiukkaa?

Vammaisten lisäksi myös tyhmät, kuten tässä ensimmäinen kommentoija, voitaisiin poistaa vahvuudesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka paljon kehitysvammaisia Islannissa, jossa on tehokkaat mittaukset, syntyy?

Kehitysvamma ei näy seulonnoissa eikä mittauksissa.

 

Osa näkyy osa ei. Kromosipoikkeamat  ehkä yleisimmin. Samaten, jos perheessä/suvussa on jo joku perinnöllinen sairaus (esim INCL), se voidaan tutkia. Mutta käytännössä useimpia kehitysvammoja joko ei pystytä seulomaan (ei tiedetä mitä tutkia), ei kannata seuloa kaikilta (harvinaiset)

tarkalleen ottaen nykyistä PALJON enemmän pystyttäisiin kyllä seulomaan, mutta se ei ole kustannusvaikuttavaa

Höpöjä. Eiköhän jokainen kaipaa oman ikäisen ja kaltaisensa seuraa aikuistuttuaan.

Vierailija kirjoitti:

Työskentelen kehitysvammaisten avohuollossa ja olen nähnyt, miten vaikeaa on kehitysvammaisille henkilölle, kun vanhemmat ikääntyvät/ kuolevat ja olisi edessä muutto esim palveluasumiseen. Nämä kehitysvammaiset ovat usein jo iäkkäämpia itsekin ja aina asuneet kotona joten muutos on erittäin suuri. 

Olen sitä mieltä, että heti nuorena, ammattioppilaitoksesta päästyä olisi järkevää aloittaa itsenäistyminen. Omaan kotiin tuetusti tai sitten palveluasumiseen. Se on parasta molemmille osapuolille, vaikkakin ymmärrän, että omasta lapsesta on vaikea luopua.

Ammattioppilaitoksesta? Mitä hittoa sä horiset?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vammaaset pitääs poistaa vahvuudesta jo heti synnyttyä. Olisivt sitten pois syömästä. Ja vammautuneet kans. Se on luonnonlaki. Ei vammaanen elukkakaan kauvaa elos pysy.

Samoilla linjoilla, mutta en noin ehdottomasti. Lievästi vammaisilla/vammautuneilla voi olla paljon annettavaa perheelleen ja yhteiskunnalle, tarvitsevat vain vähän tukea.

Mutta vaikeasti vammaiset, jotka eivät ole varsinaisesti edes persoonia, vaan hengissä pidettäviä ihmisen muotoisia liha- ja luukasoja, voisi kyllä armahtaa tästä elämästä. He eivät ehkä itse kärsi, koska eivät tiedosta, mutta mitä iloa heidän "elämästään" on kenellekään?

Kontekstina: olen ollut vaikeasti vammaisten osastolla töissä. Jos oma lapsi olisi yksi heistä, niin toivoisin hänelle eutanasiaa. Ja tämä mielipiteeni on lähtöisin lähimmäisen rakkaudesta, ei mistään heikompien halveksunnasta.

Täytyy sanoa että olet oikeasti aidosti väärällä alalla.

Minä olen lievästi kehitysvammainen ja minä asun melkein itsenäinen. Asun omassa asunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Onko suomalaiset niin sisäsiittoisia, kun kehitysvammaisuus on niin yleistä. 

Sun vanhemmat on ihan varmasti sisaruksia

Tämä kysymys koskee hyvin henkilökohtaista ja herkkää aihetta, ja siihen ei ole oikeaa tai väärää vastausta. Vanhempien ja perheiden kokemukset vaihtelevat, ja ratkaisu siihen, asuuko kehitysvammainen aikuinen kotona vai siirtyykö hoitokotiin, riippuu monista tekijöistä, kuten lapsen tarpeista, vanhempien kyvyistä ja perheen olosuhteista.

Monet perheet kokevat, että oman lapsen, jolla on kehitysvamma, asuessa kotona voidaan tarjota hänelle turvallinen, rakastava ympäristö ja henkilökohtainen tuki. Vanhemmat voivat tuntea, että he voivat parhaiten huolehtia lapsestaan ja tukea häntä elämänsä eri vaiheissa.

Toisaalta hoitokoti voi tarjota erityistä hoitoa ja tukea, jota vanhemmat eivät ehkä pysty tarjoamaan pitkäaikaisesti, ja se voi olla turvallinen ja ammattitaitoinen ympäristö lapselle, joka tarvitsee erityistä apua ja ohjausta.

Lopulta tämä kysymys vaatii perusteellista pohdintaa perhekohtaisesti, ja tärkeää on ottaa huomioon lapsen hyvinvointi, perheen voimavarat ja tarpeet, sekä mahdollisesti asiantuntijoiden, kuten sosiaalityöntekijöiden, näkemykset ja tuki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työskentelen kehitysvammaisten avohuollossa ja olen nähnyt, miten vaikeaa on kehitysvammaisille henkilölle, kun vanhemmat ikääntyvät/ kuolevat ja olisi edessä muutto esim palveluasumiseen. Nämä kehitysvammaiset ovat usein jo iäkkäämpia itsekin ja aina asuneet kotona joten muutos on erittäin suuri. 

Olen sitä mieltä, että heti nuorena, ammattioppilaitoksesta päästyä olisi järkevää aloittaa itsenäistyminen. Omaan kotiin tuetusti tai sitten palveluasumiseen. Se on parasta molemmille osapuolille, vaikkakin ymmärrän, että omasta lapsesta on vaikea luopua.

Ammattioppilaitoksesta? Mitä hittoa sä horiset?

Et ole ilmeisesti koskaan kuullut erityisammattioppilaitoksista.

Vierailija kirjoitti:

Jos vain vanhemmat jaksaa hoitaa kehitysvammaisen lapsen itse, niin lapselle se on paras vaihtoehto. Laitoshoito ei ole herkkua.

Äläpä höpötä, olen ollut töissä useammassa todella mukavassa asumisyksikössä

Hoitokotiin, mä halusin elää omaa elämää myös välillä, en ole tehnyt lapsia ajatellen että oon heihin täysin sitoutunut koko elämäni. Lisäksi oo raskauden aikana käynyt seulonnat, ja olisin tehnyt abortin, jos ois jotain niissä näkynyt. Tietysti silti voi tulla yllätyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Raskauden aikaisia seulontoja lisää! Ei se vammaisen elämä niin ruusuista ole, että pitäisi väkisellä hengissä pitää. Hellämielisiin mammoihinhan tämä ei tietenkään pure, mutta ehkä jos esim. vaikeasti vammaisen hoito - siinä tapauksessa että äiti ei halua aborttia - olisi kokonaan omaisten kontolla, voisikohan tilanne muuttua?

En koe, että laitoksissa vaippoihin paskovat 3-kymppiset viisvuotiaan tasolla olevat ovat sitä porukkaa, että väkisellä pitää hengissä pitää. 

Miten väkisellä? Meidän lapsi ei tule koskaan kehittymään yli kolmevuotiaan tasolle ja käyttää vaippoja. Hän on kuitenkin muuten täysin terve, liikkuu hyvin, nauttii elämästä. Mitä väkisin pitämistä tässä on? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työskentelen kehitysvammaisten avohuollossa ja olen nähnyt, miten vaikeaa on kehitysvammaisille henkilölle, kun vanhemmat ikääntyvät/ kuolevat ja olisi edessä muutto esim palveluasumiseen. Nämä kehitysvammaiset ovat usein jo iäkkäämpia itsekin ja aina asuneet kotona joten muutos on erittäin suuri. 

Olen sitä mieltä, että heti nuorena, ammattioppilaitoksesta päästyä olisi järkevää aloittaa itsenäistyminen. Omaan kotiin tuetusti tai sitten palveluasumiseen. Se on parasta molemmille osapuolille, vaikkakin ymmärrän, että omasta lapsesta on vaikea luopua.

Ammattioppilaitoksesta? Mitä hittoa sä horiset?

Et ole ilmeisesti koskaan kuullut erityisammattioppilaitoksista.

Tottakai olen kuullut. Oletko sinä kuullut, ettei kaikista lapsista ole sinne - juuri heistä vaikeimmin vammaisista? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka paljon kehitysvammaisia Islannissa, jossa on tehokkaat mittaukset, syntyy?

Kehitysvamma ei näy seulonnoissa eikä mittauksissa.

 

Osa näkyy osa ei. Kromosipoikkeamat  ehkä yleisimmin. Samaten, jos perheessä/suvussa on jo joku perinnöllinen sairaus (esim INCL), se voidaan tutkia. Mutta käytännössä useimpia kehitysvammoja joko ei pystytä seulomaan (ei tiedetä mitä tutkia), ei kannata seuloa kaikilta (harvinaiset)

Aivan. Osa näkyy, osa ei, niin jos nyt alkuunsa puututtaisiin niihin, jotka näkyy?

Vanhemmilla kun kuulemma on omakin elämä jne, niin muiden hoidettavaksihan ne päätyy suureksi osaksi.

-eri