Lue keskustelun säännöt.
Eronnut ystäväni ärtyi parisuhdetilanteestani - onko tavallista?
05.12.2024 |
Olemme tunteneet ystäväni kanssa kauan, molemmilla meistä on lapsia. Ystäväni lapset ovat alakoulu- ja päiväkoti-iässä, minulla päiväkoti-ikäisiä. Ystävälleni tuli avioero muutama vuosi sitten omasta aloitteestaan. Ystävä on käytännössä yksinhuoltaja, mies tapaa lapsiaan satunnaisesti viikonloppuisin ja joskus loma-aikoina.
Ystävällä ei ole isovanhempia tai muita tukiverkkoja. Ystävä on usein kertonut olevansa tosi väsynyt. Emme asu ihan lähellä, mutta olemme yrittäneet olla ystävälle avuksi arjen asioissa silloin kun näemme. Alkuun ystävä antoi meidän auttaa. Sittemmin ystävä on alkanut suhtautua torjuvasti avuntarjouksiimme ja sanoo, että ei tarvitse auttaa. Hän on ollut ärtynyt, kun olen kysynyt, miten hän jaksaa tai voidaanko jotenkin auttaa.
Erosta on kulunut aikaa ja ystävääni on selvästi alkanut ärsyttää parisuhdetilanteeni. Kerran totesi minulle, ettei jaksa katsella onnellisia pariskuntia, kun on itse yksin. Taustatietona siis, että olemme yhdessä mieheni kanssa ja meille menee hyvin. Ei siis sanallisesti hierota sitä ystävän naamaan, mutta hän näkee, millaista keskinäinen arkemme on. Hoidetaan yhdessä lasten asiat, kotityöt ja kumpikin käy töissä. Meillä on ollut isojakin vastoinkäymisiä elämässä (ei parisuhteeseen liittyviä vastoinkäymisiä), mutta on oltu toistemme rinnalla ja tukena.
Ystävä on alkanut ottaa etäisyyttä, kun perhetilanteeni ärsyttää. Onko tällainen tavallista ja mitä ihmettä tällaisessa tilanteessa kannattaisi tehdä?
Kommentit (26)
Ystäväsi ei kaipaa teiltä apua, koska kokee tuon avun tuputtaminen säälinä ja sitä hän ei kaipaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinun onnellinen parisuhteesi nyt vain ärsyttää häntä, ei siitä mihinkään pääse. Ystäväsi näkee, että teillä mies tekee kaikkea sellaista, mitä hänen kohdallaan ex ei tehnyt. Ja ihminen kun on itsekäs ja kateuteen taipuva olento, niin ystävän mielestä hän olisi ansainnut tuollaisen onnellisen parisuhteen enemmän kuin sinä.
Kateudesta kyse.
Ydinperheelliset kadehtii vuoroviikkovanhempia, joilla on mahdollisuus omiin vapaapäiviin ilman lapsia. Siinä voi sitten lapsivapaalla viritellä tapailusuhteita, juhlia tms ilman lapsiarjen vastuita.
Eronneet vanhemmat kadehtivat ydinperheitä, joissa lapsilla on ehjä koti ja asioita tehdään yhdessä perheenä.
Eikö tämä sun ystävä ole edes yrittänyt etsiä uutta miestä?
Kateus ja katkeruus omista teoista on pakko saada kipattua toisten niskaan.
Se on monelle eroajalla vaikea paikka kun tajuaa että ei elämä olekaan niin yksinkertaista. Uho eron ihanuudesta haihtui.
Omassa ystäväpiirissäni sattui useampikin avioero n. 35-40-vuotiailla naisilla. Naiset kyllästyivät siihen, että miehensä olivat erinäisistä syistä epäluotettavia puolisoita ja isiä. Lähes kaikki kaatui naisten harteille. Olivat tyytyväisiä eroon, kun saivat lapset käytännössä kokonaan itselleen, kun vastuu oli tähänkin asti ollut heillä. Sen huomasi ajan kuluessa, että tällaisilla eronneilla naisilla alkoi ärsyttää, kun huomasivat, etteivät kaikkien miehet ole tuollaisia.
Minä olin katsonut tosi tarkkaan, että halusin luotettavan ja vastuuta kantavan miehen. Yksin ollessani skippasin suosiolla parisuhdetta etsineet miehet, joilla oli päihdeongelmaa, muuta hoivan tarvetta tai kyvyttömyyttä tehdä kauaskantoisia ratkaisuja elämässään. Kestikin tovin, että löytyi tällainen mies. Hän ei ollut muiden mielestä unelmamies, mutta minulle oli. Perhe-elämä on sittemmin osoittanut, että ihan oikein valitsin.
Tekisi mieli vinkata monille parisuhdetta haikaileville naisille, että katsokaa sen ulkokuoren lisäksi sitä miehen sisintä. Vaikeissa tilanteissa tai kuormittavassa pikkulapsiarjessa ei paljon auta, jos mies on komea, hänellä on jännittäviä harrastuksia tai tapana puhua sinut pyörryksiin. Sen sijaan sillä on kummasti merkitystä, kantaako mies vastuuta jo silloin, kun ette ole vielä parisuhteessa ja huolehtiiko hän ihmisistä ympärillään.