Lue keskustelun säännöt.
Miten käyttäydyt pidättyväisen, vaikenevan ihmisen seurassa?
06.12.2024 |
Rupeatko vetämään kivirekeä ja rupattelemaan iloisesti kuin et viileää ilmapiiriä huomaisikaan, vai vaikenetko ja molemmat ovat sitten hiljaa? Esim. töissä taukotilassa.
Kommentit (37)
Jos ahdistaa niin kaiva vaikka kännykkä taskustasi ja lue sieltä uutiset. Itseksesi, EI ÄÄNEEN! Kaikkia tiloja ei ole tarpeen täyttää puheenhälinällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tee yhtään mitään. Annan olla rauhassa ja omissa oloissaan. Käyttäydyn asiallisesti heitä kohtaan mutten kaveeraa enkä kutsu mihinkään enkä ehdottele yhtään mitään.
Jos toinen ei ole juttutuulella, niin älä häiriköi pölinälläsi. Ei kaikkia huvita käydä jokaisen kanssa erikseen niitä työpaikan mantra- ja smalltalk keskusteluja. " Ootko jouluihminen? " "Kylläpä on kylmä/liukasta/sateista" Jaaritusjaaritus blääblää. Ei kiinnosta.
Mä jutustelen mukavia ainakin jonkin verran, jos tilanne on sellaiselle suotuisa. Meidän keskuudessa on tosi paljon sosiaalisia jännittäjä. Ainakaan en tulkitse ensimmäisenä ylimielisyydeksi tai epäystävällisyydeksi.
Sekä että. Riippuu omasta mielialastakin alanko vähän keventämään ilmapiiriä höpisemällä niitä sun näitä tai voin olla ihan hiljaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidätän itsekin. Tai vaikenen kuin muuri. Voin joskus hölistäkin. Kyllä se siitä!
Mun luonnehäiriöinen ja huomionhakuinen työkaveri tekisi tuossa tilanteessa niin, että kertoisi tälle yhdelle hiljaiselle ihan jonninjoutavan mukahauskan selkkauksen elämästään. Sitten kun paikalle eksyy toinenkin työkaveri, hän kertoo saman tarinan sanasta sanaan taas sille, kolmas työkaveri, taas sama tarina, neljäs ja viides, taas sama... Eli kun tämä ensimmäinen, se hiljaisin joka ekana pöydän ääressä istui ja istuu edelleen sen välipalansa kanssa, se on kuullut sen saman mukahauskan ja nokkelan kaskun 5 kertaa saman kahvitauon aikana. Ihan vain siksi että tämä yksi, joka ei siedä hiljaisuutta sekuntiakaan, saa pulputtaa ja pulputtaa juttuja jotka eivät edes kiinnosta ketään.
Siksi neuvon, että ota se kännykkä taskustasi ja lue ÄÄNETI juttuja sieltä äläkä häiritse muiden kahvitaukoja jos he haluavat tuppisuina istua.
Kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan rupea väkisin mitään lässyttämään, vaan annan ihmisen olla rauhassa. Ei ole mitään raivostuttavampaa kuin sellaiset taukoamatta jotain väkisin puhuvat. Ihmiset voisivat opetella, että välillä on ihan ok ja hyvä olla hiljaa.
Vierailija kirjoitti:
Mun luonnehäiriöinen ja huomionhakuinen työkaveri tekisi tuossa tilanteessa niin, että kertoisi tälle yhdelle hiljaiselle ihan jonninjoutavan mukahauskan selkkauksen elämästään. Sitten kun paikalle eksyy toinenkin työkaveri, hän kertoo saman tarinan sanasta sanaan taas sille, kolmas työkaveri, taas sama tarina, neljäs ja viides, taas sama... Eli kun tämä ensimmäinen, se hiljaisin joka ekana pöydän ääressä istui ja istuu edelleen sen välipalansa kanssa, se on kuullut sen saman mukahauskan ja nokkelan kaskun 5 kertaa saman kahvitauon aikana. Ihan vain siksi että tämä yksi, joka ei siedä hiljaisuutta sekuntiakaan, saa pulputtaa ja pulputtaa juttuja jotka eivät edes kiinnosta ketään.
Siksi neuvon, että ota se kännykkä taskustasi ja lue ÄÄNETI juttuja sieltä äläkä häiritse muiden kahvitaukoja jos he haluavat tuppisuina istua.
Kiitos.
Pomo tekee just tuota. Rasittava pälpättäjä 🙉
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en olisi aivan hiljaa vaan voisin jotain tokaista tai kommentoida vaikka lukiessani samaan aikaan lehteä. Yleensä sosiaalisesti jännittävät eivät halua puhua henkilökohtaisista asioista, mutta voivat jutella jostain muusta joka ei koske ihmisiä.
Tutkin hetken tilannetta (siis 1/2 min), "profiloin" sen pidättyväisen/ hiljaisen ihmisen miksi hän on hiljaa.
Näin 55 v naishenkilönä uskon tunnistavani melko pian onko kyse esim ujosta nuoresta joka ei uskalla puhua tai tiedä oikein mitä voi tässä tilanteessa sanoa tai jos kyse henkilöstä jonka tiedän olleen pitkään talossa, ulkoisesti näyttää jo keski-ikäiseltä eli voi siis kuvitella ettäperus käytöstapoihin pitäisi kuulua se että jotain sanotaan. Sitten kokeilen kepillä jäätä ja sanon jotain hänelle, jos hän on tuntematon (esim töissä) kerron kuka olen siis esittäydyn ja kysyn mitä hän tekee jne. Hyvin pian huomaan onko vain ujo / introvertti joka ei halua kontaktia muihin.
Vaikeinta on ollut erottaa se että ei halua kontaktia/ei halua sanoa juuri mitään vai haluaisi mutta ei uskalla ja tiedä oikein mitä puhuisi. Sorry, mutta näitä kommunikaatio-ongelmaisia on tosi paljon noin alle 20 vuotiaissa nuorissa. En voi ymmärtää miten vaikeaa voi olla sanoa esim huomenta samassa työpaikassa oleville kun on ollut jo 3 kk töissä ja tietää tasan ketä ollaan.
Kasvattakaa ihmiset lapsenne huomioimaan muut ihmiset vaikka lapsi olisi kuinka introvertti tai nepsy tai mikä tahansa, niin kukaan ei voi olla niin umpimielinen ettei osaa tervehtiä työpaikalla työkavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidättäytyvä ja vaikenevat?
Olen itse ollut tuommoinen nuorempana sekä väkivaltaisen suhteen jälkeen, olin erittäin ujo, arka ja hiljainen. Kyllä mä sieltä kuorestani tulin oikeiden ihmisten seurassa. Joku on sanonut, että ensin piti mua vain ylimielisenä kun en juuri puhunut tai hymyillyt.
Aika hyvin aistin, onko ihminen vaan ujo ja arka, vai haluaako hän vaan olla rauhassa. Nykyään oon itse semmoinen, et saan niitä arempia vähän sieltä kuorestaan ulos kun tiedän että siellä voi olla vaikka mitä surua ja taistelua taustalla <3
Jos ihminen ei yhtään juttele takaisin, niin perus tervehdykset ja pakolliset asiat ja antaa hänen olla rauhassa. Kaikki ei voi tykätä kaikista ja jos joku ei musta juuri piittaa, niin se on täysin ok.
Miksi haluat kaikkien pitävän susta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi haluat kaikkien pitävän susta?
Eihän tuollaisesta hölösuusta edes pidetä...
Vierailija kirjoitti:
Tutkin hetken tilannetta (siis 1/2 min), "profiloin" sen pidättyväisen/ hiljaisen ihmisen miksi hän on hiljaa.
Näin 55 v naishenkilönä uskon tunnistavani melko pian onko kyse esim ujosta nuoresta joka ei uskalla puhua tai tiedä oikein mitä voi tässä tilanteessa sanoa tai jos kyse henkilöstä jonka tiedän olleen pitkään talossa, ulkoisesti näyttää jo keski-ikäiseltä eli voi siis kuvitella ettäperus käytöstapoihin pitäisi kuulua se että jotain sanotaan. Sitten kokeilen kepillä jäätä ja sanon jotain hänelle, jos hän on tuntematon (esim töissä) kerron kuka olen siis esittäydyn ja kysyn mitä hän tekee jne. Hyvin pian huomaan onko vain ujo / introvertti joka ei halua kontaktia muihin.
Vaikeinta on ollut erottaa se että ei halua kontaktia/ei halua sanoa juuri mitään vai haluaisi mutta ei uskalla ja tiedä oikein mitä puhuisi. Sorry, mutta näitä kommunikaatio-ongelmaisia on tosi paljon noin alle 20 vuotiaissa nuo
Tämä on muuten ihan totta, mutta ujo ja introvertti eivät ole sama asia. Ujo voi olla puheliaskin. Minuakin ärsyttää nuorissa se kun ei edes osata tervehtiä! Peruskäytöstapa hukassa. Kerrankin töissä yhdelle sanoin huomenta, ei vastausta, sanoin uudelleen vähän kovempaa HUOMENTA, niin se vaan toljottaa hölmönä, mutta ei vastaa. Sanoin, että olisi kohteliasta tervehtiä. Siihen sentään vastasi; "joo" ja kaivoi puhelimen taskustaan ja alkoi selata sitä, mutta sitä huomenta ei saanut sanotuksi. Nykyään joka toisella on ahdh tai joku kirjainyhdistelmä, kirjo tai nepsy ja mitä näitä nyt onkaan. On se vaan jännä, että miten näitä ei ennen ollut. Nykyään moni kouluikäinen joilla on noita diagnooseja, saa suunnilleen valita lähteekö aamulla kouluun vai ei. Hyvää tulevaisuutta vaan!
Olen sellainen "vaikeneva" ihminen. Kyse ei ole ylimielisyydestä, murjottamisesta, siitä etten pitäisi jostakin henkilöstä tai muusta sellaisesta, en vaan oikein keksi mitään sanottavaa. Monet on sitten itsekin vaan hiljaa. Minulle se on ok, paitsi jos syntyy jotenkin sellainen olo, että pitäisi jutella jotain. Oikeastaan joskus vähän ihmettelinkin, että miten niin vain minä olen hiljainen, niinhän kaikki muutkin ovat, ainakin minun seurassani, mutta sitten aloin ymmärtämään että eihän ne muiden seurassa olekaan hiljaisia. Vika on siis minussa, ja sitten kun alkaa ajattelemaan tuota kautta, että hiljaisuuteni ahdistaa muita, siitä syntyy painetta, että pitäisi osata olla erilainen, normaali, ja sitten sitä vasta onkin hankala keksiä mitään sanottavaa.
Jotkut sitten vaan jutustelee menemään minun hiljaisuudesta huolimatta ja onnistuvat tavallaan johdattelemaan minutkin mukaan. Jotenkin ehkä heidän puheenaiheet on sellaisia, että minullekin alkaa tulla mieleen jotain sanottavaa, ja kyllähän minä sitten tietenkin sen sanonkin. Yleensä se tapahtuu kahden kesken. Isommassa porukassa kuuntelen muiden jutustelua mielelläni, mutta en oikein saa mitenkään osallistuttua itse. Olen jotenkin hidas. Jos minulle tulee mieleen jotain, niin keskustelu on jo edennyt toiseen aiheeseen.
Kai minussa varmaan jotain vikaa on, mutta ei tuo nyt niin pahasti ole haitannut minua. Ehkä outouteni häiritsee muita enemmän.
Ei ole hiljainen ihminen minulle kivireki. Sellainenhan on paras yleisö joka ei ohjaile showta
Oon hiljaa, ei mun oo pakko puhua kellekään 😃
Vierailija kirjoitti:
Mä jutustelen mukavia ainakin jonkin verran, jos tilanne on sellaiselle suotuisa. Meidän keskuudessa on tosi paljon sosiaalisia jännittäjä. Ainakaan en tulkitse ensimmäisenä ylimielisyydeksi tai epäystävällisyydeksi.
Tämä on kiva lähestymistapa, kun itselle se jutustelun aloittaminen on hankalaa vieraamman ihmisen kanssa.
T. Sosiaalinen jännittäjä
Töissä taukotilassa tervehdin, totean jotain säästä ja otan kahvini. Enempää ei tarvitse tehdä. Minulle myös riittää, että toinen ynähtää jotain vastaukseksi, ei tarvitse rupatella.