Miten käyttäydyt pidättyväisen, vaikenevan ihmisen seurassa?

Menen heti asiaan ja kysyn mielipiteitä politiikasta, uskonnosta tai vaikeimpia kokemuksia elämässä. Laitan heidät itsensä puhumaan, ettei minun tarvitse.

Jos olen huonolla tuulella, pyydän kertomaan vitsejä.

Vierailija kirjoitti:

Tutkin hetken tilannetta (siis 1/2 min), "profiloin" sen pidättyväisen/ hiljaisen ihmisen miksi hän on hiljaa. 

Näin 55 v naishenkilönä uskon tunnistavani melko pian onko kyse esim ujosta nuoresta joka ei uskalla puhua tai tiedä oikein mitä voi tässä tilanteessa sanoa tai jos kyse henkilöstä jonka tiedän olleen pitkään talossa, ulkoisesti näyttää jo keski-ikäiseltä eli voi siis kuvitella ettäperus käytöstapoihin pitäisi kuulua se että jotain sanotaan. Sitten kokeilen kepillä jäätä ja sanon jotain hänelle, jos hän on tuntematon (esim töissä) kerron kuka olen siis esittäydyn ja kysyn mitä hän tekee jne. Hyvin pian huomaan onko vain ujo / introvertti joka ei halua kontaktia muihin. 

Vaikeinta on ollut erottaa se että ei halua kontaktia/ei halua sanoa juuri mitään  vai haluaisi mutta ei uskalla ja tiedä oikein mitä puhuisi. Sorry, mutta näitä kommunikaatio-ongelmaisia on tosi paljon noin alle 20 vuotiaissa nuo

Minä olin pitkään niin ujo, etten uskaltanut sanoa edes huomenta. 

Vierailija kirjoitti:

Menen heti asiaan ja kysyn mielipiteitä politiikasta, uskonnosta tai vaikeimpia kokemuksia elämässä. Laitan heidät itsensä puhumaan, ettei minun tarvitse.

Jos olen huonolla tuulella, pyydän kertomaan vitsejä.

Entä jos toisella osapuolella ei oo mielipiteitä kyseisistä asioista? 🤭

Huvipuistohullu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menen heti asiaan ja kysyn mielipiteitä politiikasta, uskonnosta tai vaikeimpia kokemuksia elämässä. Laitan heidät itsensä puhumaan, ettei minun tarvitse.

Jos olen huonolla tuulella, pyydän kertomaan vitsejä.

Entä jos toisella osapuolella ei oo mielipiteitä kyseisistä asioista? 🤭

Siinä tapauksessa voisi kysyä, mistä asioista sitten on mielipiteitä tai edes ajatuksia?

Ollaan sitten hiljaa vaan. Ei hiljaisuus ole sama kuin "viileä ilmapiiri".

Etkö ymmärrä, ettei hän halua jutella? Anna olla rauhassa. Olen itse hiljainen ja inhoan tuollaista pakkojutustelua. Se on kiusallista, ei hiljaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Huvipuistohullu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menen heti asiaan ja kysyn mielipiteitä politiikasta, uskonnosta tai vaikeimpia kokemuksia elämässä. Laitan heidät itsensä puhumaan, ettei minun tarvitse.

Jos olen huonolla tuulella, pyydän kertomaan vitsejä.

Entä jos toisella osapuolella ei oo mielipiteitä kyseisistä asioista? 🤭

Siinä tapauksessa voisi kysyä, mistä asioista sitten on mielipiteitä tai edes ajatuksia?

Työpaikan kahvipöydässä ei ole mitään syytä tivata toisten ajatuksia tai mielipiteitä.

En tiedä olenko jotenkin outo, mutta minua ei hiljaisuus häiritse. Ei tunnu kiusalliselta vaikka se jatkuisi kuinka pitkään.

Tervehdin kyllä, toivotan hyvät viikonloput, vastaan hymyillen kun minulle puhutaan ja osallistun ihan normaaliin ohimenevään smalltalkiin "huhhuh olipa ulkona liukasta" tai miten vaan, mutta minusta ei tunnu mitenkään oudolta vaikkapa tehdä töitä jonkun ihmisen kanssa samassa huoneessa tuntikausia ilman että kukaan sanoo mitään.

Toivottavasti minusta jotenkin välittyy se, että en ole tyly vaan minun seurassani on ihan ok olla hiljaa jos haluaa. Olen itsekin introvertti.

Itse olen tuollainen vetäytyvä henkilö työpaikalla, mutta en omasta tahdostani. Olen vasta aloittanut uudessa firmassa ja laittanut merkille, että paikka on täynnä kuppikuntia. Uusia ihmisiä ei huomioida kysymällä heitä mukaan kahville, lounaalle eikä edes pikkujouluihin. Tähän on ollut totuttelemista, koska vanhoilla paikoilla ollaan aina kysytty uusia ja vanhoja tiimikavereita porukalla mukaan, jo yhteenkuuluvuuden ja hyvän ilmapiirin vuoksikin. 

Olen oppinut, että ei kannata itseään väkisin mennä pakottamaan noihin kuppikuntiin vaan oppia elämään itsensä kanssa ja hoitaa työasiat kunnialla. Jotkut voivat jopa yllättyä hiljaisesta reaktiostasi, kun et lähde edes yrittämään näihin porukoihin. Hiljaisuus on työpaikalla vahvuutta ja merkki lujasta itsetunnosta mikä saa toksisimmat yksilöt hämilleen.

Ainoa henkilö jonka kanssa on syytä olla erinomaiset välit on oma esimies, etenkin jos muutosneuvottelut ovat firmassa yleisiä. Huonoja tapoja et saa muilta poistettua, mutta nämä ihmiset eivät ole syy lannistua vaan seistä omin jaloin entistä lujemmin sillä he eivät ole huomiosi eikä seurasi arvoisia.

Ehkä tyyppi ei vain pidä sinusta tai haluaa juoda kahvinsa rauhassa ja pitää taukoa töistä. Omassa työyhteisössäni on yksi kaakattaja, joka ei kestä hetkeäkään hiljaisuutta. Rasittavaa.

Annan hänen olla rauhassa.

Henkilön (joku kenen kanssa tekemisissä säännöllisesti vai satunnaisesti vai kertaluontoisesti) ja tilanteen (töissä, juhlissa, matkalla,...) mukaan. Ei oo mitään yhtä ainoaa toimintatapaa.

miksi pitäisi tervehtiä. todella itsekeskeistä sitä vaatia.

Kysyn kysymyksen tai pari. Olen hiljaa, jos vastakysymyksiä ei tule.

Jos juttelu on minulle kivireen vetämistä, miksi juttelisin? On minullakin oikeus olla hiljaa.

Kaikkia voi tervehtiä, mutta sitten ei tarvi sanoa mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Mä jutustelen mukavia ainakin jonkin verran, jos tilanne on sellaiselle suotuisa. Meidän keskuudessa on tosi paljon sosiaalisia jännittäjä. Ainakaan en tulkitse ensimmäisenä ylimielisyydeksi tai epäystävällisyydeksi. 

Jotakuinkin näin.

Oma kasvosokeus vaikeuttaa kyllä näitä hiukankin vieraampien kanssa tapahtuvia työkommunikaatioita tosi paljon. Tulee siis tervehdittyä käytävällä niin työkaverit kuin asiakkaatkin, ja samat ihmiset moneen kertaan. Viitaten vähän tuohon johonkin kommentoineeseen, jonka mielestä muutaman viikon jälkeen kyllä tasan tarkkaan tietää kuka kukin on tjsp. Ellei paikassa ole joku neljä ihmistä yhteensä, minä en valitettavasti tiedä.

Tämä on muuten ihan totta, mutta ujo ja introvertti eivät ole sama asia. Ujo voi olla puheliaskin.

Ja myös introvertti voi olla puhelias. Joskus jopa asiantuntijat sotkevat sen jonkinlaiseen sosiaaliseen pelkoon tai ahdistukseen, mikä on aika hämmentävää. Ja ikävääkin siinä mielessä, että sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsivä ei välttämättä ymmärrä voivansa saada apua, tulkitessaan itsensä "vain" introvertiksi.